Olemme kokonaisuus

Olemme kokonaisuus jossa mieli ja keho tekevät yhteistyötä. Jos mieli järkkyy ja elämässä tapahtuu mullistavia asioita suuntaan tai toiseen, keho reagoi tähän. Ilo tuo vartaloomme mielettömän hyviä fiiliksiä, onnellisuutta ja sellaista balanssia. Mikään paikka ei kolota ja flunssakin tuntuu hyvin mitättömälle jos olemme mielentilaltamme onnellisia. Ikävät asiat taas saavat aikaan niitä päinvastaisia fiiliksiä ja kehomme voi jopa sairastua sen seurauksena, että mielemme voi huonosti.

Itse olen käynyt viime kuukausina läpi hyvin vaikeita asioita ja ollut paikoitellen todella maassa. Kirjoitan tästä blogissani varmasti lähitulevaisuudessa, kunhan jokainen palanen selkiytyy päässäni ja löydän oikeat sanat. Vielä näin ei vaan ole, enkä oikein osaa pukea sanoiksi mitä tunnen. Vaikka kaikki tavallaan onkin hyvin selkeää niin välillä tuntuu, että asiat ovat yhtä sekamelskaa. Kaikella on kuitenkin tarkoituksensa ja siihen luotan edelleen vahvasti.

Ainakin yhden tarkoituksen olen jo löytänyt, nimittäin olen päässyt huomattavasti syvemmälle minuuteen. Viime kuukausina olen miettinyt todella paljon itseäni kokonaisuutena, tapaani reagoida asioihin ja toimintamallejani. Sain joululahjaksi ihan mielettömän hyvän kirjan ”Läsnäolon voima”, joka on jo tähän mennessä opettanut minulle itsestäni niin paljon! Olen todella pitkään elänyt ajatusten sekamelskassa tunteitani tukahduttaen tai pantaten. Keskittymättä oikeasti siihen oleellisimpaan, mitä teen tai olen.  Asia on johtanut toiseen ja lopulta olen ollut niin ”tukossa”, enkä siis fyysisesti vaan henkisesti. Minä, joka luulin olevani tasapainoinen ja henkisesti hyvinvoiva olenkin ihan kaikkea muuta…

IMG_5375

Tässä siis päästään jälleen siihen, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vaikka sitä ajattelisi, että joku ikävä asia tai vaikka selvittämätön riita kumppanin kanssa ei vaikuta ja saan sen sysättyä sivuun, niin ei se niin mene! Loppupeleissä jokainen sivuun työnnetty asia astuu esiin, ennemmin tai myöhemmin. Ja jos tilanne äityy äärimmilleen on siinä räjähdysvaara ja jopa vaara fyysiseen ahdistumiseen. Tästä lähin olenkin aina rehellinen tunteilleni. Asetan vaikka itseni naurunalaiseksi, kunhan sanon mitä tunnen.

Liian usein me myös elämme joko menneessä tai tulevassa. Tapa on oikeasti niin huono, sillä meidän tulisi elää tässä hetkessä! Tämä on ollut myös sellainen edellä mainitsemastani kirjasta oppimani, joka on todella auttanut minua tässä elämäntilanteessa. Se, että en alituiseen mieti menneitä ja sitä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin vaan keskityn nykyhetkeen. En myöskään murehdi tulevaa, vaikka se suuria muutoksia elämääni mukanaan tuokin. Toki tulevaisuutta saa suunnitella mutta se on tärkeintä, että suhtautuu siihen positiivisella mielellä ja odottavasti. Ei peläten tai murehtien. Miten en olekaan tätä aikaisemmin ymmärtänyt?

Välillä on niin siistiä oivaltaa asioita ja nähdä ne eri perspektiivistä. Toisinaan itseään pitää tarkastella ikäänkuin ulkopuolisen silmin ymmärtääkseen jotain merkittävää. Toisinaan taas lukea se mustaa valkoisella ajatuksen kanssa. Mikä tapa toimii kullekin. Tärkeintä on kuitenkin oppia itsestään jotain kautta ja olla valmis kehittymään.

Jos heräsi ajatuksia saa kommentoida! Muuten toivotan oikein ihanaa tiistaita jokaiselle, lumikinoksista huolimatta. :)

On my way

9 vastausta artikkeliin “Olemme kokonaisuus”

  1. Tosi hyvä teksti ja herätti ainakin minussa paljon tunteita ja ajatuksia. Mun kroppa on aina reagoinut todella vahvasti mun tunteiden mukaan, kun olen stressaantunut itkettää, onnellisena koko keho on täynnä virtaa ja energiaa, surullisena ruokahalu katoaa. Vuosi sitten mun läheiseni menehtyi yllättäen ja se mullista paljon omaa arvo- ja ajatusmaailmaa. Tuntui pitkään että mun keho reagoi siihen eri tavoin silloin kun mieli ei pysynyt perässä. On tärkeää hyväksyä että kehokaan ei aina toimi ja välttämättä jaksa niin kuin toivoisi ja odottaisi sen jaksavan. Erilaisten tunteiden asioiden purkaminen ja käsittely on ainakin mulle tosi tärkeää, ja kun antaa aikaa mielelle asioiden käsittelyyn niin kuuntelee kehoaan.

    • Kyllä, näinpä juuri. Sekä keholle, että mielelle tulee antaa aikaa hyväksyä asiat. Täyttä asiaa oli kommenttisi! :))

  2. Toivottavasti asiasi selkiytyvät, yksikin suuri murhe vaikuttaa suuresti mielialaan. Välillä asioiden ollessa kesken tai muuten huonosti, mieli on todella maassa. Silloin on vaikeata iloita muista asioista, kun mieltä painaa stressi.

    Iloista viikkoa sinulle Jutta! <3

    • Kiitos! <3 Paljon ovat jo selkiytyneet ja voin huomattavasti paremmin kuin kuukausi sitten.

      Itse olen hyvin pitkälle ihminen joka koittaa touhata ja mennä jotta paha olo unohtuisi mutta kuten kirjoitin, karkuun juoksemalla ei asioita selvitetä. Onneksi tämän olen vihdoin tajunnut sisäistää. Itken jos itkettää, nauran jos naurattaa.

  3. Kurjaa, että sinulla on ollut viime aikoina vaikeaa =(. Hurjasti jaksamisia ja tsemppiä vaikka pimeä talvi onkin meneillään, silloin ainankin itsestä kaikki asiat tuntuvat vielä kaksi kertaa kamalammilta. Toivottavasti kirjoittaminen kuitenkin auttaa sinua, itselleni se on myös luonteva tapa käsitellä asioita. Mukavaa kevättä :)!

    • Tämä vuodenaika ei ole kyllä herkkua näille fiiliksille mutta toisaalta, pahempi olisi jos kesä olisi mennyt hukkaan sen vuoksi, että mielellä on murheita.

      Onneksi kevät on tulossa ja muutenkin mulla on kutina, että tästä vuodesta tulee erityisen hyvä.

  4. Osaan samaistua tekstiisi täysin. Itselläni kroppa reagoi aina todella vahvasti jos elämässä osuu vaikeita aikoja ja stressiä. Vatsakipuja (ja vatsan toimimattomuutta), ruokahalun menetystä, itkua ja unettomuutta.
    Äitini on pienestä pitäen kutsunut minua murehtijaksi, sillä olen tavannut murehtia tulevaa ja aina sitä ns. pahinta skenaariota – sitä mitä ”voisi tapahtua”. Useimmiten olen huomannut sen olevan turhaa, mutta edelleen tänä päivänäkin koitan päästä tuosta ilkeästä tavasta eroon. Hankalaa se toki on, kun on näin mietteliäs luonne! Töitä riittää siis silläkin saralla :)
    Pidän paljon teksteistäsi, ne herättää usein minussa paljon ajatuksia ja toisaalta myös jonkinlaista rauhan tunnetta. Tämäkin teksti oli mielenkiintoinen ja tärkeä, meille kaikille tekisi ajoittain hyvää miettiä omaa jaksamista. Erityisesti kolmanneksi viimeinen kappale hetkessä elämisestä säväytti ja sai minulle paljon uskoa ja toivoa oman parisuhteeni paljon keskusteltuihin tulevaisuuden ongelmakohtiin. Kiitos siitä.
    Paljon, paljon jaksamista sinulle vaikeisiin aikoihin. Olet upea!

    • Ymmärrän. Ei ole helppoa olla se murehtija, joka aina huolta kantaa.

      Ja todella kiva kuulla tällaista palautetta! Ihana olet, kiitos. <3 Paljon tsemppiä elämäsi ongelmakohtiin, toivottavasti parisuhteen ongelmat selkiytyvät ajan kanssa.

  5. Moikka!

    Mun elämässä oli iso menetys muutama vuosi sitten. Mulle tärkein ihminen menehtyi. Tuntui kun matto oltaisiin vedetty alta; mun elämä meni ihan palasiksi. Sairastuin samana vuonna keuhkosairauteen. Olen nyt vasta ymmärtänyt, että suru laukaisi sairastumiseni. Se on todella ihmeellistä, miten psyyke kulkee käsikkäin fyysisen terveyden kanssa. Tavallaan se on vähän pelottavaa.

    Tsemppiä sinulle =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta