Tätä et tiennyt minusta

  • Minulla oli lapsena aika paljon hammasongelmia. Etuhampaiden välissä oli suuri rako, jota koitettiin kuroa yhteen. Tämän lisäksi erinäisiä ongelmia oli myös sivu- ja alahampaissa. Olenkin omistanut raudat, jossain vaiheessa etuhampaideni välissä oli pieni rautapala ja sitten taas purin jäätelötikkua jotta hammas saatiin liikkumaan eteenpäin jne. Ravasin hammaslääkärillä todella paljon ja en onneksi turhaan! Olen todella tyytyväinen, että ongelmiin puututtiin ajoissa. Tiedän meinaan ihmisiä, joille ei ole laitettu rautoja siinä iässä, kun olisi pitänyt… Ikävää kärsiä moisista ongelmista vielä aikuisenakin.
  • Valkoiset ruusut ovat lemppareitani. Vaikka niin kovin ”perus”, rakastan niitä.
  • Vaikka inhoankin tätä termiä, taidan olla erityisherkkä. Koen kaikki tuntemukset niin voimakkaasti ja kehossani on kokoajan erilaisia olotiloja. Milloin paita tuntuu päällä epämukavalle, milloin on outo fiilis, milloin taas hyvä, milloin hiuksien ja paidan yhdistelmä saa aikaan kylmiä väreitä ja milloin taas saan yhtäkkisen pahan olon syödessäni lempi ruokaani. Välillä ihmettelen mistä tämä kaikki johtuu mutta olen oppinut elämään näiden tuntemusten kanssa.
  • Omaan valikoivan muistin. Muistan nimittäin aina ne epäoleellisimmat asiat ja unohdan ne tärkeimmät. Niin ärsyttävää!!
  • Stressaannun helposti. Mutta tähänkin pätee se, että stressaan niistä asioista joista ei tarvisi stressata. Oma stressaaminen on hyvin fyysistä. Palan tunne kurkussa, ahdistava fiilis, hektinen olo, nukun huonosti ja mitä vielä.
  • Tykkään todella paljon väreistä mutta olen huono käyttämään niitä. Valkoinen, musta, harmaa ja beige ovat varmaan ne eniten suosimani värit, oikeastaan kaikessa.
  • Olin ennen oikea tuhlari ja saatoin kuluttaa palkkani muutamassa päivässä. Nykyään olen onneksi oppinut säästämään. Tuntuu niin hyvältä, kun palkasta jää mukavasti sivuun ja voi palkita itseään näillä rahoilla myöhemmin.
  • Olen todella eläinrakas ja viime aikoina mielessäni on pyörinyt enemmän ja vähemmän kisulin hankkiminen. Eniten mietityttää se jos eläin joutuu olemaan yksin työpäivät, olisi parempi siis ottaa kerralla kaksi. Kahta ei kuitenkaan mahdu tämän hetkiseen asuntoomme… Mua myös pelottaa se, että mitä jos tämä ottamani kissa ei olisikaan kiltti ja ihana, vaan ylivilli tuholainen? Koskaan, kun ei voi tietää jos ei tutustu ensin eläimeen… Hankalia päätöksiä!
  • Mietin aika vähän tulevaisuutta. Toiset tekevät suunnitelmiaan vuosia eteenpäin, minä porhallan tässä hetkessä. Toivon tulevaisuuteeni kuitenkin paljon hyviä asioita, onnellisuutta, rakkautta ja seikkailuja. Mulla pyörii välillä mielessä jopa jotain todella ”hasardeja” ajatuksia, kuten vaikka ulkomaille lähestystyöhön tai muuhun avustustyöhön lähteminen mieheni kanssa. Kun loppupeleissä miettii elämää, onko meidän tarkoitus elää vain itsellemme? Miten hienoa olisi auttaa muita ja mennä kertomaan ihmisille hyvästä? Oppisi varmaan näkemään onnellisuudenkin aika eri tavoin, kun täällä länsimaisessa elämässä.

IMG_8327-001

Kommentit (8)
  1. laiskis-pulskis
    14.10.2015, 13:58

    Hei! Ihanaa, että harkitset kisulin ottamista! 🙂
    Komppaan tota, että ottamalla aikuisen löytökissan tietää 100% varmasti mitä saa. Monella yhdistyksellä ( SEY:n alaiset eläinsuojeluyhdistykset, Rekku Rescue, Dewi…) on kissoja kotihoidossa, jolloin kissojen todellinen luonne tavallisissa kotioloissa pääsee esille ihan eri tavalla kuin ylitäysissä, vähän virikkeettömissä kissataloissa (ei siis millään pahalla niitä kohtaan kuitenkaan!). Nettisivuilla on kuvauksia kissoista ja monet jopa päivittää kissojen kuulumisia kotihoitopaikoissaan.
    Lisäksi rotukissoista tiedetään tietysti aika suurella varmuudella luonne suurin piirtein, mutta vaihtelua on laidasta laitaan… ja kun kissanpennun luovutusikä on vähintään 12 viikkoa, joillakin roduilla/kasvattajilla jopa 14 viikkoa, ei se nuori kissa ole enää varsinaisesti mikään pentu. Se suloinen antennihäntäinen pullerovaihe on jo ajat sitten takana ja kissa on tuon ikäisenä ennemminkin vähän ruipelo ja venähtänyt kaikesta kasvamisesta. Tiedän, koska meille otettiin rotukissan pentu 13-viikkoisena, ja mä olin ihan että höh, ei toi ole mikään pentu enää:D Aivan ihana ja rakas kissa siitä silti kasvoi. Mutta pointtti siis oli, että aikuinen löytökissa on suuresti suositeltava valinta, eikä varmasti kaduta<3

    1. Oiii, ehkä itsekin siis enemmän toivoisin kisulin joka osaa käydä jo vessassa ja on tosiaan jo vähän kasvanut. Kooltaan ei tarvitse kuitenkaan olla iso. 😉

      Pitääkin tsekata nuo kertomasi sivustot. 🙂 Katsoin vaan Hesyn sivut ja siellä oli aika säikkyjä ja arkoja yksilöitä. Ehkä kaltoinkohdeltuja? Onneksi hoppua ei ole joten voi rauhassa katsella. :))

  2. Voi kyllä, kannattaa ehdottomasti antaa koti jollekin ihanalle kodittomalle kisulille, jos haluaa hankkia kissan. <3

    1. Juu niitä on nyt tullut katseltua. 🙂 Hesyn sivuilla on jotain. En vaan tahtoisi mitään kovin säikkyä, niiden luottamuksen saavuttamiseen voi mennä vuosia. :/

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *