Paino onnellisuuden mittarina?

Törmäsin eilen lehtijuttuun, jossa eräs julkisuuden henkilö kertoi haluavansa säilyä tietyn kokoisena ja tekevänsä töitä sen eteen. Jutun tiimoilta aloin itsekin pohtimaan asiaa, minkä kokoisena olen onnellisin tai onko onnellisuuteni ylipäänsä sidoksissa ulkomuotooni? Mitä jos yhtäkkiä lihoisin vaikka kymmenen kiloa? Miltä se tuntuisi?

Itse olen aina ollut hoikkarakenteinen. Lapsuudessa -ja nuoruudessa sain jatkuvasti kuulla siitä kuinka olen laiha, kylkiluut törröttävät ja etumus on kuin lautaa. Housut lököttivät päälläni vielä yläaste-iässäkin, jolloin käytin niiden alla vähintään yksiä paksuja kalsareita saadakseni kroppaani niitä muotoja, joita luokan suosituimmilla tytöillä oli. Eli yksinkertaisesti muotoja. Kyse ei ollut siitä ettenkö olisi syönyt, söin kuulemma ”miehen annoksia” mutta liikuin myös hyvin paljon sillä harrastin yleisurheilua. Myös aineenvaihduntani on aina ollut nopea ja se on toki osittain vaikuttanut myös siihen miten kiloja on kroppaani kerääntynyt. Naisellisia muotojahan minulle ei lopulta tullut koskaan muuta kuin alakroppaan…

IMG_7494

Tuo on siis taustani sieltä alle parikymppisestä, jonka jälkeen kiloja on tullut onneksi hieman lisää, mutta koskaan en ole ollut ylipainoinen tai edes niillä rajoilla. Vaatekokoni on vuosia ollut XS-S tai 34-36. Ja kuten olen täällä monesti maininnut, vaakaa en käytä mutta oletan painoni pyörivän aika samoissa lukemissa jatkuvasti. Talvella olen yleensä hieman pyöreämpi ja kesällä kiloja saattaa muutama karista. En oikein osaa sanoa mistä tämä johtuu mutta näin olen kuvista päätellyt. Samoja vaatteita kuitenkin käytän kesät-talvet, eli suurista heittelyistä ei siis puhuta.

Vaikka en ole koskaan joutunut painoni kanssa varsinaisesti kamppailemaan, niin silti minullakin on nykyään tietynlainen ”ihannepaino” tai oikeastaan paremmin sanottuna olotila, jossa olen onnellisimmillani. Jotenkin uskon, että tällainen löytyy jokaiselta? Vaikka se kuinka pinnalliselta saattaa kuulostaa ja moni varmaan sen kieltää, niin kyllä ulkomuodolla on vaikutusta mielenterveyteen ja sitä kautta onnellisuuteen. Jos keho on turvonnut, pöhöttynyt ja vaatteet puristaa, niin voiko fiilis olla kaikinpuolin paras mahdollinen? I don`t think so.

Moni meistä urheilee henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen lisäksi ihan puhtaasti ulkonäkösyistä. Halutaan peppua pienemmäksi tai suuremmaksi, ehkä lisää lihasta tai polttaa rasvaa. Minäkin rakastan treenaamista ja sen tuomaa hyvää oloa, mutta samalla tiedän kuntoilun pitävän minut timmissä kunnossa. Kun urheilen, käsivarret ovat kiinteät ja olkapäistä löytyy kivaa muotoa. Kyllä tuo lisää itsevarmuutta, ehdottomasti!

IMG_7499-001

Uskon hyvin vahvasti siihen, että maximaalisen hyvinvoinnin ihminen tavoittaa harjoittamalla sekä henkistä, että fyysistä hyvinvointia. Ihmisen koolla tai painolla ei ole väliä, sillä olemme monet luonnostaankin eri kokoisia. Sinulle se täydellisen hyvä balanssi voi olla koossa joka on vaikka kaksi kertaa minun kokoni, mitä sitten? Itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen tulee etsiä sitä omaa hyvinvointia ja sitä parasta olotilaa jossa tuntee olonsa kotoisimmaksi. Kenenkään ei tulisi tavoitella mitään muuta olomuotoa, kuin sitä mikä on se omalle keholleen idyllisin.

Hain aikanaan paljon treeni-motivaatiota selailemalla muiden treenattujen ihmisten kuvia, nykyään minua ei enää kiinnosta. IG:stä selaan ainoastaan treenivideoita, joilla saan vinkkejä uusiin liikkeisiin. Mitään ulkoisen kunnon motivaatiokuvia en tarvitse. Olen nimittäin löytänyt ihan oman lemppari olotilan ja ulkomuodon, jossa viihdyn. Enää en koe, että minun tarvisi olla jossain muussa kunnossa ollakseni onnellisempi. Itseasiassa veikkaan, että jos kiristelisin itseäni kuivaksi rusinaksi, rakentaisin tavoitteellisesti lihaskimpuksi tai päästäisin paisumaan pullataikinaksi, olisin onneton.

Mitä mieltä te olette? Koetteko, että ulkomuodollanne on yhteys onnellisuuteen? Oletteko onnellisempia esimerkiksi maksiimaalisen kireässä kunnossa, tai vaa`an näyttäessä pienempää lukua?

On my way

4 vastausta artikkeliin “Paino onnellisuuden mittarina?”

  1. Sun blogi on kyllä niin ehdottoman paras! Oot aivan ihana, aito ja fiksu :)

  2. Jokaisen olisi hyvä löytää ne oman kehon parhaat puolet ja keskittyä niihin sen sijaan että etsisi niitä esikuvia muista. Ihmisillä on myös outoja käsityksiä siitä mitä naisen kuuluisi painaa. Vähän aikaa sitten uutisoitiin että suurin osa on tyytymätön painoonsa..ei mitään järkeä. Itselläni paino putoaa jos on stressiä/surua joten laihuus ei ole onnen merkki. Ennemminkin sellainen terve urheilullisuus..:)

  3. Mulle paino on melkoisen yhdentekevä asia ja tärkeämpää onkin se, mitä peilistä näkyy. Olen kropassani onnellinen, kun se on terve ja kohtalaisen timmi. Oon myös luonnostani hoikka jo senkin takia, että oon tosi pitkä, ja mullakin muodot ovat keskittyneet lähinnä alakroppaan. :D
    Uskoisin kaiken kaikkiaan, että mulle ei merkkaa niinkään paljoa se paino tai koko, vaan se, että on mukava olla ja että kroppa on omaan makuun sopivan kiinteä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta