Ovatko suomalaiset miehet tossun alla?

Tämän blogitekstin ajatukset kumpuavat viime viikolla Hesarissa olleesta Heli Vaarasen (Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja) tekstistä ja siitä seuranneista keskusteluista, sekä mielipidejutuista ympäri somea. Jopa A-Studiossa maanantaina asiaa puitiin, onko suomalainen mies tossun alla? 

Kun itse luin jutun ensimmäisen kerran ja siitä seuranneet muut oheisjutut, nauroin. Ihanko oikeasti? Vielä pahempi oli katsoa tällä viikolla uutiset, jossa kahdelta mieheltä kysyttiin kuka heidän perheessään määrää. Molemmat ihan tosissaan vastasivat kuin yhdestä suusta ”Nainen päättää kaikesta”. No mitä teille sitten jää, kysyi toimittaja? Miehet vastasivat tähänkin yksimielisesti, että eipä muuta kuin työnteko. Apuaaaa!!!?? Olin samaan aikaan järkyttynyt, sekä huvittunut. Onko tämä nykypäivän miesten miehisyys ja itsearvostus? Eikä tämä siis periaatteessa ole edes naurunasia. Minua vaan nauratti.

Itse olen aika vahva nainen ja välillä varmaan vähän liikaakin päällepäsmäröin. Minut on kasvatettu toimeliaisuuteen ja sellaiseen asenteeseen, että teen töitä ja oikeasti saan aikaiseksi asioita. Olen suorasanainen ja en koskaan jää sormi suussa ihmettelemään. Tarvittaessa avaan vaikka viemärit tai hoidan ns. miesten töitä. Itselläni on myös omat mielipiteet, eikä minusta koskaan tule naista joka elää miehen varjon alla. En myöskään ole koskaan hamunnut itselleni puolisoa, jonka rahoilla voisin elää tai jonka ostamista laukuista hakea elämääni sisältöä. Mielestäni tuo on jotain sellaista, joka syö jokaisen ihmisen itsekunnioitusta ja arvostusta. Tätä ei tokikaan pitäisi tapahtua päinvastoinkaan, eli jos mies on naisen elätettävänä on sekin mielestäni hieman huolestuttavaa. Itse näen miehen roolin tasavertaisena kumppanina ja puolisona, sekä tyyppinä joka myös toteuttaa itseään ja tuo leipää pöytään. Nämä roolimallit lähtevät aika pitkälti kotoa ja näin myös omalla kohdallani.

IMG_2844-001

Vaikka arvostan hyvin paljon vahvoja naisia, mielestäni miehen tulee kuitenkin loppupeleissä olla perheen pää. Tavallaan en siis kannata mitään vanhanaikaista mies määrää -periaatetta, mutta jollain tapaa miehellä tulee kuitenkin olla sellainen ote ja auktoriteetti. Itse ainakin arvostan mielettömän paljon niin miehiä kuin naisiakin, jotka tekevät mitä tahtovat ja etenevät elämässään päämäärätietoisesti. Miehissä tietynlainen kunnianhimo ja määrätietoisuus on aina viehättänyt. En osaisikaan elää ihmisen kanssa, joka haluaisi minun päättävän kaiken. Miehellä tulee olla ohjat käsissä ja hänen tulee tietää mitä tekee. Toki tällä en tarkoita sitä etteikö miehissä saisi olla herkkyyttä ja empaattisuutta, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen takaa? Miehisyys on ihan jotain muuta kuin asenne, että nainen päättää kaapin paikan.

Näiden lukemieni juttujen jälkeen kyllä hieman huolestuin. Kokevatko miehet oikeasti tänä päivänä noin suurta alemmuuden tunnetta? Todella ikävää. Ehkä tämä on seurausta siitä, että naiset ovat tosiaan monesti väsyneitä perheenäitejä, jotka hoitavat siellä kotona kaiken ja siksi sättivät miehiään? Kyseessä voi olla myös se, että kaksi täysin sopimatonta luonnetyyppiä ovat yhdessä. Mielestäni kummankaan ei tulisi joutua parisuhteessa kokemaan minkäänlaisia vähemmyydentunteita. Tämä voi olla myös seurausta siitä, että tänä päivänä monesti naiset ovat yhtä menestyneitä, tai jopa menestyneempiä kuin miehet. Itsehän kannatan todellakin tasa-arvoa ja sitä, että yhtälailla naiset kuuluvat johtotehtäviin kuin miehetkin. Eli periaatteessa ketään ei tule syyttää tilanteesta. Ehkä tämän päivän miehillä on enemmän paineita juuri sen vuoksi, että nykyään nainenkin voi ja pystyy? Mies ei olekaan automaattisesti enää auktoriteetti vaan perheessä on toinenkin, jolla on jotain sanottavaa.

Mielestäni tässä tilanteessa jokaisen pariskunnan tulisi tarkastella suhdettaan, niin naisen kuin miehenkin. Onko sitä itse se sättivä osapuoli vai kenties se tossun alla lymyilevä? Uskon, että kummassakaan tilanteessa ei ole hyvä olla. Mielestäni myös naisten tulisi ehdottomasti miettiä miten miehiään kohtelevat ja lytätäänkö sitä miehisyyttä jatkuvasti alas. Toisaalta taas miehen tulisi ottaa itseään niskasta kiinni ja olla mies. Hankalia asioita vaikka tavallaan mielestäni sellaisia, joiden tulisi olla elämässä ikäänkuin luonnostaan.

Vai miten te tämän havahduttavan uutisen koette? Onko mielestänne perheissä syytä vallita tasa-arvo, tai onko useamman miehen tossun alla oleminen jo huolestuttavaa? Onko teidän puolisonne tossun alla tai oletteko siellä itse? Kumpi teidän perheessänne tekee suuret päätökset, onko se perheen nainen vai mies, tai kenties molemmat? Olisi mielenkiintoista kuulla mitä ajattelette tällaisesta uutisesta? :)

On my way

20 vastausta artikkeliin “Ovatko suomalaiset miehet tossun alla?”

  1. Hyvinpä ristiriitaisesti onnistuit kiteyttämään hyvin monen nykynaisen ajattelumallin. Minä, minä ja minä. Harva meistä miehistä jaksaa jatkuvaa turhasta riitelyä joten siinä on vaan helpompi antaa joskus periksi ja myötäillä – vähän kuin lapsen kiukuttelulle kaupassa voi joskus antaa sen lopettamiseksi periksi ja ostaa sen tikkarin. Ongelma onkin, ettei moni mies enää osaa olla ”mies” omista syistään ja pistää tällaista turhasta haastamista poikki heti alkuunsa. Liekö edellisen sukupolven yksinhuoltajien ilman isiä ”kasvattamat” pojat nyt ovat jo aikuistuneet ja tässä osa seurauksista.

    • Mielestäni tässä ei nyt tarkoitettu sitä, kuinka mies riidan tullen myötäilee tai vaikenee. Se on mielestäni ihan hyväkin juttu, kukapa tosiaan jaksaa ainaista riitelyä. Ja jos parisuhde sitä on, miksi jatkaa kyseisessä suhteessa? Ainakaan itse en tuollaista ”lyttäämistä” tarkoittanut.

      Nykynainen saa kyllä ajatella itseään yhtälailla, kuin mieskin. Miksi samaan aikaan ei voisi olla itsearvon tunteva nainen joka kunnioittaa kuitenkin miestään? Ja mies puolestaan kunnioittaa naistaan? Luulen, että jokaiselle on olemassa se oikea puolisko, jonka kanssa tällaisia asioita ei edes tarvitse läpi käydä.

  2. Naisten ja miesten roolit ovat kehittyneet ja kehittyvät koko ajan. Erityisesti nykypäivän naiset ovat itsenäisiä ja vahvoja, he haluavat ansaita itse rahansa ja vaativat tasa-arvoa. Edellisen sukupolven naiset ehkäpä olivat enemmän perhekeskeisiä, koti hoidettiin töiden lisäksi ja ennemmin nainen jäi hoitamaan lapsia kotia.
    Ehkä tämän päivän miehet ovat hukassa sen suhteen, miten asiat tapahtuu. Jos kotoa saatiin malli, että nainen tekee ruokaa ja siivoaa, ei ole ihmekään että nyt ei osata toimia. Ajatukset ja toimintamallit istuu sitkeästi. Väitän että kummissakin on vikaa, naisten pitäisi ehkä hieman hengähtää ja rentoutua, mutta toisaalta miesten pitäisi tasa-arvoisesti osallistua – ilman jatkuvaa pyytämistä ja lopulta käskemistä. Luulen että kun keskusteltaisiin ja nimenomaan osattaisiin asettua toisen asemaan, selvittäisiin monelta ongelmalta.

    • Kyllä, oikeassa olet. Itse kuitenkin ajattelisin niin, että suurinosa tämän ajan aikuisista miehistä on saanut kotoa myös mallin, että mies on perheen pää -tai sitten ei. Ehkä nämä perheroolit ovat olleet erilaiset jo pidempään…? Tottahan on kyllä se, että naiset nykyään menestyvät ja luovat uraa mutta samalla mieskin voi luoda sitä. Mielestäni on hassua jos mies kokee naisensa uhkana itselleen. Tai omaan ajatusmaailmaani se tuntuu niin oudolle. Ehkä itse en ole törmännyt näihin ”tossun alla” oleviin miehiin, sillä olin kyllä aivan järkyttynyt näistä kahdesta miehestä jotka olivat televisiossa. Luulin valehtelematta aluksi ihan vitsiksi. :)

      Asioista keskustelu on kaiken a ja o. Toisaalta luulen, että sen oikean ihmisen kanssa ei välttämättä tarvitse edes painia tällaisten asioiden kanssa.

  3. Pakko myöntää, että mulle toi ”mies on perheen pää”-lause nostattaa niskavillat pystyyn. Itse olen ollut kuusi vuotta suhteessa jossa kaksi tasavertaista ihmistä; ei lupia tarvitse kysellä kummankaan, toisaalta molemmilla halu ottaa toinen huomioon. Itse en haluaisi olla suhteessa jossa toinen on se päättävä elin. Olkoonkin sananlaskun mukaan mies se perheen pää ja nainen se niska joka päätä kääntää. ;)

    • Kyseinen lause ehkä hämää ja se saatetaan väärinymmärtää. Itsekään en voisi olla suhteessa jossa tarvisi kysellä lupia, molemmat ovat tasa-arvoisia ja saavat mennä kuten tahtovat.

      Se ajatus on kuitenkin ehkä joku sellainen, joka itselleni on jäänyt alitajuntaan lapsiudesta ja jos joskus lapsia saan, tahtoisin isän olevan tietyllä tapaa sellainen auktoriteetti lapsille. Ikäänkuin perheen pää vaikka vanhempien suhde sinällään olisikin tasa-arvoinen. :)

      Ehkä tämän päivän miehet kaipaisivatkin vähän lisää sellaista miehisyyden tunnetta jos todella koetaan olevan nössöjä ja tossun alla?

  4. Oon itse ihan samoilla linjoilla ja myöskin pidän miestä perheen päänä vaikka suhde onkin täysin tasavertainen. Oma mies (ja varmaan moni muukin) on semmoinen että se olisi ihan varmasti onneton jos alkaisin leikkimään kotona jotain rouva vääpeliä ja tossuttaisin ja koko ajan ns. yrittäisin näyttää kuka on pomo. Ja itsekin olisin kyllä aika onneton jos jakelisin vaan käskyjä ja mies nöyristelisi.

  5. Mä en vaan itse voisi koskaan olla miehen kanssa ketä olisi tuollainen ns. tossu. Aikanaan seurustelin tälläisen kanssa ja ei siitä tullut mitään. Omaan vahvan tempperamentin, joten miehen tulee osata ottaa ”roolia” suhteessa jottei jää varjoon.
    Ja mun mielestä myös mies on perheen pää, vaikka elänkin tosi tasavertaisessa suhteessa. Toki kumpikin joustaa ja tekee kompromisseja eri asioissa.

    • Mäkin olen aika temperamenttinen ja sen saattaa tulkita helposti sellaisena alistavana eleenä jos ei itse sitä ole. Tämä ei kuitenkaan ole millään tapaa tarkoitettua alistamista, vaan yksinkertaisesti oma tapa reagoida asioihin. Itse olen tosin pyrkinyt pehmittämään tuota vahvaa luonnettani ja olen siinä onneksi vähän onnistunutkin. Enää ei reagoi niin vahvasti kaikkeen, ainakaan melkein. ;)

      Ja kyllä, miehen kuuluu olla perheessä tietynlainen auktoriteetti mutta tämä ei tarkoita missään nimessä naisen alas lyttäämistä tai hänen halveeraamistaan. Ollaan tasavertaisia mutta miehen kuuluu kuitenkin olla mies.

    • Epäilen, että aika monessa suhteessa roolit vaihtuu kun tulee lapsia. Nainen haluaa, et mies on perheen pää…mutta päätyy itse projektipäälliköksi, joka hoitaa työn lisäksi lasten asiat ja kodinhoidon.
      Tuo väsyneen äidin kertomus oli jotenkin aika koskettava ja mietin, et ei helvetti jos eläisín tuollaista elämää niin ei tulis mitään. Mulla on todella osallistuva mies, jonka kanssa homma pelaa täydellisesti, eli ”puhalletaan yhteen hiileen”. MUTTA. Kyllä mäkin olen huomannut, että mies on mua paljon suurpiirteisempi asioiden hoidossa ja aika usein esim lapseen liittyvät käytännön asiat jää mun kontolle. Mies pitää jotenkin ehkä vähän itsestäänselvyytenä, että ne on äidin hommia. Mä varaan esim neuvolat, lääkärit, hommaan passit, haen lääkkeet, hankin uudet vaatteet lapsille jos jotain rikki/liian pieni/puuttuu muuten vaan.
      Niin kauan, kun kukaan (eli nyt tässä tapauksessa lapset) ei kärsi, niin eipä sillä ole väliä vaikka joskus asiat ei oo ihan vimpan päälle mun mielestä.. Kyllä munkin lapsi lähti eilen yöpaidassa (no okei, oli siis ihan pitkähihainen pyjamapaita) hoitoon kun ei tietenkään mun miehen mielestä siinä mitään outoa ollut :D . Mutta ehkäpä jos mies laittas lapsen vaikka liian vähissä vaatteissa hoitoon niin kyllä se olis aika huolestuttavaa. Tai kuten tossa esimerkissä, niin lapset söis aina vaan jotain välipaloja tai kananugetteja kun iskä ei muuhun veny/ei älyä laittaa. En mä ainakaan jaksas aikuista ihmistä neuvoa, että mitä kannattaa syöttää omalle lapselleen.
      Mä olen kyllä kuitenkin enemmän sellainen avovaimo, että mies tehköön omalla tavallaan – en jaksa stressata. Kunhan menis edes sinne päin ja se lapsi saa ne kunnon hanskat sinne hoitoon jos on tarve.

    • Kyllä varmasti, lapsiasiaan en sinällään osaa sen enempää kantaa ottaa. Mutta varmaan useammin nainen ottaakin enemmän vastuuta lapsista perheessä. Tämän tekstini pointti oli kuitenkin lähinnä se, että missä kohtaa miehistä on tullut tommosia vässyköitä?! Ei olla enää miehiä vaan jotain ihan muuta. Vaikka äiti enemmän asioita hoitaisikin, ei miehen tarvitse tossun alle jäädä. Nämä sitten kasvattavat niitä tulevia ”miehiä” nykyyhteiskuntaamme, jotka telkassa ruikuttavat kuinka he ovat kuin koiria taloudessa. Niskasta kiinni sanon minä. :D Ja samaa mieltä on varmasti moni mieskin asiasta.

      Sulla on käynyt hyvä flaksi kun osallistuva mies ja uskoisin ettei mikään vässykkäkään. ;)

  6. Moikka Jutta!

    Ei liity tähän aiheeseen, mutta halusin esittää sinulle toiveen: voisitko taas ottaa ulkona asukuvia ja julkaista niitä aina välillä? Ne oli minusta aina kivoja ja inspiroivia! Sinun blogi on muutenkin lempparini, kiitos siitä! :)

    • Moikka!

      Tämä oli asiallinen toive ja sitä olen nyt kuullut jonkun verran toivottavan ja itsekin niitä blogiini jo vähän kaipailen. Mun on kyllä tarkoitus nyt ruveta julkaisemaan enemmän asuja blogissa ja oli sovittuna kuvaustreffit huomiselle mutta sain tämän flunssan. Voi olla, että sunnuntaina sitten kuvaillaan jos olen taas elävienkirjoissa.

      Blogiin on muutenkin tulossa positiivisia muutoksia lähitulevaisuudessa, eli toivottavasti jaksat hieman vielä odotella. :)

  7. Koen, että oma parisuhteeni on hyvinkin tasavertainen. Tietenkin tätä pitäisi kysyä myös mieheltäni, mutta näin sen itse koen. Kumpikaan ei alista toista, päätöksiä syntyy yhdessä ja vastuut on jaettu vakvuuksiemme mukaan. Olen kuitenkin seurannut sivusta monen mieheni kaverin parisuhteita ja kuinka useampikin poikien viikonloppu tai ihan vain perjantai-ilta on kaatunut siihen, että jonkun tyttöystävä ei anna lupaa. Itse en näe, että se on minun asiani kieltää miestäni viettämästä viikonloppua kavereidensa kanssa, jos emme ole muustakaan sopineet. Mutta näköjään toiset naiset näin haluavat miestään kontrolloida, mikä on mielestäni todella surullista. Helppohan se tietenkin on toisten parisuhteita kommentoida, mutta tämmöinen kuva ulkopuoliselle syntyy. Joten tavallaan allekirjoitan sen, että suomalaiset miehet ovat tossun alla, mutta kenties ihan omasta syystään?

    • Itse olen aina myös ihmetellyt tuota. Onko kyse siitä, että luottamus ei ole kunnossa vai mikä jos toisen ei anneta nähdä kavereitaan? Olen siis sataprosenttisesti kanssasi samaa mieltä tuosta. Ja ikäväähän siinä on se, että nämä miehet vielä alistuvat noihin naisten määräyksiin. Miksi ihmeessä? Heidän tulisi siinä kohtaa sanoa, että näin minä toimin ja minulla on oikeus nähdä kavereita yhtä lailla kuin sinullakin. Jos nainen lähtee menemään (tuskin sitä tekee) niin sitten vaan soronoo, näin kärjistettynä… :D

      Toisaalta homman pitää toimia myös toisinkin päin. Kuulen myös juttuja joissa mies sitoo naista sinne kotiin mustasukkaisuuden vuoksi. Sekään ei ole hyvä… Kenelläkään ei nimittäin ole oikeutta riistää toiselta tuon kaltaisia asioita. Tämä on mielipiteeni.

  8. Ihan ekaks:

    Siis eikö sun tyttökaverit ole ikinä, ikinä? puhuneet vähän alentavasti miehistään? ei meidän MakePeteJakeDoniMarcello, -vaan osaa, -hoida, -jaksa, -pysty…..?

    MUTTA asiaan, toistan itseäni ihan varmasti mutta yritän havainnoillistaa mahdollisimman monipuolisesti:

    Se alkaa yleensä naisen tilan haltuunottamisella : sisustus on naisen maun mukaan, miehen kamat vähemmän näkyvissä ”eikai toi xboxi/pleikkarin tarvii tossa muiten nähtävillä olla” uusien huonekalu ostoksia tehdessä nainen tarjoaa hyväksyttävät vaihtoehdot ( ja ennenkuin tuomitset niin mieti kuinka usein tuntemissa suhteissa mies on saanut merkittävästi vaikuttaa sisustukseen).

    Pikku hiljaa nakerretann pois sitä miehen vaikutusvaltaa ” eikö me sovittu ettet pidä farkkujasi tossa tuolissa yön yli?” (ei olla sovittu mutta joku siitä on näköjään päättänyt).” Miten olis vaikka tällaset housut noitten sijaan? ”Pitäisit enemmän värejä”

    Poikien illoiltojen kieltämiset? No se saattaa olla vaan sitä että sitä perkeleen mökötystä tai nalkutusta darra päivänä ei vaan kestä!. Naisella olis joku omaehtoinen ”yhteinen ohjelma” mielessä mutta mies ei jaksa niihin lähteä koska darra. Tai ylipäätään mies on kyvytön osallistumaan yhteisiin askareihin -> nalkutus : Jätetään välistä

    Toiseksi henkisesti ärsyttää naiset jotka vaatii että sanotaan vastaan, miehen pitää kontrolloida, mä en haluu mitään vässykkää joka tekee just niinku mä haluun NO MIKS SITTEN PYYDÄT SELLASIA ASIOITA ?. miksi pitää olla konflikteja missä niitä ei tarvitä? voin mä jumalauta lähte ikeaan pörräämään jos sitä välttämättä halutaa ostaa joku Fluffentröfin vasenkätistä pähinäsärkijän siltä varalta että sinun 87 vuotias tätisi tulee bulgariasta käymään , jos mulla on vapaata eikä oo muuta ohjelmaa, en mä siitä aijo alkaa meteliä nostaa vain koska Ikea, ja mun pitäis. Mutta suotavaa olis että siinä jutellaan kauppareissun aikana yhteisistä asioista, ei vaan ”musta tää on kiva, tää sopis jne”

    Siinä kai se ongema onkin, yhteiset keskustelut, omat visiot ja halut muutetaan pikku hiljaa naisen hallitsemaan ”mun mielestä, eikö meidän pitäisi, etkai vaan, eikö voitais, meille sopisi”

    Lopputuloksena on :
    Miehen osallistuminen suhteessa tapahtuviin ”ympäristö ja elintilassa” tapahtuviin linjauksiin viedään pois: missä asutaan, missä lomaillaan, miten asutaan, mitä ostetaan jne jne. Mies muuttuu siihen suolasilliin ilman ryhtiä joka oli TV -kameroiden edessä toteamassa että ”no …vaimo se näköjään kaikesta päättää, en mä itseasiassa oo ostanu edes tätä paitaa mikä mulla nyt on päällä, sukista puhmattakaan, tää kulemma vähän leventää mun kapeita hartioita”.

    Asemaa päättävästä tahosta on vaikeaa ottaa enää takas. Kahden tunnin nalkuttamisen kuunneltuaan ei voi pinnan palatessa huutaa enää ”Riittää, turpa ny jumalauta kiinni, ” vastaus on kovin usein ”sähän et mua käske” ja sitten on varattu seuraavakin tunti lisää nalkuttamista mihin ei voi vaikuttaa kun lähtemällä vaikka pois yhteisestä kodista jossa ei oo merkkiäkään omasta itsestään

    Yksi nuori nainen kommentoi mun facen postaukseen ”psht, Jos nainen on onnellinen , niin sen jälkeen on mieskin! Se toimii aivan kaikessa” näinkö se menee?

    Mies ei enää ole oikeutettuna ottamaan ”perheen pään ” roolia. vaan pitää luovuttaa hänelle

    HUOM! Oon ollu 5 vuottta nyt sinkkna, mutta tää on sivusta seuraajana ja deitti elämässä koottuja huomioita, voi olla että ei oo ehkä tasapainoisimpia tapauksia tullu vaan vastaan

    Parasta alkanutta vuotta sulle :)

    • Minun ystäväpiirissäni ei kyllä kukaan puhu alentavasti miehistään. Toki jos suhteessa on ongelmia, niitä saatetaan käydä läpi mutta ei ystäväpiirini koostu ihmisistä jotka lyttäisivät kumppaneitaan edes ystävilleen. Eli tässäkin on varmasti eroja naisten kesken. Tekstisi kuitenkin kuulostaa hieman katkeralta tilitykseltä ja siltä, että sinulla on todella ollut ikävä nainen joskus. Tai sitten lähipiirissäsi vaan sattuu olemaan näitä naisia, jotka puhuvat negatiivisesti kumppaneistaan…

      Se, että nainen sisustaisi pääosin asunnon, nostaisi miehen vaatteita pois esiltä tai pyytäisi miehensä mukaan Ikeaan ei ole mielestäni mitään alistamista, tai itsetunnon nakertamista. Toki jos mies on kova sisustaja itsekin, on ehkä syytä sisustaa yhdessä jne. Ainakin omien kokemuksieni mukaan mies on lähtenyt Ikeaan mukaan minua auttaakseen (autollisena ihmisenä), eikä se nyt ole sen kummempi juttu ollut. Jos hänen itsetuntonsa siihen olisi kaatunut (tai ollut edes askel tähän kaatumiseen) niin voi morjens. Tottakai mielestäni miehen kuuluu auttaa naista, eikä se vie mieheyttä pois vaan päinvastoin. Mun mielestä se, että mies ”pelastaa” naisen tuollaisissa tilanteissa on nimeomaan miehekästä. :) Ei miehen mikään kylmä jörö tarvitse olla.

      Tai vastaavasti poikieniltojen kieltäminen, tai pukeutumisen arvostelu. Jos mies on mies, hän ei kuuntele tuollaista. Hän menee poikieniltoihin, pukeutuu kuten tahtoo tai sitten jos jokainen asia häiritsee vaihtaa elämänkumppania. :) Yksinkertaista. Itse en ylipäänsä tajua tuollaista, että nainen säännöstelee miehensä kaverien tapaamisoikeutta. Eihän mies mikään lapsi ole ja jos suhde on muuten kunnossa, eli luottamus kohdillaan ei noissa jutuissa pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja tämä pätee toki puolin ja toisin… Niin ja jos nainen nalkuttaa kokoajan, se kertoo siitä, että joku asia on huonosti. Noissa tilanteissa ei auta kuin keskustella ja käydä suhdetta läpi, tai rohkeasti vaan erota. Itse ainakin olen ihminen, joka ei tahdo elää huonossa parisuhteessa, yksinkin on silloin parempi olla.

      Mukavaa alkanutta vuotta sinullekin! :)

    • Noooh kirjotin vähän kärjistettyyn tyyliin huumorin lisäämiseks, ja korostaakseen piirteitä. Mutta siis ehkä monet eivät eläkkään terveissä parisuhteissa, ne jotka siinä telkkariohjelmassa olivat ei todellakaan näyttäneet olevan terveen parisuuhteen toinen osapuoli :)

    • No näinpä. Valitettavasti oman elämän ongelmakohdista ei tulisi aina syyttää muita, vaan joskus katsoa myös itseensä. Mehän teemme elämästämme sellaista, kun sen tahdomme olevan. Hekin (telkkatyypit) voisivat tehdä muutoksia elämässään mutta ovat kuitenkin päätyneet hyväksymään tilanteen ja alistumaan.

      Kiitos jokatapauksessa, että kävit kommentoimassa miehisen näkökannan. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta