Muutama sana armollisuudesta

Tammikuu on käynnistynyt hujauksessa ja kohta on jo ensimmäinen viikko tätä kylmää kuuta takana.  Kuten olen itsekin postauksissa muutaman kerran maininnut, monenlaiset elämäntaparemontit käynnistyivät vuoden alun myötä ja täten usean elämässä alkoi ns. uusi vaihe. Asia joka kuitenkin aika usein meiltä taka-alalle jää on armollisuus. Armollisuus paitsi muita kanssaihmisiä kohtaan, armollisuus itseään kohtaan. Olemme usein itsemme pahimpia vihollisia ja tunnemme ehkä vähiten myötätuntoa itseämme kohtaan. Minun pitää tehdä sitä ja tätä, laihtua, kiinteytyä, menestyä ja hoitaa siinä sivussa vielä pieni perheidylli kuntoon. Monesti pyöritetään sitä oravanpyörää eteenpäin oman terveyden ja hyvinvoinnin uhalla. Minun pitää- on lause jota kuulen aivan liian usein omasta suustanikin. Tuo lause tulisi pyrkiä muuttamaan muotoon minä voin -tai tahdon.

Mielestäni elämässä yksi tärkeimmistä asioista on onnistua mielen ja kehon tasapainon saavuttamisessa muistaen kuitenkin armollisuuden itseään kohtaan. Jos mieli on väsynyt, lepää. Jos keho on väsynyt, lepää. Itse olen opetellut hallitsemaan stressiä, sillä tiedän sen tekevän itseni kirjaimellisesti sairaaksi. Vältän sitä kaikin mahdollisin tavoin ja jos sitä jostain syystä saan, kasaan itseäni henkisesti ja pyrin palauttamaan kehoni normaaliksi mahdollisimman nopeasti. En myöskään enää treenaa puolikuntoisena tai silloin, jos koen olevani muuten puolitehoinen. Nämä tuntemukset eivät ole mitään tekosyitä, eivätkä mielestäni ”no excuses” tai muut motivaatiolauseet kannusta oman kehon kuuntelemiseen. Armollisuus on oman itsensä kuuntelemista ja sitä, että me olemme armollisia niissä asioissa jotka koemme meille parhaaksi. Tuskin kenellekään tekee hyvää treenata parin tunnin yöunilla tai vaikka sairaana?

IMG_5282-001

Elämäntapamuutosta tehdessä ei kannata kuitenkaan ymmärtää tätä armollisuus käsitettä väärin. Armollisuus ei ole sitä, että treenit skipataan joka päivä tekosyillä. Kyllä ihminen tuntee piston sydämessään jos koittaa itseään laiskistuttaa ilman aihetta. Myöskään Mäkkäri ei ole mikään armollisuuden tyyssija. Niissä asioissa en suosittele olemaan jatkuvasti armollinen, joiden tietää olevan itselleen huonosta. Mitä nämä kullekin ihmiselle ovat, sitä kannattaa itsekseen miettiä. Toisinaan kuitenkin tapahtuu repsahduksia ja esimerkiksi itse aikanaan lakkoillessani makeasta olen sortunut karkkeihin useammin kuin kerran. Tuosta tosiaan tulee huono fiilis mutta toisaalta -ollaan armollisia. Mitä hyötyä on piiskata itseään tai ruoskia jo tapahtuneesta? Elämä ei kaadu epäonnistumisiin tai siihen, että edetään kantapään kautta. Omasta historiastani ainakin löytyy todella monia kokeiluja ja asioita, joista en todellakaan ole tänä päivänä ylpeä mutta niistä huolimatta olen armollinen itselleni. Olen antanut ne itselleni anteeksi ja tänä päivänä jos joku minua niistä muistuttaa, voin todeta vaan olevani sinut näiden juttujen kanssa. Rakastan tänä päivänä itseäni ihan eri tavalla, kuin tuolloin ja se riittää.

Muistetaan siis olla armollisia. Harva meistä on täydellinen vaikka aika moni rautaa onkin. :) Jos se elämäntaparemontti ei ole lähtenyt käyntiin ihan toivotulla tavalla, niin yritä uudestaan. Ole kärsivällinen ja armollinen, jatka yrittämistä. Olen ihan varma, että lopulta pystyt siihen ja löydät jonkunlaisen tasapainon, kuten itsekin olen monessa asiassa löytänyt. Tuo tasapainon löytäminen asiassa kuin asiassa on vaan niin siistiä.

Onko teidän mielestänne helppoa olla itselleen armollinen vai koetteko sen haastavana?

On my way

2 vastausta artikkeliin “Muutama sana armollisuudesta”

  1. Todella hyviä ja rakkaudellisia pointteja! Olet asian ytimessä. Nykyisessä suoritusyhteiskunnassa olisi hyvä puhua enemmän itsensä arvostamisesta ja rakastamisesta, eikä ainaisesta täydellisyyden tavoittelusta. Tottakai teemme asioita mitkä edistävät terveyden eri osa-alueita ja itsekuria on hyvä harjoittaa, mutta kohtuus kaikessa. Kiva lukea tämmöisiäkin postauksia härkäviikkojen aikana! :D

    • Jep, munkin mielestä asiaa korostetaan liian vähän. Hyvinvointi on muutakin kuin ainaista puurtamista tai armottomuutta mitä tulee esim oman kehon kohteluun.

      Ihanaa vloppua! :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta