Eroon makeanhimosta – Mission impossible?

Syksy on saapunut, terassit ja ulkona puuhastelu vaihtuvat kotipesään, sohvaan ja leffailtoihin. Tällainen kotilööbaus taas tuo mukanaan enenevissä määrin herkuttelun, ainakin useimmille. Kun on pimeää ja sateista, tarvitaan jostain sitä energiaa ja mistäpäs muualta kuin sokerista, nam! Kesän kiireessä sitä tuskin edes ehti herkkuja miettimään mutta pimenevissä syysilloissa mieli oikein janoaa kaikkea hyvää. Suklaata, irtokarkkeja, jädeä… Oletteko huomanneet saman?

Minä olen pohjimmiltani perso herkuille, varsinkin kaikelle makealle. Jossain kohtaa nuoruuttani olin myös hyvin addiktoitunut sokeriin jolloin se kuului ihan päivittäiseen elämääni. Töiden jälkeen kaupan kautta kotiin karkkipussin kanssa, iltapalaksi paahtoleipää suklaalevitteellä ja kaapista löytyi aina keksejä, sekä jäätelöä. Ihan normaalia. Onneksi jossain kohtaa tajusin, että vaikkei herkut musta satakiloista tee on silti syytä lopettaa. Tuollainen ei ole terveellistä elimistölle, ei todellakaan. Vaikka nykyään vältänkin päivittäistä sokerin käyttöä, olen edelleen perso sille. Se on ikäänkuin yksi luonteenpiirteeni, asia joka on osa minua. Valitettavasti.

IMG_6092-002

Olen puhunut blogissani aika paljon kohtuudesta ja tasapainoisesta syömisestä. Ajatuksesta, että karkit eivät lopu maan päältä, makeaa mahan täydeltä – ei kiitos. En tahdo syödä karkkia joka päivä, en tahdo sitä pahaa oloa, enkä tahdo työntää elimistööni tuollaista sotkua jatkuvasti. Itselleni eivät kuitenkaan sovi lakot, ei sokerittomat kuukaudet, saatika sokerin täys kieltäminen. Olenkin pyrkinyt opettelemaan tasapainoa minun ja sokerin välille. Sellaista tasapainoa etten söisi makeaa päivittäin, enkä välttämättä viikottain, vaan ainoastaan silloin jos mieli tekee. Mutta voiko mieleen luottaa? Meillä naisillahan on PMS, milloin väsymystä, iloa, surua jne. Aina löytyy ”syitä” miksi se karkkipussi nyt toimisikin.

Mulla on mennyt todella pitkään todella hyvin sokerin kanssa, tasapaino on ikäänkuin löytynyt ja olen syönyt makeaa ehkä kerran viikossa, välillä pari kertaa ja toisinaan taas muutaman viikon välein. Rennosti mutta hallitusti. Myös määrät ovat pienentyneet sen suhteen paljonko makeaa kerralla pystyn syömään. Kun viime viikolla sairastuin flunssaan, vastoin omia sanojani söin joka päivä (neljänä päivänä) jotain makeaa. Tuo alkoi alkuun mustikkapiirakalla jonka tein, sitten seuraavana päivänä jo tekikin mieli jäätelöä, sitten taas Remix-pussia ja pätkiksiä, irtokarkkeja… Kierre oli valmis ja miksi? Koska olin sairaana, mulla oli tylsää ja teki mieli napostella. Asia jonka eritoten pistin jälleen kerran merkille on se, että sokerinhimo tulee niin nopeaa takaisin! Jos olet päässyt siitä kerran eroon ja annat sille vallan, yhtäkkiä huomaatkin ruokkivasi mielihaluasi päivittäin.

IMG_3679-001

Arvatkaa vaan onko tämä alkuviikko ollut vaikea… Eilen oli ensimmäinen sokeriton päivä ja karkkia teki mieli niin maan vietävästi!! Ei auta kuin vaan opetella, opetella takaisin. Jotten teitä huijaisi, eilen oli pakko ottaa muutama lusikallinen jäätelöä miehen lautaselta… Eli ei nyt ihan puhtaasti eilenkään menty. Tänään sitten uudella yrityksellä eteenpäin. Mutta mitkä ovat sitten niitä keinoja joilla itse pyrin luomaan tasapainoisemman suhteen makeaan? Tai millä päästä eroon makeanhimosta, vaihe vaiheelta?

  • Älä osta kotiin makeaa. Tämä on aivan ehdoton juttu jos olet koukussa sokeriin. Itse olen ainakin huomannut sen, että jos tulen väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja kaapissa on pussi karkkia -ei muuten ole enää kauaa. On toki eri ostaa leffailtaa varten mutta ikäänkuin kaappiin notkumaan, no way!
  • Älä päästä itseäsi nälkäiseksi. Nälkäisenä mielihalut kasvavat, joten kannattaa ehdottomasti syödä tasaisesti. Niin usein kuin elimistösi sitä vaatii.
  • Älä syö makeaa päivittäin, alkuun älä edes viikottain. Toisille totaalikieltäytyminen on ainoa vaihtoehto, itselleni näin ”vieroitusvaiheessa” kyllä myös, mutta tulevaisuudessa en tule makeasta edelleenkään täysin luopumaan. Mielestäni kerran viikossa tai parissa on ihan inhimillinen määrä herkutella, toisille taas yksi suklaapala päivittäin toimii vallan mainiosti. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin toimia vähän sen mukaan miten elämä tilanteita eteen tuo. Ikävää olisi kieltäytyä mummon ihanasta omenapiirakasta tai raahata leffaan viinirypäleet…..
  • Nuku hyvin, harrasta liikuntaa ja luo elämääsi sisältöä. Kun elämässä on kaikkea muuta mielenkiintoista, ei Makuunin irtokarkkilaareja enää edes muista! ;)
  • Jos mieli tekee makeaa, kokeile korvaavia vaihtoehtoja. Itse en todellakaan allekirjoita sitä, että makeanhimon iskiessä omena korvaisi himon, pyh. Ei toimi ainakaan minulla! :D Sen sijaan jotkut jäljittelevät maut kyllä korvaavat. Puhutaan esimerkiksi raakasuklaasta, itse tehdystä banaani-laku jäätelöstä tai vaikka siivusta raakakakkua. Noita voi aina kokeilla.
  • Juo runsaasti vettä. Makeanhimo saattaa mennä joskus sekaisin janon kanssa, kuten myös nälkäkin. Kannattaa siis pitää nestetasapainosta hyvä huoli.
  • Opettele ajattelemaan kehosi temppelinä, jolle tahdot antaa vaan parasta. Jos laadullisesti mietitään parasta, sitä eivät karkit ja kakut todellakaan ole…
  • Tärkeintä kaikista on kuitenkin tietoisuus siitä, että sokerista ON mahdollista vieroittua. Elimistömme ei tarvitse sitä tiettyä määrää enempää ja se määrä, jonka tarvitsemme tulee ihan puhtaasti jo tavallisesta ruoastakin. Tehtävä ei siis ole mahdoton, ei laisinkaan mutta vaatii vaan vähän kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Onko muita vaivannut pohjaton makeanhimo näin syksyn tullen? Mitkä ovat teidän keinonne vältellä sokeria, onko se totaali ei vai karkkipäivä?

On my way

16 vastausta artikkeliin “Eroon makeanhimosta – Mission impossible?”

  1. kyllä. makeanhimo on suuri kokoajan ja kyllä ajatuksissa on että pitäisi vähentää mutta se on niin kauhean vaikeaa. :/ ku karkit ovat niin hyviä.

  2. Täällä yksi makealle perso henkilö kans, joka yrittää noudattaa terveellistä ruokavaliota. Mutta mtn ruoka-aine allergioita minulla ei ole, enkä missään nimessä halua totaali kieltäytyä mistään. minusta sille ei ole tarvetta, kohtuu kaikessa on minun mottoni. Siksi jos minua oikein kunnolla tekee mieli herkutella tai herkkuhimo ehtii kasaantua ylitsepääsemättömäksi, löysään vähän remmiä ja hemmottelen itseäni, menen esim. punnitse ja säästä kauppaan ostamaan suklaakuorrutteisia kirsikoita, raakasuklaabanaaneja,tuoreita taateleita, raakapatukoita, hula- patukoita tai muuta luonnollisempaa mutta silti sokerista herkkua. ja päätän päivän sopimalla kaverin kanssa kakku-kahvi treffit ja suuntaan leipomoon hakemaan ison palan raakakakkua tai sitten ihan perus mansikkakermakakkua tai suklaakakkua ja herkuttelen hyvässä seurassa hyvällä omalla tunnolla. näin ei tule vedettyä sokeri övereitä, eikä täytettyä kaappeja kaikilla maailaman sipseillä ja karkeilla, sitten se on vaan ajan kysymys kun sortuu keskellä yötä jääkaapin tyhjentämiseen.

    • Minulla on aika samanlainen suhtautuminen hemmotteluun ja makeaan. Punnitse & Säästä on ehdottomasti myös oma suosikkini. :) Jos homma pysyy balanssissa se on hyvä mutta jos herkuttelu alkaa lipsumaan päivittäiseksi (kuten minun tapauksessani nyt on käynyt) pitää vähän stoppailla ja kieltäytyä… Normaalisti aika samat aatokset kuitenkin kuten sinullakin. :)

  3. Mulla ainakin pysyy makeanhimo pois, kun syön tarpeeksi normaalia ruokaa. Jos skippaan esim. välipalan niin se kostautuu heti illalla makeanhimona. Arkisin pysyy hyvin rytmi päällä, että syön sen 5 ateriaa päivässä mutta viikonloppuisin kun lipsuu tuosta säännöllisyydestä niin heti huomaa kaipaavansa sinne filmtownin irttarilootille. :/

    • Jep, pahinta on tulla kotiin nälkäisenä ja verensokerit alhaalla… Ja jos vielä sattuu löytymään vaikka jäätelönjämät tai jotain makeaa. ;D Eli siis samaa säännöllisyyttä koitan itsekin ylläpitää.

  4. Täälläkin ilmoittautuu yksi makealle perso. Tuntuu että tämä alkava pimeys vielä jotenkin lisää sitä makeanhimoa :D Mutta mullakaan syöminen ei ole vakavaa, kunhan jokapäiväinen herkuttelu ei tule tavaksi! :)

    • Se on kyllä totta, pimeys ja kylmyys. Eipä kesällä kauheasti mielessä herkut pyöri. :) Ja samaa mieltä, ei ole vakavaa kunhan se ei tosiaan ole päivittäistä. Täällä tarvitaan pientä skarppausta…

  5. Ooh kuulostaa niin tutulta! Itsekin olen nuorempana ollut suklaan ja karkkien suurkuluttaja, mutta järkevöittänyt touhua kun en yksinkertaisesti halunnut kehoon enää turhaa sokeria.. Minullakaan ei painon kanssa ole koskaan ollut ongelmia, ja olen aina ollu urheilullinen, joten monesti kuullut ”samahan sun on syödä kun ei se suussa näy”. Ärsyttää niin vietävästi! :D Mutta siis aloitin reilu 3 viikkoa sitten miehen kanssa uuden ruokavalion ja treeniohjelman ulkopuolisen pt:n kautta ja mulla tosiaan herkut pannassa. Ollut yllättävän helppoa koska nyt ei ole vain vaihtoehtoa.. Viikonloppuna sain höllätä vähän kun oltiin reissussa ja ai että jäi jäätävät herkkuhimot!! Jatkossa aion herkutella raaka hässäköillä ja muulla terveellisellä, ns. ”Tavallista karkkia” ei juurikaan tee mieli.

    • Täällä myös ns. normaalin karkin himot vähentyneet siitä mitä ne joskus olivat. Vähän tietysti harmittaa, että kipeänä tuli niihin parinakin päivänä langettua ja täten keho taas sai boostia tuosta sokerimäärästä… Ostan nimittäin tavallisesti enää harvoin irttareita, vaan ennemmin suuntaan Punnitse & Säästään ja kerään sieltä kaikkea hyvää. Nojoo, elämä on tällaista ja onneksi kyseessä oma keho johon vain minä pystyn vaikuttamaan, eli nyt irttarit pantaan hetkeksi! ;)

      Tsemppiä sinne uuteen treeniohjelmaan ja kaikkeen siihen liittyvään! :)

  6. Olisi kiva tietää, mitä sinulla on ”herkuttelu”?:) siis lähinnä määrällisesti. Karkki/pähkinäjuguherkkupussi, suklaalevy? Olen usein nimittäin miettinyt asiaa, miten ihmiset mieltävät herkuttelun. Koska minulla usein herkuttelu on se, että syön pätkiksen tai tuplan, pullan tv. ja lasken tuon silloin herkkupäiväksi. Toki herkutteluksi lasketaan myös ne päivät, että olen syönyt vain muutaman palan suklaata, mutta myös pari annosta alkoholia, kourallisen sipsiä ja muutamia irtokarkkeja (siis että herkkuja on ollut useampia, vaikkakin annokset lähes aina tosi pieniä).

    Tosin, minulla määrät on tosi pieniä, mutta silti ”normaaliksi” laskettu eli ei överiherkutteluviikko sisältää useita päiviä, kun jonkinlaista makeaa on mennyt. Tämä on siis minulle normaalia, eikä aiheuta olossa heilahtelua.

    • Herkuttelu on itselleni milloin mitäkin. Tavallisesti tyyliin pizza, toisinaan se on pussukallinen Punnitse & säästä herkkuja (joku 200-250 g) tai sitten jos ihan karkkia syön niin saatan ostaa pussin ja syön sieltä ne omat parhaat palat ja sitten jätän loput. Tavallisesti kuitenkin max 300 g pystyn tuollaisia makeita syömään. Toisinaan se on taas sitten vaikka jäätelöä, joskus sekä jäätelöä, että jotain Parrots-herkkuja. Eli vaihtelee aika paljon mutta en minä nyt kuitenkaan paria karkkia herkutteluksi laske. :) Jos syödään siis vähän enemmän, vaikka niin, että mahan täydeltä makeaa niin silloin se on jo herkuttelua. ;)

      Alkoholia en itse edes laske herkutteluun… Tosin en harrasta saunaoluita sun muuta, mutta jos lähden ulos niin usein menee kyllä useampikin lasi viiniä illan aikana, enkä sitä tosiaan laske mihinkään herkkuihin.

  7. Täällä kans!! :D kaikki makea syötävä…aaaargh. kun herkuttelet niin syötkö enää normi suklaata tai karkkia? Jos niin mitä ja kuinka paljon? :)

    • No kyllä mä aina välillä. Yhdessä vaiheessa söin enää todella harvoin mutta nyt tuli esimerkiksi ostettua viime viikolla irtokarkkeja pussi ja toisena päivänä Remix. En kuitenkaan ahda noita yksin kokonaan, vaan mulla on aina tuo apuri täällä kotona. Syön aina sen verran ettei tule paha olo. Eli joku 200-300g max, tuokin määrä kuitenkin kasvaa jos tarpeeksi usein irtokarkkeja napostelee… Suklaatahan rakastan, joten kyllä sitäkin meni irttareiden joukossa.

  8. Tää oli mielenkiintonen postaus! :) olis mukava saada sellanen päivä sun kanssa postaus ja joku tärkeimmät ruoka-aineet ja kuva jääkaapista ym :)

    • Kiva kuulla. :) Okei, laitetaas postaustoiveet muistiin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta