Yksinäinen

Kuten kerroinkin teille, lähti avomieheni eilen useamman päivän reissuun ulkomaille. Nyt ei kuitenkaan puhuta edes viikosta, vaan päivistä. Tiedän, että moni pari on erossa toisistaan useita viikkoja ja vieläpä säännöllisesti. Me taas ollaan koko suhteemme ajan oltu hyvin vähän erossa toisistamme, joten nämä muutamankin päivän reissut aina tuntuvat. Olenkin ollut tänään todella yksinäinen. En edes muistanut miltä tuntuu ikävöidä sitä toista ihmistä, joka jopa niin itsestäänselvyys välillä tuntuu itsellenikin olevan. Nyt olen jopa muutaman kyyneleenkin vierittänyt ja tuntenut suurta kaipausta. Koti tuntuu niin tyhjältä ilman häntä.

Vaikka olen hyvin itsenäinen ja pidän esimerkiksi yksin vietetystä ajasta niin kyllä se toinen ihminen on ainakin itselleni kaikki kaikessa. Tärkein ja rakkain. Vietetään niin paljon aikaa yhdessä ja vaikka joka päivä ei sen erikoisempaa tehtäisikään, niin etenkin ne arki-illat menevät kahdestaan. Nyt, kun sitä onkin yksin kotosalla ja sen sijaan, että tavalliseen tapaan alettaisiin selaamaan Viaplayn valikoimaa niin täällä onkin niin hiljaista. Vaan jääkaappi hurisee ja näppäimistö käy. Sanonta, että toisen arvon huomaa vasta siinä vaiheessa, kun hänet menettää pitää niin paikkansa. Vaikken ole itse ketään menettämässäkään niin toisen poissaolon silti huomaa, ikävä on.

Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että pitkissä parisuhteissa pieni erossa oleminen tekee vaan hyvää. Välillä on oikeasti hyvä kaivata sitä toista ihmistä ja huomata se miltä tuntuu olla yksin. Kun toiseen ihmiseen tottuu, on hyvä ettei hänestä pääse tulemaan itsestäänselvyys. Monissa parisuhteissa ajan mittaan suhde kuolee ja aletaan näkemään toisessa enemmän niitä huonoja, kuin hyviä asioita. Itse ainakin välillä arjessa huomaan kuinka niihin epäkohtiin nimenomaan kiinnittää huomiota. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen ja minä en todellakaan ole täydellinen. Kun on yksin, on jokainen astia ja pyykki juuri siellä minne ne itse jättää -parisuhteessa näin ei ole. Loppupeleissä, kun näitä asioita kelailee niin kyse on oikeasti niin vähäpätöisistä seikoista ja silti ne jaksaa itseäkin välillä arjessa ärsyttää.

Itselleni ehkä se pahin juttu on yksin nukkuminen. Kun tottuu siihen, että nukkuu toisen kanssa ei osaakaan enää nukkua yksin. Jokainen kolahdus ja ääni säpsähdyttää hereille tai vastaavasti ihan vaan jo yksinäisyys valvottaa. Tulpillakaan nukkuminen ei toimi itselläni laisinkaan jos olen yksin. Saan tämän nyt kyllä kuulostamaan niin haastavalta mutta sellainen oma fiilikseni tällä hetkellä on. Mulla on todella yksinäinen fiilis ja ikävä. Onneksi olen kasannut ensi viikolle paljon ohjelmaa mikä pitää minut aktiivisena. Ja onhan mulla kaikki ihanat ystävät joita nähdä ja heidän kanssaan aikaa viettää. Tavallaan on muuten jännä miten sitä kasaakin kaikkea jottei tarvitsisi tuntea yksinäisyyttä tai ikävää. Ihmisellä on kai jonkunlainen luontainen tapa paeta ikäviä tunteita vaikka tavallaan niitähän ei pitäisi pelätä. Se, että mua nyt itkettääkin ajatus siitä etten näe Sakua useampaan päivään ei ole yhtään huono asia, päinvastoin. Itkeminen on välillä ihan hyvästä ja se, että kohtaan tunteitani (myös ikäviä) tekee myös hyvää.

Miten te muut parisuhteessa elävät koette toisesta erossa olemisen? Tunnetteko ikävää vai nautitteko yksinäisyydestä?

IMG_2407

On my way

14 vastausta artikkeliin “Yksinäinen”

  1. Pari vuotta takaperin yksinäisyyden pelko meni niin sairaalloiseksi että pelkkä ajatus illasta tai yöstä ilman puolisoa, sai paniikkihäiriön aikaan. Haastavaa oli sillä silloin mies teki pitkiä työkeikkoja ja esim. viikot oli pakko olla erillään vaikka ajoin välillä monta sataa kilometriä ihan vain siksi että en kestänyt. Lääkityksellä ja säännöllisillä psykologikäynneillä, sekä ihan vain ajan kanssa tässä ollaan, tosin syyt peloille toki löytyi monen vuoden takaa ennen parisuhdetta. Nykyään nautin kun toinen tekee esim iltavuoroviikkoa puolille öille tai muuten vain viikonloppuna on omissa riennoissa, saan minä sitä omaa aikaa koska uskon että ilman sitä aikaisempaa kriisiä ja tämän hetken tarvetta yksin ololle, ei oltaisi näin varmoja meistä ja meidän tulevaisuudesta. Sitä sitten taas yhteisten vapaitten (mitä harvakseltaan on kun itse teen myös vuoro- ja vklptyötä) tullessa osaa myös nautiskella siitä kahdenkeskisyydestäkin ehkä jopa eritavalla :-)

    • Juu, kyllä se erossa oleminen on välillä ihan tervettäkin. :) Kuulostaa aika pahalta tuo paniikkihäiriö mutta onneksi olet siitä selvinnyt! Toisen kanssa, kun ei vaan voi olla 24/7.

  2. Olen samassa tilanteessa kuin sinä eli poikaystävä on Lontoossa pitkän viikonlopun. Kyllähän se hieman oudolta tuntuu, kuin ei ole ketään kenelle kertoa tyhmiä väsyneitä vitsejä, mutta tiedän että tämä tekee hyvää suhteelle. Olen tehnyt kaikkea mitä ei aina tulisi välttämättä tehtyä poikaystävän kanssa (esimerkiksi katsoa sinkkuelämää koko illan). Kotiinpaluu on sitten aina iloinen asia ja kumpikaan ei ole sillon huonolla tuulella.

    • Kyllä, näinhän se on! Aikaa tehdä omia juttuja ja nautiskella omasta ajasta. :)

  3. Mun avopuoliso on työn puolesta paljon poissa kotoa ja aluksi se oli todella vaikeaa. mä en sinällään viihdy yksin ja voisin olla koko ajan hänen kanssa ja ollaan aika tiivis kaksikko. :D sitä on kuitenkin vuosien jälkeen oppinut siihen, on hyvä huomata että pärjää myös yksin ja en kyllä yhtään vähättele sitä, mitä se tekee suhteellemme kun ollaan välillä erossa, ehtii tulla ikävä ja ihana jännitys odottaa häntä kotiin. juurikin oppii arvostamaan sitä toisen seuraa, pelkästään ruokakaupassa käynti on juhlaa kun mies tulee kotiin! :)

    • Kyllä, näinhän se menee. Itse kyllä tiedän pärjääväni yksin mutta kyllä mä nykyään aika kiintynyt tuohon mieheeni olen. Varsinkin juuri useamman päivän poissaolo tuntuu ikävöintinä. Jos taas itse olen reissussa kaverin kanssa, en sillä tavoin ikävöi mutta jos jään kotiin matkaleskeksi niin silloin kyllä. Koti on niin tyhjä ilman sitä toista. Onneksi hän palaa muutaman päivän päästä! ;)

  4. Mulla on kans nyt sama tilanne. Tosin vain 3 päivää mutta tuntuu pitkältä kun ei olla oltu kun kerran meidän 2v suhteen aikana yötä erossa. Tavallaan jotenkin ihanaa kun voi vaan olla ja tehä kaikkia naisten hömppäjuttuja :) saitko hyvin nukuttua? Monta yötä oot erossa ja ootteko laitellu viestiä/soitellu? Me ei olla juuri yhtään ja toisaalta sekin on kiva kun sit kun näkee ni voi kertoo kaiken :D

    • Meillä pisin aika on kaksi viikkoa. :D Ja kyllä, pitää ottaa kaikki irti tästä omasta ajasta, kohta lähtee Gossip Girl pyörimään!! ;) Itseasiassa sain yllättävän hyvin nukuttua. Halloween painoi sen verran, että sikeästi nukuin. Ollaan viestitelty päivittäin kyllä. En oikein osaa kuvitella ettei olisi missään yhteydessä. Vaikken ole huolissani millään tapaa niin on musta silti ihana vaihtaa vähän kuulumisia. :)

  5. Oonkohan mä outo mutta mua ei ahdista erossa olo ollenkaan.. :D ollaan kuussa ainakin pari viikonloppua omilla menoilla eikä se tunnu ollenkaan oudolta. Kohta lähden kuukaudeksi reissuun tyttöjen kanssa eikä huoleta yhtään! Silti meidän parisuhde on mahtava ja rakastan yli kaiken mun miestä.
    Nyt ku rupesin tarkemmin miettimään niin en oikeastaan osaa ikävöidä kunnolla ketään. Elän niin hetkessä ja kun kuitenkin kaikkia rakkaat pysyy elämässä.
    En vaa ymmärrä pareja jotka ei osaa olla muutamaa yötä erossa. Ei vaa mee jakeluun että mikä siinä on niin haastavaa :D

    • Ei mua siis ahdista, vaan ikävöin. :) Ja mekin siis mennään paljon viikonloppuisin eri teitä ja vietetään aikaa omien kavereiden kanssa. Ollaan molemmat aina välillä oltu myös reissuissa. Oudointa on ehkä se ettei toinen ole kotona öitä tai muutenkaan. Ja mähän en myöskään ole huolissani yhtään, se on vaan ikävän tunne mikä tulee kotosalla, kun pysähtyy.

      Itse olen tunteellinen ihminen ja koen aika helposti ikävää, iloja ja suruja. Siksi varmaan nämä fiilikset.

  6. There is a big difference being Alone or being Lonely. Aloneness is finding freedoom; it’s the strange state of bliss that comes with being truly, honestly, unapologetically content in your own company. I have always enjoyed my own company:-) and taught this pricelss gift for my boys as well.

    • I also like to be alone and really need my own time sometimes. But at home, I don`t know but I miss my boyfriend if I am here alone many days. Of course I can do everything basic stuff, but I`m very emotional people and that`s why I feel every feelings very strong. But I got your point, and think the same way. It`s good to be alone sometimes and more important is enjoy that time. :)

  7. Ikävää saa ja pitääkin tuntea :) se on rakkauden merkki ;) munkin mies lähtee ensviikolla viikon reissuun. Ikävä tulee mut ei sellanen paniikki-ikävä etten kestäis :D saako kysyä kuinka paljon laittelette viestiä päivittäin? Onko jo heti aamusta? :D oon kade..mun mies ei ikinä jaksa tekstata… :D

    • Joo en mäkään panikoi. :) Kotona vaan on niin hiljaista ilman sitä toista. Mutta pitää nautiskella. ;)

      No ei me nyt kokoajan viestitellä mutta sen puitteissa miten hänellä on netti käytettävissä siellä. Eilen laiteltiin pitkin päivää, tosin ei heti aamusta. :D Toisen arvoon kyllä aina havahtuu, kun toinen on poissa <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta