RUOKANATSI

Kyllä, musta on pikkuhiljaa kehkeytynyt aikamoinen ruokanatsi. Kun joskus lautaselleni kelpasi kaikki visuaalisesti ihan ok ja maultaan ihan jees, tänä päivänä olen todella tarkka siitä mitä suuhuni pistän. Olen tullut ”laatutietoisemmaksi”. Ennen pidin ravintoa sellaisena sivuseikkana, kehon polttoaineena. Tänä päivänä taas koen ravinnon kokonaisvaltaisesti minuun vaikuttavana seikkana. Olet mitä syöt pitää enemmän kuin paikan.

Mitä tämä ”ruokanatsius” sitten kohdallani tarkoittaa? Ei, minusta ei ole tullut karsivampi ruoan suhteen, vaan päinvastoin. Ravintoympyräni skaala on laajentunut niistä entisistä valmisruoista ja maitorahkoista erilaisiin uusiinkin makuihin. Tykkään nykyään kokeilla ja soveltaa sen sijaan, että söisin joka päivä samaa kanaa uunikasvisten kera. Miettii miten monia maustekasvejakin löytyy kaupan hyllyltä? Ennen ei muuten tullut mieleenkään ostaa minttua, aitoa chiliä, tuoretta basilikaa, sitruunamelissaa tai tinjamia. Nykyään nuo maustekasvit ovat ruokakorini arkipäivää. Myös luomutuotteita olen alkanut suosimaan yhä enemmän ja enemmän niiden korkeasta hinnasta huolimatta. Näin kesällä on toki aivan ihana ostaa kotimaista. Oikein nautiskelen, kun voin kerätä koriin suomalaisia tomaatteja ja kurkkua. Myös suomalaiset omenat ovat herkkuani!

IMG_5592-001

Kun koko loman ajan on syönyt hyvin ja laadukasta ravintoa, tuntui hurjalle testata pitkästä aikaa duunin lähikaupan noutosalaattipöytää. Niin surkeita raaka-aineita, että oikein ällötys meinasi iskeä! Kaikki hedelmät purkista, liha mitä ihmeellisemmän näköistä ja salaatinlehdet nahistuneita. Niin ja ei muuten varmasti mikään kotimaista. Muistui kyllä jälleen mieleen miksi maksan ravinnosta hieman enemmän, miksi siihen tahdon satsata. Ja tällä en nyt tarkoita sitä ettenkö välillä vähän irroittelisi. Ennen kyttäsin kaloreita ja mietin lihonko jostain, nykyään vetelen kyllä pizzaa ja purilaisia mitä ennen en tehnyt mutta pidän huolen, että nuo ovat laadukkaista ravinto-aineista väsättyjä. Kotitekoinen pizza tai purilaiset ovat oikeasti aivan mielettömän hyvä tapa herkutella! Jos vastaavasti tilaan valmispizzan, tilaan sen paikasta jossa tiedän käytettävän hyviä raaka-aineita. Laadukkaan ruoan kyllä maistaa ja siitä nauttii ihan eri tavoin kuin laaduttomammasta safkasta.

Kuten olen monesti maininnut, olen hyvin herkkä hajuille ja ruoan visuaaliselle ulkoasulle. Jos näen lihassa läskiä, ruoassa hiuskarvan, safka on liian mössömäistä tai vastaavasti jotenkin klimppistä minua alkaa ihan konkreettisesti oksettamaan. Iän myötä tämä piirre on pahentunut ja osittain varmaan sen jälkeen, kun aloin kiinnittämään ruoan laadukkuuteen enemmän huomiota. Sitä vaan natsistuu ja tulee kriittisemmäksi sen suhteen mitä suuhunsa haluaa laittaa. Jonkun mielestä tämä voi olla huono seikka, koska maapallolla on niin paljon nälänhätää sun muuta mutta itse henkilökohtaisesti en mahda sille mitään. Ruoan tulee vaan yksinkertaisesti näyttää hyvältä, tuoksua hyvälle ja vielä maistuakin herkulliselle. Onko se liikaa vaadittu? En ole törmännyt kaltaiseeni kriitikkoon mutta olen varma, että täältä löytyy joku joka tietää tismalleen mitä meinaan? :)

IMG_4373-002

Monihan yhdistää sen, että on tarkka ravinnostaan heti joihinkin syömishäiriöihin, ortoreksiaan tai muuhun. Itse olen monesti miettinyt, että miksi näin onkaan? Tokikaan ruoan ei kuulu hallita ajatuksia mutta jos haluaa panostaa ruoan laatuun, ei se heti tarkoita sitä ettei ajatuksissa pyörisi mitään muuta. Se on ehkä ravinnonkin suhteen se jippo, että jos kerran lähtee paremman ruoan polulle, ei paluuta siihe entiseen enää ole. Toki alkuun uusien reseptien ja makujen testailu vaatii enemmän ajatuksia mutta siinä vaiheessa, kun muutaman reseptin on pyöräyttänyt alkaa homma kulkemaan ihan automaattisesti. Yhtäkkiä se kaupan vihannes -ja hedelmähylly näyttääkin entistä laajemmalle, eikä mukaan tartu vain kirsikkatomaatit ja omput. Myös valmisruokahyllyn laajuus alkaa puistattamaan. Lihankin suhteen on kriittisempi, sika-nauta vaihtuu nautaan ja lohi löytää tiensä uuniin useammin.

Jep, tällaisia ruokanatsin aatoksia tämän viikon loppuun. Tunnustaako joku muu muuttuneensa ruokanatsiksi tai kenties olleensa sitä jo pidempään? 

On my way

12 vastausta artikkeliin “RUOKANATSI”

  1. Samankaltaisia ajatuksia pyöritellään täällä. Itseasiassa just tänään nappasin salaattibuffasta evästä ja kieltämättä silmät iski niihin ravintosisältöihin. Esimerkiksi katkarapua oli jatkettu mm. sokerilla ja joillain koodeilla. Jäi ottamatta.
    Onpahan myönnetty itsellekin että se häiritsee. Kuitenkin vetelen huoletta niitä ei niin puhtaita juttuja silloin tällöin ilman minkäänlaista omatunnontuskaa mutta omaan kämppään en osta. Syön kuitenkin maitotuotteita jne että monipuolisella ruokavaliolla pääsee pitkälle, oli se ruokavalio sitten 100 % ”puhdas” tai sinne päin.

    • Jep! Ei tarvi kuin katsoa niitä erilaisia purkkihedelmiä ja ihmeellisiä ”kalkkunaa rouhennettuna” sekoituksia. Eipä voi olla kovin laadukasta lihaa tuollaisena rouheena… Ja sokeria kyllä, sitä pitää myös joka paikkaan tunkea.

      Ja kyllä maitoa kannattaa käyttää jos se itselleen sopii. :) Itselleni se ei sovi, joten siksi välttelen. Ja siis ehdottomasti herkutellakin pitää! Tosin itseäni viehättää senkin suhteen nykyään hieman erilaiset versiot kuin ennen… Kebbemestan pizzaa en esimerkiksi söisi enää mistään hinnasta, sen sijaan laadukas pizza joko hyvästä raflasta tai kotona tehtynä toimii paremmin kuin hyvin. Tokikaan silloin tällöin ”roska” syötynä ei varmasti mitään kaada mutta mitä jos ei vaan tahdo? Ällöttää… :D

      Karkkien suhteen olen kyllä välillä perso…

  2. Hei! Onko tulossavielä lääjempi Berliini postaus (kuin tuo Kreuzberg) vai olenko missannut sen? Missä hotellussa olitte? Mihin alueelle ensikertalaisen kannattaa majoittua? Entäpä millainen on hintataso? :)

    • Moikka! On joo. :) Itseasiassa huomenna seuraavaa postausta. Oon koittanut kirjoittaa pienissä erissä ettei tulisi liikaa blogiin matkajuttuja.

      Oltiin sellaisessa kuin Arcotel Velvet Berlin, ihan mielettömän kiva hotla! Sijainti Mittella, Oranienburger Strabe 52, 10117 Berlin. :) Suosittelen tuota aluetta ensikertalaiselle. Metroyhteydet lähellä ja ei pitkä sinne ihan tv-torninkaan maastoon. Oikeastaan keskustassa käppäily onnistuu hyvin jos tuolla alueella majoittuu. Ja ihania ravintoloita hotlan ympärillä!!

      Meillä oli pakettimatka, lennot ja hotelli kolmeksi yöksi joku reilu 250 €. Tarkkaa summaa en tiedä, kun matka oli lahja. :)

  3. Mäkin olen muuttunut ehkä vähän ruokanatsiksi, tai pitäisi ehkä sanoa että kriittisemmäksi ruoan suhteen viime vuosien aikana. Kauhistuin kerran, kun muistelin että joskus opiskelujen alkuaikoina saatoin syödä selllasia pussipastoja (sekoita vaan vesi jne..), koska ne oli ”hyviä ja halpoja”. Nykyään en sellaiseen koskisi edes pitkällä tikulla ;) En vieläkään ole kuitenkaan mikään överitarkka ruoan suhteen, vaan uskon että sopivassa suhteessa kun syö kaikkea, mahtuu ruokavalioon myös lipsumisia. En siis kuole siihen, jos jauheliha on joskus sikanautaa tai jos joskus syön lounaaksi kaupan maksalaatikkoa.. Ennen en myöskään kiinnittänyt niin paljon huomiota ruoan kotimaisuuteen, nykyään olen ihan fiiliksissä kun saa hakea perunat mökkimatkalla naapurilta, marjat metsästä, vihannekset torilta ja parasta (harvinaista herkkua) on kun saa isovanhempien kalastamaa kalaa ;)

    • Nojoo, ei pysty edes muistelemaan… Mähän söin siis lähes AINA viikkosin valmiskeittoja ja muita kaalilaatikoita jne. HYI!!! Omalla kohdallani syy tuohon oli vaan yksinkertaisesti laiskuus. En jaksanut laittaa ruokaa ja ajattelin, että Saarioisten kanakeitto on hyvä ja ”terveellinen” vaihtoehto. JEBA. :D

      Ja tottakai, en mäkään kuole mutta harvemmin vaan tekee mieli tuollaisia ruokia… Toki joku jauheliha saattaa mennä esim. makaronilaatikossa mutta muuten maistan kyllä aika helposti naudan ja sika-naudan eron. Sitten, kun sen maistan niin ei tee enää mieli. Taannoin otin vahingossa thaikkubuffetissa possua ja alkuun en edes maistanut sitä mutta, kun multa kysyttiin, että syötkö possua meinasin oksentaa siihen paikkaan. Järkytys ja ällötys oli niin suuri… :D Mulle sika edustaa siis aika likaista eläintä ja sen syöminen tuntuu todella vastenmieliselle…

      Kotimaiset jutut ovat niin parhautta! <3 Marjat, vihannekset ja oi jos kalaakin vielä saat! Mä nautin kyllä kotimaisen ostamisesta ja näin kesällä, kun se on halpaakin vielä. Syksyn tullen sitten vaan enemmän luomujuttuja. Ja vaikka sitten hitusen kalliimpaakin kotimaista se mitä löytyy….

  4. Tosi hyva teksti ja kylla osui ja upposi! Oon itsekin nykyaan aika tarkka siita, mita kaupasta kotiin tuon. Valilla tulee jopa iltoja, kun turhautuneena ravaan lahikaupan kaytavia tuoteselostuksia lukien: miksi kaikkeen pitaa laittaa vaikka sita sokeria, kun varmasti ilmankin parjaisi. Arvostan niin paljon luonnon omia makuja, jotka tulee puhtaasti syomalla esiin niin paljon valmisruokia paremmin. Toissa meilla monet ihmettelee, miten jaksan tuoda joka paiva omat evaat kotoa, kun taas itse mietin, miten he voivat joka paiva syoda jostain kahvilasta mukaan napattua.

    • Kiitos Jenni. :) No sama täällä. Tuntuu ettei kaupoissa enää ole muuta kuin kaikkea sokerilla tai suolalla täyteen ympättyä. Mä veikkaan, että sokerilla ja suolalla korvataan ruoan aineosien puutteellisuus. Jollain haetaan sitä makua, kun raaka-aineet niin surkeita etteivät maistu miltään? Nojoo, karrikoidusti. ;)

      Ja sama tuon maunkin suhteen. Jonkunlaiseksi ruokaholistiksi muuttunut tässä pikkuhiljaa mutta ehkei se ole ollenkaan huono asia. Mieluummin puhtaita raaka-aineita kuin niitä valmiskeittoja… Mäkin kiikutan aika paljon omia eväitä tai jos en ole niitä kerennyt edellisenä iltana tekemään, niin haen laadukkaasta paikasta eväät. Tällä tarkoitan siis lounaspaikkoja, jotka olen hyväksi kokenut tai ruoka on laadukkaista aineosista tehtyä. Tokikaan ei aina voi tietää jos ulkoa hakee mitä sitä todella saa, joten siksi mulla on ainakin ne tietyt paikat joista lounasta haen jos haen. Trogadero Uudenmaankadulla on ehkä se mun kestosuosikki. :)

  5. Mä oon ollut jo aika kauan aika ruokanatsi, melkein ihan pienestä pitäen :D Varmaan johtuu siitä, että jo lapsuudenkodissa arvostettiin ruokaa ja syötiin aina kotitekoista ruokaa. Nykyäänkin jo omillaan asuessa teen aina ruuat itse ja kiinnitän paljon huomiota raaka-aineisiin. Muakin ällöttää kaikki teollisesti prosessoitu einesmoska. Sitä kun juuri vaikka sieltä hedelmä- ja vihanneshyllystä löytyy niin ihania ja vaihtelevia raaka-aineita ja makuja, että eihän nuo valmisruuat pääse lähellekään niitä! Rakastan myös kokeilla matkoilla uusia makuja ja soveltaa niitä sitten kotona. Tosin rakastan kyllä myös herkutella esimerkiksi erilaisilla leivoksilla, mutta silloinkin mieluiten teen ne itse jotta tietää varmasti mitä ne sisältää, toisin kuin kaupan lisäainepommit. Uskon, että herkuttelu kohtuudellakin on terveellistä, ainakin mielelle jos ei muuten :D

    • Kuulostaa hyvältä ja juuri sellaiselta kotoa opitulta. Meilläkin oli kyllä aina sitä kotiruokaa mutta jossain vaiheessa oli ”muodikasta” syödä vähän sitä tai tätä lounarilla haettua. Ja pakko sanoa, että tuo einesten syönti on edelleen todella yleistä. Meneppä Koomarkettiin lounaan aikaan ja katsele mitä ihmiset ostavat. :) Nojoo, en halua olla kuitenkaan ruokapoliisi, hih.

      Herkuttelu on ehdottomasti hyvästä mutta ei niiden herkkujenkaan ole pakko sitä alinta kuraa olla kuten sanoitkin. :) Omatekoinen on niin hyvää. Toki välillä on nautinnollista herkutella valmiissakin pöydässä, vähän tilanteen mukaan. :)

  6. Osui ja upposi tämä kirjoitus, meitä on siis muitakin ruokanatseja! ja todellakin tiedän tuon ”ällötyksen”, varsinkin jos ruoka haisee jotenkin pahalta..:DD

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta