Hyvinvoinnin ristiriitaisuus

Oletko koskaan miettinyt mitä hyvinvointi sinulle merkitsee? Onko se kireä fyysinen kunto, balanssissa oleva ruokavalio vai ehkä vahva henkisyys? Hyvinvointi sanana, kun voi tarkoittaa meille jokaiselle täysin eri asioita mutta päämäärä ja lopputulos lienee arvaamattakin sama. Onnellinen, terve ja hyvinvoiva. Se ns. täydellinen olotila, balanssiksikin sanottakoon, jossa keho ja mieli voivat hyvin. Hyvinvoivina olemme onnellisimmillamme.

Tänä päivänä hyvinvoivaa ihmistä pidetään useimmiten ulkoisesti terveen ja hyvinvoivan näköisenä, ei liian laihana mutta ei lihavanakaan. Hyvinvoiva ihminen treenaa, syö terveellisesti kanaa ja kasviksia tai raakaruokaa, käyttää superfoodeja (tai vetää prodea) ja elää muutenkin päihteetöntä, sekä kaikin puolin raikasta elämää. Niin, näinkö se on?

Itse olen sitä mieltä, että ihminen voi yhtä hyvin olla hyvinvoiva vaikka nauttisikin rasvaisempaa kotiruokaa, söisi välillä Mäkkärissä, siemailisi kerran viikossa viiniä tai ”sortuisi” Makuunin irtokarkkisäkkiin. Hyvinvoinnista on tullut jotenkin niin överitabu, että välillä ihan ällöttää. Toki nyt pakko itsekin myöntää, että hypetän ja fiilistelen aika paljon hyvinvoinnilla ja niillä jutuilla, jotka omaan hyvinvointiini kuuluvat. Minulla se tosiaan sattuu sisältämään terveellisen ruokavalion, treeniä, riittävät yö-unet, superfoodeja ja erilaisia terveysfiilistelyjä. Kohdallani se kuitenkin pitää sisällään myös niitä viini -ja leffailtoja, joissa mussutan Parrotseja tai vedän raflassa burriton. Vaikka nuo joku voisi sanoa jopa ”paheeni” jäävät välillä ehkä blogissani ns. täydellisyyden varjoon, ovat ne oikeasti todellista elämää kohdallani. Ja vaikkei tätä nyt saisi varmaan ääneen sanoa mutta ei minua kiinnosta elää 365 päivää vuodessa ”terveellistä” ja monen silmissä täydellistä elämää. Välillä on pakko vähän irrotella kaiken suhteen, se on itselleni sitä hyvinvointia.

IMG_7040-001

Tiedän, että osalle ihmisistä hyvinvointi ei salli lipsumisia eikä oman kehonsa rasittamista muulla kuin liikunnalla. Itse arvostan kehoani kyllä mutta en ajattele elämää loppupeleissä niin vakavasti. Minulle itseasiassa leffailta ystävän kanssa tavallisesti voittaa salitreenin 10-0, näin se vaan menee. Vaikka liikuntaa rakastan, enemmän rakastan ihmisiä ympärilläni ja henkistä hyvinvointiani. Hyvinvoinnin ei tule olla kahlehtivaa tai rajoitteita asettavaa, vaan sen tulee olla hyvinvointia. Sitä, että voit kaikin puolin hyvin, sinua hymyilyttää eikä elämä tunnu suorittamiselta.

En nyt tiedä olenko ainoa jolle välillä iskee näitä ”tahdon boikotoida kaikkea hyvinvointi- lässytystä vastaan” -fiiliksiä vaikka huomenna sitten taas jo kirjoitankin mielenrauhasta? Tällaista ei varmaan saisi edes ääneen sanoa, kun kirjoitan niin paljon hyvinvointiin liittyvistä jutuista mutta onko sillä loppupeleissä väliä? Minulle hyvinvointi on tasapainoisesti elämän eri osa-alueiden asioita. Arkea, juhlaa, terveellisyyttä, välillä epäterveellisyyttäkin jne. Toiselle hyvinvointi on suppeampi skaala asioita, mutta sekään ei aikuisten oikeasti liene väärin?

Miten te koette hyvinvoinnin? Iskeekö muilla koskaan noita boikotointi-fiiliksiä tämän ajan ”hyvinvointihössötystä” vastaan? 

Kommentit (7)
  1. Hei aivan ihana kirjoitus!! WORD! <3 Hyvinvointi on mulle tasapainoa ja sitä, että tuntee elävänsä. 🙂

  2. Outi Karita
    24.8.2015, 13:23

    Kyllä ne herkuttelut ym. ovat myös osa hyvinvointia sanon minä! Puhun paljon kolonaisvaltaisen hyvinvoinnin puolesta, joka koostuu niin fyysisestä kuin henkisestä hyvinvoinnista, eikä siihen kuulu kauhea kontrolli tai stressi syömisestä ja liikkumisesta. Jokaisella on balanssi omansa ja sen löytäminen on tavoiteltavaa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *