Ovatko suomalaiset miehet tossun alla?

Tämän blogitekstin ajatukset kumpuavat viime viikolla Hesarissa olleesta Heli Vaarasen (Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja) tekstistä ja siitä seuranneista keskusteluista, sekä mielipidejutuista ympäri somea. Jopa A-Studiossa maanantaina asiaa puitiin, onko suomalainen mies tossun alla? 

Kun itse luin jutun ensimmäisen kerran ja siitä seuranneet muut oheisjutut, nauroin. Ihanko oikeasti? Vielä pahempi oli katsoa tällä viikolla uutiset, jossa kahdelta mieheltä kysyttiin kuka heidän perheessään määrää. Molemmat ihan tosissaan vastasivat kuin yhdestä suusta ”Nainen päättää kaikesta”. No mitä teille sitten jää, kysyi toimittaja? Miehet vastasivat tähänkin yksimielisesti, että eipä muuta kuin työnteko. Apuaaaa!!!?? Olin samaan aikaan järkyttynyt, sekä huvittunut. Onko tämä nykypäivän miesten miehisyys ja itsearvostus? Eikä tämä siis periaatteessa ole edes naurunasia. Minua vaan nauratti.

Itse olen aika vahva nainen ja välillä varmaan vähän liikaakin päällepäsmäröin. Minut on kasvatettu toimeliaisuuteen ja sellaiseen asenteeseen, että teen töitä ja oikeasti saan aikaiseksi asioita. Olen suorasanainen ja en koskaan jää sormi suussa ihmettelemään. Tarvittaessa avaan vaikka viemärit tai hoidan ns. miesten töitä. Itselläni on myös omat mielipiteet, eikä minusta koskaan tule naista joka elää miehen varjon alla. En myöskään ole koskaan hamunnut itselleni puolisoa, jonka rahoilla voisin elää tai jonka ostamista laukuista hakea elämääni sisältöä. Mielestäni tuo on jotain sellaista, joka syö jokaisen ihmisen itsekunnioitusta ja arvostusta. Tätä ei tokikaan pitäisi tapahtua päinvastoinkaan, eli jos mies on naisen elätettävänä on sekin mielestäni hieman huolestuttavaa. Itse näen miehen roolin tasavertaisena kumppanina ja puolisona, sekä tyyppinä joka myös toteuttaa itseään ja tuo leipää pöytään. Nämä roolimallit lähtevät aika pitkälti kotoa ja näin myös omalla kohdallani.

IMG_2844-001

Vaikka arvostan hyvin paljon vahvoja naisia, mielestäni miehen tulee kuitenkin loppupeleissä olla perheen pää. Tavallaan en siis kannata mitään vanhanaikaista mies määrää -periaatetta, mutta jollain tapaa miehellä tulee kuitenkin olla sellainen ote ja auktoriteetti. Itse ainakin arvostan mielettömän paljon niin miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät mitä tahtovat ja etenevät elämässään päämäärätietoisesti. Miehissä tietynlainen kunnianhimo ja määrätietoisuus on aina viehättänyt. En osaisikaan elää ihmisen kanssa, joka haluaisi minun päättävän kaiken. Miehellä tulee olla ohjat käsissä ja hänen tulee tietää mitä tekee. Toki tällä en tarkoita sitä etteikö miehissä saisi olla herkkyyttä ja empaattisuutta, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa? Miehisyys on ihan jotain muuta kuin asenne, että nainen päättää kaapin paikan.

Näiden lukemieni juttujen jälkeen kyllä hieman huolestuin. Kokevatko miehet oikeasti tänä päivänä noin suurta alemmuuden tunnetta? Todella ikävää. Ehkä tämä on seurausta siitä, että naiset ovat tosiaan monesti väsyneitä perheenäitejä, jotka hoitavat siellä kotona kaiken ja siksi sättivät miehiään? Kyseessä voi olla myös se, että kaksi täysin sopimatonta luonnetyyppiä ovat yhdessä. Mielestäni kummankaan ei tulisi joutua parisuhteessa kokemaan minkäänlaisia vähemmyydentunteita. Tämä voi olla myös seurausta siitä, että tänä päivänä monesti naiset ovat yhtä menestyneitä, tai jopa menestyneempiä kuin miehet. Itsehän kannatan todellakin tasa-arvoa ja sitä, että yhtälailla naiset kuuluvat johtotehtäviin kuin miehetkin. Eli periaatteessa ketään ei tule syyttää tilanteesta. Ehkä tämän päivän miehillä on enemmän paineita juuri sen vuoksi, että nykyään nainenkin voi ja pystyy? Mies ei olekaan automaattisesti enää auktoriteetti vaan perheessä on toinenkin, jolla on jotain sanottavaa.

Mielestäni tässä tilanteessa jokaisen pariskunnan tulisi tarkastella suhdettaan, niin naisen kuin miehenkin. Onko sitä itse se sättivä osapuoli vai kenties se tossun alla lymyilevä? Uskon, että kummassakaan tilanteessa ei ole hyvä olla. Mielestäni myös naisten tulisi ehdottomasti miettiä miten miehiään kohtelevat ja lytätäänkö sitä miehisyyttä jatkuvasti alas. Toisaalta taas miehen tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja olla mies. Hankalia asioita vaikka tavallaan mielestäni sellaisia, joiden tulisi olla elämässä ikäänkuin luonnostaan.

Vai miten te tämän havahduttavan uutisen koette? Onko mielestänne perheissä syytä vallita tasa-arvo, tai onko useamman miehen tossun alla oleminen jo huolestuttavaa? Onko teidän puolisonne tossun alla tai oletteko siellä itse? Kumpi teidän perheessänne tekee suuret päätökset, onko se perheen nainen vai mies, tai kenties molemmat? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelette tällaisesta uutisesta? 🙂

Kommentit (21)
  1. Moi.Itse mies suhteessa oltu10v.Meillä 2 lasta.ennen lasten saantia oli melko tasainen suhde.Nykyään meillä emäntä Selkee pomo.Hoitaa laskut,neuvolat yms muut juoksevat asiat ja päättää lomat yms.En tiedä johtuuko siitä että on korkeemmin koulutettu ja verbaalisesti lahjakas.Riita tilanteessa jään aina alakynteen,vaikka mitä yritän.Tavallaan hän on ottanut Dominoivan roolin kun luonteet on käynyt ilmi ja minä olen alistuvampi!

  2. Ihan ekaks:

    Siis eikö sun tyttökaverit ole ikinä, ikinä? puhuneet vähän alentavasti miehistään? ei meidän MakePeteJakeDoniMarcello, -vaan osaa, -hoida, -jaksa, -pysty…..?

    MUTTA asiaan, toistan itseäni ihan varmasti mutta yritän havainnoillistaa mahdollisimman monipuolisesti:

    Se alkaa yleensä naisen tilan haltuunottamisella : sisustus on naisen maun mukaan, miehen kamat vähemmän näkyvissä ”eikai toi xboxi/pleikkarin tarvii tossa muiten nähtävillä olla” uusien huonekalu ostoksia tehdessä nainen tarjoaa hyväksyttävät vaihtoehdot ( ja ennenkuin tuomitset niin mieti kuinka usein tuntemissa suhteissa mies on saanut merkittävästi vaikuttaa sisustukseen).

    Pikku hiljaa nakerretann pois sitä miehen vaikutusvaltaa ” eikö me sovittu ettet pidä farkkujasi tossa tuolissa yön yli?” (ei olla sovittu mutta joku siitä on näköjään päättänyt).” Miten olis vaikka tällaset housut noitten sijaan? ”Pitäisit enemmän värejä”

    Poikien illoiltojen kieltämiset? No se saattaa olla vaan sitä että sitä perkeleen mökötystä tai nalkutusta darra päivänä ei vaan kestä!. Naisella olis joku omaehtoinen ”yhteinen ohjelma” mielessä mutta mies ei jaksa niihin lähteä koska darra. Tai ylipäätään mies on kyvytön osallistumaan yhteisiin askareihin -> nalkutus : Jätetään välistä

    Toiseksi henkisesti ärsyttää naiset jotka vaatii että sanotaan vastaan, miehen pitää kontrolloida, mä en haluu mitään vässykkää joka tekee just niinku mä haluun NO MIKS SITTEN PYYDÄT SELLASIA ASIOITA ?. miksi pitää olla konflikteja missä niitä ei tarvitä? voin mä jumalauta lähte ikeaan pörräämään jos sitä välttämättä halutaa ostaa joku Fluffentröfin vasenkätistä pähinäsärkijän siltä varalta että sinun 87 vuotias tätisi tulee bulgariasta käymään , jos mulla on vapaata eikä oo muuta ohjelmaa, en mä siitä aijo alkaa meteliä nostaa vain koska Ikea, ja mun pitäis. Mutta suotavaa olis että siinä jutellaan kauppareissun aikana yhteisistä asioista, ei vaan ”musta tää on kiva, tää sopis jne”

    Siinä kai se ongema onkin, yhteiset keskustelut, omat visiot ja halut muutetaan pikku hiljaa naisen hallitsemaan ”mun mielestä, eikö meidän pitäisi, etkai vaan, eikö voitais, meille sopisi”

    Lopputuloksena on :
    Miehen osallistuminen suhteessa tapahtuviin ”ympäristö ja elintilassa” tapahtuviin linjauksiin viedään pois: missä asutaan, missä lomaillaan, miten asutaan, mitä ostetaan jne jne. Mies muuttuu siihen suolasilliin ilman ryhtiä joka oli TV -kameroiden edessä toteamassa että ”no …vaimo se näköjään kaikesta päättää, en mä itseasiassa oo ostanu edes tätä paitaa mikä mulla nyt on päällä, sukista puhmattakaan, tää kulemma vähän leventää mun kapeita hartioita”.

    Asemaa päättävästä tahosta on vaikeaa ottaa enää takas. Kahden tunnin nalkuttamisen kuunneltuaan ei voi pinnan palatessa huutaa enää ”Riittää, turpa ny jumalauta kiinni, ” vastaus on kovin usein ”sähän et mua käske” ja sitten on varattu seuraavakin tunti lisää nalkuttamista mihin ei voi vaikuttaa kun lähtemällä vaikka pois yhteisestä kodista jossa ei oo merkkiäkään omasta itsestään

    Yksi nuori nainen kommentoi mun facen postaukseen ”psht, Jos nainen on onnellinen , niin sen jälkeen on mieskin! Se toimii aivan kaikessa” näinkö se menee?

    Mies ei enää ole oikeutettuna ottamaan ”perheen pään ” roolia. vaan pitää luovuttaa hänelle

    HUOM! Oon ollu 5 vuottta nyt sinkkna, mutta tää on sivusta seuraajana ja deitti elämässä koottuja huomioita, voi olla että ei oo ehkä tasapainoisimpia tapauksia tullu vaan vastaan

    Parasta alkanutta vuotta sulle 🙂

    1. Minun ystäväpiirissäni ei kyllä kukaan puhu alentavasti miehistään. Toki jos suhteessa on ongelmia, niitä saatetaan käydä läpi mutta ei ystäväpiirini koostu ihmisistä jotka lyttäisivät kumppaneitaan edes ystävilleen. Eli tässäkin on varmasti eroja naisten kesken. Tekstisi kuitenkin kuulostaa hieman katkeralta tilitykseltä ja siltä, että sinulla on todella ollut ikävä nainen joskus. Tai sitten lähipiirissäsi vaan sattuu olemaan näitä naisia, jotka puhuvat negatiivisesti kumppaneistaan…

      Se, että nainen sisustaisi pääosin asunnon, nostaisi miehen vaatteita pois esiltä tai pyytäisi miehensä mukaan Ikeaan ei ole mielestäni mitään alistamista, tai itsetunnon nakertamista. Toki jos mies on kova sisustaja itsekin, on ehkä syytä sisustaa yhdessä jne. Ainakin omien kokemuksieni mukaan mies on lähtenyt Ikeaan mukaan minua auttaakseen (autollisena ihmisenä), eikä se nyt ole sen kummempi juttu ollut. Jos hänen itsetuntonsa siihen olisi kaatunut (tai ollut edes askel tähän kaatumiseen) niin voi morjens. Tottakai mielestäni miehen kuuluu auttaa naista, eikä se vie mieheyttä pois vaan päinvastoin. Mun mielestä se, että mies ”pelastaa” naisen tuollaisissa tilanteissa on nimeomaan miehekästä. 🙂 Ei miehen mikään kylmä jörö tarvitse olla.

      Tai vastaavasti poikieniltojen kieltäminen, tai pukeutumisen arvostelu. Jos mies on mies, hän ei kuuntele tuollaista. Hän menee poikieniltoihin, pukeutuu kuten tahtoo tai sitten jos jokainen asia häiritsee vaihtaa elämänkumppania. 🙂 Yksinkertaista. Itse en ylipäänsä tajua tuollaista, että nainen säännöstelee miehensä kaverien tapaamisoikeutta. Eihän mies mikään lapsi ole ja jos suhde on muuten kunnossa, eli luottamus kohdillaan ei noissa jutuissa pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja tämä pätee toki puolin ja toisin… Niin ja jos nainen nalkuttaa kokoajan, se kertoo siitä, että joku asia on huonosti. Noissa tilanteissa ei auta kuin keskustella ja käydä suhdetta läpi, tai rohkeasti vaan erota. Itse ainakin olen ihminen, joka ei tahdo elää huonossa parisuhteessa, yksinkin on silloin parempi olla.

      Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin! 🙂

      1. Noooh kirjotin vähän kärjistettyyn tyyliin huumorin lisäämiseks, ja korostaakseen piirteitä. Mutta siis ehkä monet eivät eläkkään terveissä parisuhteissa, ne jotka siinä telkkariohjelmassa olivat ei todellakaan näyttäneet olevan terveen parisuuhteen toinen osapuoli 🙂

        1. No näinpä. Valitettavasti oman elämän ongelmakohdista ei tulisi aina syyttää muita, vaan joskus katsoa myös itseensä. Mehän teemme elämästämme sellaista, kun sen tahdomme olevan. Hekin (telkkatyypit) voisivat tehdä muutoksia elämässään mutta ovat kuitenkin päätyneet hyväksymään tilanteen ja alistumaan.

          Kiitos jokatapauksessa, että kävit kommentoimassa miehisen näkökannan. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *