#instalately & somefiiliksiä

Osa teistä seuraileekin minua jo Instagramissa mutta, koska kertaus on opintojen äiti niin edelleen minut löytää sieltä nimimerkillä @judezzi. Olen miettinyt pitkään pitäisikö minunkin avata Snapchat sun muita uusia somekanavia mutta toistaiseksi siihen en ole jaksanut ryhtyä. Mielestäni on hienoa, että kovin moni bloggari jaksaa olla näissä jutuissa niin aktiivinen mutta musta on jotenkin jo pitkään tuntunut, että blogi, Insta ja Face ovat itselleni tarpeeksi. Vaikka blogiani ja kaikkea siihen liittyvää rakastan, välillä muhunkin iskee jonkunlainen someähky. Se pysyy aika hyvin hallinnassa, kun kanavia on ”vaan” kolme mutta jos tässä olisi vielä muutama tili lisää, näkisin varmaan koko elämäni linssien läpi. En jaksaisi sellaista, kai?

Välillä minua huolettaa ihan yleiselläkin tasolla tämä aika. Kuinka paljon ihmisiltä menee sivusuun, kun otetaan selfieitä joka tilanteessa ja vielä kymmenittäin? Itsekin ihan liian usein havahdun siihen, että hetkiä lipuu ohi, koska a) otan kuvaa tai b) muokkaan sitä. Toisaalta se on myös duuniani mutta silti. Välillä on syytä olla huolissaan ja ehkä muistutella itseään mitkä asiat ovat niitä tärkeimpiä. Ei ehkä se saanko täydellisen kuvan ruoastani vaan ennemmin se ihminen, jonka seurassa syön tuota safkaa… Eikö?

2015-09-18

Käväsin tänään MAC:in pisteellä Stockalla ja siinä kaaoksen keskellä koitin löytää itselleni syksyisen mattapunan. Tein valintani aika randomisti ja tällä kertaa meni kyllä nappiin! Sävy on nimeltään YASH ja se on MAC:in matta-sarjaa. Huulipunan kaveriksi myyjä suositteli minulle Pro Longwearin sävyn Nice`n`Spicy. Ensipuraisu myös tähän rajauskynään oli erittäin positiivinen! Vaikutti hyvin kestävältä ja levittyi todella mukavasti. // Viime aikoina kahvit meille on keittänyt Dolce Gustolta testiin saatu uutuus kahvikone Stelia. Olen ihan kahvifriikki ja ilman aamukaffia päiväni ei käynnisty. DG:llä on ihania kahvimakuja, joista oma lempparini on maidoton Zoega. Tuolla käynnistelen jokaisen aamuni, siispä huomenna taas virkeänä kahdeksaan duuniin. ;) // Nämä Tamariksen nilkkurit ovat paras ostos aikoihin. Nyt kengillä on kävelty jo monen monta kilometriä ja ei purista, satu tai hiestä! Ihan loistavat jalassa vaikka plattoa on ihan mukavasti. :) // Yksi syksyn ehdottomista terveellisemmistä herkuistani on hedelmälautaset. Olen hurahtanut nyt etenkin päärynöihin ja satsumiin. Nam, terveellistä hyvää!

2015-09-11

Oletteko kokeilleet Ruohonjuuri-deliä? Ihan huikea mesta! Ostan sieltä välillä lounasta ja toisinaan smoothieita, sekä erilaisia puddingeja ja puuroja. Etenkin kerrospuddingit ovat minun suurta herkkuani! Kaikki on tosiaan vegaania, maidotonta ja gluteenitonta. Kannattaa ehdottomasti kokeilla. // Hernesaarenrannan päättäjäiset -tämä oli se selfie. Onkin muuten viime kerta, kun olin ulkosalla. Ollut aikamoista hiljaiseloa viime viikot mikä lienee ihan hyväkin viinintäyteisen kesän jälkeen. // Treeneistäkin on ollut nyt taukoa flunssan vuoksi mutta eiköhän se pian taas tästä. Olen oppinut, että enää en treenaa puolikuntoisena joten missään nimessä en tule vielä tälläkään viikolla salille menemään. Vähän on kyllä ikävä mun olkapäitä ja käsivarsia. On taas ollut kyllä pakko todeta, että nopeasti niistä häviää muoto ja pyöreys, kun ei tee mitään. // Björn Borg järjesti taannoin ulkotreenit, joissa käytiin ystäväni Anniinan kanssa pyörähtämässä. Oli aika mielenkiintoinen kokeilu crossfitin parissa mutta ei musta varmaan silti crossfittaajaa saa, heheh.

2015-09-052

Tilasin taannoin Acnen verkkokaupasta uuden Canada Scarfin talveksi ja laitoin viime vuotisen beigen-vihertävän kiertoon. Tämä musta oli fiksu valinta, sopii kaikkeen ja luulisi olevan aika ajaton. Kunhan en nyt vaan hukkaisi… // Kesäpökät toimii vielä näin syksylläkin, revityt farkut ovat mun suosikit. <3 // Tämä oli taannoinen perjantai-selfie. Leffailta, jolloin käytiin katsomassa Southpaw. Ihan mielettömän hyvä ja opettavainen elokuva, suosittelen. // Paulo Coelhon alkemisti on nyt luennassa ja vaikuttaa erittäin hyvälle. Koskahan saisin taas hiljaisen hetken keskittyä lukemiseen? Kirja itsessään on niin lyhyt, että tuohan pitäisi lukea muutamassa tunnissa läpi. Muistan ajan jolloin luin vaikka kuinka paljon erilaisia romaaneja, nykyään muun kuin blogien tai lehtien lukeminen on jotenkin haastavaa. Vaatii olosuhteet, joissa pystyn täysin keskittymään oli kirja sitten kuinka mielenkiintoinen tahansa.

2015-08-26

Piipahdin muutama viikko sitten Blascon blogi-tilaisuudessa, josta olen muutaman kerran blogissakin maininnut. Mukaan lähti niin ihania tuotteita, että olen ollut kovin myyty. BB Cream onkin jo ihan lopussa, joten kohta on aika hakea uusi purnukka. Sävy medium on omalle iholleni ihan täydellinen. Sävy on hieman punertavaan menevä, mikä itseasiassa yllätti minut sopivuudellaan. Olen aina valinnut meikkivoiteet ennemmin beigeen, kuin punertavaan taittavina mutta tämä sävy sopiikin iholleni huomattavasti paremmin! // Meikäläisen lemppari lounas löytyy Trocaderosta, nam! Falafelit ja aivan kaupungin parhaat sellaiset. Myös bufeepöydästä kerättävä itämaistyylinen salaatti on mielettömän hyvää. Suosittelen oikeasti joskus kokeilemaan jos Uudenmaankadulla liikutte. Helsingin ykköslounasmesta!

Hyvää yötä ihanaiset, huomiseen! xoxo

Unelmointi kannattaa

”Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi” kuuluu vanha sanonta. Kuinka moni meistä kuitenkaan loppupeleissä toteuttaa tätä viisautta? Itse ainakin havahdun aivan liian usein siihen, että painan vaan eteenpäin ja pidän unelmat jossain siellä kaukaisuudessa, vain unelmina. Realistisuus on niin mua. Mielestäni arjessa pitää kuitenkin olla haaveita, niin pieniä kuin suuriakin. Ne boostaavat meitä jatkamaan, ne ovat ikäänkuin tavoitteita joihin tähdätä. Jos taas tyydymme elämässämme asioihin, vaan koska emme usko unelmien toteutumiseen se todennäköisesti syö meitä sisältäpäin. Mielestäni tyytyminen itsessään on yksi pahimmista asioista joita ihminen voi itselleen tehdä ja meistä jokainen tietää sen. Vaikka joskus elämäntilanteemme näyttäisikin valottomalta ja hetken joutuisimmekin taivaltamaan pimeässä, on valoa aina tunnelin päässä jossain vaiheessa. On toivoa, on unelmia.

Lapsuudessa unelmat ovat hyvin olosuhteista riippumattomia ja oikeasti ehkä jopa liioitellun suuria. Silloin ihmisellä ei ole ns. realiteettien tajua mikä on tavallaan mielestäni hyvä asia. Meidän pitäisi itseasiassa useammin unohtaa aikuisuus ja ”todellisuus”, heittäytyä. Kuten olen monesti maininnut, itselleni juurikin heittäytyminen on hankalaa. Aina mukana on järjen ääni, joka estää astumasta tyhjään ja tuntemattomaan. Tämä ei tavallaan ole hyvä seikka, koska joskus riskien ottaminen saattaakin osoittautua ainoaksi askeleeksi kohti niitä unelmia. Turhan realistinen elämä syö juurikin sitä mitä voisit saavuttaa jos pitäisit mielesi auki.

IMG_1392-001

Monen kasvatukseen on saattanut kuulua ns. lyttääminen ja sellainen tietynlainen vähättely. Tämä jos mikä johtaa siihen, että ihminen ei aikuisenakaan uskalla haaveilla. Mielestäni lapsia tulisikin kannustaa jo lapsuudessa asioihin, joissa he ylittävät itsensä. Ja vaikka takkiin tulisikin, silti kannustaa. Korostaa unelmien tärkeyttä ja sitä kuinka mikään ei ole mahdotonta. Mielestäni unelmat ovat myös hyvin kehittäviä. Ne kannustavat meitä luomaan uutta ja tavoittelemaan asioita, joita tahdomme. Unelmoidessasi olet tavallaan jo puolimatkassa päämäärääsi, mutta et kuitenkaan. Työosuus on edessäsi, harva unelma nimittäin tulee ilmaiseksi. Mutta miltä tuntuukaan, kun unelmia saavuttaa? Jokainen meistä on varmasti joskus jonkun sellaisen elänyt todeksi ja sitähän ei voi kuvailla kuin suunnattomalla ilon tunteella joka kulkee päästä varpaisiin.

Entä onko unelmoinnilla sitten rajoja? Mielestäni ei ole. Voit haaveilla vaikka kuinka korkealiitoisista tai absurdeista asioista, eikä tavallaan edes tarvitse miettiä saavutatko ne vai et, unelma itsessään on jo unelma. Pahinta myrkkyä haaveillesi on itsesi vertaaminen muihin. Tämä on sinun elämäsi ei naapurin, joten tee siitä sellaista kuin haluat sen olevan.

IMG_1393

Itselläni on ollut monenlaisia unelmia elämäni aikana ja koen saavuttaneeni niistä hyvin monta. Samalla kuitenkin tiedän, että monta on vielä toteutumatta. Uskon kuitenkin itseeni ja vaikka se realistinen Jutta välillä puskeekin päätään esiin, omassa päässäni siintää aika montakin upeaa unelmaa tulevaisuutta ajatellen. Tärkeintähän on, että itse tietää ne ja hyväksyy niiden olemassaolon. Itseasiassa, tänään keksin yhden unelman lisää, tee sinäkin niin? :)

Onko teillä paljon unelmia? Koetteko päättömän unelmoimisen helppona vai onko muissakin sitä realistista luonnetta, joka välillä yrittää pysäyttää ne hassutkin haaveet?