Tipattoman tammikuun loppufiilikset

Tipaton tammikuu tosiaan lähenee loppuaan ja on aika avata taas korkki. Hahah, no ei vais. Itsehän lähdin tipattomalle, koska tahdoin juhlantäyteisen marras-joulukuun jälkeen elämääni rauhallisempaa jaksoa. Myös vaikea elämäntilanne heijastui alkoholinkäyttööni (tai oikeastaan siihen miten se minuun vaikutti) ja osittain senkin vuoksi tahdoin rauhoittaa tilannetta. En ottanut tätä ”lakkoa” mitenkään haudanvakavasti ja ajattelinkin, että voin ottaa tarpeen tullen lasillisen jossain, jos se pelastaa minut kiusalliselta tilanteelta (Suomessa nimittäin tällainen on aika tyypillistä jos ei juo…). Noh, lopultahan siinä kävikin niin, että koko kuukautena ei tullut käytyä missään illanvietoissa, eikä nautittua tippaakaan alkoholia. Tämä kävi ihan huomaamatta ja oli itseasiassa jälleen ihan mieltä avartava ajanjakso itselleni.

Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut, olen sosiaalinen alkoholinkäyttäjä. En koskaan juo kotona, en yksin enkä kyllä kaksinkaan. Käyn aniharvoin ”parilla” tai lähden johonkin kapakkaan, koska tekee mieli alkoholia. Itselleni alkoholi liittyy ystävien kanssa vietettyyn aikaan, illanviettoon ja ulos lähtemiseen. Tavallisesti siihen kuuluu jonkun järjestämät juhlat, illanistujaiset, syntymäpäivät tai muut. Siispä tammikuun aikana alkoholia ei ole tullut edes mietittyä, koska ei ole ollut mitään juttuja joihin se olisi liittynyt. Minulla on myös hyvin herkkä alkoholipää, eli olen huppelissa jo 12 cl lasillisesta viiniä. Tämä on monen mielestä ehkä ”hyvä” juttu, mutta muiden kanssa samaan tahtiin juodessa aiheuttaa helpommin kovan humalan.

No miksi sitten koen tämän kuukauden alkoholittoman jakson positiivisena seikkana? Monihan sanoo, että on turhaa viettää tällaisia kuukausia. Itse olen siis eri mieltä. Mielestäni on nimittäin parempi viettää edes kuukausi vuodessa alkoholitonta elämää, jos koko vuoden muuten käyttää sitä vaikka joka viikonloppu. Parempi edes se yksi kuukausi, kuin ei mitään. Uskon myös, että tipattoman ajanjakson jälkeen ihminen havahtuu helpommin siihen, miten paljon parempi olo silloin on jos alkoholia ei viikottain käytä. Kun tämän olotilan oppii huomaamaan, ei välttämättä tahdo enää palata entiseen. Tämä on siis oma filosofiani tipattomalle ja perustuu myös omakohtaisiin huomioihin, vaikken alkoholia normaalisti viikottain käytäkään.

IMG_5062

Minun on ainakin jälleen kerran pakko todeta, että jos en käytä muutamaankaan viikkoon alkoholia olen huomattavasti tehokkaampi, pirteämpi, mieleltäni positiivisempi ja monin tavoin aikaansaavampi. Paljon positiivisia vaikutuksia. Itsehän kärsin aika ikävistä krapuoloista, jotka tulevat jos juon illan aikana enemmän kuin viisi alkoholiannosta. Tuo paha olo jatkuu parhaimmillaan vielä maanantainakin ja se jos mikä herkkua on. Tämä kuukausi saikin itseni miettimään omaa alkon käyttöä ja sitä, voisinko jatkossa käyttää sitä entistä vähemmän? Opetella välttämään nuo ikävät krapulat kokonaan? Sosiaalisia tilanteita en ala missään nimessä skippaamaan, sillä se on mielestäni väärä tapa. Toisaalta en tahdo absolutistiksikaan ryhtyä, olin sitä elämäni 18 ensimmäistä vuotta. Ehkä se balanssi jälleen hahmottuu tässä helmikuun alun myötä, kun pikkujoulukausikin on jo historiaa. 🙂

Jos sitten jotain negatiivista, niin kaipaan ehkä jo hieman ulos lähtemiseen liittyviä juttuja, ystäviä, illanistujaisia, illanviettoa parhaimpien tyyppien seurassa… Juurikin näitä sosiaalisia tilanteita. Toki ollaan ystävieni kanssa nähty muutenkin brunssien ja muiden juttujen merkeissä, mutta kuitenkin. Ehkä kaikessa elämässä on hyvä jatkuvasti miettiä oikeanlaista tasapainoa ja niin tässäkin asiassa. Ei ole pakko mennä äärilaidasta äärilaitaan, vaan se kultainen keskitie on mahdollista saavuttaa.

Mites te muut tipattomalla olleet? Oletteko huomanneet positiivisia muutoksia henkisessä tai fyysisessä olossanne? 

Kommentit (3)
  1. Tipatonta tammikuuta on tullu vietettyä jo varmaan 15 vuotta putkeen, se on tapa aloittaa vuosi. Siitä on tullut itsestäänselvyys enkä voisi luopua siitä mistään hinnasta. Muutenkin viettelen tipatonta vuosittain vähän eri kuukausina tammikuun lisäksi ja yksinkertaisesti hyvän oln vuoksi. En ole mikään suurkuluttaja, mutta välillä on hyvä juttu olla ilman vähäistäkin käyttöä!

  2. Olen ollut jo pidempään tipattomalla, enkä koe että se olisi mulle mikään ongelma. En pidä itsestäni humalassa ja alkoholi on vaan niin turha ja epäterveellinen asia, että en ymmärrä miksi sitä pitäisi omaan kroppaan pumpata. Sen lisäksi juoneena en jaksa koskaan olla baarissa myöhään mutta selvinpäin pilkkuun asti tanssiminen sujuu no problem ja pysyn iloisena koko illan.
    Oon kuitenkin huomannu että se mun oma juomattomuus on aina kaikille muille ihan jäätävä ongelma, vaikka itse en siitä numeroo tee enkä koskaan esim. kieltäytyis illanistujaisista koska en itse juo. En myöskään kritisoi muiden alkoholinkäyttöö. Mut joka kerta kun avaan limun sen viinipullon sijaan niin kaikilla kavereilla iskee hirvee kriisi ja alkaa valitus että enkö voisi juoda. En ihan ymmärrä tätä 😀 pelkääkö ne että selvinpäin oon sit valittava ja tylsä? Vai mitä? Vai onko tää taas sitä että muiden terveelliset valinnat koputtaa omatuntoo ja siksi ärsyttää?

    1. Ihmiset ovat useimmiten vapautuneempia ja eivät niin ”tarkkanäköisiä” humalassa. Voi siis olla, että ystäväsi kokevat pientä painetta siitä, että joku on ns. kärpäsenä katossa koko illan ja näkee ehkä heidän törppöilyt tms. Tämä on toisaalta outoa, koska jos olet ollut heidän kanssaan ennenkin ulkona ja oikeasti jaksat paremmin pilkkuun asti selvin päin, niin mikä siinä silloin olisi ongelmana?

      Itselläni on kahdenlaisia kokemuksia näistä tyypeistä, jotka ovat porukassa selvinpäin. Osa on selvinpäin yhtä energisiä ja iloisia, eivätkä kiinnitä humalaisiin mitään erityishuomiota kommentoimalla tai muuta. Mutta sitten on näitä kuivia tyyppejä, jotka ovat todellakin niitä selviä ja sen kyllä huomaa. He ikäänkuin tekevät numeron olemalla myrtyneitä ja sellaisia, että heistä näkee ettei heillä ole yhtään hauskaa. Näitä tosin ei ole lähiystäväpiirissäni mutta kaveriporukoissa joskus kyllä ollut…

      Itsehän en jaksa selvinpäin baarissa pitkään, sillä mua alkaa väsyttämään ihan vietävästi. Myös ihmisten töniminen ja juomien kaatelu on ärsyttävää. Tulee oikeastaan olo, että voisin olla jossain muualla. Humalassahan tuollaiseen ei kiinnitä huomiota. Itse en myöskään tykkää tanssia (humalassa tai ilman), eli sekin vielä. Toisaalta tämä voi olla omalla kohdallani sellaista, että en ole vaan tottunut. Toisaalta taas en ehkä halua totutellakaan, hahah. Mieluummin juon vähän mutta juon kuitenkin kuin, että olen baarissa ihan tikkana. Se mikä oma missioni nyt onkin tulevalle vuodelle on se, että tosiaan kiinnitän juomamääriin huomiota. Juon helposti liikaa itseni kokoiselle ihmiselle ja kuten sanoin, omaan vielä sen huonon viinapäänkin.

      Omalla kohdallani alkoholi on ehkä aina ollut sellainen tabu. Nuorempana se oli kielletty, jossain vaiheessa käytin sitä aivan kamalasti ja sekoilin. Nyt taas viime vuodet olen koittanut elää balanssissa näiden kanden äärilaidan välissä. 🙂 Jos joskus lapsia saan, aion opettaa heille mahdollisimman luonnollisen ”juomakulttuurin”, joka tukee heitä ns. normaaliin suhtautumiseen alkoholin suhteen. Ei tule niin helposti tällaisia äärilaitoja niiden asioiden suhteen, joista tehdään luonnollisia…

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *