Miten treenaan nykyään?

Joku lukijani kyseli taannoin kommenttiboxissa millaisia treenini ovat tänä päivänä. Hän oli käynyt blogissani viimeksi pitkän aikaa sitten ja huomasi nyt eron vartalossani esimerkiksi parin vuoden takaiseen. Kyllä, eron olen huomannut minäkin, vaikka ikäänkuin huomaamatta tämä muutos onkin tapahtunut. En ole treenannut mitenkään erityisen kovaa tai ollut kituruokavaliolla, kuten moni saattaa luulla. Mitä sitten on tapahtunut? Miten treenini eroavat muutaman vuoden takaisesta?

Ensinnäkin pakko sanoa, että mullahan on yleisurheilutausta ja olen liikkunut oikeastaan koko elämäni tavalla tai toisella. Uskon siihen, että jo lapsena aloitettu urheilullinen elämä kantaa pitkälle, se muokkaa vartaloa ulkoa ja sisältä. Tottakai mullakin on ollut aikoja etten ole juuri liikuntaa harrastanut mutta suhteessa elämäni kokonaispituuteen ne ovat olleet hyvin lyhyitä aikakausia. 25-vuotiaaksi saakka treenini tosin olivat enemmän aerobis-painotteisia, kuntosalipuoli oli nimittäin minulle ihan hepreaa. Vasta miesystäväni kanssa seurustelun aloitettuani juurikin 25-vuotiaana hän opetti minut treenaamaan myös lihaksia. Kertoi, että vaikka treenaisin suuremmilla painoilla ns. maximia en kasva kaapiksi. Uskoin ja aloin harjoittamaan lihaksia painoilla, jotka tuntuivat. Kasvatin määriä pikkuhiljaa ja tein treenejä, joiden jälkeen lihaksia särki. Vartalo alkoi muokkautumaan vaikkei niitä muutoksia ihan kauheasti sen ”nestekerroksen” alta vielä näkynytkään.

Nyt varmaan joku ihmettelee, että mikä nestekerros? Jo tuolloin vatsani kuitenkin oikutteli, milloin minua närästi, turvotti tai muuten vaan kuvotti. Eikä sinällään ihme, ruokavalioni oli niin retuperällä vaikka luulin syöväni terveellisesti. Paljon rahkaa, leipää, valmiskeittoja ja muita valmisruokia, maustettuja proteiinijuomia, sekä light-tuotteita. Pähkinöitä tai muitakaan hyvän rasvan lähteitä en syönyt ollenkaan, kaikki öljyt olivat meikäläiselle ihan utopiaa. Nojoo, lopun te tiedättekin. Kun tein ruokavaliomuutoksen samalla putosi kehostani sellainen turvotus ja nestekerros veks. Toki alkuun muutos saattoi olla jopa aika hurja, kun jätin sokerinkin kuukaudeksi mutta hitsiläinen mikä olo silloin olikaan! Se muutos olossani oli niin suuri siihen entiseen.

IMG_9415-002

Eli aika pitkälle veikkaan ruokavalion muokanneen kehoani. Tottakai kuntosalitreeni (ja muukin treeni) on muovannut vartaloani vuosien saatossa mutta ns. jäntevyys ja kehon ääriviivat ovat piirtyneet esiin vasta, kun turvotus on kadonnut ja ruokavalio on muovautunut minunlaisekseni. Valitettavasti se on vaan niin, että suomalainen ruokaympyrä ei sovi jokaiselle…

Noh, sitten itse postauksen pääaiheeseen eli treeneihini. Nykyään urheiluni on huomattavasti kevyempää kuin vaikka silloin muutama vuosi sitten. Tuolloin salilla tuli ravattua viitisen kertaa viikossa ja nykyään taas käyn siellä vääntämässä maximissaan kolme kertaa viikkoon. Teen treenini kuitenkin täysillä ja liikkeet siten, että seuraavana päivänä varmasti tuntuu. Yhtenä päivänä käsivarret kokonaisuudessaan, toisena jalat ja kolmantena selkä + olkapäät. Vatsoja teen jokaisen treenin lomassa tai lopussa. Vaihtelen ylipäänsä harjoituksia maximitreeneistä pudotussarjoihin, tai vastaavasti kevyemmillä painoilla tehtyihin useamman toiston treeneihin. Fiiliksen mukaan. Eniten pidän harjoittelusta, jossa teen esimerkiksi ojentajia kevyemmillä painolla mutta niin pitkään toistoja kunnes itku meinaa tulla. Myös oman kehon painoilla tehtävät liikkeet ovat jääneet Kaylan ohjelmasta takaraivooni! Vatsalankutus eri muodoissa on ehdoton suosikkini ja samoin burbeet.

Aikaa salilla vietän suunnilleen tunnin ja käytän sen tehokkaasti (sisältää alkuveryttelyn 5-10 min). Ennen mulla oli usein ”huonoja” treenejä, kun tuntui ettei homma kulje mutta nykyään todella harvoin. En tiedä johtuuko tämä siitä, että olen vähentänyt salilla treenausta, jolloin lihakset ehtivät palautumaan vai kenties juurikin siitä ruokavaliosta? Kun syön itselleni oikein ei tarvitse treenata vatsa turvonneena tai ähkyolossa, jolloin homma ei varmasti kulje.

IMG_9416-002

Lihaskuntotreenin ohessa käyn juoksemassa, useimmiten kerran tai kaksi viikossa. Nuo lenkit ovat pituudeltaan tavallisesti 5-7 km ja vauhti sellaista 10 km/h. Itselläni on siis se, että tahdon pitää ehdottomasti myös aerobisesta kunnostani huolta! Ja sanotaanko näin, että nautin enemmän juoksemisesta kuin salilla käynnistä. Juoksu on sellaista omaa aikaa, aikaa ajatuksilleen. Painojen nostaminen ei ole oikein koskaan saanut mitään onnenvärähdyksiä minussa aikaiseksi…

Nyt kesällä treenaukseni on ollut vähäisempää ja sen huomaan ainakin itse esimerkiksi käsivarsissani, joista on selkeästi hävinnyt muotoa. Mutta vaikka kehoni onkin ehkä nyt ”kesämoodissa” olen nauttinut tästä ajasta täysillä. Joskus olisin ollut ihan kauhuissani siitä, että treenaan vaan muutaman kerran viikossa, nykyään en. Mulle on aika sama onko mun käsivarret 100 % tikissä vai vaan 50 %. 🙂 Ja itseasiassa se minkä olen huomannut on, että vaikka treenaisit kuinka paljon et välttämättä ole edes sen paremmassa kunnossa kuin vähemmällä treenillä. Liika on liikaa ja keho tarvitsee myös LEPOA. Itselleni tärkeintä elämässä on nauttia siitä muuallakin kuin salilla tai lenkkipolulla. Toki urheilusta saan energiaa arkeen ja tarviin sitä, mutta sen kuuluu kuitenkin olla elämässä vasta useamman muun asian jälkeen. Ainakin siis minulle henkilökohtaisesti, jolle urheilu ei ole ammatti.

Miten teidän treenaamisenne on muuttunut vuosien saatossa? Onko moni muu huomannut saman, että treenejä täyteen ängetty viikko ei välttämättä olekaan avain sen parempaan kuntoon, oloon tai ulkomuotoon?

Kommentit (12)
  1. Kiva postaus ja ihana terve suhtauminen liikuntaan ja elämään 🙂 mäkin lukisin mielelläni lisää ruokavaliojuttuja!

    Ps. sun blogi on parantunut viimeisen vuoden aikana ihan hurjasti ja satunnaisten selailujen sijaan, tästä on tullut ihan lempparini! 🙂

    1. Ihana kuulla Linda! 🙂 Itsekin olen tyytyväinen omaan suhtautumiseeni nykyään. Ruokavaliojuttuja on kyllä tulossa jatkossakin, joten ei huolta. 🙂

      Ja vitsit, huippu kuulla! Tällainen palaute saa aina hyvälle mielelle, jes! :))

  2. Moikka Jutta!

    Kiitos, kun huomioit aiemman kommenttini ihan kokonaisella postauksellakin 🙂

    Kiva, että sulla on nykyään rennompi ote urheiluun ja upeaa huomata, että se on tuottanut myös tulosta. Itse en ole aina ollut super urheilullinen, mutta nyt kun innostus tuntuu alkaneen, pitää muistaa säilyttää tuollainen rento ote.

    Minuakin kiinnostaisi lukea lisää sun ruokavaliosta! Vatsa on alkanut myös oireilemaan ja aattelin kokeilla vähentää näin aluksi maitotuotteita. Uudet ideat esim. välipaloihin tulisi siis tarpeeseen 🙂

    1. Moikka,

      Eipä mitään, se oli hyvä kommentti! 🙂 Liikuntaan kannattaa todellakin suhtautua rennosti eikä antaa sen hallita elämää. Ja jos haluaa tehdä urheilusta osan elämää, kannattaa siitä tosiaan tehdä elämäntapa pikkuhiljaa, eikä viedä itseään ihan äärirajoille ja sitten taas lopettaa.

      Pistetääs mieleen ruokavalio-aiheiset postaukset! Reseptejä tulee jatkuvasti, joten jos hieman selailet blogia taaksepäin tai katsot vaikka ruokavalio, maidoton, gluteeniton -tägit niin johan niitä löytyy! 🙂 Ja tosiaan jatkossakin tulossa kyllä. Jos vatsa oireilee siihen voi olla monia syitä. Monilla vilja, sokeri ja maito tekevät sen.. Myös antibiootit saattavat sekoittaa vatsan bakteerikantaa… Ehkä kokeilet alkuun ruokavaliota niin näet helpottaako olosi yhtään ja jos ei niin kannattaa lääkärissäkin piipahtaa. Tsemppiä sinne!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *