Pitkän parisuhteen salat

Musta on aina välillä kiva kirjoitella blogiin hieman henkilökohtaisempiakin postauksia vaikka niissä joutuisikin avaamaan omaa haavoittuvaisuuttaan. Parisuhde on varmasti meistä jokaiselle sellaisessa elävälle kiistatta yksi elämän osa-alue, joka on yksi herkimmistä. Parisuhteessa kaksi ihmistä avaavat itsensä toisilleen, se on tunneside joka on varmasti yksi vahvimmista ja suurimmista sitten isän -ja äidinrakkauden jälkeen. Parisuhde parhaimmillaan antaa ihan mielettömästi mutta pahimmillaan myös haavoittaa meitä eniten.

Itse olen ollut suhteessa nyt vähän reilun kolme vuotta ja tämä on itselleni ensimmäinen kunnollinen ”aikuinen” parisuhde. Moni voi pitää kolmen vuoden seurustelua lyhyenä aikana ja kyllähän se näin onkin jos verrataan vaikka 10 vuoden yhdessäoloon. Mielestäni ajalla ei kuitenkaan ole merkitystä vaan suhteen laadulla. Jokainen meistä tietää, että mikään suhde ei säily samanlaisena ”alkuhuumana” vuodesta toiseen. Tulee aikoja jolloin hieman jopa erkaannutaan ja oma elämä tulee vahvempaan rooliin. Muistan esimerkiksi kuinka parisuhteen alussa elin pääosin suhteen ehdoilla. Ajattelin kaiken sen kautta ja mietin ettei muulla ole niinkään väliä. Ei haittaa vaikka duunitkin kärsisivät kunhan saan vaan viettää mahdollisimman paljon aikaa rakkaani kanssa. Tavallaanhan tuo on ihana ja herttainen ajattelumaailma mutta ei se loppupeleissä vuosia kanna. Me ollaan kuitenkin yksilöitä ja rakennetaan omaakin tulevaisuutta. Luodaan omaa uraa, tehdään omia juttuja ja rakennetaan pohja omalle elämälle vaikka samalla yhdessä kasvetaankin.

Jokainen meistä varmasti haluaa olla se paras kumppani omalle rakkaalleen. Se ei välttämättä aina kuitenkaan ole niin helppoa. Elämä tuo eteen haasteita, iloja ja suruja. Yhdessä myös kasvetaan ja muututaan. Tärkeää on kuitenkin se yhteys vuodesta toiseen ja muutama ihan perus ”suhdepilari”. Ajattelinkin itseasiassa jakaa teille näitä omasta mielestäni tärkeitä hyvän parisuhteen avaimia. Mitkä ovat ne seikat, joilla pääsee pitkälle?

IMG_8059

  • Usko, toivo, rakkaus, suurin niistä on rakkaus. Jep, rakkaus on tärkein. Jos rakkaus katoaa, joutuu kysymään itseltään missä mennään. Uskon kuitenkin siihen, että noin vaan rakkaus parisuhteessa ei häviä mutta se saattaa hitaasti kuolla. Näissäkin tilanteissa kuitenkin mielestäni hanskoja ei pidä lyödä tiskiin liian helposti. Monesti rakkaus on mahdollista eheyttää jos se on kuitenkin jossain kohtaa olemassa ollut.
  • Luottamus. Jos tämä kohta rakoilee, on suhteessa taatusti ongelmia. Minulta usein kysytään kuinka voin luottaa miesystävääni, kun hän käy esimerkiksi kavereidensa kanssa baareissa? Tämä on aika jännä juttu mutta jotenkin mä vaan luotan. Mun ei koskaan tarvitse illan aikana miettiä mitä hän tekee tms. Yksinkertaisesti luotan häneen ja paljon. Uskon, että tämä johtuu myös siitä, että luotan itseeni. Meillä homma on siis molemminpuoleista eikä Sakukaan koskaan epäile mun tekemisiä. Osittain samanlainen arvomaailma toki helpottaa tätä asiaa, koska tietää, että toinen ajattelee esimerkiksi pettämisestä samalla tavoin.
  • Toisen kunnioittaminen. Tämä on myös niin tärkeä asia!! Toista tulee arvostaa ja toisen tekemään duunia katsella ylöspäin. Itse ainakin myönnän, että arjessa pitäisi enemmän kehua ja sanoa kuinka ylpeä toisesta on. Mielestäni se on myös huolestuttavaa jos pariskunnat puhuvat toisistaan alentavaan sävyyn tai naureskellen kaveriporukassa. Tällaisiakin tilanteita näkee ja mielestäni se ei ole oikein. Kunnioitus on myös toiseen uskomista ja toisen kannustamista. Omalla kohdallani on kyllä pakko sanoa, että eniten tsemppaa nimenomaan puolison kannustukset! Tuntuu ihanalle tietää, että toinen uskoo sinuun.
  • Toisen hyväksyminen omana itsenään. Mielestäni suhteen hyvinvoinnille on tärkeää se, että molemmat hyväksyvät paitsi toisensa myös itsensä sellaisena kuin ovat. On väärin, että yritetään muuttaa itseään toisen vuoksi sellaiseksi kuin hän tahtoisi. Itse olen ainakin huomannut, kuinka tässä vuosien varrella minusta on kaikonnut se kaikki kuori ja sellainen yritys olla täydellinen. Joo, mulla on heikot hermot, olen välillä vähän nipo siisteydestä, järjestelen aina Sakun tavaroita enkä koskaan muista mihin niitä olen laittanut jne. Mutta ehkä mieheni hyväksyy nämä piirteeni? Vitsailen paljon omista virheistäni ja koitankin kääntää ne huumoriksi. Keventää kummasti tunnelmaa niissä tilanteissa, kun epätäydellisyyteni korostuu. :)
  • Puhuminen ja rehellisyys. Mielestäni nämä liittyvät hyvin paljon toisiinsa. On tärkeää kertoa toiselle rehellisesti vaikka ne hieman ikävämmätkin asiat. Jos nimittäin valehtelee pienessä, valehtelee myös suuressa. Itse en tykkää salailla toiselta mitään ja kerronkin aina samantien jos joku painaa. Joskus voi tulla myös tilanne, että toinen ei ymmärrä miksi mutta mielestäni silti siinä kohtaa on tärkeää olla rehellinen. Puhuminen sen sijaan on toimivan suhteen a ja o. Puhukaa, puhukaa… Itse huomaan välillä etten toteuta tätä sääntöä ja saatan lukkeutua viikoiksi ajatusteni taakse. Ehkä kyse on omasta haavoittuvaisuudesta ja sitä pelkää satuttavansa itseään jos avaa tuntemuksiaan? Monesti tuntuu helpommalle jatkaa puhumatta vaikka näinhän asia ei todellakaan ole.

IMG_8068

  • Huumorintaju. Pitää pystyä nauramaan yhdessä!! Jos toinen ei ymmärrä yhtään vitsejäsi, olisiko syytä miettiä oletteko ihan samalta planeetalta? Mielestäni huumori nimittäin pelastaa suhteessa moniakin asioita. Kuten nyt vaikka niitä omia negatiivisia toista ärsyttäviä puolia… Mikä onkaan parempi tapa kuin kuitata ne huumorilla; omapa oli valintasi! ;)
  • Läheisyys ja seksi. Tuntuipa oudolta kirjoittaa tuo jälkimmäinen sana blogiin, punastuttaa. Mielestäni läheisyys on parisuhteen kulmakivi. Pienet eleet, halaukset, pusut, koskettaminen… Ne ovat suhteen perusta ja erottavat parisuhteen ystävyyssuhteesta. Pitkässä suhteessa ei luonnollisesti voi aina olla super kiihkeää mutta yhteyden säilyttäminen myös fyysisellä saralla on mielestäni tärkeää. Uskon, että jos kumpikin voi hyvin myös makuukammarissa, se heijastuu parisuhteen muihinkin osa-alueisiin.
  • Kompromissit. Jokainen itsekäs ihminen tietää miltä tuntuu oppia tekemään kompromisseja ja luopumaan välillä siitä omasta ”oikeasta”. Itse olin pitkään ainut lapsi ja kai vähän hemmoteltukin. Ja noh, ei kait mua nolota myöntää, että olen vähän itsekäs. Parisuhteen myötä itsekkyys on kuitenkin kouliintunut todella paljon ja mun on ainakin sanottava, että vasta nyt olen oppinut jakamaan omasta ja ajattelemaan myös toisen parasta. Parisuhde vaatii kompromisseja ja missään nimessä toinen ei voi aina päättää kaikesta.
  • Oman tilan antaminen toiselle. Itse en ainakaan kestä jatkuvaa niskaan hengittämistä. Kaikkea ei todellakaan tarvitse tehdä yhdessä vaan molemmilla saa ja pitää olla oma elämä. Välillä sitä tarvitsee enemmän tilaa ja toisinaan taas vähemmän. Tärkeää on oppia huomaamaan milloin toinen tarvitsee sitä omaa reviiriä enemmän ja tällöin sitä myös antaa.

Mitkä ovat teidän mielestänne avaimia pitkään parisuhteeseen? Olisi kiva kuulla teiltä, joilla on vuosien suhde takana, että mitkä ovat vaikka ne kolme tärkeintä? Vai voiko niitä edes tiivistää? :)

On my way

24 vastausta artikkeliin “Pitkän parisuhteen salat”

  1. Hei tää oli hyvä! Ja olen samaa mieltä kaikista, mutta tuli hyviä muistutuksia! Itsekin olen ollut kohta kuusi vuotta parisuhteessa joten voin allekirjoittaa jokaisen!

    • Kiva kuulla. :) Sulla on pitkä suhde takana, toivottavasti ainakin yhtä monta vuotta vielä edessä!

  2. Nää sun pohdintatekstit on niiin ihania! Tuo tähän blogiin sitä aitoutta ja erilaisuutta. Jatka samaan malliin :) mitä muuten oot sellaisesta mieltä, jos sun miehes eksä pyytäis häntä kahville? (Eivät olisi olleet yhteyksissä eli eivät ole kavereita) mitä sanoisit miehelle eli päästäisitkö häntä? Ja tää voi olla hieman henk.koht kysymys..mut 3vuoden suhteessa niin mikä on sun mielestä hyvä seksinmäärä viikossa tai kuussa? Tai pikemminkin koska alkais olla jo oudon vähän, kerran kuussa? :)

    • Mun mielestä tommosiin seksin määrä -kysymyksiin ei yleisesti vastata koska jokainen pari ja ihminen on niin erilainen..

    • Kiitos ihana. <3 Hmm. Jos itse mietin, että minun exäni pyytäisi kahville en näkisi siinä mitään ongelmaa. Siis koska itse olen niin yli vanhasta suhteesta ettei siinä voisi olla mitään muuta kuin kaverillisia fiiliksiä. Samalla tavalla mietin miehenikin kohdalla. En usko, että siinä olisi mitään ongelmaa. :)

      Seksin määrä on hyvin henkilökohtaista. Siinä ei voi tuijotella tilastoja tai miettiä mikä on normaalia. Mietin asiaa niin, että on erilaisia kausia. Välillä on vilkkaampaa ja välillä kuivempaa mutta pääasia on se, että läheisyyttä kuitenkin löytyy. Lisäksi toiset ovat seksuaalisempia kuin toiset ja tässä on tärkeää, että pariskunnan ajatukset asiasta kohtaavat. :)

  3. Tuosta keskustelemisesta täytyy tehä kyllä sellanen lisäys että mieheni ei vaan kertakaikkiaan ole sellainen keskustelija. Itse olen sellainen et haluaisin joskus vatvoa juuria myöten tunne-elämän juttuja mutta hän nyt ei vaan ole sellainen ihminen. Hän on siis tyypillinen äijä :) Asiat vaan tokaistaan ja thats it.

    • Kannattaa kuitenkin muistaa, että kaikkea ei voi saada samassa paketissa! ;) Eipä meilläkään kyllä oikein janota noita vatvomisia mutta kyllä tarvittaessa saan hänestä irti enemmänkin. Toisaalta en edes tahtoisi, että mieheni olisi samanlainen pohtija kuin naiset. Se on ehkä hieman feminiininen piirre. :)

  4. Olipas kiva postaus! (:
    Tuo on kyllä tärkeää, että antaa omaa aikaa. Alkuhuumassa sen saattaa unohtaa eikä välttis tarviikaa. Itsekin jätin pari harrastusta pois kun halusi vain olla toisen kanssa :D nyt kyllä taas takaisin (2 vuotta seurusteltu)! :D
    onko teillä paljon omaa aikaa arki-iltaisin tai onko paljonkin viikonloppuja että olette yksin tai kavereiden kanssa? :)

    • Kiitos! Hahah, no noinhan se juurikin alussa menee. :D Onneksi palasit kuitenkin harrastusten pariin. Parisuhteen vuoksi ei kannata luopua ainakaan jokaisesta omasta jutusta. Meillä arki-iltaisin yhteinen aika vähän vaihtelee… Usein se nimittäin menee siten, että molemmat tekee duunia mutta ollaan kuitenkin tavallaan ”yhdessä”. Sitten on iltoja jolloin käydään leffassa jne. Usein kyllä joka ilta katsotaan jotain ennen nukkumaanmenoa niin, että kumpikaan ei tee muuta kuin vaan keskittyy olennaiseen.

      Saku näkee aina enemmän viikonloppuisin kavereitaan, kun mä taas saatan nähdä viikollakin… Vähän siis vaihdellen! Meillä on myös aika paljon samoja frendejä, eli jos on jotain synttäreitä tai muita juhlia on yleensä molemmat kutsuttu. Koskaan ei ole kyllä ollut ongelmia yhteisen ajankäytön kanssa. Molemmat tykätään tehdä yksin asioita mutta sitten myös yhdessä. Kai meillä on jonkunlainen balanssi tässä jutussa.

  5. Just hyviä!! Täälä kans kolmisen vuotta yhteisiä vuosia mieheni kans! Luottamus on kaiken a ja ö. Mitäs mieltä itse olet naispuolisista kavereista miehellä? Ja tuo baarissa olo on meikäläisellekkin ok. Varsinkin kun laitellaan viestejä aina miten menee, missä ollaan ym. Välillä jos ei mies vastaa pariin tuntiin tulee kyl kelattua et onkohan liikaa ottanu ym mut ei koskaan pettämisajatuksia mielessä.

    • Niin on! Eikä haittaa naispuoliset kaverit kunhan se on ystävyystasolla se suhde. Juu no sama täällä. Viestejä kyllä laitellaan aina pitkin iltaa ja jos ei tule heti vastauksia, tiedän, että nyt siellä ollaan vähän liian kännissä. :D

  6. Harvoin kommentoin, mutta nyt oli ”pakko”..

    Siis minkä pitkän parisuhteen? Tää on niin tätä nykynuorisoa…Oma parisuhteeni on kestänyt n. 22v ja on vasta alussa, pitkä parisuhde on kun puhutaan kymmenistä vuosista, ja puhujalla ikää ja kokemusta. Sanotaanko että 50v naimisissa ja voit alkaa puhua pitkästä parisuhteesta.

    3v on todellakin vasta alkuhuumaa😀

    • Ei kai sitä vielä monta kymmentä vuotta ole voinut olla parisuhteessa jos ikääkin on alle 30 ;))

    • Aikakin on suhteellinen käsite. ;) Mutta olet oikeassa, 30 vuotta kuulostaa omaan korvaani ihan loputtomalle ajalle mutta eipä sekään pahalta tunnu jos oikean ihmisen kanssa matkaa taivaltaa. :)

  7. This year we celebrated 20-years of marriage, dated 4 years before walked down the isle. You list is accurate but having children do change everything. Many times husband and wife are quickly forgotten and become mother and a father as babies enter into the union. Sleepless nights, different parenting styles and teenage years can certainly drive you apart and love no longer is enough to keep it together. All that can be a slippery slope which can end up in divorce court and over 50% of the time it actually does. Ups and downs we certainly have had, but I am glad we stuck thru it all and are still having fun! As in everything, change is the ONLY constant in a relationship.

    • Congratulations! 20 years is a long time. :) But it’s very nice to hear that relationship could still be a good one. If you are living your life with the right one, what ever happens you two are going stronger and stronger. That’s how I want to believe. :)

      I wish all best for you and your love!

  8. Reilut viisi vuotta yhteistä taivalta takana ja allekirjoitan kyllä jokaisen kohdan. Viime aikoina etenki läheisyys ja seksi on loistanut poissaolollaan ja sen kyllä huomaa myös suhteessa. Onkin tärkeää koittaa pitää kaikki palaset balanssissa, mutta ainahan se ei ole niin helppoa. Paljon on tullut pohdittua, että mikä loppupeleissä erottaa läheisen ystävyyssuhteen parisuhteesta? Onko se juuri läheisyys ja seksi, ja jos niitä ei ole, onko enää parisuhdettakaan?

    • Ymmärrän. Ei se suhde todellakaan aina voi olla täydellistä hekumaa vaan välillä läheisyyttä on vähemmän. Ei kannata kuitenkaan tuon antaa ottaa valtaa, vaan keskustella asiasta tai jos se tuntuu huonolle niin ehkä sitä voi itse tehdä aloitteita läheisyyteen vaikka toinen olisi etäisempi? Nimittäin pahimmassa tapauksessa se etäännyttää entisestään…

      Toisaalta mikäs minä olen neuvomaan, viisikin vuotta on pidempi kuin kolme. Itse näen asian niin, että parisuhde on paljon muutakin kuin läheisyys ja seksi vaikkakin ne kuuluvat mielestäni siihen. Toisaalta parisuhde on myös vahva ystävyyssuhde. :) Raja on hankala vetää mutta ehkä jokainen pari vetää sen johonkin itse? Toisilla seksi on vahvemmassa roolissa kuin toisilla.

  9. Olen samassa tilanteessa kuin sinä, kolme vuotta oltu yhdessä ja viime kesänä mentiin kihloihin :) Voin allekirjoittaa aikalailla jokaisen kohdan listallasi! Tärkeimmät jutut meidän suhteen hyvinvoinnin näkökulmasta ovat olleet toisen hyväksyminen omana itsenään, sekä tilan antaminen toiselle. Näistä kahdesta osa-alueesta on seurannut eniten vääntöä, erityisesti sen alkuhuuman jälkeen, kun alkaa havaita toisesta myös niitä ei-niin-miellyttäviä piirteitä.. ;) Haluaisin vielä lisätä yhden asian (ainakin omalle) listalleni; anteeksiantamisen tärkeys. Eli kyky ja halu antaa toiselle anteeksi. Samoin myös anteeksipyytämisen taito on oleellinen, jotta keskustelua ja kehittymistä voi tapahtua. Meillä vuorollaan jompikumpi (tai molemmat :D) pyytävät anteeksi omasta törttöilystään, ja niissä tilanteissa on mielestäni tärkeää osoittaa armollisuutta toista kohtaan. Näin pidetään dialogi avoinna, ja molemmilla on tunne että on ihan turvallista olla suhteessa vaikka välillä tulee riitoja. Kun tietää, että on ok ilmaista myös negatiivisia tunteita, voivat molemmat osapuolet olla omia itsejään, kaikkine virheineenkin. Pienet aallokot eivät kaada venettä, siis. :)

    • Olet oikeassa, hyvä huomio!! Anteeksianto on tärkeää. Itse olen kuitenkin tuossakin sitä mieltä, että anteeksiannon jälkeen törttöilijäosapuolen tulee ottaa opikseen. Tosin ymmärsin kyllä pointtisi mutta halusin vielä sanoa. :)

      Meillä pyydellään harvoin anteeksi, koska harvoin loukataan toista. Tähän olen tyytyväinen!!

  10. Hyviä asioita olit listannut!! :) mullekkin tuli mieleen anteeksiantamisen tärkeys juuri riitelyiden jälkeen esimerkiksi. Mä oon seurustellu kans kolmisen vuotta ja vasta nyt vuoden sisällä tullu isompia riitoja. Ja meillä on usein vähän erikäsitys ollut riitelemisestä. Mies usein lähtee ajelulle tms ja mä taas haluisin jutella sen asian :D miten itse aattelet riitelemisen tärkeyden ja kuinka sen ”ratkoo”?

    • Meillä on ollut todella vähän suuria riitoja, enemmänkin vaan erimielisyyksiä tai kränää. Usein tilanteet menee niin, että mökötetään jonkun aikaa kunnes toinen tekee aloitteen. Usein kyllä jutellaan asiasta jälkikäteen tai sitten annetaan olla-riippuu vähän.

      Mielestäni riitojen käsittely on tärkeää kyllä mutta aina ei jaksa. Mä olin ennen tosi sellanen, että halusin aina selvitellä mutta nykyään monesti koen ettei tarvetta asialle ole. Eri toki jos kyse jostain suuresta riidasta tai asiasta joka hiertää suhdetta…

  11. Tää oli mielettömän hyvä postaus!!
    Mulla ois toive: lisää videopostauksia ja päivä sun kanssa! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta