Voiko hyvinvointibloggaajalla olla paheita?

Aikanaan, kun aloitin blogini kirjoittamisen ei täällä ollut tietoakaan hyvinvoinnista tai siihen kannustavista teksteistä. Kuitenkin pikkuhiljaa, vuosien saatossa blogini on enemmän ja enemmän alkanut painottumaan sinne hyvinvointiin ja itseasiassa varmaan FitFashionille siirtyminen oli se lopullinen kaneetti. Blogini on siis muuttunut minun mukanani. En kuitenkaan koe olevani pelkästään hyvinvointibloggari, koska blogini ja elämäni pitää sisällään myös paljon muutakin. Hyvinvointi on kyllä iso osa elämääni ja blogiani, mutta ei missään nimessä kaikki kaikessa.

Moni varmaan olettaa, että ihminen joka kirjoittaa hyvinvoinnista ei voi suosia elämässään mitään paheita. Varsinkin pähteet ovat ehdottomasti kiellettyjen aineiden listalla. Mehän eletään elämäämme raakakakkuja väsäillen, salilla huhkien ja vihersmoothieita lipittäen. Koko paketti on täydellisen terveellinen, koska kirjoitan julkisesti hyvästä olosta. Enhän silloin voi itse voida koskaan huonosti, enhän? Oikeastaan tämän tekstin kirjoittamiseen sain kipinän siitä, kun kuulin kuinka lukijani ihmettelee baarissa käyntiäni, vaikka puhun blogissani terveellisten elämäntapojen puolesta. Asia sinällään ei nostanut niskavillojani pystyyn, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Halusin vaan mielenkiinnosta ottaa asian esiin ja herättää keskustelua.

Kuten olen monesti aikaisemminkin todennut, nuoruuteni (+20v) oli hyvin villi. Paljon biletystä ja erilaisia päihteitä. Tuolloin elämä pyöri vaan viikonloppujen ympärillä ja bailaus oli oikeastaan se suurin asia elämässäni. Tämä kuitenkin johti osittain juurensa siitä, että olen saanut hengellisen kasvatuksen, urheillut ja elänyt parikymppiseksi saakka täysin ilman mitään edellä mainitsemiani asioita. Alkoholi ei ole koskaan ollut minulle ”normaali juttu”, kuten se monille heille on, joiden perheissä alkoholia käytetään/käytettiin ns. välimerelliseen tapaan. Tottakai jossain vaiheessa tulee halu kokeilla, räjäyttää pakka ihan täysin! Niin. Luonnollisestikaan en enää tänä päivänä elä kuten parikymppisenä elin ja olen esimerkiksi hyvin huumevastainen. Alkoholin suhteen mulla ei kuitenkaan edelleenkään ole sellaista ns. välimaastoa. Se on ollut aina minulle vähän sellainen, että joko otan tai sitten en ota. Tällä en tarkoita kotiin kompurointia ja baarin vessassa laattaamista mutta jos lähden juhliin tai kotibileisiin, niin kyllä minä juon viiniä. En laske annoksia vaan juon seurustellen ja yleensä siitä vielä baariinkin jatkan. Eli rehellisesti sanoen, kyllä tämä hyvinvoinnistakin paasaava bloggari on välillä humalassa. Ja ai kauheaa, nyt lokakuussa ollut jopa kolmena peräkkäisenä viikonloppuna!

IMG_8480

Mulla on kausia. Koskaan en kännää yksin (tai edes mieheni kanssa himassa kaksin), en juo siidereitä saunassa tai muutenkaan kittaa viiniä unilääkkeeksi. Harrastan paljon liikuntaa ja elän terveellisesti. Oma hyvinvointini on minulle kaikki kaikessa. Mutta yhtälailla tykkään välillä viikonloppuisin viettää aikaa ystävien kanssa, käydä juhlissa ja nautiskella viiniä. Hyvin moni ikäisenihän ei baareissa viihdy tai tällaisista jutuista tykkää mutta minä tykkään. Esimerkiksi nyt lokakuulle on sattunut jo kolmet tärkeät juhlat jokaiselle viikonlopulle ja en, mitään en ole halunnut skipata saatika sitten rajoittaa omaa olemistani näissä juhlissa, miksi rajoittaisin? Tavallisestihan en kuitenkaan käy joka viikonloppu ulkona, en jaksa eikä edes kiinnosta mutta jos on jotain speciaalia niin se on sitten asia erikseen. Nytkin itseasiassa näiden kolmen viikonlopun jälkeen on olo, että pientä breikkiä mutta silti hyvällä fiiliksellä. Mulla on takana kolme viikonloppua ihanien ihmisten seurassa ja hyviä hetkiä. Todellakaan en vaihtaisi siihen, että olisin löhönnyt vaan kotosalla vaikka sekin välillä kivaa on. :) Elämä ei hei oikeasti ole niin vakavaa.

Pointtini oli siis siinä, että vaikka treenaa ja elää terveellisesti, ei kaikkea tarvitse vetää överiksi JOS EI HALUA. Elämässä voi olla synttäreitä ja tupareita, sekä sitten taas ihan sitä äärilaitaa. Vaikka krapulan jälkeen maanantai-treeni kulkee hieman kankeasti, ei mun kroppa miksikään siitä satunnaisesta juomisesta mene. Mielestäni ei pidä olla liian ankara itselleen, varsinkaan jos ei halua. Minä en nimittäin halua ja musta frendien kanssa ulkona käyminenkin on todella hauskaa. Yhtä hauskaa varmasti, kuin väsätä sitä raakakakkua. :) Voi olla, että vuosien karttuessa ajatusmaailmani muuttuu -tai sitten ei. Tällainen se on kuitenkin ollut jo muutaman vuoden ajan ja koen olevani onnellinen.

Mikä on teidän linjanne asian suhteen? Oletteko sitä mieltä, että treenaavien ihmisten tulee ravata kodin ja salin väliä, vai saako välillä vähän irroitella jopa alkoholin parissa? Olisi hauska kuulla erilaisia ajatuksia asiasta. :)

On my way

8 vastausta artikkeliin “Voiko hyvinvointibloggaajalla olla paheita?”

  1. En ota alkoholiin kantaa, koska ite en sitä oo koskaan käyttäny enkä tuu käyttämään. :D Mutta tunnen oloni hyvinvoivaksi ja liikunnalliseksi ihmiseksi. Käyn salilla, kävelen, juoksen, pyöräilen ja käyn jumpissa. Mutta syön ihan tavallista itse tehtyä ruokaa. :D Ja herkuttelen todellakin (nykyään) erilaisilla suklailla ja leivonnaisilla!! :D Eli haha noi suklaapalat ja kakkupala viikossa voi sit olla mun pahe jos joillaki on alkoholi tai joku irttaripussi. :D Ja en oikeen tiiä voiko musta noita kaikkia edes sanoa ”paheiksi”, musta ne kuuluu normaaliin elämään!!! :D Mullakin on ollut kausi, jolloin en herkutellut ollenkaan.. ja söin ihan liian vähän kulutukseeni nähden ja se ei ollut mitään onnellisinta aikaa elämässä! Vaan tämä on!!! Kun nyt voin syödä muutaman palan suklaata tai vaikka kakkupalan jos mieli tekee jopa pari kolmekin kertaa viikossa! ;) Paino pysyy samana ja mieli virkeänä. :D Kunhan muistaa liikkua ja syödä normaalia terveellistä ruokaa, joka sopii omalle kropalle. :)

    • No mielestäni herkuttelu kyllä kuuluu elämään, alkoholi on tavallaan hieman eri. Itsekin herkuttelen käytin viikossa sitten alkoa tai en. Herkuttelutavat ovat vaan ehkä hieman muuttuneet mutta nekin omasta tahdosta. :)

      Olet kyllä hyvä esimerkki siitä, että itsensä kiduttaminen ei kannata. Mieluummin perusterveellistä sapuskaa kuin pelkillä rehuilla kiduttamista ja asioiden itseltään kieltämistä. Ihanaa syksyä!!

  2. Kaikessa elämässä mielestäni hyvä ohjenuora on ”riittävän hyvä”. Hyvinvoinnista tulee aika äkkiä pahoinvointia, jos kaikessa pyrkii vain parhaisiin mahdollisiin valintoihin. Aito hyvinvointi antaa tilaa myös toiminnalle, joka eivät suoraan tue kehon hyvinvointia, mutta voi liittyä elämästä iloitsemiseen (esim. alkoholin käyttö juhlissa humalaan asti).

  3. Hyvä kirjoitus! Totesin myös itse eilen postauksessa että vaikkakin pohja elämässä noudattaa terveellistä linjaa niin tulee kavereiden kanssa kuitenkin käytyä juhlimassa. Kouluttautuessani personal trainerikski sain osakseni ihmettelyä kun lähdin juhlimaan ystävien kanssa, ilmeisesti olisi pitänyt vain ravata koti – sali väliä viikonloputkin :)

    • Jep! En tuomitse heitä jotka himassa viihtyvät mutta mielestäni tulee myös mennä jos mieli tekee! :)

  4. Täh minä en taas ymmärrä miksi ulkona käyminen olisi vastoin hyvinvointia ja huonoksi? Joo ei alkoholi välttämättä hyvää tee isoina annoksina jne., mutta tuulettuminen ulkona kavereiden kanssa silloin tällöin on musta osa hyvinvointia toisaalta: sitä että osaa myös pitää hauskaa. Ei se tarkoita konttaamista kotiin aamuyöstä vaikka ottaisikin vähän viiniä siinä illan ja yön aikana. :) ja jokaisella on eri tapoja pitää hauskaa, en tarkoita että pitäisi käydä ulkona ja juoda, tosi harvoin tulee itelläki käytyä, mutta ei siinä pitäisi olla mitään tuomittavaakaan:)

    • No ehkä se on juuri se alkoholi mikä sotii hyvinvointia vastaan… Itsekään en näe mitään pahaa tai huolestuttavaa, kunhan ulkoilu ei ole sellaista monta kertaa viikossa meininkiä. Meitä on moneen junaan ja veikkaan, että he jotka tuomitsevat alkoholin rankalla kädellä myös näkevät sen sopimattomana hyvinvoinnistaan välittäville? Osa myös ei vaan siedä alkoholia, ei tykkää sen mausta ja täytyy muistaa, että monelle suomalaiselle alkoholi ei yksinkertaisesti sovi. Monesti myös silloin tuomitaan helpommin, kun itselleen aine ei käy edes pienissä määrin… Kaikista ei kuitenkaan tule oksentelevia känniläisiä vaikka joisi vähän enemmänkin illan aikana, se pitäisi muistaa. :)

      Olemme myös niin eri lähtökohdista ja suhtautumista alkoon on tosiaan monenlaista. Minun ajatusmaailmani on sinun kanssasi samoilla linjoilla. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta