Miten selvitä elämän vastamäistä?

Kuten tiedämme, jokaisen elämässä on toisinaan vastatuulta enemmän kuin myötätuulta. Tämä kuuluu elämään ja jos meillä ei olisi koskaan yhtään vastamäkeä, tuskin osaisimme iloita niistä myötämäistä tai elämän positiivisista tapahtumista. Itse olen tällä hetkellä elämässäni juurikin vaikeuksien keskellä ja koitan hallita elämääni parhaalla mahdollisella tavalla. Miten jaksaa töissä? Miten pystyä nauttimaan elämästä tai näkemään positiivisuutta ympärillään sen kaiken ikävän keskellä? Miten ylipäänsä kerätä voimia jokaiseen päivään? Tämä on oikeasti ihan hemmetin haastavaa mutta tiedän, että elämä loppupeleissä kantaa.

En ole tokikaan elämässäni ensimmäistä kertaa stressaavassa elämäntilanteessa mutta aina olen kuitenkin saman äärellä. Reagoin kokonaisvaltaisesti kehollani, pahoinvointia, hetkittäisiä hyvän olon fiiliksiä ja sitten taas ihan järkyttävää pahaa oloa… Vointi heittelee, stressaa ja olo on jatkuvasti ikäänkuin sairas olisi. Keho on hyvin heikko. Kirjoitan tätä tekstiä oikeastaan eniten itselleni, sillä tahdon muistuttaa omaa itseäni niistä seikoista, joilla selvitä. Miten todella selättää vastoinkäymiset ja oppia hyväksymään elämän eteen tuomat ikävältäkin tuntuvat tunteet ja tapahtumat.

IMG_4115

Alla yhdeksän vinkkiäni vaikeuksista selviämiseen: 

  • Tunne, itke, naura mutta ennen kaikkea TUNNE. Itselläni on tapana sulkeutua kuoreeni ja luoda sellainen kylmä seinä ympärilleni juurikin elämän vaikeustilanteissa. ”Minua ei kukaan satuta, minä selviän”. Muistan joitain elämän hirveitä tapahtumia, joissa en pystynyt edes itkemään. Olin surullinen ja ahdistunut mutta itku ei vaan tullut. On siis hyvin tärkeää oikeasti tuntea niitä tunteita mitä eteen tulee. Itkeä vaikka pari päivää jos itkettää, ehkä jopa nauraa? Tunteiden läpikäyminen todellakin vapauttaa.
  • Juttele läheisillesi tai hae ulkopuolista apua. Tuntemisen lisäksi puhuminen on ihan mielettömän tärkeä osa vaikeuksista selviämistä. Kun pystyy avaamaan suunsa saattaa vapautua aika paljostakin. Tämä on monelle hyvin vaikeaa, varsinkin jos pitäisi avautua läheisille arkaluontoisista asioista.  Joskus vieras kuuntelija on parempi kuin tuttu sellainen.
  • Puuhaa kaikenlaista ja pidä kalenteri täyteen buukattuna. Tämä on tavallaan hieman ristiriitainen neuvo, sillä itsensä kiireisenä pitäminen on ikäänkuin pakenemista. Pakenemistä siitä, että keskittyisi omaan sisimpäänsä ja tunteisiinsa. Toisaalta joissain tilanteissa itseensä käpertyminen ei välttämättä ole se paras keino selvitä eteenpäin. Joskus se voi olla juuri useat menot ja tapahtumat, jotka pitävät mielen muualla. Vietät aikaa nauravien ihmisten seurassa ja saatat jopa itsekin huomata jälleen nauravasi.
  • Kirjoita, piirrä, lue tai tanssi. Toisille jonkun luovuudenmuodon harrastaminen toimii stressin ja ikävien tunteiden purkajana. Pystyt ikäänkuin siirtämään ne pahat fiilikset siihen paperiin tai tanssimaan ne pois. Itselleni kirjoittaminen on erinomainen tapa ja siksi tahdon aika avoimesti blogissani asioista kirjoittaakin. Ihan sama mitä muut ajattelevat, mutta yhtä rohkeasti en uskalla puhua, en varmaan kenellekään.
  • Mieti elämäsi positiivisia asioita, mitä sinulla on ja keitä sinulla on elämässäsi. Harvalta ihmiseltä kuitenkaan viedään kerralla kaikkea hyvää elämästä, eikö? Siispä vaikeuksien keskellä kannattaa koittaa nähdä se valo ja ehkä muuttaa ne negatiivisetkin tunteet jollain tapaa positiiviseen valoon? Tämä ei ole kyllä helppoa, mutta aina voi yrittää.
  • Harrasta liikuntaa. Kyllä, myös surun ja ikävien fiilisten keskellä treenaaminen auttaa. Kannattaa kuitenkin muistaa ettei tässä mennä sellaiseen itsensä piiskaamisen meininkiin, sillä sinne puolen se saattaa helposti kääntyä. Joskus painojen nostelu tai hieman pidempi lenkki toimii ajatusten selkeyttäjänä, tai ehkä oivallat jotain uutta tilanteestasi? Kannattaa siis liikkua vaikkei sängystä mieli nousta tekisikään.
  • Muista terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Tämä myös edellisen vinkin kylkeen, sillä sydänsuruisena ihmisen elimistö kaipaa entistä enemmän puhdasta ravintoa, sekä vitamiineja. Vaikeuksien keskellä harvoin jaksaa kiinnittää huomiota ruokailuihin ja toisilla se kääntyykin ylensyömiseksi ja toisilla alisyömiseksi. Kannattaa kuitenkin muistaa pitää itsestään huolta! Kun keho on extra rasituksessa se oikeasti vaatii vielä enemmän sitä huolenpitoa. Sydänsurujenhan sanotaan tekevän koko keho oikeasti ihan sairaaksi.
  • Suunnittele tulevaisuutta, matkoja ja muuta kivaa. Itse ainakin huomaan miten suuri vaikutus tulevaisuuden positiivisilla suunnitelmilla on ikävien asioiden keskellä. Kumma vaikutus. Varaa vaikka matka etelään, viikonloppu loma Tukholmaan tai suunnittele mitä uutta voisit elämässäsi tehdä. Jokaisen kivan seikan ei tosiaan tarvitse olla mikään kallis, vaan se voi olla ihan vaan dinnereitä, leffailtoja ja brunsseja hyvien ihmisten seurassa.
  • Yksinkertaisesti anna ajan kulua, aika nimittäin parantaa haavat. Simppeli neuvo mutta useimmiten aika toimiva. Jos mietitään vaikka niitä viiden vuoden takaisia sydänsuruja? Nykyäänhän ne eivät tunnu enää missään mutta silloin… Silloin ne olivat viedä meidät syvälle masennukseen. Aika tosiaankin auttaa vaikkei se tässä hetkessä sille tuntuisikaan.

Miten te olette selvinneet elämän vaikeista tapahtumista tai alamäistä? Miten olette löytäneet tienne takaisin valoon?

On my way

17 vastausta artikkeliin “Miten selvitä elämän vastamäistä?”

  1. Voiei. Oletteko eronneet? Olisi mukava kuulla enemmän niin voisi auttaa paremmin :/

    • Kerron varmasti ajallaan. Nyt kaikki on vielä turhan sekavaa ja hankalaa. :( Ihanaa kuitenkin, että on kaltaisiasi ihmisiä keitä kiinnostaa ja on vielä halu auttaakin!

    • Juu tottakai me autetaan sua parhaalla tavallamme. Täällä lukijoissa on varmasti monia saman asian kanssa painiskelevia ihmisiä joten mikäs sen paras apu kun samankokenut ihminen. Kaikkea hyvää. Ja kerro kuin on sen aika. <3 :)

    • I know… Siksipä tänne niin kiva onkin aina ajatuksiaan ja tuntojaan jakaa. :))

      Ja kiitos! Kirjoitan, kun oikea hetki tulee.

  2. En juurikaan blogeja kommentoi, mutta nyt osui niin lähelle että on pakko. Olen kärsinyt elämäni vaikeimmista ajoista pari viime kuukautta, sydänsurujen ja muiden vaikeuksien takia. Itselläni stressi ja paha olo kasvoi niin suureksi, että pidin muutaman päivän saikkuakin ja kävin juttelemassa psykologille. Stressi ja paha olo ilmenee mulla myös kovasti fyysisinä oireina, tietysti kaiken kamalan henkisen olon lisäksi. Tämä selviytymisprosessi on pitkä, mutta pikkuhiljaa alkaa elämä normalisoitua ja toivoa tulevaisuudessa taas näkyä. Nimittäin se toivon puute, on se pahin joka vetää sinne alas masennuksen syövereihin.
    Luin tämän tosi hyvän artikkelin viime viikolla, joka vähän lohdutti: http://yle.fi/uutiset/sarkynyt_sydan_tekee_hyvaa__komea_sahkomies_voi_parantaa_rakkaushaavan/8511457

    Tsemppiä sulle jaksamiseen ja hyvää joulunodotusta! :)

    • Ihana olet! Ja avun hakeminen tarvittaessa ei ole laisinkaan huono asia. Itseasiassa se voi olla melkein välttämätöntäkin jos tuntuu ettei itse selviä.

      Ja sydänsurut todella tekevät sairaaksi!! Olen lukenut tuon jutun joskus aikaisemminkin.

    • Samaa toivon mutta edessä saattaa olla aika rankkakin prosessi.

      Samoin sinne ja jouluja!! :))

  3. Voi Jutta! Blogiasi pitkään lukeneena tuli ihan tosissaan paha mieli siitä, että sulla on surua. Järkeviä ja tsemppaavia ajatuksia kuitenkin tekstissäsi. Kaikkea hyvää!

    • Ihanaa, kun myötäelät. Kiitos. Vaikeuksien keskellä on todella hyvä muistaa ne elämässä tsemppaavat asiat. Aina on kuitenkin valoa vaikka synkältä näyttäisikin.

  4. Moikka Jutta! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja jaksamista! :) tämä on helpommin sanottu kuin tehty, mutta onneksi kuitenkin negatiiviset asiat ovat hetkellistä, niistä selvitään ja suunta on ylös! :)

    • Ihana kiitos <3 Pyrin itse myös ajattelemaan positiivisesti tulevaisuuden suhteen, kaikki kyllä järjestyy ajallaan.

  5. Täällä elellään myös vaikeita aikoja. Loppuvuoden pimeys vetää mieleni matalaksi joka vuosi, mutta sen päälle koko vuosi on ollut yhtä myllerrystä ja oman identiteetin hakemista. Tavallaan tietää, mitä tämmöisessä tilanteessa tulisi tehdä ja nyökyttelinkin lukiessani neuvojasi, mutku ei huvita, ei jaksa, ei kiinnosta. Toivon uuden vuoden tuovan vähän uusia, myötäisempiä tuulia. Tsemppiä Jutta sinullekin! Asioillahan on tapana järjestyä :)

    • Voi ei, tuo on ikävä tilanne jos mieli ei jaksa innostua tai skarpata oikeastaan mistään. Itse olen aina ollut tyyppi, joka selviää kaikesta ja pyrkii näkemään valoa pimeydessä mutta pakko sanoa, että kyllä tässä ennen joulua on oltu aikamoisessa tunnemyllerryksessä ja kyyneleitä on vuodatettu aivan liikaa. Nyt on onneksi jo parempi fiilis ja pystyn näkemään asioita selkeämmin. Kyllä sinunkin mielesi vielä järjestyy, usko pois <3

  6. Toivotan sulle paljon tsemppiä tilanteeseesi, mikä ikinä se sitten onkaan. <3 Vaikka ei nyt siltä ehkä tunnu, niin tulee vielä päivä, jolloin valoa on näkyvissä ja tunnet eheytyväsi. Ja sitä ennen on tilanne vain kestettävä. Sinun vinkkisi ovat oikeasti osuvia, joten kiitos niistä. Ja sanon myös näin itsekkäästi, että KIITOS kun jaat ajatuksesi, sillä se auttaa muita vaikeiden tilanteiden kanssa kamppailevia, kuten minua.

    Olen itse tilanteessa, jossa olen menossa kohti avioeroa. Olen "menettämässä" nuoruuden rakkauteni – olemme olleet yhdessä yli 10 vuotta. Olen itse tehnyt asioita, jotka ovat edesauttaneet prosessia, ja minun on tällä hetkellä todella hankala elää itseni kanssa koska toivon, että olisin tehnyt toisenlaisia päätöksiä tiettyjen asioiden osalta. Toisaalta meillä on mennyt todella huonosti jo monta vuotta, eikä kumpikaan meistä ole uskaltanut tehdä asiaa koskevia päätöksiä, vaikka meidän olisi pitänyt tehdä asialle jotain jo ajat sitten.

    Oli miten oli, olen menossa eroa kohti ja minua pelottaa, ahdistaa, itkettää… en osaa edes kuvailla pahaa oloani. Välillä menee paremmin, välillä huonommin. En edes ole vielä uskaltanut ajatella, mitä kaikkea minun ja meidän on kestettävä tämän seurauksena. Talon myyminen, ystäville ja perheille kertominen, tavaroiden jakaminen, omaan kotiin muuttaminen, yksin oleminen… ja päälle vielä kaikki pelot siitä, että olen mokannut asiani, yksinolemisen pelko, pelko siitä, etten enää löydä yhtä hyvää miestä… jne jne. Tämä on aivan liikaa. Mutta silti, jollain oudolla tavalla tiedän, että valoa on näkyvissä. Että tämä voi tietyllä tapaa olla jopa helpotus, vaikka nyt se tuntuukin ylitsepääsemättömän vaikealta. Nyt siis tiedän, miltä vaikeudet oikeasti tuntuvat. Joten kiitos siitä, että jaat ajatuksesi. Sinulla on ihana, inspiroiva, aito ja elämännäköinen blogi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta