Unelmointi kannattaa

”Älä unelmoi elämääsi, vaan elä unelmaasi” kuuluu vanha sanonta. Kuinka moni meistä kuitenkaan loppupeleissä toteuttaa tätä viisautta? Itse ainakin havahdun aivan liian usein siihen, että painan vaan eteenpäin ja pidän unelmat jossain siellä kaukaisuudessa, vain unelmina. Realistisuus on niin mua. Mielestäni arjessa pitää kuitenkin olla haaveita, niin pieniä kuin suuriakin. Ne boostaavat meitä jatkamaan, ne ovat ikäänkuin tavoitteita joihin tähdätä. Jos taas tyydymme elämässämme asioihin, vaan koska emme usko unelmien toteutumiseen se todennäköisesti syö meitä sisältäpäin. Mielestäni tyytyminen itsessään on yksi pahimmista asioista joita ihminen voi itselleen tehdä ja meistä jokainen tietää sen. Vaikka joskus elämäntilanteemme näyttäisikin valottomalta ja hetken joutuisimmekin taivaltamaan pimeässä, on valoa aina tunnelin päässä jossain vaiheessa. On toivoa, on unelmia.

Lapsuudessa unelmat ovat hyvin olosuhteista riippumattomia ja oikeasti ehkä jopa liioitellun suuria. Silloin ihmisellä ei ole ns. realiteettien tajua mikä on tavallaan mielestäni hyvä asia. Meidän pitäisi itseasiassa useammin unohtaa aikuisuus ja ”todellisuus”, heittäytyä. Kuten olen monesti maininnut, itselleni juurikin heittäytyminen on hankalaa. Aina mukana on järjen ääni, joka estää astumasta tyhjään ja tuntemattomaan. Tämä ei tavallaan ole hyvä seikka, koska joskus riskien ottaminen saattaakin osoittautua ainoaksi askeleeksi kohti niitä unelmia. Turhan realistinen elämä syö juurikin sitä mitä voisit saavuttaa jos pitäisit mielesi auki.

IMG_1392-001

Monen kasvatukseen on saattanut kuulua ns. lyttääminen ja sellainen tietynlainen vähättely. Tämä jos mikä johtaa siihen, että ihminen ei aikuisenakaan uskalla haaveilla. Mielestäni lapsia tulisikin kannustaa jo lapsuudessa asioihin, joissa he ylittävät itsensä. Ja vaikka takkiin tulisikin, silti kannustaa. Korostaa unelmien tärkeyttä ja sitä kuinka mikään ei ole mahdotonta. Mielestäni unelmat ovat myös hyvin kehittäviä. Ne kannustavat meitä luomaan uutta ja tavoittelemaan asioita, joita tahdomme. Unelmoidessasi olet tavallaan jo puolimatkassa päämäärääsi, mutta et kuitenkaan. Työosuus on edessäsi, harva unelma nimittäin tulee ilmaiseksi. Mutta miltä tuntuukaan, kun unelmia saavuttaa? Jokainen meistä on varmasti joskus jonkun sellaisen elänyt todeksi ja sitähän ei voi kuvailla kuin suunnattomalla ilon tunteella joka kulkee päästä varpaisiin.

Entä onko unelmoinnilla sitten rajoja? Mielestäni ei ole. Voit haaveilla vaikka kuinka korkealiitoisista tai absurdeista asioista, eikä tavallaan edes tarvitse miettiä saavutatko ne vai et, unelma itsessään on jo unelma. Pahinta myrkkyä haaveillesi on itsesi vertaaminen muihin. Tämä on sinun elämäsi ei naapurin, joten tee siitä sellaista kuin haluat sen olevan.

IMG_1393

Itselläni on ollut monenlaisia unelmia elämäni aikana ja koen saavuttaneeni niistä hyvin monta. Samalla kuitenkin tiedän, että monta on vielä toteutumatta. Uskon kuitenkin itseeni ja vaikka se realistinen Jutta välillä puskeekin päätään esiin, omassa päässäni siintää aika montakin upeaa unelmaa tulevaisuutta ajatellen. Tärkeintähän on, että itse tietää ne ja hyväksyy niiden olemassaolon. Itseasiassa, tänään keksin yhden unelman lisää, tee sinäkin niin? 🙂

Onko teillä paljon unelmia? Koetteko päättömän unelmoimisen helppona vai onko muissakin sitä realistista luonnetta, joka välillä yrittää pysäyttää ne hassutkin haaveet?

Kommentit (2)
  1. Tunnistan itsessäni paljon samaa mistä kirjoitat 🙂 Itse tykkään unelmoida asioista joita minun on mahdollisuus toteuttaa tai voin hankkia mahdollisuuden toteuttaa sen unelman.. Koen että pienillä unelmilla rakennetaan hyvää arkea ja siten hyvää elämää!

    Sun kohdalla Jutta mietin että oletkohan liian itsekriittinen? Vaikutat mun mielestä ihmiseltä joka kykenee saamaan asioita aikaan ja siten uskon että voit elämäsi aikana vielä monen monta unelmaa toteuttaa 🙂

    1. Kyllä, unelmat ovat todella mahdollisia! 🙂

      Niin, voihan sanomassasi olla perää… Ajattelen ehkä liian helposti ettei asiat kuitenkaan onnistu. Olen kuitenkin työstänyt tätä puolta itsessäni ja nykyään kykenenkin positiivisempaan ajattelutapaan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *