Eroon makeanhimosta – Mission impossible?

Syksy on saapunut, terassit ja ulkona puuhastelu vaihtuvat kotipesään, sohvaan ja leffailtoihin. Tällainen kotilööbaus taas tuo mukanaan enenevissä määrin herkuttelun, ainakin useimmille. Kun on pimeää ja sateista, tarvitaan jostain sitä energiaa ja mistäpäs muualta kuin sokerista, nam! Kesän kiireessä sitä tuskin edes ehti herkkuja miettimään mutta pimenevissä syysilloissa mieli oikein janoaa kaikkea hyvää. Suklaata, irtokarkkeja, jädeä… Oletteko huomanneet saman?

Minä olen pohjimmiltani perso herkuille, varsinkin kaikelle makealle. Jossain kohtaa nuoruuttani olin myös hyvin addiktoitunut sokeriin jolloin se kuului ihan päivittäiseen elämääni. Töiden jälkeen kaupan kautta kotiin karkkipussin kanssa, iltapalaksi paahtoleipää suklaalevitteellä ja kaapista löytyi aina keksejä, sekä jäätelöä. Ihan normaalia. Onneksi jossain kohtaa tajusin, että vaikkei herkut musta satakiloista tee on silti syytä lopettaa. Tuollainen ei ole terveellistä elimistölle, ei todellakaan. Vaikka nykyään vältänkin päivittäistä sokerin käyttöä, olen edelleen perso sille. Se on ikäänkuin yksi luonteenpiirteeni, asia joka on osa minua. Valitettavasti.

IMG_6092-002

Olen puhunut blogissani aika paljon kohtuudesta ja tasapainoisesta syömisestä. Ajatuksesta, että karkit eivät lopu maan päältä, makeaa mahan täydeltä – ei kiitos. En tahdo syödä karkkia joka päivä, en tahdo sitä pahaa oloa, enkä tahdo työntää elimistööni tuollaista sotkua jatkuvasti. Itselleni eivät kuitenkaan sovi lakot, ei sokerittomat kuukaudet, saatika sokerin täys kieltäminen. Olenkin pyrkinyt opettelemaan tasapainoa minun ja sokerin välille. Sellaista tasapainoa etten söisi makeaa päivittäin, enkä välttämättä viikottain, vaan ainoastaan silloin jos mieli tekee. Mutta voiko mieleen luottaa? Meillä naisillahan on PMS, milloin väsymystä, iloa, surua jne. Aina löytyy ”syitä” miksi se karkkipussi nyt toimisikin.

Mulla on mennyt todella pitkään todella hyvin sokerin kanssa, tasapaino on ikäänkuin löytynyt ja olen syönyt makeaa ehkä kerran viikossa, välillä pari kertaa ja toisinaan taas muutaman viikon välein. Rennosti mutta hallitusti. Myös määrät ovat pienentyneet sen suhteen paljonko makeaa kerralla pystyn syömään. Kun viime viikolla sairastuin flunssaan, vastoin omia sanojani söin joka päivä (neljänä päivänä) jotain makeaa. Tuo alkoi alkuun mustikkapiirakalla jonka tein, sitten seuraavana päivänä jo tekikin mieli jäätelöä, sitten taas Remix-pussia ja pätkiksiä, irtokarkkeja… Kierre oli valmis ja miksi? Koska olin sairaana, mulla oli tylsää ja teki mieli napostella. Asia jonka eritoten pistin jälleen kerran merkille on se, että sokerinhimo tulee niin nopeaa takaisin! Jos olet päässyt siitä kerran eroon ja annat sille vallan, yhtäkkiä huomaatkin ruokkivasi mielihaluasi päivittäin.

IMG_3679-001

Arvatkaa vaan onko tämä alkuviikko ollut vaikea… Eilen oli ensimmäinen sokeriton päivä ja karkkia teki mieli niin maan vietävästi!! Ei auta kuin vaan opetella, opetella takaisin. Jotten teitä huijaisi, eilen oli pakko ottaa muutama lusikallinen jäätelöä miehen lautaselta… Eli ei nyt ihan puhtaasti eilenkään menty. Tänään sitten uudella yrityksellä eteenpäin. Mutta mitkä ovat sitten niitä keinoja joilla itse pyrin luomaan tasapainoisemman suhteen makeaan? Tai millä päästä eroon makeanhimosta, vaihe vaiheelta?

  • Älä osta kotiin makeaa. Tämä on aivan ehdoton juttu jos olet koukussa sokeriin. Itse olen ainakin huomannut sen, että jos tulen väsyneenä ja nälkäisenä kotiin ja kaapissa on pussi karkkia -ei muuten ole enää kauaa. On toki eri ostaa leffailtaa varten mutta ikäänkuin kaappiin notkumaan, no way!
  • Älä päästä itseäsi nälkäiseksi. Nälkäisenä mielihalut kasvavat, joten kannattaa ehdottomasti syödä tasaisesti. Niin usein kuin elimistösi sitä vaatii.
  • Älä syö makeaa päivittäin, alkuun älä edes viikottain. Toisille totaalikieltäytyminen on ainoa vaihtoehto, itselleni näin ”vieroitusvaiheessa” kyllä myös, mutta tulevaisuudessa en tule makeasta edelleenkään täysin luopumaan. Mielestäni kerran viikossa tai parissa on ihan inhimillinen määrä herkutella, toisille taas yksi suklaapala päivittäin toimii vallan mainiosti. Mielestäni tärkeintä on kuitenkin toimia vähän sen mukaan miten elämä tilanteita eteen tuo. Ikävää olisi kieltäytyä mummon ihanasta omenapiirakasta tai raahata leffaan viinirypäleet…..
  • Nuku hyvin, harrasta liikuntaa ja luo elämääsi sisältöä. Kun elämässä on kaikkea muuta mielenkiintoista, ei Makuunin irtokarkkilaareja enää edes muista! 😉
  • Jos mieli tekee makeaa, kokeile korvaavia vaihtoehtoja. Itse en todellakaan allekirjoita sitä, että makeanhimon iskiessä omena korvaisi himon, pyh. Ei toimi ainakaan minulla! 😀 Sen sijaan jotkut jäljittelevät maut kyllä korvaavat. Puhutaan esimerkiksi raakasuklaasta, itse tehdystä banaani-laku jäätelöstä tai vaikka siivusta raakakakkua. Noita voi aina kokeilla.
  • Juo runsaasti vettä. Makeanhimo saattaa mennä joskus sekaisin janon kanssa, kuten myös nälkäkin. Kannattaa siis pitää nestetasapainosta hyvä huoli.
  • Opettele ajattelemaan kehosi temppelinä, jolle tahdot antaa vaan parasta. Jos laadullisesti mietitään parasta, sitä eivät karkit ja kakut todellakaan ole…
  • Tärkeintä kaikista on kuitenkin tietoisuus siitä, että sokerista ON mahdollista vieroittua. Elimistömme ei tarvitse sitä tiettyä määrää enempää ja se määrä, jonka tarvitsemme tulee ihan puhtaasti jo tavallisesta ruoastakin. Tehtävä ei siis ole mahdoton, ei laisinkaan mutta vaatii vaan vähän kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä.

Onko muita vaivannut pohjaton makeanhimo näin syksyn tullen? Mitkä ovat teidän keinonne vältellä sokeria, onko se totaali ei vai karkkipäivä?

Kommentit (16)
  1. Tää oli mielenkiintonen postaus! 🙂 olis mukava saada sellanen päivä sun kanssa postaus ja joku tärkeimmät ruoka-aineet ja kuva jääkaapista ym 🙂

    1. Kiva kuulla. 🙂 Okei, laitetaas postaustoiveet muistiin!

  2. Täällä kans!! 😀 kaikki makea syötävä…aaaargh. kun herkuttelet niin syötkö enää normi suklaata tai karkkia? Jos niin mitä ja kuinka paljon? 🙂

    1. No kyllä mä aina välillä. Yhdessä vaiheessa söin enää todella harvoin mutta nyt tuli esimerkiksi ostettua viime viikolla irtokarkkeja pussi ja toisena päivänä Remix. En kuitenkaan ahda noita yksin kokonaan, vaan mulla on aina tuo apuri täällä kotona. Syön aina sen verran ettei tule paha olo. Eli joku 200-300g max, tuokin määrä kuitenkin kasvaa jos tarpeeksi usein irtokarkkeja napostelee… Suklaatahan rakastan, joten kyllä sitäkin meni irttareiden joukossa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *