Yksinäinen

Kuten kerroinkin teille, lähti avomieheni eilen useamman päivän reissuun ulkomaille. Nyt ei kuitenkaan puhuta edes viikosta, vaan päivistä. Tiedän, että moni pari on erossa toisistaan useita viikkoja ja vieläpä säännöllisesti. Me taas ollaan koko suhteemme ajan oltu hyvin vähän erossa toisistamme, joten nämä muutamankin päivän reissut aina tuntuvat. Olenkin ollut tänään todella yksinäinen. En edes muistanut miltä tuntuu ikävöidä sitä toista ihmistä, joka jopa niin itsestäänselvyys välillä tuntuu itsellenikin olevan. Nyt olen jopa muutaman kyyneleenkin vierittänyt ja tuntenut suurta kaipausta. Koti tuntuu niin tyhjältä ilman häntä.

Vaikka olen hyvin itsenäinen ja pidän esimerkiksi yksin vietetystä ajasta niin kyllä se toinen ihminen on ainakin itselleni kaikki kaikessa. Tärkein ja rakkain. Vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja vaikka joka päivä ei sen erikoisempaa tehtäisikään, niin etenkin ne arki-illat menevät kahdestaan. Nyt, kun sitä onkin yksin kotosalla ja sen sijaan, että tavalliseen tapaan alettaisiin selaamaan Viaplayn valikoimaa niin täällä onkin niin hiljaista. Vaan jääkaappi hurisee ja näppäimistö käy. Sanonta, että toisen arvon huomaa vasta siinä vaiheessa, kun hänet menettää pitää niin paikkansa. Vaikken ole itse ketään menettämässäkään niin toisen poissaolon silti huomaa, ikävä on.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitkissä parisuhteissa pieni erossa oleminen tekee vaan hyvää. Välillä on oikeasti hyvä kaivata sitä toista ihmistä ja huomata se miltä tuntuu olla yksin. Kun toiseen ihmiseen tottuu, on hyvä ettei hänestä pääse tulemaan itsestäänselvyys. Monissa parisuhteissa ajan mittaan suhde kuolee ja aletaan näkemään toisessa enemmän niitä huonoja, kuin hyviä asioita. Itse ainakin välillä arjessa huomaan kuinka niihin epäkohtiin nimenomaan kiinnittää huomiota. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja minä en todellakaan ole täydellinen. Kun on yksin, on jokainen astia ja pyykki juuri siellä minne ne itse jättää -parisuhteessa näin ei ole. Loppupeleissä, kun näitä asioita kelailee niin kyse on oikeasti niin vähäpätöisistä seikoista ja silti ne jaksaa itseäkin välillä arjessa ärsyttää.

Itselleni ehkä se pahin juttu on yksin nukkuminen. Kun tottuu siihen, että nukkuu toisen kanssa ei osaakaan enää nukkua yksin. Jokainen kolahdus ja ääni säpsähdyttää hereille tai vastaavasti ihan vaan jo yksinäisyys valvottaa. Tulpillakaan nukkuminen ei toimi itselläni laisinkaan jos olen yksin. Saan tämän nyt kyllä kuulostamaan niin haastavalta mutta sellainen oma fiilikseni tällä hetkellä on. Mulla on todella yksinäinen fiilis ja ikävä. Onneksi olen kasannut ensi viikolle paljon ohjelmaa mikä pitää minut aktiivisena. Ja onhan mulla kaikki ihanat ystävät joita nähdä ja heidän kanssaan aikaa viettää. Tavallaan on muuten jännä miten sitä kasaakin kaikkea jottei tarvitsisi tuntea yksinäisyyttä tai ikävää. Ihmisellä on kai jonkunlainen luontainen tapa paeta ikäviä tunteita vaikka tavallaan niitähän ei pitäisi pelätä. Se, että mua nyt itkettääkin ajatus siitä etten näe Sakua useampaan päivään ei ole yhtään huono asia, päinvastoin. Itkeminen on välillä ihan hyvästä ja se, että kohtaan tunteitani (myös ikäviä) tekee myös hyvää.

Miten te muut parisuhteessa elävät koette toisesta erossa olemisen? Tunnetteko ikävää vai nautitteko yksinäisyydestä?

IMG_2407

Kommentit (14)
  1. Ikävää saa ja pitääkin tuntea 🙂 se on rakkauden merkki 😉 munkin mies lähtee ensviikolla viikon reissuun. Ikävä tulee mut ei sellanen paniikki-ikävä etten kestäis 😀 saako kysyä kuinka paljon laittelette viestiä päivittäin? Onko jo heti aamusta? 😀 oon kade..mun mies ei ikinä jaksa tekstata… 😀

    1. Joo en mäkään panikoi. 🙂 Kotona vaan on niin hiljaista ilman sitä toista. Mutta pitää nautiskella. 😉

      No ei me nyt kokoajan viestitellä mutta sen puitteissa miten hänellä on netti käytettävissä siellä. Eilen laiteltiin pitkin päivää, tosin ei heti aamusta. 😀 Toisen arvoon kyllä aina havahtuu, kun toinen on poissa <3

  2. There is a big difference being Alone or being Lonely. Aloneness is finding freedoom; it’s the strange state of bliss that comes with being truly, honestly, unapologetically content in your own company. I have always enjoyed my own company:-) and taught this pricelss gift for my boys as well.

    1. I also like to be alone and really need my own time sometimes. But at home, I don`t know but I miss my boyfriend if I am here alone many days. Of course I can do everything basic stuff, but I`m very emotional people and that`s why I feel every feelings very strong. But I got your point, and think the same way. It`s good to be alone sometimes and more important is enjoy that time. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *