Miksi en käy puntarilla?

Puntari on monelle vihollinen. Itse lopetin sen lukuihin tuijottamisen muutama vuosi sitten ja itseasiassa sen jälkeen olen ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Kas kummaa. Jokainen salitreenaaja tietää sen, kuinka lihas painaa enemmän kuin läski ja säännöllisen salitreenin seurauksena paino saattaa nousta (ja usein nouseekin). Itse törmään jonkun verran kyselyihin omasta painostani ja kahvipöytäkeskusteluihin siitä, kuinka liikunnan aloittamisen jälkeen paino onkin lähtenyt nousemaan. Se on tavallaan jännä miten monelle naiselle painon nouseminen on automaattisesti viite huonosta. Ja tämä siis vaikka heillä olisi tieto siitä, että harrastavat liikuntaa enemmän kuin aikaisemmin, joten kyseessä ei vaan yksinkertaisesti voi olla ”läskilihominen”.

Mielestäni puntari onkin ns. tavalliselle treenaajalle aika turha kapistus. Uskon, että se saa aikaan vaan pääosin huonoja fiiliksiä, sillä koskaan et voi varmaksi tietää mihin suuntaan se viisari heilahtaa. Myös henkilöt, jotka aloittavat painon pudotuksen voisivat mielestäni unohtaa koko laitteen. Silti jostain kumman syystä numeroita on helpompi uskoa, kuin peiliä tai vaatteita? Tämä on kai joku niin syvälle ihmismieleen iskostunut juttu, että sitä ei ole sieltä helppo nujertaa. Mielestäni juurikin tämän vuoksi puntarilla käyminen kannattaa lopettaa kokonaan. Elämästä tulee nautinnollisempaa, kun ei tarvitse kytätä lukuja joilla ei loppupeleissä ole merkitystä.

IMG_2890-001

Itse en tosiaan tiedä yhtään paljon painan nyt. Viimeksi, kun puntarilla kävin (olikohan viime keväänä?) painoin 56 kg. Alimmillaan aikuisiällä olen painanut 19-vuotiaana 50 kg ja ylimmillään niinä ”bilevuosinani” 60 kg. Siinä on siis kymmenen kilon heitto mutta jos nyt katselen näitä kuvia, on ero kropassani kyllä aikaisempaan aika suuri. Jos esimerkiksi miettii, että aika jolloin dokasin todella paljon ja olin ns. nestepöhössä painoin vaihdellen jotain 57-60 kg luokkaa ja nyt, ihan erilaisella vartalolla varustettuna painan lähestulkoon saman verran. Eli mitä voimmekaan päätellä, paino ei kerro yhtään mitään! Tuolloin olin täysin lihakseton, allini hölskyivät vaikka olinkin hoikka ja kasvoissa oli hirveä nestepöhö. Nyt taas lähes samaisen painoisena vartaloni on muokkautunut, multa löytyy lihasta ja koko kroppa on vaan ihan eri mallinen. Ryhdikäs ja sporttinen.

Paino ei siis todellakaan kerro koko totuutta. Jokaisella meistä on myös fysiologisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat painoon ja sen kerääntymiseen. Toiset ovat hentorakenteisia ja luonnostaan kaposia, toiset taas ihan päinvastaisen mallisia. Myös ihmisten luut voivat olla eri painoisia, joten toinen 60 kg painavat voi näyttää vallan erilaiselta, kuin toinen saman painoinen tyyppi. Uskon myös siihen, että jokaisella ihmisellä on jonkunlainen ihannepaino, johon vartalo pyrkii asettumaan. Jos siitä pudotaan alaspäin, alkaa kroppa varastoimaan helposti lisäravintoa tai vastaavasti jos siitä noustaan liikaa on olo tukala. Tätä lukua meidän ei mielestäni kuitenkaan tarvitse tietää mikä se kullekin on, vaan voimme huomata sen seuraamalla oloamme ja fiiliksiämme kropassa. Itse ainakin olen oppinut tiedostamaan milloin paino jota en lukuna tiedä nousee liikaa (vaatteet kiristää) tai sitten vastaavasti laskee turhan alas.

Oman olon seuraamisen opetteleminenkin vaatii kuitenkin ajatuksen tasolla tiettyä hölläämistä.  Irtautumista ajatusmaailmasta, joka perustaa kaiken ulkonäköön ja vatsapalikoihin. Itse en oikein tiedä missä vaiheessa tämä edes kohdallani tapahtui (varmaan pikkuhiljaa) mutta jos ennen en uskaltanut koskaan syödä esimerkiksi pizzaa tai hampurilaisia, nykyään syön pizzan ainakin kerran viikossa ja viimeksi tällä viikolla vedin lounaaksi halloum-burgerin. Nuo syömäni ”roskaruoat” eivät kuitenkaan ole roskaruokaa, vaan syön ne laadukkaissa paikoissa joissa tiedän olevan tarjolla laadukkaita aineosia. Mielestäni elämästä yksinkertaisesti tulee laadultaa parempaa kuin höllää, unohtaa turhat numerot ja keskittyy olennaiseen eli elämiseen.

Millainen suhde teillä on puntariin? Seuraatteko sen kautta painoanne vai onko täällä muitakin keitä oma paino ei voisi vähempää kiinnostaa? 🙂

Kommentit (9)
  1. Itse olem päässyt pikkuhiljaa eroon vaa’an tuijottelusta. 4cm lähtenyt 4vk:ssa vyötäröltä ja paino pysynyt samana. Joten vaakaa on turha tuijottaa liikaa. Kiitos hyvästä postauksesta 🙂

  2. Moi, kiva kuulla et muillakin on samanlaisia ajatuksia, nää oli ihan kuin omasta suusta nää sun ajatukset! Ja hauskinta on et kun lopetin painon tarkkailun niin pikkuhiljaa painoni putosi, VAIKKA aloin syömään normaalimmin eli en enää tarkkailut jokaista suupalaani ja vähemmän terveellisemmin eli söin silloin kun oli nälkä ja mitä teki mieli. Nykyään olen elämäni kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Toivottavasti etenkin nuoret naiset tajuaisivat tämän eivätkä katsoisi vain numeroita tai vaatekokoa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *