Miksi en käy puntarilla?

Puntari on monelle vihollinen. Itse lopetin sen lukuihin tuijottamisen muutama vuosi sitten ja itseasiassa sen jälkeen olen ollut paremmassa kunnossa kuin koskaan aikaisemmin. Kas kummaa. Jokainen salitreenaaja tietää sen, kuinka lihas painaa enemmän kuin läski ja säännöllisen salitreenin seurauksena paino saattaa nousta (ja usein nouseekin). Itse törmään jonkun verran kyselyihin omasta painostani ja kahvipöytäkeskusteluihin siitä, kuinka liikunnan aloittamisen jälkeen paino onkin lähtenyt nousemaan. Se on tavallaan jännä miten monelle naiselle painon nouseminen on automaattisesti viite huonosta. Ja tämä siis vaikka heillä olisi tieto siitä, että harrastavat liikuntaa enemmän kuin aikaisemmin, joten kyseessä ei vaan yksinkertaisesti voi olla ”läskilihominen”.

Mielestäni puntari onkin ns. tavalliselle treenaajalle aika turha kapistus. Uskon, että se saa aikaan vaan pääosin huonoja fiiliksiä, sillä koskaan et voi varmaksi tietää mihin suuntaan se viisari heilahtaa. Myös henkilöt, jotka aloittavat painon pudotuksen voisivat mielestäni unohtaa koko laitteen. Silti jostain kumman syystä numeroita on helpompi uskoa, kuin peiliä tai vaatteita? Tämä on kai joku niin syvälle ihmismieleen iskostunut juttu, että sitä ei ole sieltä helppo nujertaa. Mielestäni juurikin tämän vuoksi puntarilla käyminen kannattaa lopettaa kokonaan. Elämästä tulee nautinnollisempaa, kun ei tarvitse kytätä lukuja joilla ei loppupeleissä ole merkitystä.

IMG_2890-001

Itse en tosiaan tiedä yhtään paljon painan nyt. Viimeksi, kun puntarilla kävin (olikohan viime keväänä?) painoin 56 kg. Alimmillaan aikuisiällä olen painanut 19-vuotiaana 50 kg ja ylimmillään niinä ”bilevuosinani” 60 kg. Siinä on siis kymmenen kilon heitto mutta jos nyt katselen näitä kuvia, on ero kropassani kyllä aikaisempaan aika suuri. Jos esimerkiksi miettii, että aika jolloin dokasin todella paljon ja olin ns. nestepöhössä painoin vaihdellen jotain 57-60 kg luokkaa ja nyt, ihan erilaisella vartalolla varustettuna painan lähestulkoon saman verran. Eli mitä voimmekaan päätellä, paino ei kerro yhtään mitään! Tuolloin olin täysin lihakseton, allini hölskyivät vaikka olinkin hoikka ja kasvoissa oli hirveä nestepöhö. Nyt taas lähes samaisen painoisena vartaloni on muokkautunut, multa löytyy lihasta ja koko kroppa on vaan ihan eri mallinen. Ryhdikäs ja sporttinen.

Paino ei siis todellakaan kerro koko totuutta. Jokaisella meistä on myös fysiologisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat painoon ja sen kerääntymiseen. Toiset ovat hentorakenteisia ja luonnostaan kaposia, toiset taas ihan päinvastaisen mallisia. Myös ihmisten luut voivat olla eri painoisia, joten toinen 60 kg painavat voi näyttää vallan erilaiselta, kuin toinen saman painoinen tyyppi. Uskon myös siihen, että jokaisella ihmisellä on jonkunlainen ihannepaino, johon vartalo pyrkii asettumaan. Jos siitä pudotaan alaspäin, alkaa kroppa varastoimaan helposti lisäravintoa tai vastaavasti jos siitä noustaan liikaa on olo tukala. Tätä lukua meidän ei mielestäni kuitenkaan tarvitse tietää mikä se kullekin on, vaan voimme huomata sen seuraamalla oloamme ja fiiliksiämme kropassa. Itse ainakin olen oppinut tiedostamaan milloin paino jota en lukuna tiedä nousee liikaa (vaatteet kiristää) tai sitten vastaavasti laskee turhan alas.

Oman olon seuraamisen opetteleminenkin vaatii kuitenkin ajatuksen tasolla tiettyä hölläämistä.  Irtautumista ajatusmaailmasta, joka perustaa kaiken ulkonäköön ja vatsapalikoihin. Itse en oikein tiedä missä vaiheessa tämä edes kohdallani tapahtui (varmaan pikkuhiljaa) mutta jos ennen en uskaltanut koskaan syödä esimerkiksi pizzaa tai hampurilaisia, nykyään syön pizzan ainakin kerran viikossa ja viimeksi tällä viikolla vedin lounaaksi halloum-burgerin. Nuo syömäni ”roskaruoat” eivät kuitenkaan ole roskaruokaa, vaan syön ne laadukkaissa paikoissa joissa tiedän olevan tarjolla laadukkaita aineosia. Mielestäni elämästä yksinkertaisesti tulee laadultaa parempaa kuin höllää, unohtaa turhat numerot ja keskittyy olennaiseen eli elämiseen.

Millainen suhde teillä on puntariin? Seuraatteko sen kautta painoanne vai onko täällä muitakin keitä oma paino ei voisi vähempää kiinnostaa? :)

On my way

9 vastausta artikkeliin “Miksi en käy puntarilla?”

  1. Olen täysin samaa mieltä kanssasi, mutta minun kohdalla puntarista on vaikeaa luopua sairastetun syömishäiriön takia. Se kyllä osaa olla yksi päivän pilaaja, sama laskeeko paino liikaa vai nouseeko se (totta kai jälkimmäinen ärsyttää huomattavasti enemmän). Välillä koko kapistuksen unohtaa ja olo on onnellinen kun syö hyvin kroppaa kuunnellen.

  2. Täälläkin harvoin tulee nykyisin käytyä puntarilla. Itselle nykyisin tärkein mittari on oma hyvinvointi, eikä kiinnosta pätkääkään näyttääkö puntari muutamaa kiloa enemmän vai vähemmän kuin viime kuussa. :)
    Ja näin kun on höllännyt on ne muutamat kerrat vuoden aikana kun puntarilla käynyt lukemat pyörinyt samoissa 53-54kg vaikka tulee syötyäkin paljon enemmän mitä nuorempana ja muutaman tunnin välein. Teininä painoin lähemmäs 60, vaikka söin todella vähän, join kyllä vkloppuisin senkin edestä :D ja kroppa tietenkin aivan sekaisin.. älytöntä.

    • No sanoppa muuta, noinhan se juurikin menee… Onneksi se balanssi on löytynyt! :))

  3. Ymmärrän pointtisi tosi hyvin ja olen itsekin ihan samaa mieltä. En omista vaakaa, mutta salilla tai vanhemmillani ollessa joskus käyn puntarilla. Itse järkytyn, jos paino on noussut vaikka pitkän sairastelun aikana. Ihan tyhmää.. Urheilen n.4 kertaa viikossa ja syön kasvisruokapainotteisesti. Kuitenkin jos minulla on stressiä, niin rupean helposti napostelemaan ylimääräistä. Olen 173cm pitkä ja viimeksi painoni oli 54kg ja tästä siis järkytyin, koska yleensä painoni on n.52 kiloa. Surullista ajatelella näin ja tästä voisi olla hyvä jutella jonkun ihan ulkopuolisenkin kanssa. :/

    • Nojoo, ei todellakaan tarvisi moisesta stressata! Painosi kuulostaa vähäiselle pituuteesi nähden. Joskus ulkopuoliselle puhuminen saattaa tulla tarpeeseen ja auttaa. Kannattaa miettiä jos nuo ajatukset alkavat liikaa päässäsi hallitsemaan.

  4. Täällä myös koitellaan vältellä vaakaa parhaan mukaan. Vaa’an lukema on aiemmin ollut asia joka on automaattisesti yhdistynyt minulla onnellisuuteen – mitä pienempi lukema vaa’alla on näkynyt, sitä onnellisempi olen ollut. Kun sitten sairastuin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja ehdin oirehtia lähes kaksi vuotta ennen diagnoosia, eipä ollut ihme että sairastuin myös syömishäiriöön. Aiemmin mittani olivat 55kg/170cm, joilla näytin ruumiinrakenteellani lähinnä keskitysleiriltä karanneelta rasvaprosentin ollessa todella alhainen, kaikki mitä löytyi oli lihasta. Pahimmillani lihoin/turposin 1,5kk aikana 15kg ennen kuin tajusin oikeasti hakeutua lääkärille. Painoni ehti kohota 85kg ennen kuin lääkitys alkoi tepsiä. Nuo pari vuotta olivat elämäni raskaimmat, jatkuvaa laihduttamista ja syömättömyyttä mutta paino vain kohosi. Syömishäiriön myöntämisen jälkeen hidas parantuminen on alkanut. Tällä hetkellä painan n. 78kg ja olen onnellisempi kuin koskaan. Silti takaraivossa hakkaa ajatus siitä, että minun tulisi olla tietyn painoinen, koska eihän nyt nainen voi painaa lähes 80kg. Peilistä minua kuitenkin katsoo ihan mukiinmenevä nainen joka käyttää kokoa S/M. Tuntuu hullulta, ettäpainan yli 20kg enemmän kuin aiemmin, mutta vaatekokoni on tällä hetkellä vain koon isompi kuin aiemmin? Tällä hetkellä yritän parhaani mukaan olla käymättä vaa’alla ja ajatella, että laihdun kyllä ilman vaa’an jatkuvaa tuijottamistakin liikunnan ja terveellisten elämäntapojen avulla, kun kehoni on siihen valmis. Helppoa se ei kyllä ole!

  5. Moi, kiva kuulla et muillakin on samanlaisia ajatuksia, nää oli ihan kuin omasta suusta nää sun ajatukset! Ja hauskinta on et kun lopetin painon tarkkailun niin pikkuhiljaa painoni putosi, VAIKKA aloin syömään normaalimmin eli en enää tarkkailut jokaista suupalaani ja vähemmän terveellisemmin eli söin silloin kun oli nälkä ja mitä teki mieli. Nykyään olen elämäni kunnossa henkisesti ja fyysisesti. Toivottavasti etenkin nuoret naiset tajuaisivat tämän eivätkä katsoisi vain numeroita tai vaatekokoa.

  6. Itse olem päässyt pikkuhiljaa eroon vaa’an tuijottelusta. 4cm lähtenyt 4vk:ssa vyötäröltä ja paino pysynyt samana. Joten vaakaa on turha tuijottaa liikaa. Kiitos hyvästä postauksesta :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta