Omien unelmien tavoittelu itsekästä(kö)?

Kuten olette huomanneet, viime aikoina mielessä on pyörinyt tulevaisuus. En tiedä onko siihen syypää tämä vuodenaika, lähestyvä kolmenkymmenen vuoden ikä vai ehkä vaan elämäntilanteeni. Kaikki on ikäänkuin ”vakiintunutta” ja multa ei tavallaan tällä hetkellä puutu yhtikäs mitään, mutta silti mietityttää. Tämän postauksen pointti ei ole ”jauhaa” enää tätä omaa epämääräistä olotilaa, vaan pureutua paremmin siihen onko se omien unelmien toteuttaminen oikeasti väärin?

Jäin itseasiassa miettimään asiaa sen jälkeen, kun teistä muutama kommentoi tekstejäni kommenttiboxiin. Sieltä löytyi ainakin pari tyyppiä, joilta löytyy unelmia mutta ei uskallusta toteuttaa niitä. Ja miksikö? -Koska ajattelee liikaa muita. Tuota jäin oikeasti pohtimaan… Onko unelmien toteuttaminen todellakin niin itsekästä? Tottakai ymmärrän, että on olemassa ihmistyyppi joka ajattelee aina muut itsensä edelle. Monet tällaiset ihmiset varmasti jättävät omat haaveensa taka-alalle ja palvelevat muita. Mutta silti! Miksei kukaan tsemppaa heitä? Edes vaikka se oma puoliso tai paras ystävä? Minä ainakin tahtoisin, että sinä toteutat unelmasi.

Itse olen aina miettinyt asiaa niin, että jos esimerkiksi seurustelee pitää molemmilla olla vapaus toteuttaa itseään. Jos ne unelmat vaativat osa-aikaista työskentelyä ulkomailla niin so what tai vastaavasti jotain muuta uhrauksia, niin kyllä rakastava puoliso ymmärtää. Toki joskus unelmat vaativat myös veronsa mutta sitä on turha pelätä. Asiat tapahtuvat kuten niiden tarkoitettu on. Mielestäni on vaan niin itsekästä estää toisen ihmisen unelmien toteutus tai antaa edes viitteitä niiden estämiseen. Tottakai jos lähdetään tekemään lapsia, ostetaan asuntovelallinen asunto ja pihaan vielä Bemari niin sinulla on tiettyjä velvoitteita, molemmilla vanhemmilla on velvoitteita. Rahaa pitää tienata ja lapset hoitaa. Nämä ovat kuitenkin valintoja ja aika harva niihin pakotetaan. Tottakai unelmia voi toteuttaa tuollaisessakin tilanteessa mutta harvemmin niin suurella vapaudella ja moodilla kuin perheettömänä. Toki on olemassa supernaisia ja miehiä ja heitä todellakin arvostan. 🙂

IMG_8981IMG_8980

Itse olen varma, että terveellä tapaa itsekkäät ihmiset ovat huomattavasti onnellisempia. Itsekkyyden ei kuulu olla muita satuttavaa ja tottakai esimerkiksi parisuhteessa on tehtävä uhrauksia. Siinä mielessä on mielestäni kuitenkin hyvä olla itsekäs, että tiedostaa tämän olevan sinun elämäsi eikä kenenkään muun. Mielestäni omien unelmien tavoittelu on ehdottoman tärkeää. Jos unelmasi on matkustaa, matkusta. Jos taas luoda tietynlainen ura niin tee asioita sen eteen. Jos elää elämä Lapissa vaellellen, niin mikä ettei. Ja tosiaan puhun tässä myös itselleni, koska oma ongelmani on se heittäytyminen. Mietin liikaa, koska olen jalat maassa tyyppi. Vaikka olenkin unelmoija, en koskaan tee mitään elämän pilareita heiluttavia seikkoja ilman pohdintaa. Ehkä hieman liiallistakin sellaista… Olen kuitenkin viime aikoina pyrkinyt iskostamaan päähäni sen, että jos joskus unelmien toteuttaminen on ajankohtaista niin NYT! Älä siirrä niitä päivällä, viikoilla tai kuukausilla. Ala työstämään haaveitasi NYT.

Olen myös varma, että unelmaansa elävät ihmiset ovat onnellisempia kuin ne, jotka vaan haaveilevat lopun elämäänsä yhtään haavetta toteuttamatta. Miettii millaiset kyvyt meille on annettu! Jokaiselle omat vahvuutensa ja mahdollisuudet toteuttaa itseään. Myös unelmia on erilaisia, on pieniä ja sitten niitä suurtakin suurempia. Jokainen niistä on tehty toteutettavaksi!

Heräsikö ajatuksia? Olisi mukava kuulla mitä mieltä te olette terveestä itsekkyydestä, sekä omien unelmien tavoittelemisesta? Ovatko unelmat teille ikuisia unelmia vai onko joku ryhtynyt tuumasta toimeen? 

Kommentit (16)
  1. Ihana blogi sulla! Kommentoin nyt ekaa kertaa.

    Omien unelmien tavoittelu ei missään nimessä ole itsekästä vaan välttämätöntä. Olemme kaikki loppujen lopulta täällä yksin, elämässä omaa elämäämme omilla ehdoillamme. Toivoa sopii, että esim. parisuhteen osalta eteen tulee henkilö, jonka unelmat ja toiveet menevät suht hyvin yksiin omien kanssa. Toki parisuhde asettaa myös tietynlaiset haasteet ja rajat unelmien toteuttamiselle, mutta jos tuntuu siltä että pitää luopua paljosta, kannattaa miettiä onko suhde edes sopiva.

    Itse menen sillä mentaliteetilla, että teen mieluummin kuin kadun. En myöskään välitä muiden mielipiteistä (sillä tämä on minun elämä, joten olen itse sen paras ekspertti, vaikka sitten ”epäonnistumisten” kautta).

    Epätietoisuus on kai se suurin stoppi monelle kun ei voi tietää mitä tuleman pitää. Itse olen kuitenkin ajatellut sen niin, että itse asiassa elämässä ei koskaan voi tietää mitä tuleman pitää. Se, että pidämme langat käsissämme olemalla mukavuusalueellamme on itse asiassa illuusio. Vaikka eläisimme arkeamme niin ”turvallisesti” kuin voimme ja jättäisimme villit unelmamme toteuttamatta, voi elämä silti heittää meidän eteemme vaikka mitä (ja luultavasti heittääkin jossain vaiheessa). Kukin voi sitten miettiä haluaako kohdata nämä elämän haasteet ja mahdollisuudet turvallisella mukavuusalueella, jossa potentiaali innostaviin käänteisiin on melko pieni, tai epämukavuusalueella, jossa voi tapahtua vaikka mitä ihanaa. 🙂

    1. Voi kiitos Petra. <3

      Ja aivan ihana asenne sinulla! Todella rohkea olet. Itselläni on juuri tuota ongelmaa, että pyrin pysymään "mukavuus-alueella" ja harkitsen siirtoja pitkään. Kommenttisi todella antoi rohkeutta, kiitos. 🙂

  2. Hyvä kirjoitus! Rohkeaa.

    Mä uskon, että terveellä tavalla itsekkäänä olen myös parempi kumppani miehelleni ja äiti lapselleni. Mitä tyytyväisempi ja onnellisempi olen henkilökohtaisesti, sitä enemmän mulla on voimavaroja myös muille. Näytän myös omalla elämälläni aikuisen, itsenäisen, hyvinvoivan naisen mallia lapselleni. Mulle on erityinen merkitys sillä, että saan olla tarpeeksi yksin, että mun ei tarvitse olla ketään muuta varten, huolehtia kenestäkään muista tai heidän tarpeistaan. Tätä tarvetta palvelee esim. salilla käynti oikein hyvin. Mä olen työelämässä kunnianhimoinen työn kehittäjä (asiantuntijatehtävät sos.alalla) ja sillä, mitä työtä teen, on mulle suuri merkitys. Työelämään liittyviä unelmiani olen hyvin päässyt toteuttamaan, samoin matkusteluun liittyviä sekä ennen perhettä että sen jälkeen. Julma lause ehkä; mutta uskon myös, että jokainen terve(!) aikuinen ihminen (lapset eri asia) on itse vastuussa onnellisuudestaan. Tällöin ihminen on myös vastuussa hakemaan apua mahdollisiin ongelmiinsa.

    Terve itsekkyys mielestäni myös suojaa ihmistä. Silloin ei esim. tule yhtä helposti hyväksikäytetyksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *