Aikuisuus, so boring?

Loppukesästä kävin läpi jonkunlaista kriisiä, joka jatkui kevyesti vielä syksyn alkuunkin saakka. Suurinosa elämäni osa-alueista ei tuntunutkaan enää tyydyttäville ja tämän vuoksi aloinkin miettimään pitäisikö asioille tehdä jotain. Onko vika siis asioissa joita teen vai onko vika kenties omassa päässäni, ajatusmaailmassani? Oma ongelmani on varmaan aina ollut se, että olen tunteella eläjä, jos asiat ahdistavat en pysty niitä ingnooraamaan ja jatkamaan kuten moni muu pystyy. Toinen ongelmani joka tätä piirrettä vastaan taas sotii, on vaikeuteni heittäytyä. Toisaalta tahdon siis tehdä hyvin pitkälle järkevyyteen pohjautuvia ratkaisuja. En voisi (kai?) esimerkiksi koskaan jättäytyä tyhjän päälle ilman, että tiedän mitä huomenna tapahtuu. Todella ristiriitaista, eikö.

Tajusin taannoin kuitenkin sen, että vika voi olla ihan omassa päässäni. Keskityin tuolloin ehkä näkemään liikaa ne ns. ongelmakohdat joita asioihin liittyi ja unohdin ne hyvät seikat. Miettii kuitenkin, että jokaisessa asiassa on sekä hyvät, että huonot puolensa. Ei ole hyvää ilman huonoa. Ja vaikka monasti sanonkin, että 28-vuotiaana en enää koe juurikaan ”ikä-kriisiä”, niin oi kyllä takaraivossani aina säännöllisesti kuuluu ääni, joka muistuttavat iästäni. Et ole enää 20-vuotias, joten pitäisikö sun nyt oikeasti miettiä mitä elämältäsi tahdot? Vihdosta viimein? Tottakai se helpottaisi päätöksiä jos oikeasti tietäisi sataprosenttisen varmasti mitä tahtoo elämällään tehdä ja, että se olisi vielä taloudellisesti kannattavaakin.

Välillä iskee oikein kunnon ahdistus, kun alkaa miettimään millaisia haaveita sitä joskus oli ja miten elämä onkaan loppupeleissä mennyt. Se aika, kun mun olisi kannattanut opiskella ahkeraan minä vaan juhlin ja keskityin elämässä niin pinnallisiin asioihin. Tavallaan ymmärrän itseäni, koska tunnen itseni. On kuitenkin niin helppo ajatella 18-vuotiaana miten oma elämä tulee menemään ja mitä tahtoo saavuttaa. Käytännössä polku voi olla ihan erilainen. Tänä päivänä kuitenkin enemmän kuin menneisyys tai tehdyt asiat, minua mietityttää tulevaisuus. Mitä tahdon sillä tehdä, mitä tulee tapahtumaan seuraavan vuoden aikana? Olenko jo oikeasti aikuinen, käyttäydynkö kuin aikuinen? On syytä kuitenkin muistaa, että lyhyessäkin ajassa voi tapahtua paljon. Vaikka nyt tuntuisi, että elämässä on aika paljon kysymysmerkkejä, saattavat ne muuttua hetkessä ratkaistuiksi.

IMG_9522

Mulla on aina ollut myös tietynlaista epämielenkiintoa ns. normaaleja aikuisuuteen kuuluvia asioita kohtaan. Tällä tarkoitan perheen perustamista, asuntolainaa, autoa ja muuta suurempaa omaisuutta. Yksinkertaisesti jos ei kiinnosta niin onko pakko? Vaikka täyttäisikin parin vuoden päästä 30-vuotta, onko pakko tehdä asioita joita ”kuuluisi” tässä iässä tehdä? Kävin taannoin pankissani tapaamisessa, jossa mut lähestulkoon pakotettiin ottamaan jonkunlainen ”sijoituskohde” tai paikka johon ympätä kuukausittain rahaa, miksi? ”Sinä olet nyt tuossa iässä, että varmasti haluat sijoittaa asp-tiliin tai ostaa rahastoja”. Ihmiset olettaa mutta arghhh, ei jokainen halua näitä juttuja!! Toki tahdon säästää mutta en valitettavasti asuntoon, vaan mieluummin matkusteluun tai elämästä nauttimiseen. Minulla on ehkä hieman outo ajatusmaailma mutta mielestäni rahaa tehdään juuri elämistä varten. Raha mahdollistaa tietynlaisen elintason, matkustamisen ja elämästä nauttimisen. Toki rahattomanakin voi olla onnellinen mutta jos sitä kerta tienaan, niin miksi ihmeessä vaan panttaisin ja panttaisin vuodesta toiseen?

Tässä sitä siis ollaan, taas kerran pohtimassa aikuisuuteen liittyviä asioita. On ollut kyllä mahtavaa huomata miten paljon sitä on henkisesti kasvanut vuosien saatossa ja aikuistuminen siinä mielessä onkin hieno juttu. Moni aikuisuuteen liittyvä oheisoletus saa minut kuitenkin aina vaan, edelleenkin näkemään punaista. Se oravanpyörä ja kasa velvollisuuksia. Toisaalta lohduttaa ajatus siitä, kuinka monta minuakin vanhempaa samalla ajatusmaailmalla varustettua tyyppiä on ystäväpiirissäni. Oikeastaan hyvin harva elää sellaista stereotypista aikuisen elämää. Ehkä nykyaika mahdollistaa tällaisen elämäntyylin ja asuinseutumme? Ehkä tässä iässä ei tarvitsekaan vielä hallita kaikkea?

Painiskeletteko te aikuisuuteen liittyvien stereotypisten aatosten kanssa? Tuntuuko ettei oma polku ole vielä selkeästi hahmottunut?

On my way

28 vastausta artikkeliin “Aikuisuus, so boring?”

  1. Tosi hyvä juttu tämä ja ihan totta. Niinkuin tuo yksi kaveri juuri tänään totesi facebookprofiilissaan, että ”aikuisuus, kiitos mutta et ole minua varten.” Tämä meidän nuorten ja nuorten aikuisten sukupolvi ymmärtää ehkä koko ajan enemmän ettei se materian haaliminen lopulta tuo onnea, jos varsinkin se tarkoittaa että muu elämä on pelkkää puurtamista päivästä toiseen ylläpitääkseen sitä. Eri asia tietysti jos löytää alan ja uran joka on intohimo, mutta työnteko vain rahan vuoksi.. Eletään päivästä toiseen vain odottaen viikonloppua, lomaa, eläkeikää,.. sitä kun jonain päivänä on aikaa toteuttaa unelmia.

    • Jep, todellakin oikein sanottu! :D Näitä asioita tulee hyvin paljon mietittyä. Valitettavasti rahaa joutuu sen verran ajattelemaan, että tulee toimeen ja vielä jos tahtoo ”mukavasti” toimeen tulla niin joutuu hieman enemmän funtsimaan. Itse vastustan kuitenkin ajatusta siitä, että rahaa on taottava ja unelmat unohdettava. Jos tekee rahaa niin pitäähän siitä nyt herranen aika päästä nauttimaankin! :D

  2. Musta on ollut myös hienoa huomata vuosien saatossa, että ne lapsuuden unelmat ja tavoitteet tulevaisuuden suhteen muuttuvat ja mukautuvat tähän maailman menoon jatkuvasti uuteen muotoon. Enää pitkään aikaan mulla ei ole ollut sellainen suppea käsitys tulevaisuudesta, että jonkun tietyn ikäisenä mennään naimisiin, hankitaan omakotitalo, kultainennoutaja ja pari lasta. Vaikka kaikkea tätä joskus saatan halutakin, ei se ole enää se normikaava jota pyrin noudattamaan vaan silmät on avautunut sille, että täällä on ihan niin monta ”aikuisuutta” kuin ihmistäkin ja se elämä voi olla ihan minkälaista tahansa! :) Kaavat veke ja eletään niin kuin parhaaksi nähdään. <3

    • Totta, oikeassa olet. :) Onneksi näin on pikkuhiljaa alkanut tapahtumaan, ihmisten mielet avartuu siihen ettei olemassa ole vain yhtä ja ainutta tapaa elää elämäänsä. Toisaalta näin kolmeakymppiä lähennellessä alkaa niitä kysymyksiä aviosta, lapsista, omasta asunnosta jne. satelemaan jonkun verran. Pitää opetella joku naseva vastalause jonka aina heittää näihin ihmetteleviin kyselyihin. :D

  3. Hei Jutta!

    Ekakertalainen täällä kommentoi, vaikka jo pidempään olen blogiasi seurannut. :)

    Tämä oli musta mielenkiintoinen kirjoitus!! Oon sua muutaman vuoden nuorempi mutta välillä ”tuskailen” samojen asioiden kanssa; pistänkö rahani asunnon säästöön, vai lähdenkö jouluksi Nizzaan ja kesällä roadtripille Kroatiaan? Tähän mennessä olen valinnut reissut. Toisaalta koen olevani vastuuntuntoinen ja haluan turvata tulevaisuuteni, olenhan opiskellut ja elänyt hyvin kurinalaisesti nuoruuteni (en ollut bilehullu koska kilpaurheilen). Toisaalta haluan matkustaa ja ostaa ihania mekkoja nyt! Haluan käydä ravintoloissa syömässä, tilata Nikeja enemmän kun laki sallii, ja viettää joulut ulkomailla. Niinkuin sanoit, ei kaikkien tarvitse haluta asp tiliä tai autolainaa.
    Kun sanoit myös omatunnon kolkuttavan sen vuoksi että juhlit kun olisi ”kannattanut” opiskella.. Tuli mieleen että saattaisit tuntea samoja fiiliksiä siinä vastakohta-tilanteessa; voi kun olisin nuorena vähän irroitellut ja elänyt vapaasti. Tällaisia fiiliksiä mulle välillä tulee kiireisen ja kurinalaisen arjen keskellä. :)

    Olet muuten mielestäni ihan älyttömän kaunis! blogiasi on kiva lukea, kun tulee välillä tällaisia syvempiäkin postauksia jossa kerrot enemmän henk koht fiiliksistä. Lisäksi tykkään lukea ruoka-aiheisia kirjoituksiasi :)

    Hyvää viikonloppua!!!

    • Moikka,

      Kiva, kun tulit kommentoimaan. :)

      Hmm. Tuo on tosiaan hyvin ristiriitainen valinta. Mielestäni kannattaa opiskella mutta ei käyttää siihen kuitenkaan koko 20-30 ikävuoden väliä. Kannattaa siis nauttia elämästäkin, ehdottomasti! Ottaa vaikka opintolaina jos se mahdollistaa matkustelun ja rennomman elämäntyylin opiskelun ohessa. Minusta on hienoa, että pohdit näitä asioita ja pystyt elämään kurinalaisesti. Itse olen sen verran luova ihminen, että mulle tuollainen kurinalainen elämä on todella haastavaa. Kaipaan arkeeni muutakin kuin treeniä ja työn. Sitä extraa ovat todellakin mainitsemasi asiat ja sinuna en missään nimessä luopuisi niistä vaan ”pahan päivän varalle” säästämisen vuoksi.

      Ja kiitos, ihana kuulla, että blogini miellyttää. :) Viikonloppuja!

  4. Oon niin sama mieltä sun kanssa. Itsekään en ole lainkaan kiinnostunut niistä aikuismaisista asiosta ja velvollisuuksista. Ihmiset kyselee ympärillä lasten hankinnasta, vakituisesta työpaikasta yms, mutta kun mua ei kiinnosta! Sinä sentään käyt töissä.. :D Mua ei sekään erikoisemmin huvita, :DD No, olen tosin hieman nuorempi: 23.

    • En tarkoittanut tekstilläni sitä, että kannattaisin kotona hengailua ja työttömyyttä. Itse näen punaista jos kuulen ettei joku tee mitään, koska itse olen AINA joko käynyt koulua tai ollut työssä, tehnyt molempia yhtä aikaakin. Suosittelen siis todellakin miettimään mikä voisi olla oikea polku sinulle, hakemaan kouluihin tai töihin. Ihminen tarvitsee elämäänsä rytmin, sossun turvin en suosittele elämäänsä rakentamaan…

      Olet kyllä huomattavasti nuorempi mutta silti, nyt niskasta kiinni ja sanon tämän vaan kaikella hyvällä. :)

  5. Hei, pakko kommentoida nyt. Ehkä ongelmana onkin työsi ja se ettet ole oikeasti yrittänyt ”pidemmälle”?
    Kirjoitat:” Se aika, kun mun olisi kannattanut opiskella ahkeraan minä vaan juhlin ja keskityin elämässä niin pinnallisiin asioihin”. Mielestäni tämä kuulostaa, vastoin ylläkommentoijien mielipiteitä, siltä että ehkä sinua on alkanut harmittamaan tämä, vaikka sinä et halua sitä myöntää? Lisäksi muistan aikaisemminkin lukeneeni sinun olen ihmettelevän sitä että ihmiset tuhlaavat aikansa uraansa.. Minulla on toisenlainen tarina, ja väitän että olen nähnyt ja kokenut elämässässäni enemmän kuin moni muu ikäisemme. :)
    Voin rehellisesti kertoa, että olen itse pystynyt yhteen sovittamaan matkailun ja bilettämisen vaativien opintojen oheen (mikset sinäkin?) Ainut mitä se vaati oli 3kk lukulomaa ja kaiken ”kivan” lopettamisen siltä ajalta. Mutta vain 3kk! Sitten olin yliopistossa. Opiskeluissa ja työnteossa (=rahaa) toki menee aikansa, mutta matkustelin silti ainakin 3-4 kertaa vuodessa mm.promo-hommia tekemällä. Nyt kun olen vaativassa vakityössä ja tohtorin palkalla voin sanoa, että elämäni on mitä parhainta. Miksi? Vaikka työni on niin vastuullista ja vaativaa, niin rakastan sitä; joka ikistä päivää! Saan itse tehdä työni missä vain (vaikka kotona tai IndoKiinassa), kukaan ei määrää ja muutenkin vapausasteita on hurjasti. Ei tarvitse elää rahattomana, ja saan matkustella / asua muissa maissa työni puolesta halutessani. (Seuraavaksi menen Englantiin, jee).. Oikeasti kun opiskelee ja saavuttaa unelmatyönsä niin ei tarvitse ”työskennellä” päivääkään :D En minäkään haluaisi nyt lapsia tai muuta ”aikuista”, mutta tätä menestymistä en vaihtaisi mihinkään. Elän hienointa aikaa, josta aijon nauttia vielä ainakin 7 vuoden ajan ennen velvollisuuksia. Kyllä; suosittelen opiskelua ja semmoisen työn hankintaa, mikä tuo sisältöä elämään!

    • Hei, ehkä ongelmani on etten koskaan ole oikein osannut asettua tai tiennyt miksikä tahtoisin opiskella? :) Sinulla on selvät sävelet, minulla ei ole ollut. Mieleni on vaihdellut todella paljon, itse en nimittäin voisi koskaan käyttää elämääni yliopistossa istuen ja lukien jotain mistä en ole 100 % varma. Oletko sitä miettinyt, kaikille se tulevaisuuden ammatti ei ole niin selkeä välttämättä? Mä olen aina myös ollut sellainen ettei perinteinen ”kauppakassi-elämä” ole kiinnostanut. Siinä vaiheessa, kun muita kiinnosti koulu, kävin kyllä koulua ja duunissa mutta mietin todella paljon muita juttuja. Toki nyt useamman vuoden vanhempana mietin, että olisi ehkä kannattanut jättää bileet ja opiskella jo silloin vaikka AMK-tutkinto. En kuitenkaan tiedä olisiko se vienyt minua mihinkään muuhun paikkaan? Tällä hetkellä on hyvin paljon korkeasti koulutettuja ihmisiä työttömänä.

      Jokainen meistä on yksilö ja se, että nyt kommentillasi väität kokeneesi enemmän kuin muut ikäisesi kuulostaa vähän hassulta. Jokaisen elämä on ainutlaatuinen ja jokaisen valinnoilla on tarkoituksensa. Itse en itseasiassa koe tällä hetkellä jääväni mistään paitsi. :) Olen hyvin toimeentuleva, voin ostella mitä tahdon, mulla on läheisiä ihmisiä ympärilläni ja voin matkustaa lomien puitteissa mukavasti. Tottakai aina on hyvä kehittyä ja siksi tietysti sitä on jatkuvasti hyvä miettiä mitä elämältään tahtoo. En kuitenkaan ole mitenkään onneton kuten nyt ilmeisesti tekstini ymmärsit ja silloin ymmärsit sen kyllä väärin. Olen itseasiassa hyvinkin onnekas monen asian suhteen ja onnellisuuden ei aina tarvitse olla sidoksissa uraan, rahaan tai korkeaan koulutukseen. Ne elämän parhaat asiat lähtevät ihan muualta <3

      Mukavaa loppusyksyä!

  6. Moikka!
    Mulla taas on niin, et oon kyl opiskellu ja tehny töitä siinä samassa koko ajan, mut ei mulla oo silti mtn käryä, mitä haluisin tehdä tulevaisuudessa. Vakityö on nytkin ja ihan kohtuullinen palkka.
    Oon 29, erosin 8,5 vuoden suhteesta viime vuoden lopulla (oikeesti pistin välit poikki kuukausi sitten, kun tuli tunne, et toinen on yhteyksissä aina kun ite haluaa tai tarvii apua tms). Kaikki, siis kaikki, on ollu sitä mieltä, et mun pitää ostaa oma asunto ja säästää siihen nyt. Avasinkin sen pirun tilin,ja oon jopa säästäny. MUTTA, ku en mä halua asuntoa. Miks maksaisin sitä hulluna pois, et sit ku kuolen joku perii mun työntuloksen? En ees halua lapsia.. en oo ikinä halunnu. Auton voisin ostaa,mut eipä silläkään täällä Helsingin keskustassa mtn tee..
    Kukaan ei oo pystyny perustelemaan, et miks mä en vois käyttää mun rahoja nyt, elää niinku haluan, ostaa mitä haluan. Joten teen mitä haluan. Ja nyt se on pitää hauskaa ja ostaa just sitä, mitä ite haluan. Niin kauan, kun en osaa ennustaa tai saa salamana ahaa-elämystä unelmatyöstä, mä meen tällä. Jos se tekee mut ees vähän enemmän tyytyväiseks tähän elämään,ni saa luvan kelvata muillekin..

    • Moi!

      Niin no itsekin olen opiskellut kaksi ammattitutkintoa ja tehnyt töitä 13-vuotiaasta saakka ja silti en tosiaan tiedä varmaksi. Olen itseasiassa samaa mieltä, asunto ei ole mikään itseisarvo, ei minullekaan. Tärkeintä elämäss on nauttia ja olla onnellinen. Asunto, työ tai muu materia eivät ole itseisarvo sille. Ja ymmärrän tilanteesi, vasta eronnut joten varmasti tekee mieli ajatella elämässään ihan vaan itseään ja tehdä mitä haluaa. :)

      Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi!

  7. oletko poistanut sen edellisen meikkivideopostauksen?:( en löydä mistään!

  8. Hei!

    Maksat vuokraa joka kuukausi. Miksi et maksaisi sitä itsellesi? Vanhoina päivinä myyt asunnon ja muutat vaikka Italiaan ;) Jossainhan sitä pitää asua ja vuokraa maksaa, niin miksi ei itselleen? Monet ihmiset katuu jälkeenpäin vuokralla asumista, kun myöhemmin tajuaa että nyt olisi jo velaton omistusasunto.

    .. Sulla on kiva blogi, kirjoitat monipuolisesti erilaisista aiheista :)

    • Asutaan perhepiirini omistusasunnossa, joten se on vähän kuin omaan pussiin maksaisi. :)

      Ja kiitos, todella kiva kuulla! :))

  9. Hei Jutta!

    Täällä sua pari vuotta vanhempi lukija jolla vähän samantapaisia ajatuksia. Voihan se olla että sun ajatukset liittyy nimenomaan ikään. Itsellä oli samat kriisit aikanaan mutta onneksi ne meni ohi. Itsekin olen elänyt osittain pinnalliset asiat edellä, mutta mitäs sitten. Hyviä muistoja eikä tarvii synkistellä ettei ole elänyt.

    Moni lukija varmasti ihailee sun elämäntyyliä, ulkonäköä ja elämänasennetta. Kannattaa keskittyä siihen hyvään mitä on ja antaa elämän johdattaa kohti sitä omaa polkua. Miksi tehdä väkisin jotain mikä ei tunnu omalta.

    Hyvä kirjoitus jälleen kerran :)

    • Moikka,

      Niin, ikä ne varmaan mukanaan tuo. Niin no totta, tuo heittoni nyt vaan oli sellainen mitä aina välillä jälkeenpäin mietin mutta todellisuudessa en vietä iltojani itkien menneisyyttäni. Se mikä ei tapa vahvistaa ja tässä ei oltaisi tällaisena ellen olisi omaa tietäni tallannut.

      Ja siihen pyrinkin! Ehdottomasti. Välillä elämässä on haastavien valintojen edessä ja pitää pohtia mikä on kannattavaa ja mikä ei. Kiitos, ihana kuulla. :)

  10. Hyvä kirjoitus, ymmärrän täysin kantasi, vaikka itselleni haaveena onkin se omakotitalo lisukkeineen :)

    Tästä tuli mieleen kun tuossa taannoin lueskelin Lauran (<3) blogia muistelumielessä, kun siellä jossain vanhassa postauksessa oli kuvia joissa oli erittäin tutun näköinen nuori nainen, kesti kauan ennen kuin hänet tunnistin ;)

    • Kiva kuulla, kiitos. :) Meillä jokaisella tosiaan on ne omat haaveemme ja tiedä vaikka itsellänikin ne vielä muotoaan muuttaisivat moneen otteeseen.

  11. Moikka!

    Täytyy sanoa, että tiedät selvästikin yllättävän vähän oman asunnon ostamisesta ja siitä seuraavista kuluista. Olen itse parikymppinen ja opiskelen tällä hetkellä yliopistossa ja omistan myös asunnon puoliksi avopuolisoni kanssa. Oman asunnon päätimme ostaa, koska kulut ovat lähes samat, maksat sinä sitten sitä vuokraa tai asuntolainaa. Ainoa ero on, että laitat käytännössä rahaa omaan taskuusi. Etenkin pääkaupunkiseudulla vuokralla asuminen on niin kallista, että melkein halvemmmalla pääsee ostamalla oman asunnon.

    Ja tuo perhepiirin omistamassa asunnossa asuminen ei lohduta sinua yhtään, sillä vuokrasi menee edelleen jollekulle muulle, enkä usko tämän jonkun muun elättävän sinua enää missään vaiheessa elämääsi? :D Ymmärrän, että et ehkä halua ostaa asuntoa, ja sehän on ihan ok, kaikki tekevät kuten haluavat. Ainut asia, mikä minua jäi häiritsemään oli tuo, että kuvittelet sen olevan taloudellisesti paljon vaativampaa. Tulen itsekin toimeen täysin omillani ja minulla on silti varaa matkustaa, vaikka omassa kämpässä asutaankin. Se vaan vaatii sen parin vuoden säästämisen (useamman vuoden jos yksin ostaa), jotta saat sen 10% lainasta kokoon, minkä jälkeen kulut ovat lähes samat.

    Tsemppiä!

    • Ja millähän perusteella? :) Luuletko etten ole tehnyt laskelmia ja ole tietoinen kuinka suuri käsiraha asunnoissa pitää olla? Jos oman asunnon tahdon, tahdon sen hyviltä seuduilta läheltä kaupunkia jolloin käsirahat tulevat jo itsessään olemaan aika suuria lainasta puhumattakaan. Kyllä mä näihin juttuihin olen perehtynyt jossain vaiheessa, kun asiaa mietin. Tulin vaan tulokseen etten tahdo omaa asuntoa, en edes miesystäväni kanssa puoliksi ainakaan tässä vaiheessa elämää, kun en tahdo säästää sitä 10 % eli ainakin paria vuotta asuntoon joka järkisyistä kannattaisi ostaa mutta johon säästäminen ei kiinnosta. Kaikki eivät yksinkertaisesti unelmoi asunnosta eikä siinä ole sen kummempaa. :)

      Voi olla, että asiat muuttuvat vielä tulevaisuudessa mutta nyt olen tätä mieltä, eikä se ole mitään tietämättömyyttä jos asuntoa ei tahdo. Ei kaikkia kauhistuta edes maksaa vuokraa vieraalle. :D Tämä on se vallitseva ajatusmaailma useilla, mutta omista ystävistänikin suurinosa maksaa vuokraa vieraalle enkä minä kauhistele sitä millään tapaa. Jokaisen omia valintoja. Itselläni on tällä hetkellä hyvä tilanne, ei tarvitse stressata vuokran suuruudesta, saa paljon säästöön ja voi matkustella, sekä elää haluamallaan tavalla. Tämäkään ei liene väärin ja toivoisin etteivät ihmiset tuomitsisi jos eivät edes kunnolla asioista tiedä. :)

  12. Hei,

    näin vähän vanhempana lukijana uskon, että minua hiukan nuorempi sukupolvi on tottunut jo lapsuudessaankin aika mukavaan elintasoon, ja pitää ihan ok:na kuluttamisen nautiskeluun. Itse taidan olla vielä sen sukupolven lapsia, jotka säästävät pahan päivän varalle ja sijoittavat tulevaisuutta silmällä pitäen. Nyt se näkyy mukavana ja lähes velattomana asumisena, sijoitusasuntoina, mökkinä, matkoina silloin tällöin…tämä tapa toivon mukaan takaa jonkinlaista eläketurvaa ja perintöä lapsille, joille haluan myös jotain jälkeeni jättää. Toisaalta huomisesta ei tiedä kukaan..sen verran levottomassa ja muuttuvassa maailmassa nyt eletään. Monella lasten saaminen vaikuttaa siihen millaisia asioita laittaa kärkipäähän. Silloin, kun ei tarvitse huolehtia muutakuin itsestään niin toki sitä kuluttaakin ihan eri tavalla. Yhteiskunta on myös tällä hetkellä hyvin yksilökeskeinen ja ”kehottaa” kuuntelemaan itseään, tuntojaan, mielihalujaan..nautiskelua ja hemmottelua. Se on ihan yhtä materialistista kuin tavaroiden hankkiminen, mielihyväähän silläkin tavoitellaan. Ja mitä tämän päivän matkusteluun tulee niin ei se nyt kovin syvällistä kulttuuriin perehtymistä tai paikalliseen elämänmenoon/ihmisiin tutustumista ole, kun käydään syömässä, shoppailemassa, nauttimassa lasi viiniä, hemmotteluhoidoissa, auringon ottamista jne. se on itsensä hemmottelua ja sitä nautinnonhakuisuutta..eikä nyt kovin hirveästi kartuta elämänkokemusta. Toisaalta kukin tehköön rahoillaan mitä haluaa, tarvitaan niitäkin, jotka pitävät kulutuksen rattaat pyörimässä. Ihan turha kenenkään on kritisoida toisen elämäntyyliä, kukin vastaa omasta elämästään ja valinnoistaan!

    • Hei, olet oikeassa. Tosin meillä kyllä on aina opetettu säästämään ja raha ei ole koskaan ollut itsestäänselvyys. Mutta toki se tietynlainen pahan päivän varalle aatos puuttuu, ainakin itseltäni.

      Itsekin tahdon kyllä säästää mutta ehkä eri asioihin vaan tässä vaiheessa elämää. Eläkeikä ei ole vielä ajatuksissa missään nimessä. Ja omaa ajatusmaailmaani ehkä myös rajoittaa se etten usko maailman enää säilyvän eheänä kovin pitkään. Jos se sitä on nyt hetkiin enää ollut… Voi olla, että jossain vaiheessa mekin tullaan vielä näkemään sota jne. Siksi koen myös suurta halua elää elämääni. En tahdo jättää mitään välistä sen vuoksi ”ettei rahaa ole” kun pitää säästää asuntoon. Näin karrikoidusti sanottuna.

      Mutta joo, kuten sanoit kukin käyttäköön rahansa mihin tahtoo! :)

  13. Näin kristyttynä on pakko kommentoida sen verran, että elämme sellaisia aikoja, kun omassa maassamme on vielä toistaiseksi sanan- ja uskonnonvapaus. Tällä hetkellä olisi ensiarvoisen tärkeää pysähtyä Sanan äärelle ja vahvistaa omaa hengellistä ”kalliotaan” eikä murehtia niinkään asuntoveloista, omistamisesta, huvitteluista ym. Tosipaikan tullen niistä ei ole mitään turvaa eikä lomamatkojen muistot paljon lämmitä. Enkä tarkoita tällä, että eläminen nyt pitäisi jotenkin kokonaan lopettaa ja alkaa odottamaan tulevia koettelemuksia, mutta itse kullakin pääpaino tulisi olla tärkeimmissä arvoissa ja asioissa. Meillä mukavaan elämään tottuneilla mieli haluaa kaikenlaisia maallisia asioita, ja samalla sydän Luojallemme ”kylmenee” ja tekemisiämme ohjaa ihan muut motiivit. Itsekkin kamppailen usein näiden asioiden kanssa.

    Siunausta jokaisen syksyyn:)

    • Hei, pakko näin itsekin kristittynä kommentoida, etten kyllä täysin allekirjoita kommenttiasi. Apua. Miksi kristityt eivät saisi nauttia lomamatkoista tai elämästä ylipäänsä? Tuo on se ikävä piirre joka juuri monilla uskovaisilla on ja se karkottaa ns. ei kristityt varmasti läheltään. Elämä on lahja Jumalalta. Toki meidän tulee vaalia oikeita arvoja jne. mutta ettei elämästä voisi nauttia on kyllä aivan hirveä ajatus mielestäni. Ja tällä nauttimisella en nyt tarkoita mitään nautintoja joilla vahingoittaa itseään tai muita vaan juuri vaikka lomamatkoja, brunsseja, ystäviä, yhdessä oloa ja myös nautintoja joita rahallakin saa. Musta on ainakin ihana kerätä muistoja joita muistella vanhana…

      Siinä olet oikeassa, että ajat ovat huolestuttavat ja meidän tulee priorisoida arvojamme. Se ei kuitenkaan pois sulje sitä etteikö elämässä voisi elää ja kokea.

      Mutta siinä minun kantani.

  14. Hei, hieno kirjoitus! Herättää paljon ajatuksia. Itse löysin työpaikan pukkarista muutama päivä sitten vuodelle 2015 tehdyn ”tavoitelapun” ja oli hauskaa, sekä yllättävää huomata, kuinka osa tavoitteista ei ollut toteutunut. Ei siitä tullut minulle mitenkään itseeni pettynyt olo, vaan yksinkertasesti haaveet ja ajatusmaailma oli ehtinyt jo niinkin lyhyessä ajassa kuin vuodessa muuttua ja tavoitteet olivat aivan huomaamatta joidenkin asioiden suhteen muuttuneet. Oli tavallaan hienoa huomata, kuinka sitä ihmisenä kasvaa ja muuttuu lyhyessäkin ajassa. :)

    Olen sinua noin viisi vuotta nuorempi, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni huomaan kuinka ”perinteisinä” pidetyt asiat kuten juuri asuntolaina, lapset tietyn ikäisenä (jos ollenkaan) yms. ovat muuttuneet ja yhteiskunta tuntuu nykyään jollain tapaa ”hyväksyvän” jo sen, että meillä kaikilla tosiaan on erilaiset polut, eikä stereotypinen elämässä eteneminen ole enää niin yleistä.

    Hienoa, että mietit näitä asioita. Olen varma, että oma polkusi selkenee päivä päivältä ja saavutat juuri ne asiat, jotka on tarkoituskin. :)

    • Oho, tämä postaus on näköjään jo puoli vuotta vanha, mutta noh vastasinpa kuitenkin. :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta