Joulupöytä = morkkis?

Vaikka aika moni meistä joulusta pitääkin, monelle kyseinen juhla tuottaa paljon myös harmaita hiuksia. Ja nythän ei puhuta pelkästä lahjastressistä tai muista järjestelyistä, vaan yksinkertaisesti niinkin yleisestä seikasta kuin ruokastressistä, joulumorkkiksesta. Mitä jos pyhinä lähtee ihan lapasesta? Joutuu sairaalaan ylensyönnin vuoksi, tai ehkä muuten vaan lihoo muutaman kilon? Vaatteet kiristää, vatsa on tukossa, ähky olo ja posket kuin omenat. Hyvin moni ihminen stressaa joulusta etenkin syömisien suhteen ja pakko myöntää, että joskus minäkin stressasin. Jopa hieman pelkäsin joulua ja sitä, montako suklaarasiaa todellisuudessa napaani uppoaakaan.

En ole koskaan siis ollut erityisesti jouluruokien ystävä mutta ne kaikki makeat… Pääosin suklaat ja muut karkit. Jouluna konvehteja on ympäriinsä ja äitikin ostaa minulle vuosittain sen kilon irtokarkkisäkin, joka on ihan pakko vetää yhdessä illassa naamariin. Monina vuosina on siis kärsitty pienestä jouluähkystä ja erilaisista sokerihumalan olomuodoista. Välillä on energinen ja sitten taas ihan hurjan vetämätön fiilis, sitä se sokeri tekee. Karkkiahan on ollut pakko siis vetää pitkin päivää ja koko pyhäpäivien ajan. Muistan, kun aina päätin, että aattona ja joulupäivänä on lupa syödä mutta sitten loppuu. Kas kummaa, niitä karkkeja mutustettiin vielä kepeästi yli Tapaninpäivän. Tällaista siis omalla kohdallani useamman vuoden ajan, joulumorkkiksia kera hirveiden sokerimäärien.

IMG_4156

Olen miettinyt jonkun verran asiaa näin jälkeenpäin ja nykyään, kun oma suhtautumiseni herkkuihin ja makeaan on kokenut muutosta, tuo tuntuu niin hullulta. Miten ihmeessä joskus ahdoin karkkia napaan huonoon oloon saakka? Miten en osannut lyödä sitä stoppia oikeassa kohtaa? Jotain päänsisäistä muutosta kohdallani on tosiaankin tapahtunut ja minun on rehellisesti sanottava, että paljon mukavampaa on elää, kun ei tarvitse rypeä morkkiksissa. Tottakai jouluna saa ja pitääkin syödä, mutta rajansa kaikella. Ei se jouluruoka sieltä kaapista lopu, saatika ne konvehdit. Ruokaa saa aina lisää (ainakin täällä meillä) ja sitä ei tarvitse ahtaa ähkyyn saakka. Mielestäni joulunakin kannattaa siis muistaa kohtuus ja oman kehon kuunteleminen. Missä kohtaa itsellä on hyvä olla, sitä rajaa ei kannata ylittää. Onko mitään järkeä maata jouluna sängyssä vatsaa pidellen, kun voisit seurustella sukulaistesi kanssa?

Mielestäni on hyvä miettiä joulua siltä kantilta, että se on kuin mikä tahansa ruokailutilanne. Tottakai juhlapäivä ja esimerkiksi aattona varmaan aika moni syökin kaikkea mahdollista. Tuon vapaan syömisen ei kuitenkaan tarvitse jatkua kaikkia pyhiä jos tietää, että oma kontrolli ei riitä. Ruoka kannattaa miettiä ruokana, kehon polttoaineen ja nautintona. Jos aletaan menemään ähkyn rajoille ja pahoinvointiin, ei voida enää puhua noista termeistä.

Joululomaahan ei myöskään tarvitse viettää pelkästään siellä ruokapöydän ääressä, vaan liikkuminen on yhtälailla ihmisten kanssa ajanviettoa ja nautinnollista sellaista. Jos sali ei tunnu oikealta niin lenkkarit vaan jalkaan ja vaikka tunnin kävelylenkkiä päivään. Keho menee nimittäin niin tukkoon jos parikin päivää vaan löhötään ja syödään. Muutenkin kannattaa keskittää energiaa muihinkin seikkoihin kuin siihen keittiön pöydän ääressä istumiseen. Seurusteleminen, erilaiset pelit sun muu mukava on mielestäni ainakin hyvin virkistävää vaihtelua siihen sohva-keittiö välille. 🙂

IMG_4152

Ja älkää nyt ymmärtäkö tätä tekstiäni väärin, minä siis todellakin aijon nauttia joulun herkuista mutta on oikeasti eri ahtaa, tai oikeasti nauttia ja nautiskella. Siinä on aika suuri ero. Kuinka moni edes muistaa miltä suklaa maistuu jos konvehti toisensa perään niitä vaan uppoaa napaan? Makuaisti turtuu ja yhtäkkiä se kaikki suklaa uppoaa sinne suuhun vaan ja ainoastaan, koska käsi niitä sinne lappaa. Kannattaa siis yksinkertaisesti opetella itsehillintää ja nautiskelua. Tässä ajassa kiire on tavallisesti läsnä mutta ei joulussa, silloin on aikaa.

Tänä vuonna odotan siis joulua viime vuosien tapaan hyvillä ja rauhallisin mielin. En stressaa lahjoista, en syömisestä, saatika sitten aikataulutuksesta. Tahdon ottaa joulun vastaan sellaisena kuin se eteeni tulee. Rakkauden juhlana. <3

Kokeeko moni teistä ahdistusta jouluruoista tai herkuista jo näin etukäteen? Mitkä ovat teidän kikkanne välttää ähkyyn syöminen?

Kommentit (8)
  1. En itsekään ymmärrä että sitä suklaata ja kaikkea muuta pitää vetää kaksin käsin ihan kuin ei olis ennen saanut. Onnistuin jo viime joulunakin syömään silleen ei-ähkyyn niin uskoisin että se onnistuu tänäkin vuonna. Me ei edes mitenkään hirveesti osteta tai syödä suklaita jouluna. Miksi niitä ostaisu vaan ”joulun vuoksi”… Toki tietty tortut ja piparitkaan ei oo sieltä kevyimmästä päästä mutta ei niitäkään tartte vetää useampaa putkeen.

    1. Niinpä. No me ei osteta yhtään rasiaa itse mutta suku ostaa. 😀 Ja niitä kerääntyi viime joulunakin ihan hullusti vielä tänne kotiinkin vietäväksi… Mäkään en koskaan joulun ulkopuolella tykkää konvehteja syödä mutta jouluna ne maistuu niin hyvältä. Varsinkin tietyt suklaat ja juuri se mamman ostama irtokarkkisäkki. Onneksi nykyään ei ole tarve lapata herkkuja samaan tahtiin kuin ennen ja ähkystä en itseasiassa kärsinyt minäkään viime, enkä sitä edellisenä jouluna. Muutenkaan en syö enää koskaan ähkyyn itseäni juurikin sen huonovointisuuden vuosi…

  2. Mun mielestä syöminen on jo jollain tapaa ongelma siinä vaiheessa, jos joulunsyömisistäkin saa stressin. Kun ihminen on perusterve, liikkuu ja syö säännöllisesti ja terveellisesti, niin silloin ei parin päivän joulusyömiset haittaa yhtään mitään. Tietty se voi olla joillekkin vähän haastavaa palata taas takaisin siihen normirytmiin ja elämään, mutta mun mielestä se on ihanaa syödä taas sitten sitä perus tylsää terveellistä kotiruokaa, kun on jouluruuista saanut ähkyn.
    Ei kyllä ikinä oo tullut edes mieleen, että jouluna en herkuttelisi tai yrittäisin syödä terveellisesti, sillähän menis aivan joulu pilalle. 😀 Silti kyllä pidän joulunkin ajan kiinni liikkumisrutiineista. Mikään ei oo ihanempaa kun lähteä aattona koirien kanssa pitkälle lenkille.

    1. Harva varmaan haluaa joulupöydässä rahkaa vedellä, enkä koskaan ole itsekään näin tehnyt. Lähinnä tarkoitin morkkiksilla sitä, että vähän se karkin lappaaminen mennyt aikaisemmin aina yli ja sitten ollaan kärsitty huonovointisuudesta. Meillä on suvussa tuollainen tapa, että makeat syödään aina heti pois alta ja mitään ei säästetä. Tämä on siis kai jollain tapaa perittyä tai mallinnettua jo lapsuudesta. 🙂 Itse olenkin joutunut tosiaan muuttamaan sitä omaa ajattelutapaani -tai oikeastaan halunnut muuttaa ja nykyään makeaa ei todellakaan pysty enää syömään kuten ennen. Siihenkin kasvaa se toleranssi kummasti.

      Jouluna on ihanaa syödä ja näin aijon itsekin tehdä mutta mielestäni ihmisten kannattaa silti muistaa se kohtuus. Jouluruoka ei lopu, mieluummin vähemmän ja useammin kuin hirveää kilokaupalla ähkyyn lappaamista. Ja kuten sanoit, ihanaa, että joulunakin voi käydä vähän ulkoilemassa. Sali ei meillä kuulu jouluun mutta myös lenkit kuten sinullakin. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *