Arvomaailmastani

Meistä jokaisella on arvomaailma, joka pitää sisällään itselleen tärkeitä arvoja ja arvokkaita asioita. Arvomaailma määrittelee meidät hyvin pitkälti ihmisinä, sillä se kertoo itsellemme tärkeistä asioista ja siitä, mitkä seikat ovat elämässämme ykkössijalla. Tavallisesti parikymppisen arvomaailma on hyvin erilainen verrattuna vaikka nelikymppiseen. Toki poikkeuksiakin varmasti löytyy mutta tämä pohjautuu ihan vaan elämänkokemukseen, kasvamiseen ja asioista oppimiseen. Parikymppisellä on niin suppea elämänkokemus verrattuna kymmenenkin vuotta vanhempaankin ihmiseen. Arvomaailma kulkee hyvin pitkälti käsikädessä juurikin elämänkoulun kanssa. Osa arvoista on toki kotikasvatuksesta lähtöisin ja osa ihan vaan ympäristöstä mallinnettuja. Osa kuitenkin muovautuu iän myötä, kokeilujen ja kipuilujen kautta.

Minullakin on tietyt arvot, jotka ovat aina olleet tärkeitä. Niitä ovat toisten ihmisten ja itsensä kunnioittaminen, rakkaus, kiitollisuus, anteeksianto, rehellisyys, usko, moraali, ihmisarvo, sananvapaus, terveys, ystävät, perhe, koti, työnteko ja rauha. Tottakai jossain kohtaa nuoruuttani kamppailin hyvin paljon arvomaailmani kanssa ja suljin monia minulle nykyään tärkeitä arvoja pois. Tämä kuului kuitenkin kasvamiseen ja rajojen kokeilemiseen. Voin sanoa, että jos perheessä on ollut korkea moraali ja arvoja on pidetty tärkeinä, usealle jossain vaiheessa iskee kapina. Tuolloin romutetaan kaikki lapsuudessa iskostuneet arvomaailman sirpaleet ja eletään päinvastoin. Jos minulta siis tänä päivänä joku kysyy miten silloin joskus vaikka valehtelin, harrastin yhden illan juttuja, juhlakäytin huumeita, tapailin varattuja tai muuten vaan rikoin jotain itselleni luonnostaan tärkeää arvoa, en voi kuin todeta, että se ihminen en ollut minä. Onneksi sain kuitenkin arvomaailmani takaisin ja tänä päivänä pyrin toimimaan mahdollisimman pitkälle niiden asioiden puolesta, joita pidän tärkeinä.

IMG_6144

Uskon myös siihen, että ihmiset vetävät puoleensa toisia samankaltaisilla arvoilla varustettuja. Vähän kuin magneetit. Jos mietitään vaikka ystävyys -tai parisuhdetta niin eihän suhde toimi jos molemmilla on täysin erilainen arvomaailma. Varsinkaan parisuhdetta en voisi koskaan miettiä ihmisen kanssa, joka ei jakaisi itselleni tärkeitä arvoja. Toki kaikissa ihmissuhteissa toinen voi opettaa toistaan mutta jos lähtökohtaisesti prioriteetit elämässä ovat ihan eri planeetoilta, niin en usko tällaisten ihmisten viihtyvän toistensa seurassa. Tänä päivänä voin näissäkin asioissa olla niin kiitollinen, sillä olen saanut elämääni ihmisiä joiden kanssa jaan samaa arvomaailmaa. Muistan Helsinkiin muuttaessani, kuinka yksin olin. Oli vaihe jolloin ei ollut oikein ystäviä, keiden kanssa aikaa viettää tai varsinkaan joihin luottaa. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin saamaan elämääni tärkeitä ihmisiä, rohkesin olla aito oma itseni ja tuomaan arvoni esiin. Muutama näistä ihan alun tyypeistä onkin edelleen elämässäni. Olen huomannut tässä vuosien varrella, että kaikista suurinta rohkeutta on olla oma itsensä. Ei yrittää olla mitään muuta tai sulkea pois omaa arvomaailmaa. Tämä tie vie kaikista pisimmälle.

Jos joskus siis tuntuu, että tässä ajassa suurinosa ihmisistä on vaan tyhjiä pinnallisia kuoria niin asiahan ei näin ole. Aina on olemassa tyyppejä, jotka jakavat kanssasi samaa arvomaailmaa ja vaikkei ihan samoilla linjoilla kaikesta oltaisi, niin joku kuitenkin klikkaa. En nyt sano, että omani olisi se esimerkillisin, sillä ihmisiä tässä vaan ollaan. Välillä mokaillaan ihan huolella mutta onneksi on anteeksianto. Se onkin mielestäni yksi maailman suurimmista ja jaloimmista taidoista, voida antaa anteeksi toiselle ja itselleen. Kukaan meistä ei ole täydellinen, ei vaikka siihen pyrkisi.

Olisi mielenkiintoista kuulla millainen arvomaailma teiltä löytyy? Ovatko blogiani seuraavat joltain osin samantyylisiä kuin itse olen, vai mitkä asiat teille ovat tärkeitä elämässä?

On my way

12 vastausta artikkeliin “Arvomaailmastani”

  1. Hei Jutta,
    Mitäs Sakulle kuuluu? Et enää häntä mainitse postauksissasi.

    • Ei nyt ole mun asia tähän oikeastaan kommentoida, mutta sanompa vaan, että jos aktviisesti olet Jutan blogia lukenut, niin on rivienvälistä voinut päätellä aika paljon..

      Mutta oletko Jutta ottanut kissan?? :D

    • Olemme eronneet. Älä kuitenkaan esitä lisäkysymyksiä, sillä kerron kun sille tuntuu.

      Ja en ole ottanut. :D Jos Instagramiani meinaat, niin olen hoitanut nyt taas näitä palleroita joiden kanssa asuimme viime keväänä useamman kuukauden. Omistajat ovat reissussa niin toimin varamamina. <3 Oma kissa on kyllä pitkään ollut toivelistalla. :)

  2. Kiitos ihanasta ja rehellisestä postauksesta!
    Pystyn samaistumaan tuohon, että ei tunne olevansa yhtään sama ihminen kuin nuorempana on ollut. Itse olen ollut teininä mm. Koulukiusaaja, melkoinen bilettäjä ja muutenkin melko kylmä ihminen.. Nykyään ihmiset, ketkä eivät historiaani tunne, eivät varmaan voisi minusta kuvitella moista. Työkseni autan ihmisiä, huolehdin hyvinvoinnistani ja olen persoonaltani paljon tunteikkaampi ja välittävämpi. Kauhistelen aina ajoittain, miten on joskus voinutkaan olla niin julma.. :/

    Sulla on todella kaunis ja aito blogi ja kiva kun päivität sitä näin usein <3

    • Niin no samoja ajatuksia täällä. Onneksi ihmisillä on lupa kasvaa ja muuttua! :)

      Ihana kuulla, kiitos <3

  3. Sun blogi on niin mun suosikki ja sun tekstit on viime aikoina olleet ihan mielettömiä!
    On ollut hauska seurata sun ja sun blogin kasvua ja muuttumista vuosien varrella. Ihan alkuajoita asti on mukana kuljettu ;) ihana kun jaksat päivitellä niin usein!

    • Mahtava kuulla! :) Ja iso kiitos siitä, että pysyt mukana.

      Vai että alusta saakka, nyt alkoi nolottamaan. Itse en enää edes uskalla katsoa muutaman vuoden takaisia postauksia. :D

  4. Moikka Jutta! Kiitos taas oikein mielenkiintoisesta tekstistä! :) tuntuu että pystyn samaistumaan hyvin ajatuksiisi tässä tekstissä. Aikaisempi teiniminä oli jotain aivan muuta, mitä nykyään olen. Niistä virheistä on kuitenkin onneksi opittu! Mahtavaa että löytyy näin rehellisiä bloggaagia kuin sinä!
    Hyvää tulevaa viikkoa sinulle<3

    • Mukava kuulla, että teksti vaikutti sinuun. Ja näinpä, kaikesta voi oppia ja vieläpä tässäkin iässä. :)
      Kiitos, ihana kuulla. <3 Ja sinnekin mukavaa tulevaa viikkoa!

  5. Kiva kirjoitus ja superisti voimia sinne uuteen elämän tilanteeseen<3 Itse olen kohta 'vasta' 22, mutta elämä on heitellyt viimeiset kolme vuotta niin rajusti, että en koe ollenkaan itseäni perus kakskymppiseksi. Nuorempana koulussa yritin olla jotenkin siisti ja lievää koulukiusaamista harrastin yms. Baareissa tuli myös juostua uusein sen tullessa sallituksi. Ei kiitos enää. Elämä heitti ihan kuperkeikkaa ja alamäki alkoi kun 18v ollessani isoveljeni kuoli, tein abortin, yo-kirjoitukset, en päässyt opiskelemaan, vanhemmat erosivat hieman on off-meiningillä, bulimiaa 'harrastin/-an'' melko kauan ja mitäs vielä.. Mutta onneksi iloakin löytyy:) Töitä ollut koko ajan, poikaystävä ja yhteen muuttaminen, ihanat ystävät ja perhe ja maailman parhaimmat pikkusiskot<3 Pitäisi keskittyä enemmän positiivisiin asioihin ja mitkä tekevät just sut iloiseksi. Ja laittaa prioriteetit kohilleen, mikä siinä arjessa ja elämässä on tärkeintä ja jaksaa viedä eteenpäin.
    Kauhea avautuminen näin heti maanantaille, mutta mukavaa viikko Jutta sulle :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta