Kolmen viikon treenitauko – tuntuuko missään?

Tällä viikolla tuli nyt tosiaan kuluneeksi kolme viikkoa siitä, kun viimeksi treenasin. Tämä treenitön aika saikin minut pohtimaan henkilökohtaisella tasolla miltä tuntuu oma elämä ilman kuntosalia ja lenkkipolkuja. Onko se laadultaan parempaa vai huonompaa elämää? Miltä tuntuu kehossa ja mielessä?

Tietenkään terveenä liikkumatta jättämistä ei voi ihan täysin verrata sairauden vuoksi liikkumatta olemiseen, mutta saman asian äärellä sitä kuitenkin tässä ollaan. Liikuntaa ei harrasteta, ei missään muodossa. Edes vatsalihaksia ei ole lupa puurtaa. Ensinnäkin näin alkuun heti pakko sanoa, että tällaiselle elämäntapaliikkujalle tällaiset flunssat tai muut treenikatkokset ovat aika outoa aikaa. Kun liikuntaa harrastaa ympäri vuoden viikottain, nämä pätkät aiheuttavat monenlaisia tuntemuksia. Yksi ehkä merkittävin (positiivinen) asia johon jälleen kerran havahduin on se, että aikaa on vaikka kuinka paljon. En oikein tiedä mistä tuo johtuu, sillä treeneihin menee kuitenkin vuorokaudesta vaan se tunti, suihkun kanssa 1,5 h joten miksi silti tuntuu, että aikaa on huomattavasti enemmän? Kuka osaisi selittää?

IMG_1517IMG_1532

Ja sitten toisaalta, vaikka aikaa on enemmän energiaa ei ole. Tämä johtuu osittain flunssasta mutta tämäkin viikko, kun olen ollut jo lähes terve niin energia ovat olleet aika nollilla. Itse uskon vahvasti siihen, että liikunta antaa meille energiaa arjen askareisiin. Se auttaa meitä jaksamaan ja pitää mielen virkeänä. Tutkittu juttu on myös se, että liikuntaa harrastaessa hyvä fiilis johtuu osittain myös siitä, että viihtyy kehossaan paremmin. Vartalo on paremmassa kunnossa ja tällä en tarkoita pelkästään ulkomuotoa. Onhan lihas toki mielestäni myös ulkoisesti kauniimpaa kuin löysä roikkuva iho, mutta enemmänkin meinaan kehon ”vahvuutta”. Itse olen nimittäin nyt pannut merkille, että etenkin selkä on tuntunut heikommalle. Seison työssäni päivät pitkät ja käytän korkokenkiä, joten kohdallani ryhdin ja koko coren tehtävä on hyvin tärkeä. Lihaskunnon ylläpito siis auttaa minua myös ergonomisesti ja on ihan super tärkeää!

Mutta mites sitten se pinnallinen puoli? Kiristääkö farkut tai turvottaako nyt, kun ei liiku mutta syö ihan samalla tavoin? Oma peruskulutukseni on suhteellisen korkealla mikä tavallaan mahdollistaa sen, että pystyn syömään paljon perusruokaa keräämättä painoa. Nämä jutut eivät koskaan olleet kohdallani ongelma ja vartaloni onkin aika hoikahko laatuaan. Ainut seikka, jonka olen huomannut nyt treenittömällä kaudella on kevyempi olo (lihaksissa vähemmän nestettä?) ja pehmentyneet muodot. Tällä tarkoitan siis lihasten ns. pehmentymistä, käsivarret eivät ole enää niin treenatut, saatika sitten olkapäät. Mutta tämä ei ole huono seikka ollenkaan, välillä voi olla vähän pehmeämpi vaikka itseäni henkilökohtaisella tasolla enemmän miellyttävät ne muotoa omaavat käsivarret ja olkapäät, kuin ryhdittömät narut. Lihasmuisti on kuitenkin erinomainen ja tiedän, että nopeasti ne ovat taas takaisin. Mies muuten tykkää. Naisellisuus taitaa siis olla in. ;)

IMG_1529IMG_1525

Henkisesti tämä liikuntabreikki ei ole tuntunut laisinkaan pahalle. Joskus ennen muinoin treenasin aina puolikuntoisena, enkä vaan pystynyt olemaan urheilematta pitkään. Niin typerää. Se oli kuitenkin varmaan se epävarmuus mikä ajoi asiaa. Toki nytkin on tehnyt mieli liikuntaa, mutta eri tavoin. Sitä antaa ihan eri tavalla itselleen aikaa ja lepoa. Tahtoo helliä kehoaan ja olla sille armollinen. Miettii kuitenkin, kuinka paljon siellä lenkkipoluilla tai salilla ehtii huhkimaan. ;) Mietinkin tämän kolmeviikkoisen aikana millaista olisi lopettaa urheilu kokonaan? Tai mitä jos sairastuisin niin, etten pääsisi enää liikkumaan? Terveyden merkityksen, kun usein huomaa vasta siinä vaiheessa jos sen menettää. Jo tällaisenkin jakson aikana sitä havahtuu siihen, kuinka suuri merkitys sillä on, että pääsee liikkumaan. Ihan kaiken kannalta. Liikunnasta ei kannatakaan missään nimessä tehdä pakkopullaa, vaan nautinto. :)

Välillä kuitenkin mietin myös sitä, kun osa ihmisistä jättää tiedostaen liikunnan kokoanaan pois, tai ei ole sitä koskaan edes aloittanutkaan. Miten ihmeessä nämä tyypit jaksavat? Ehkä sitä ei osaa kaivata asiaa, jota ei ole positiivisessa mielessä kokeillut? Mielestäni liikkumisen lahjan käyttämättä jättäminen on jonkunaista oman elämän tuhlaamista. Jätät ikäänkuin yhden osa-alueen elämässä täysin pimentoon. Osa ei ehkä koe tarvitsevansa sitä, ei ehkä pidä siitä tai omaa ennakkokäsityksiä liikkumista kohtaan? Kertokaahan jos lukijoistani löytyy teitä ketkä ette ole koskaan vapaaehtoisesti liikuntaa harrastaneet? Miksi näin? Olisi mielenkiintoista kuulla. :)

Millaisia fiiliksiä te muuten koette jos ette pääse treenailemaan useampaan viikkoon? Iskeekö ahdistus vai tuntuuko se vapauttavalle?

On my way

13 vastausta artikkeliin “Kolmen viikon treenitauko – tuntuuko missään?”

  1. Minulle ovat taas olleet suuri arvoitus ihmiset, jotka ihan vapaaehtoisesti liikkuvat ja vielä väittävät tykkäävänsä siitä:D En sitten millään voinut uskoa, että kukaan ihan oikeasti tykkäisi liikunnasta. Näin siis ihan viime kevääseen saakka. Mulla on ne perus koululiikuntatraumat, you know the story. Olin kömpelö ja ujo ja aina minut valittiin viimeisenä joukkueeseen ja ”joukkuetoverit” valittivat suureen ääneen kuinka heidän päivänsä on pilalla, kun joutuivat ottamaan minut. Ja siis ihan aiheesta, olin täysin surkea kaikessa. Perheessämme ei kukaan harrastanut liikuntaa. Vasta yliopistossa aloin väkisin käymään erilaisissa jumpissa, koska tiesin kyllä, että liikunta olisi terveellistä. Silti se tuntui aina inhottavalta. Sitten valmistuin istumatyöhön ja pian tajusin että ihan pakko alkaa liikkua, muuten kuolen johonki veritulppaan. Aloitin keväällä netistä ilmaiseksi saatavan Sohvaperunan juoksukoulun vaikka en ollut koskaan ennen juossut, ja kuntoni oli täysin pyöreä 0. Nyt juoksen 6 km:n lenkkejä pari kertaa viikossa, ja melkein hävettää myöntää, että välillä oikein tekee mieli lähteä juoksemaan. Tavoite on 10 km. Alun kamaluuden jälkeen lenkkeily onkin ihan OK. Tärkeintä on, että luulisin sen parantaneen sydämen kuntoa. Hämmästyttävää kyllä, en ole huomannut _mitään_ muuta vaikutusta liikunnalla, paitsi että jaksan juosta kun ennen en jaksanut. En siis ole laihtunut, en ole energisempi. Mutta ehkä olen hiljalleen vaihtamassa puolta, koska kun itse olin kipeänä, mua harmitti ihan vietävästi etten päässyt lenkille ja pelkäsin, että kovalla työllä hankittu vähäinen kunto katoaisi. Mutta ei se onneksi mihinkään kadonnut. Eli 100% liikunnanvihaajankin on mahdollista muuttua, kun oma laji löytyy, ja mulle se on rauhallinen juoksu:)

    • Tässä taas näemme kuinka erilaisia me kaikki olemme. :) Todella ikävä kuitenkin kuulla, että sinulla on ollut noin kurjia kokemuksia liikunnan suhteen, mielestäni kouluissa pitäisi enemmän puuttua näihin kiusaamisiin ja niiden yleisyys on oikeasti todella huolestuttavaa… Hyvä puoli tässä on kuitenkin se, että olet löytänyt liikunnan aikuisiällä! Yhtä hyvä juttu. :) Ja juurikin näin, laji pitää valita sen mukaan mistä itse pitää, tai oppii pitämään.

  2. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjotus.
    Mä huomaan heti parin päivän liikkumattomuuden jälkeen itsessäni muutoksia; väsyttää, laiskottaa ja tekee mieli syödä mitä sattuu. Jopa itsevarmuus laskee ja ei saa mitään aikaiseksi. Ehkä tämä on vaan pään sisällä, mutta tuntuu että vaatteet alkaa kiristää ja posket pullottaa :D Tosin lomamatkalla viikonkin liikkumattomuus on ihan ok ja ahdistusta ei synny. Onneksi nautin urheilusta ja sen tuomasta fiiliksestä, joten monen päivän tauot urheilusta ovat harvinaisia (ellen ole kipeänä). En edes muista milloin olen pitänyt monta viikkoa taukoa urheilusta, varmaan joskus vuosia sitten!

    • Kiitos! Jep, monelle noita fiiliksiä tulee. Olo on vähän löysä ja vetämätön, kaikinpuolin. Ehkä pitäisi opetella vähän rauhallisemmankin liikunnan harrastaminen, esimerkiksi tunnin kävelylenkit olisivat aika hyviä tässä vaiheessa, kun on vasta parantunut. Olen vaan vähän sellainen etten osaa harrastaa liikuntaa jossa ei tule hiki. :D

  3. Moikka,

    tämä ei liity tämän postauksen aiheeseen niinkään, mutta olisiko sinun mahdollista tulevaisuudessa kirjoittaa lisää rintaoperaatiostasi? Käsittääkseni teit sen yhteistyössä The Lookin kanssa, mutten silti löydä asiasta hirveämmin mitään blogitekstejä. En pyytäisi muuten, mutta sama operaatio on käynyt mielessä itsellä ja mietityttää, olisi kiva kuulla kokemuksestasi ja tiedän, että olet rohkea kirjoittaja (esim. e-pilleripostaukset):
    – Miksi päädyit leikkaukseen?
    – Itse leikkaus, millainen se oli, jännittikö?
    – Paranitko hyvin?
    – Oletko jälkikäteen pitänyt päätöstä oikeana?
    – Huomaatko elämänlaatusi parantuneen/muuttuneen?

    Tämä on pyyntöni, olisi superkivaa, jos ehtisit ja haluaisit joskus asiasta kirjoittaa :) Kiitos ihanasta blogista!

    • En valitettavasti puhu asiasta enää blogissani,mutta voit laittaa minulle s-postia osoitteeseen: [email protected]
      Mielelläni vastailen kysymyksiin ja autan sen mukaan mitä osaan. :)

  4. Ei olisi voinut tulla parempaan aikaa tämä postaus, kiitos siitä<3 Itse olin viime viikon keuhkokuumeessa, ja nyt tällä viikolla olen palannut töihin, mutta liikunta tosiaan on pannassa… Varmaan ensiviikkokin vielä menee täysin liikkumatta, mutta ei vaan voi mitään… Pahinta olisi mennä nyt huhkimaan ja pahimmassa tapauksessa saattaa itsensä siihen pisteeseen ettei mitään saisikaan enää koskaan tehdä… Täytyy vaan ottaa iisisti nyt, ja ihan samat tuntemukset täälläkin että energiaa on ollut paljon vähemmän! On tässä tullut viime viikolla kelailtua terveyttä ja miten se on oikeasti elämän tärkeimpiä asioit: kun se menee niin menee aika paljon muutakin siinä samalla… Terveys on kyllä yksi arvokkaimmista asioista mitä meillä on<3 Paranemisia sinne Jutta!

    • Eipä kestä. <3 Ai kamala, keuhkokuume kuulostaa todella pahalta. Kannattaa kyllä ottaa rauhallisesti niin pitkään kunnes lääkäri antaa luvan. Keuhkokuume taitaa kuitenkin olla jo sen verran pahempi homma. Ja kiitos, täällä ollaan jo lähestulkoon terveitä, flunssa on ollut hyvin erikoinen eli välillä on ollut lämpöä ja sitten taas ei mitään. Muutaman päivän saattaa olla ihan terve ja sitten nousee taas lämpö. Kuuluu kuulemma liikkeellä olevan viruksen luonteeseen… Siksi ollut vähän epävarma olo liikunnankin suhteen ettei vaan saa mitään pahempaa tautia aikaiseksi liian aikaisella huhkinnalla.

      Terveys on kyllä yksi tärkeimmistä, paranemisia <3

  5. Moikka,
    Ei liity aiheeseen, mutta toiveena olisi postaus eilisestä blogigaala asustasi ja muutenkin gaala tunnelmista sinun näkökulmastasi. :) Sinulla on kiva blogi, kiitos siitä!

    • Moikka! Mä en itseasiassa ollut eilisessä gaalassa. Tänään on tärkeä päivä miesystävälläni, joten päätin jäädä kotiin latailemaan akkuja ja hänen seurakseen. Myös vellonut pitkäkestoinen flunssavirus on väsyttänyt, joten oli ihan hyvä levätä eilinen.

      Mä olen muutenkin elämäni aikana käynyt aika paljon erilaisissa hienoissa bileissä ja juhlissa, joten enää nykyään en koe hirveää menetystä jos missaan jotkut kekkerit. Niitä aina tulee ja menee. :)

  6. Miten osaatkin aina kirjoittaa tekstejä, joiden piirissä ajatukseni ovat juuri pyörineet!

    Itse en nuorena ollut aktiiviliikkuja enkä liikunnanvihaajakan, muut asiat vain kiinnostivat enemmän. Nuorena aikuisena sporttailin näin jälkikäteen ajateltuna lähinnä ulkonäön vuoksi, ja se olikin siksi vähän sellaista pakkopullaa eikä löytänyt luonnolista paikkaansa kalenterista. Liikkumattomista kausista tuli kirltämättä vähän stressiä ja morkkista.

    Nyt kolmikymppisenä olen löytänyt omat lajini joiden parissa todella viihdyn ja reipas kävely, salitreeni ja hiit-tyylinen lihaskuntotreeni ovatkin monipuolinen kombo johon en hevillä kyllästy. Treenissä on aina hyvä tehdä parhaansa ja on hienoa nähdä kun kunto ja voima kehittyy mutta inhoan ryppyotsaista verenmaku suussa suorittamista

    • Lähti vahingossa turhan ajossa eli tässä jatkoa:

      … ja siksi koen että kaverin kanssa kävelylenkkeilylläkin on tärkeä roolinsa, peruskunto nousee ja ulkona reippailu hyvässä seurassa on ihan huippua :)

      Pointtina itselläni lähinnä siis se, että kun löysin mielelkäät lajit ja oikean asenteen liikuntaan, siitä oikeasti tuli elämäntapa josta nautin ja joka on niin osa elämää että huomaamattaan reippailee 5-6 kertaa viikossa. Tottakai urheilun vaikutus ulkonäköön on kiva juttu, sitä en kiellä, mutta tärkeintä on energinen olo ja se ihana fiilis treenin jälkeen, oli se sitten rankempi tai kevyempi treeni. Silloin sairastaessa tottakai kaipaa treenejä mutta itse ajattelen treenin kehosta huolehtimiseksi ja sairaana lepo on se paras tapa huolehtia kehostaan.

    • Ajatuksesi kuulostavat kuin minun aatoksilta myöskin. :) Itse tosin liikun 4-5 krt vkossa, talvella varmaan aikalailla sen 3 krtaa… Olen kokenut tämän parhaaksi tavaksi ja keho ehtii palautumaan. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta