Ne aidot kuulumiset

Kirjoitin teille taannoin hieman surumielisenkin tekstin, jossa kerroin sen hetken fiiliksistä elämässäni. Tai oikeastaan viime aikaisista tuntemuksistani, jotka eivät ole tietyistä syistä olleet mitenkään kovin korkealla. Blogissa tykkään kirjoittaa paljon kivoista asioista ja siksi en ehkä täällä aina ihan sitä sisintä fiilistä annakaan. Ja itseasiassa kaiken muun ajatteleminen vaikeuksien keskellä tehoaa, ainakin minuun. Se, että tekemistä riittää ja on inspiroivia juttuja toimii kummasti mielialan kohentajana.

Tämä elämänvaihe on tosiaankin ollut itselleni sellainen itsetutkiskelun paikka, kuka minä olen ja millainen olen. Millaisena kelpaan itselleni ja muille. Tämän lisäksi jos mietin omia blogitekstejänikin tämän vuoden varrelta, aivan liian usein olen kirjoittanut siitä kuinka tietyt piirteet itsessäni ovat niin epätäydellisiä. Kuinka siinä tai tässä pitäisi parantaa, jotta olisin täydellinen. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että hei minä olen minä ja arvokas sellaisenaan, ei minun tarvitse muuttua. Tottakai oma asenne vaikuttaa kaikkeen elämässä ja jokainen meistä tietää, että positiivisuus tai negatiivisuus on valintakysymys. Siitä ei siis ole kyse, vaan lähinnä omasta luonteesta. Siitä, millaisena joko hyväksyt itsesi tai et hyväksy. Itse omaan aika kiihkeän temperamentin ja vaikka joskus näin sen voimavarana, viime vuodet ovat saaneet minut näkemään sen ikävänä ja huonona asiana. Se pitää kitkeä pois, minun tulee olla tyyni ja rauhallinen. Ja siis kyllähän perusluonteeltani olenkin rauhallinen, mutta olen myös tuo toinen ääripää, temperamenttinen ja vahvatahtoinen.

Elämässä on ylipäänsä hyvin tärkeää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on ja rakastaa itseään. Ei pidä vaatia liikoja, sillä moni asiahan meissä on geeneissä saatua tai luonteeseen juurtunutta. Mielestäni luonteenpiirteetkin voi opetella näkemään positiivisessa valossa, jopa ne negatiivisimmatkin. Itseasiassa joku teistä lukijoista kommentoi joskus minulle, kuinka temperamenttikin voi olla vahvuus! Silloin oikeastaan havahduin siihen, että hei niinpä niin. Se, että ei saa koskaan sanottua sanaakaan, vaan pitää kaiken sisällään saattaa puolestaan olla hyvin raskas taakka kannettavaksi. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kenenkään ei tarvitsekaan olla.

IMG_3468-001

Monesti kuulee myös puhuttavan hienoista luonteista ”hänellä on niin upea luonne”. Minkälainen tuo upea luonne sitten on? Me jokainenhan nähdään asia eri näkökanteilta. Toinen arvostaa juuri vahvatahtoisia ihmisiä ja toinen nöyrempiä. Uskon myös, että jokainen meistä hakeutuu niiden ihmisten seuraan, joissa on jotain samaa, sekä myös täysin erilaista kuin itsessään. Itse ainakin jos mietin lähintä ystäväpiiriäni, niin sieltä löytyy jos jonkunlaista luonnetta. Toisaalta jokaisella heillä on ne samat piirteet mitkä minussakin eli syvällisyys, tunteikkuus, pohtiva elämänasenne ja tietty vahvuus ”vaikka läpi harmaan kiven”. Tärkeintä on kuitenkin ehkä se, että lähimmät ihmisesi saavat sinussa ne parhaat puolesi oikein ”hehkumaan”. Monestihan sanotaan, että ihminen on parhaimmillaan esimerkiksi rakastuessaan, muuttuu ikäänkuin paremmaksi ihmiseksi.  Joskus se toki voi olla päinvastoinkin…

Vaikka elämä ei tälläkään hetkellä ole selkeää ja yksinkertaista, koen silti jonkunlaista hyvää mieltä tästä kirjoittamastani. Olen oivaltanut jotain omaksi parhaakseni.

Oikein ihanaa torstai-iltaa jokaiselle! Jos heräsi ajatuksia, saa kommentoida. <3

Kommentit (2)
  1. Oot täydellinen juuri tuollaisena kuin olet 🙂 Ehdin lukemaan blogeja harvemmin, mutta aina sun blogia lukiessa täytyy kahlata kaikki postaukset läpi, koska sun ajatusmaailma on pelottavan samanlainen! Jotenkin helpottavaa kuulla, että on muitakin samanlaisia. Itse olen myös perusluonteeltani hyvin rauhallinen, mutta tarpeen vaatiessa erittäin temperamenttinen. Välillä tuntuu, että ihmiset yllättyy siitä tai jopa vähän säikähtää sitä? Siitä syystä oon itsekin painiskellut samojen asioiden kanssa, että täytyisikö sitä yrittää olla toisenlainen ja pitää kaikki sisällä ollakseen tyyni ja vain miellyttääkseen muita. Kaikkea hyvää Jutta ja ihanaa joulun odotusta sulle! 🙂

    1. Moikka! Ja kiitos ihanasta palautteesta. 🙂

      Niin. Tuntuu ettei kovin moni ihminen oikein siedä äkkinäisiä hermostumisia vaan ihanteellisin luonne on tasainen ja aina ns. iloinen ja kaiken rauhallisesti vastaanottava.

      Itse tosiaan asian kanssa jonkun verran painiskellut ja tullut siihen tulokseen, että ei kenenkään tarvitse luonnettaan muuttaa kunhan sillä ei vahingoita muita. Toki jos äkkipikaistuksissaan sanoo ilkeästi muille on asiaa syytä miettiä mutta muuten uskon, että jokaiselle ihmiselle on ne ihmiset ketkä tavallaan sopivat heidän luonteensa kanssa elämään. Esimerkiksi parisuhteessa ei ole oikein yrittää muuttaa toista vaan hyväksyä toinen sellaisenaan. Vikoineen päivineen. Jos näin ei pysty tekemään, on joku toinen sinua varten.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *