Kun me ei olla enää me

Tämän postauksen kirjoittaminen on ehdottomasti blogiurani vaikein askel. Mietin pitkään kirjoitanko ylipäänsä koko aiheesta, toisena hetkenä luonnostelin pitkän postauksen ja sitten taas pyyhin sen kaiken pois. Tavallaan olen halunnut olla rehellinen alusta saakka, toisaalta taas miettinyt olenko velvoitettu siihen? Ei, en ole velvoitettu mutta loppupeleissä tahdon kirjoittaa. Blogini on niin iso osa elämääni, että asiat tulevat kuitenkin ennen pitkään ilmi.

Kuten otsikkokin kertoo, me ei olle enää me. Reilu kuukausi sitten erosimme miesystäväni kanssa ja tässä on nyt useampia viikkoja totuteltu tähän uudenlaiseen elämään. Yhteinen taipaleemme kesti 3,5 vuotta ja päätös erosta syntyi pikkuhiljaa, molempien mielessä. Tähän ei siis liity mitään dramaattista tai sen kummempaa yksittäistä syytä. Joskus ihmiset vaan kasvavat erilleen, etääntyvät ja huomaavat olevansa liian erilaisia. Itsehän ajattelin tämän olevan ikuinen tabu mutta nyt se on todettu, elämä todellakin saattaa viedä parisuhteessakin ihmisiä eri suuntiin.

Ero

Tämä oli itselleni 28-vuotisen elämäni toinen parisuhde, eli erosta toipuminen ei ole minulla kovinkaan hyvässä muistissa. Lisäksi asiasta haastavan tekee se, että olin vuosia varma siitä, että Saku on itselleni se oikea ihminen. Henkilö, jonka kanssa vietän elämäni onnellisena hautaan saakka. Kun tällaiset asiat pikkuhiljaa romuttuvat, puhutaan oikeasti aikamoisesta selviytymisprosessista. Joulukuu menikin sumussa, ei ollut päivää etten olisi itkenyt. Välillä oikein ärsytti se jatkuva silmien turvotus ja pillitys. Päätin kuitenkin, että nyt itken ja annan kaikkien tunteiden tulla, mielialat heilahtelivatkin rytinällä. Itselleni tuo tunteiden purkaminen oli kuitenkin erittäin puhdistavaa ja vapauttavaa, sillä nyt on jo huomattavasti helpompi olla.

Vaikka ero olisikin molempien mielessä hautonut päätös, ei se ole koskaan helppo. Ja vaikka oloni on tällä hetkellä rauhaisa ja hyvä -en tiedä huomisesta? Prosessi vie aikaa ja vaikeinta on varmasti irrottautua toisesta. Toisaalta meidän kohdalla välit ovat hyvät, olemme kaverillisesti järjestelleet muuttoa ja käyneet yhdessä jopa Ikeassa ostoksilla. Tilanne on monen mielestä ehkä outo ja itsekin mietin, missä kohtaa tämä tulee muuttumaan -vai pysyykö se tällaisena?

Ero

Olen tammikuussa kirjoittanut blogiini paljon mielenrauhasta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Nämä asiat ovatkin tulleet entistä lähemmäs itseäni ja olen suorastaan janonnut kirjallisuutta, joka nostaa minua jaloilleen. Se kaikista paras ja rauhoittavin osuus löytyikin Läsnäolon Voima -kirjasta, jossa mm. kehoitetaan elämään tässä hetkessä ilman pelkoa tulevasta, tai menneestä. Oma ansani on nimittäin liian usein elämässä ollut oman mielen pelottelu ”Miten pärjään, mitä tapahtuu, mitä jos olisitkin tehnyt jotain toisin?”. Pelkään riskejä, muutoksia ja jopa yksinäisyyttä. Askel parempaan hyvinvointiin ja oloon on nimeomaan tuon kaiken poissulkeminen ja pelkojen kohtaaminen.

Tällä hetkellä kevät tekee tuloaan ja luotan siihen, että paljon hyvää on tulossa. Kaikella on tarkoituksensa ja niin myös tälläkin ratkaisulla. Seuraavien kuukausien aikana aionkin panostaa itseeni ja hyvinvointiini enemmän, kuin aikaisemmin. Moni ”sinkkuelämän” juttu ei rehellisesti sanottuna kiinnosta tippaakaan ja veikkaankin, että kohdallani ei tule mitään villiä irtiottoa. Ehkä ihan hyvä niin. Itseasiassa en koe parisuhteen rajoittaneen elämääni negatiivisesti millään tapaa. Tämä kertoo varmaan myös siitä, että suhde on monellakin tapaa ollut hyvä.

Ero

Sellaisin fiiliksin tähän torstaihin. Tiedän, että siellä ruudun takana on teitä ihania tsemppareita ja samassa elämäntilanteessakin painivia, joten saa kommentoida jos sille tuntuu.

Itse suuntaan katseeni tulevaisuuteen, jonka uskon heikoimpanakin hetkenä olevan hyvä. ♥

On my way

59 vastausta artikkeliin “Kun me ei olla enää me”

  1. Tsemppiä.<3 uskon myös, että kaikella on tarkoitus ja toivon sulle ihanaa vuotta! Pärjäät varmasti. :)

  2. Itse erosin kans 3kk sitten pitkäaikaisesta poikaystävästäni. Puhutaan siis 8 vuodesta. Meilläkin lähti elämät niin erisuuntiin. Mies olisi halunnut lapsia, minä taas matkustelua ym. Nyt, kummallakaan ei ole vielä kumppania mutta olemme todella hyvissä väleissä. Ehkä jopa liian, sillä monet ovat miettimeet olemmeko sittenkin yhdessä vielä, ei, vain parhaita kavereita. Jos saa kysyä niin kumpi teistä otti tämän asian ensimmäisenä puheeksi? Ja millätavalla elämä oli lähtenyt erisuuntiin? Tai mistä asioista tuntui ettette ole enää me? Ei pakko vastata mutta kiinnostaa kun itsellä niin sama tilanne :)

    • Kahdeksan vuotta on pitkä aika ja ymmärrän jos toisesta ihmisestä ei tahdo irrottautua. Ja toisaalta, joskus se ystävyyskin on entisten kumppaneiden välillä mahdollista. Riippuu hieman varmasti siitä millaisissa tunnelmissa on erottu.

      En oikeastaan edes muista. Meillä se ei tapahtunut siten, että nostettiin yhtäkkiä kissa pöydälle vaan molemmilla oli jo pidempään ollut mietinnässä parisuhteen tila. Toisaalta molemmat olemme halunneet yrittää, ihan viimeiseen saakka. Siksi ei todellakaan olla erottu ensimmäisen ristiriidan tullen.

      Meidän suurin ongelma on se, että vaikka ollaan jollain tapaa samanlaisia, ollaan hyvin erilaisia. Reagoidaan asioihin eri tavoin, eikä tämän vuoksi usein ymmärretä toisiamme. Siitä tulee ristiriitoja, mutta toisaalta taas se on ehkä aikanaan ollut joku vetävä voima joka meitä on yhteen tuonut. Joskus on vaan hyvin vaikea nimetä jotain yhtä asiaa, kun se on se kokonaisuus.

  3. Tsemppiä Jutta! Erot on aina vaikeita. Anna itsellesi aikaa toipua! Onneks sulla on super ihana asenne! Kaikkea hyvää sulle, olet ihana! Pus <3

  4. Voimia ja tsemppiä sulle! Erosin itse jo reilu 1,5v sitten lähes viiden vuoden suhteesta, ja vaikka asiasta olenkin toipunut ja elämä on ihan uusilla raiteilla nykyään, muistan erittäin elävästi ne ekat kuukaudet eron jälkeen. Eroon ei liittynyt meilläkään sen suurempaa draamaa, niin kliseistä kuin se onkin, niin kasvettiin vain eri suuntiin. Mietin paljon jälkeenpäin, että tällainen ”rauhaisa” suhteen päätös taisi olla omalla kohdallani huomattavasti vaikeampi kuin se, että loppuun olisi liittynyt jotakin draamaa. Mielestäni on rohkeaa lopettaa suhde, joka ei enää vain yksinkertaisesti toimi, ja lähteä kohti uusia tuulia. Mä jollain tapaa uskon, että voi olla monta ”oikeaa” kumppania. Juuri siinä hetkessä missä kulloinkin olet ollut ja elänyt, sen hetkinen kumppani oli oikea.
    Jaksamista ja itke aina kun siltä tuntuu, hetken päästä jo helpottaa :)

    • Kyllä. Ero on harvoin helppo. Ja toisaalta olet oikeassa siinä, että voi olla helpompi päästä ylitse jos kyseessä on vaikka joku selkeä seikka tai esimerkiksi huonot välit. Tällaisessa tilanteessa päässä pyörii helposti kysymykset miksi, mitä olisi voinut tehdä toisin?

      Samaa olen itseasiassa miettinyt. En oikein voi enää uskoa siihen, että meille olisi se yksi ja ainoa oikea jokaiselle olemassa. Joskus luin jostain, että ensin on ensirakkaus, sitten tulee hullu rakkaus ja seuraavaksi se viimeinen lopullinen rakkaus. Itse menen nyt sitten kohti lopullista rakkautta. :)

  5. Olipa yllättävä uutinen, näin somen kautta annoit teistä ihanan kuvan parina. Tosin itselläni käynyt samoin, että kukaan ei olisi uskonut eroavani täydellisestä parisuhteesta, mutta toisin on käynyt. Todellisuuden kun tuntee ja tietää vain kaksi ihmistä. :)

    Tsemppiä eron kanssa! Itselläni on jo kolme isompaa eroa takana ja kaikista on selvitty, vaikka ero ja sen jälkeinen ”ollaanko kavereita vai ei”-välivaihe on tuntunut haastavalta. Aina on menty eteenpäin ja rinnalle on löytynyt viekäkin ihanempi ja itselle sopivampi kumppani. :)

    Mun on itsekin pitänyt jo pitkään kirjoittaa postaus aiheella ”Miten selvitä erosta”, mutta en ole vain ollut valmis purkamaan niin henkilökohtaisia asioita julkisesti. Mua ei niinkään häiritse tuntemattomat lukijat, vaan nimenomaan jotkut tutun tutut, jotka hieroo käsiään yhteen ja lukee innoissaan erosta. :D Jotkut asiat on vain parempi pitää parin omana tietona. :)

    • Niin, aika monelle ”ei niin läheiselle” ihmiselle ympärilläni tämä on ollut aikamoinen yllätys. Se kuva, jonka olen somen kautta antanut pitää täysin paikkansa ja on ollut aito. En ole koskaan rakastanut ketään yhtä paljon tai ollut kenenkään kanssa onnellisempi. Jotain vaan tapahtui viimeisen vuoden aikana, pikkuhiljaa. Myös vaikeimpina hetkinä aina mietin, että ei me luovuteta eikä helpolla luovutettukaan.

      Ja kiitos tsempeistä! <3 Itse uskon tuohon, vaikka ei vaikeimpina hetkinä kauheasti olekaan lohduttanut… Ja samat fiilikset. Juuri tuon takia mietin alkuun, että en varmasti kirjoita mitään. Nyt otin tämän askeleen, joten uskon, että tulevaisuudessa tulen vielä joltain kantilta asioihin palaamaan. Kaikki henkilökohtaisin ei kyllä blogiin kuulu, ihan sen parisuhteen toisenkin osapuolen kannalta.

  6. Itse painin tällä hetkellä tilanteessa, jossa ei tiedä kumpi olisi parempi vaihtoehto; ero vai yhdessä jatkaminen. Rakkaus ei ole loppunut, mutta välillä yhdessä elo tuntuu niin hankalalta, ja itse pohdin mielessäni, että halutaanko parisuhteelta yhtään samoja asioita. Olen todella huono päästämään irti ja haluaisin vaan uskoa siihen, että kyllä tämä tästä vielä muuttuu. Kuuluuko hyvässä parisuhteessa miettiä eroon liittyviä asioita vai onko oikeesti pareja jotka ovat selvinneet vaikeuksien kautta voittoon!
    Tsemppiä sinne ihan hurjasti, et ole yksin!<3

    • Tiedän tunteen, käynyt hyvin samoja asioita läpi. Itse mietin myös pitkään, että ero olisi aivan hirveä asia. Kun on pitkään toisen kanssa sitä alkaa ikäänkuin pelkäämään yksin jäämistä ja irti päästämistä, se tuntuu niin vieraalta. Pelottavalta.

      Veikkaan, että siinä vaiheessa jos sitä alkaa miettimään viikottain on jotain pielessä. Vaikka erimielisyyksiä on, ei normaalissa parisuhteessa heti mietitä eroamista. Toisaalta, jos suhteessa on tietyt asiat kohdallaan ja connection edelleen löytyy, erimielisyyksistä voi selvitä. Pitää olla myös molemminpuolinen halu selvitä ongelmista ja ratkaista suhteen heikot lenkit.

      Sinnekin todella paljon tsemppiä! Kuuntele sydäntäsi ja unohda irti päästämisen pelko. Saatat muuten hukata elämäsi vain sen vuoksi, että olet pelännyt jotain.

  7. Tsemppiä sinne vaikeiden asioiden läpikäyntiin. Todellakin elämä on tässä ja nyt, kaikkea hyvää sinulle <3

  8. Voi ei, olen pahoillani :( Eroaminen on aina perseestä, mutta usein se myös aukaisee uusia ovia edessä. Nyt suret ja toivut rauhassa. Aikansa se ottaa mutta ihan kohta kaikki on taas paremmin!

    • Ei kyllä mene aina elämä kuten suunnittelee mutta kuten sanoit, uusia ovia avautuu. Kiitos Jonna. <3

  9. Kiva, että kerroit asiasta, sillä herätät mielenkiintoista keskustelua kommenttiboksissa ja toivonkin, että avaisit mielipiteitäsi asiasta muutenkin – ihmissuhteet ovat niin mielenkiintoisia.

    Itse mietin myös eroamista kohta 5 vuoden suhteesta, sillä en koe, että haluamme miehen kanssa tarpeeksi samoja asioita esimerkiksi normaalilta työviikolta. Itse haluaisin tehdä paljon ja liikkua, toinen taas on passiivisempi. Tämä häiritsee kovastikin, sillä en haluaisi jatkuvasti tehdä kaikkea kivaa vain ystävien kanssa. Varsinkin se, että liikuntaan liittyvää intohimoa emme voi jakaa, häiritsee eniten ja se on vaikea hyväksyä niin, että voisi olla onnellinen. Liikunnallisuus kun liittyy itselläni kaikkeen. Passivoidun helposti, jos toinen ei liiku, sillä haluaa viettää yhdessä aikaa ja oma liikunta vähenee.

    • Niin no pitkään mietin pystynkö kertomaan, hyvä jos ratkaisu oli oikea.

      Ymmärrän. Jos kaksi ihmistä haluaa täysin eri asioita, on kyllä syytä miettiä onko elämässä oikea ihminen. Toki asioista kannattaa puhua ja ehkä molemmin puolin kompromisseja tehdä. Olet hankalassa tilanteessa mutta kannattaa kuitenkin punnita asioita. Ettei vaan heitä hyvää suhdetta hukkaan vääristäkään syistä. Ehkä saisit hänet innostettua mukaan liikunnan intohimoon?! :)

  10. Onko se kaikki ajan kanssa paremmin..on varmasti mutta tuskastuttaa se ajan kärsiminen kun sitä nyt 32 vee ajatteli asiiden loksahtavan..pahinta itselle on tässä iässä pettymys…luulin että löysin hänet jonka kanssa jakaa ensimäinen toivottu lapseni mutta ei..kasvoimme erilaisiksi vaikka luulimme alussa että meidät oli luotu, mutta mekään ei olla enää me….sinkkuhömpät saa minultakin plääh..ei ole vielä fiilis että kaikki on ok💔

    • Hmm. Itse en enää nykyään ymmärrä tai ainakaan omaan elämääni hyväksy ajattelutapaa, että tuskaillaan menneisyydessä. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut ja jos vellot kaikessa siinä negatiivisuudessa katkeroidut. Kannattaa lopettaa se. Teet hallaa vain itsellesi. Joskus ne asiat eivät tosiaan loksahda ja sinun tulevaisuudessa on varmasti paljon hyvää kunhan annat sille mahdollisuuden!

      Voimia ja kaikkea hyvää <3

  11. Nostan jälleen hattua siitä miten avoimesti jaat elämääsi blogissasi. Tällaiset tilanteet tuskin koskaan ovat helppoja, mutta muutokset tuovat mukanaan myös uusia mahdollisuuksia. Kaikkea hyvää ja voimia!

    • Kiitos, ihanan tsemppaava kommentti! Jännitti muuten ihan hurjasti julkaista tämä postaus.

  12. Jotain sellaista olen ollut lukevinani rivien välistä :/ Maailman eniten jaksamista sulle! Olet säilynyt niin kadehdittavan positiivisena kaikesta huolimatta. Olet yksi lempparibloggaajistani ja huomaan todella usein olevani täysin samaa mieltä kanssasi postaustesi perusteella. Tsemppiä, sulla on elämässä kaikki kuitenkin hyvin :)

    • Kiitos. Pyrin pitämään positiivisen mielen mutta pakko sanoa, että tänään on taas ollut kyllä tunteet pinnassa.

      Olen kuitenkin luonteeltani selviytyjä ja mut on kasvatettu siihen, että elämä voittaa AINA. Ja parasta on tulossa. <3

  13. Vau! Olet todella rohkea, että julkaisit näin henkilökohtaisen tekstin :) ei tosiaan mikään kevyt aihe, toivon sinulle kuitenkin paljon tsemppiä! <3

    • Kiitos! Ei kyllä ole ja kuten tuolla aikaisemmin kommentoin, julkaiseminen oli hurjan vaikeaa. Jännitin kauheasti ja tekstin tuottaminen oli niin hankalaa…

  14. Ja vielä 19.10.2015 annoit vinkkejä pitkään parisuhteeseen… Kommentoinkin silloin asiaa aika sarkastisesti, sillä omakin, 22v kestänyt parisuhde on vielä nuori.

    Valitettavasti arvasin että näin käy, ”parhaat vinkit”tulee yleensä niiltä joilla asiat ei vaan onnistu…

    • Kommenttisi tarkoitus oli pahoittaa mieleni ja onneksi olkoon -onnistuit siinä hienosti!

      Hyvä jos sinun 22 -vuoden parisuhde edelleen toimii mutta ihmettelen miten ikäisesi ihminen (oletan, että olet minua reilusti vanhempi) ilkeää kommentoida toiselle tuohon malliin. Selvästi on omassa elämässä katkeruutta ja kaikkea muuta kuin onnea. Onnellisilla ihmisillä ei ole tarvetta lytätä toisia.

      Ja kyllä, kirjoitin vinkkejä. Mitäs sitten? Kaikki ei ole aina niin yksinkertaista ja onko tullut mieleen, että joskus omien tekstien kautta tsemppaa myös omaa elämää. Sitä ei ehkä ymmärrä muut, kuin kirjoittamista harrastavat ihmiset. Tekstissäni en myöskään missään kohtaa lesoile sillä, että oma parisuhteeni on maailman paras josta muiden kannattaa ottaa mallia.

    • Maijan kommentti on todella inhottava ja kertoo vaan sen, ettei omassa elämässä ole kaikki kohdillaan. Sääli nähdä, ettei aikuinen ihminen osaa käyttäytyä tuon paremmin, noinkohan hän lohduttaisi mahdollisia omia lapsiaan eron jälkeen… Kommentti on samaa luokkaa kuin sanoisi jollekin, ettei tämä voi kertoa vinkkejä hiustenkasvatukseen, koska omat hiukset eivät ole vielä pitkät ja paksut :D

      Mutta kamalasti voimia ja uutta iloa sulle Jutta, oot mun lempibloggaaja ja tosi rohkea, kun kirjotit vaikeasta aiheesta. Kevät tuo tullessaan varmasti ihania uusia hetkiä! <3

    • Kyllä, onneksi olkoon vaan 22-vuoden suhteesta vaikkakin veikkaan, että henkilö jolla onnellinen tällainen on ei koe tarvetta haukkua ventovieraiden suhteita. Tai varsinkaan jo päättynyttä sellaista.

      Ja kiitos! <3 Elämä kyllä kantaa ja antaa vielä parastaan. Sen tiedän. :)

    • Voi että mua suututtaa tommoset ihmiset. Vielä aikuiset ihmiset. Meni nyt kyllä 15-vuotiaiden puheiden puolelle. 3-vuotta parisuhteessa on ainakin itselle pitkä aika :D aika on suhteellinen käsite. Sinuna en leveilis 22 vuoden parisuhteella, nimittäin tuommoisella käyttäytymisellä miehesi ei jaksa katsoa sinua pitkään :) kannattaa ensi kerralla miettiä omia puheitaan:)

  15. Toisilla on haasteensa yhden kumppanin pitämisessä, toisilla ylipäänsä sopivan kumppaniehdokkaan löytämisessä. Minä kuulun jälkimmäisiin. Vaikka asunkin isossa kaupungissa, ei ole kyllä helppo löytää omalaatuisia ja rentoja tyttöjä joihin tutustua. Tuntuu, että seitsemän-kahdeksan kymmenestä tytöstä kun on toistensa kopiota kaikessa paitsi nimessään. Ja turhat lyhyet suhteet saavat nykyään jäädä täysin välistä.

    Kirjoittajalle onnea uuden kumppanin etsimiseen. Toivottavasti se käy paremmin kuin vaikka itselläni.

    • Mitä jos vaan ottaisit rennosti ja unohtaisit puolison etsimisen? Keskitä energia muihin asioihin, positiivisuuteen ja luottamukseen mitä tulevaan tulee. Olen ihan varma, että eteesi tulee ihana tyttönen silloin, kun sitä vähiten odotat. Aika klisee mutta omassa elämässäni ja monien ystävieni elämässä tuo sääntö on ”toiminut”. :)

  16. Kiitos Jutta kun kirjoitit tästä. Vaikka tämä on todella henkilökohtainen aihe, olen aiemmista teksteistä jo aavistellut tätä ja tavallaan toivoinkin että kerrot sopivassa kohtaa miten asiat oikeasti ovat. Asenteesi on ihailtava ja hyvä kuulla että jaksat pitää itsestäsi huolta :) Omasta 4 vuoden suhteen loppumisesta on nyt 2 vuotta ja olemme edelleen hyvissä väleissä vaikka minulla on uusi kumppani. Uskon, että kun osapuolet tuntevat toisensa ja osaavat puhua avoimesti ystävyys voi säilyä.
    Voi hyvin <3

    • Kiitos ihanista sanoista. <3 Mielestäni on hienoa jos ystävyys voi silti säilyä, aina se ei tokikaan ole mahdollista ja varmaan useimmissa tapauksissa välit katkeavat jossain vaiheessa. Vaikkei vihan merkeissä mutta ikäänkuin itsestään.

      Ja samoin <3

  17. Onneksi ero on tapahtunut kuitenkin hyvässä hengessä ilman sen suurempaa draamaa. Muistan lukeneeni loppuvuodesta blogistasi jotain, että nyt tapahtui jotain mitä et olisi ikinä uskonut itsellesi käyvän tms. Oman mieshistoriani perusteella oletin heti, että mies jäi kiinni pettämisestä. Hienoa ettei näin ollut, sillä silloin erosta toipuminen ja luottamuksen rakentaminen vastakkaista sukupuolta kohtaan vie vielä kauemmin.

    Koska olet viehättävä, fiksu ja muutenkin jokamiehen unelmanainen niin ehdokkaista tuskin on pulaa. Sitten kun olet valmis, tulee vastaan joku ihan perfect match ja olet vielä kiitollinen ettet jäänyt aiempaan suhteeseen.

    • Asia josta olen hyvin kiitollinen on luottamus. Se toimi suhteessamme todella hyvin ja koska arvomaailmamme on pitkälti samanlainen, ei tarvinnut koskaan pelätä toisen pettävän. Eli kyse ei tosiaan ollut siitä. Kirjoitin niin, koska olin todella pettynyt itseeni ja ”meihin”. Olin pettynyt siihen, että suhde jonka ajattelin olevani lopun elämäni parisuhde kaatui. Blogiin kirjoittamani olivat aika ensireaktioita ja hyvin tunnepitoisia. Nuo olivat vaikeita päiviä…

      Olet ihana, kiitos. Todella toivon, että saan elämääni paljon onnellisuutta tuli se sitten mitä kautta tahansa.

  18. Elämä ottaa, antaa ja kantaa. Vaikeimmalla hetkellä apua ja lohtua saa ”yläkerrastakin”:) itse olen selvinnyt elämässäni kohdanneesta todella vaikeasta ja ahdistavasta tilanteesta rukouksen ja Taivaan Isän kantavalla voimalla…Siunausta ja valoa elämääsi<3
    olet upea nainen ja persoona:)

    • Tiedän. :) Iskä pitää kyllä huolen. Mutta sen lisäksi koen, että kaipaan nyt myös konkreettisempia tapoja elämäni järjestämiseen. Eli juurikin kirjallisuutta ja omien ajatusten sekä pelkojen jäsentelyä. Itselläni siitä on vaan ollut tähän mennessä suuri apu.

      Ja kiitos paljon <3

  19. Paljon voimia sinulle Jutta! Elämä antaa taas pian parastaan, kun suhtaudut siihen luottavaisesti ja positiivisesti.

    Olen lukenut blogiasi alusta asti, mutta kommentoinut vasta muutaman kerran. Ajattelen monista asioista kanssasi samalla tavalla. Mielestäni olet vilpitön ja hyväsydäminen ihminen. Ansaitset tiellesi kaikkea hyvää!

  20. Valtavasti tsemppiä! Itsekin eron hiljattain kokeneena pystyn hyvin samaistumaan sun tuntemuksiin. Pakko vinkata hyvä kirja, joka ainakin itselläni auttoi paljon käsittelemään eroa ja sen aikaansaamia fiiliksi; Kimmo Takasen Tunne sydämesi, matka uuteen rakkauteen. Ihan mahtava kirja ja antaa paljon ajateltavaa omista käyttäytymismalleista jne.

    Voimahali <3

    • Kiitos tsempeistä ja kirjavinkistä! Pitää ehdottomasti laittaa tuo korvan taakse. :)

  21. Voi Jutta! Tsemppiä vaikeaan elämäntilanteeseen. Onnelsi on kevät ennen kuin ehdit huomaamaan ja jokainen aamu on helpompi ja parempi. Luopuminen on vaikeinta, mitä ihminen joutuu kokemaan. Onnellista kevättä <3

    • Kiitos sinulle! Olo on päivä päivältä parempi! :))

  22. Arvasin erouutisesi jotenkin viimeaikaisista blogiteksteistäsi rivien välistä. Meinasin aluksi kysyäkin, että seurusteletko vielä, mutta sitten ymmärsin, että asiasta halutessasi puhua varmasti itse kirjoitat siitä omilla ehdoillasi.
    Hurjasti tsemppiä uuteen elämänvaiheesen. Olo alkaa varmasti vielä helpottua <3 Ja ennen kuin alkaa, niin ole keskity täysillä itseesi ja olemaan itsesi paras ystävä.

    • Niin, no näin halusin tehdäkin. Alkuun kirjoittaminen tuntui niin vaikealta, enkä oikeastaan halunnut niitä viestejä esimerkiksi Facebookkiini joita nyt on tullut useita (siis puolitutuilta). Nyt osaa jo paremmin vastailla ihmisten kyselyihin ja kiittää tsempeistä.

      Ja näin teen, kiitos kommentistasi! <3

  23. Kiitos kun jaoit tämän asian, olet rohkea! Suosittelen muuten luettavaksi Juhani Laakson Mielen taito, vähän samantapaisia juttuja kuin Läsnäolon voimassa. :)

    -Annukka

  24. Voi kulta! Tosi ikävä kuulla, että nyt kävi näin. Olen kuitenkin ihan varma, että asiat menee niin kuin niiden pitää ja kaikella on tarkoituksensa. Nyt olet vapaa ja maailma on sun. Tutki ja löydä ja varmasti jossain vaiheessa rakastut uudelleen. Sua varten on joku jossain ja ehkä löydät hänet silloin ja sieltä mistä vähiten odotat ketään löytäväsi. Ota nyt kuitenkin aikaa itsellesi ja nauti hetkistä oman itsesi seurassa, tee asioita joista nautit, hengitä vapaasti, ota tilaa ja löydä uusia juttuja elämääsi :)! Pusuja, haleja, olet rakas Jutta <3! Olisi ihana nähdä pian ja jutella kaikessa rauhassa.

    • Kiitos ihana <3 Sovitaan treffit asap, laitan sulle viestiä!

  25. Rivien välistä näin olen arvellut tapahtuvan, nyt kirjoititkin todella avoimesti, kypsästi ja koskettavasti erosta. Voimia ja kaikkea hyvää! Oven sulkeutuessa vastaan tulee aina uusia ovia <3

    • Kiitos Outi, näinhän se on. Kun sulkee ja jättää jotain taakseen -edessä odottaa jotain uutta ja mielenkiintoista.

  26. Kommentoin ensimmäistä kertaa blogiisi, vaikka olen lukenut blogiasi jo kauan. Syy on se, että tämä teksti koskettaa niin läheltä omaa elämäntilannettani, olen siis juuri eronnut pitkäaikaisesta suhteesta, jonka kuvittelin olevan se loppuelämän rakkaustarina. Kaikki nuo fiilikset ja mietiskelyt mitä kirjoitat, on juuri nyt itsellänikin päällimmäisenä mielessä. Tuntuu uskomattomalta huomata, että olemme mieheni kanssa tilanteessa, että on parempi jatkaa erillään kuin yhdessä, joka ajatuksena tuntuu musertavalta. Nyt täytyy kuitenkin oppia elämään itsekseen, ja uskon vakaasti että kaikella on tarkoituksensa!

    ” So I close my eyes to old ends and open my heart to new beginnings”

    Voimia sinne! :)

    • Iso voimahalaus sinne! Nyt ei tosiaan auta kuin totutella elämään itsekseen, onneksi tilannetta helpottaa se etten ainakaan itse ole läheisriippuvainen. Pidän itsekseen olemisestakin mutta toki nyt on sitten monellakin tapaa ihan yksin… Ajatukset kyllä harhailevat ja välillä sitä on todella maassa ja sitten taas iloinen. Veikkaan, että tätä jatkuu vielä jonkun aikaa.

      Paljon voimia ja tsempit!

  27. Täällä käydään kans kamppailua mielessä erotakko vaiko ei. Ehkä isoimpana eron jarruttelijana toimii lapsi.. Haluaisi antaa toiselle ehjän perheen, mutta onko sekään oikein, ettei vanhemmat ole täysin onnellisia toistensa kanssa? Meillä kans ongelmana se, että olemme niin erilaisia, ihan kaikella tapaa.

    Suuren suuri voimahali sinne ja paljon tsemppiä! ♡ Uskon, että kaikella on tarkoituksensa ja asiat kyllä aina järjestyvät jollain tapaa!

    • Itse avioeroperheen lapsena voin sanoa, että erotkaa jos teidän elämänne on jatkuvaa riitelyä jonka vuoksi myös lapsi kärsii. Erilaisuus voi monessakin suhteessa olla osittainen voimavara mutta toisaalta taas hyvin monessa asiassa se hankaloittaja. Jos asioihin reagoidaan eri tavoin eikä ymmärretä toisia, tuottaa se hankaluuksia pidemmissä suhteissa ainakin. Olen ihan varma, että koet sydämmessäsi sen mikä on oikea valinta ja parasta elämällenne.

      Paljon tsemppiä ja voimia sinnekin, kaikki järjestyy ihan varmasti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta