Yksin olemisesta

Olen aina ollut ihminen jolle on tuottanut suuria hankaluuksia ”sosiaalisten asioiden” tekeminen yksin. Ruokailu ravintolassa (edes lounas), istuskelu kahvilassa läppärin äärellä, leffassa käynti, yksin matkustaminen yms. Moni sanoo, että jos esimerkiksi yksin reissaamista kokeilee, siihen jää koukkuun? Vaikea uskoa. Lähestulkoon kaikki sosiaaliset jutut on paljon mukavempia jaettuna. Tai näin minä ainakin koen.

Toisaalta olen kuitenkin aina rakastanut myös omaa aikaa, omien juttujen tekemistä ja sitä, että teen jotain täysin rauhassa, itsekseni ja ehkä jopa itselleni. Ajatus kulkee, saa olla juuri niin kuin tykkää. Minusta löytyy siis kaksi puolta. Jopa hieman erakko ja se sosiaalisempi Jutta.

IMG_6387-001

Viime aikoina, kun sinkkuelämä on tuonut eteen sen, että sitä on enemmän itsensä kanssa olen ajoittain kokenut oloni yksinäiseksi. Tällaisia tunteita en ole läpikäynyt vuosiin ja oikeastaan hieman säikähdinkin eräs ilta. Tyhjyys ja haikeus. Nämä ovat kuitenkin taas niitä tilanteita, että jos kyseisille fiiliksille antaa vallan ne vievät mennessään. Jos alat elämään tuollaisessa negatiivisessa, masennut. Vaikka asioita on hyvä läpi käydä, ei silti mieltä kannata ruokkia väärillä asioilla. Ikävien yksinäisyys ajatusten sijaan mietin asiaa laajemmin, nyt on ihan hyvä olla yksin ja tehdä omia juttuja. Tämä on parasta itselleni juuri nyt.

Yksin olemisessa on mielestäni ehdottomasti paljon hyvääkin. On nimenomaan sitä tilaa paitsi ajatuksille, myös tavaroille, kaikki on illalla kuten ne aamulla jätti. Ei tarvitse loppupeleissä miettiä muita kuin itseään. Silti hyvin monet ihmiset pelkäävät yksin elämistä. Mikä siinä onkin, milloin sinkkuudesta on tullut jonkunlainen tabu? Onko syynä mahdolliset muutokset vai mikä? Perustetaan koko elämä muiden ihmisten varaan ja esimerkiksi onnellisuuskin on sidoksissa ihmissuhteisiin tai asioihin?

Veikkaan, että osittain edelleen vallitsee se ajatusmaailma, että sinkut ovat niitä ”jämiä”, joita kukaan muu ei ole huolinut. Ehkä niitä vaikeimpia tapauksia, joiden kanssa kukaan ei pärjää? Hahah. Sori alkoi vaan naurattamaan ajatuskin, mutta kai se joidenkin mielestä näin menee. Täällä siis yksi jämä hei.

IMG_6384-002

Minäkin olen saanut jo aika paljon uteluja käynkö treffeillä ja olenko Tinderissä, vastaus on molempiin ehdoton ei. En lukeudu näihin ihmisiin, jotka hakevat heti seuraavan suhteen päätyttyä elämäänsä laastaria uuden ihmisen kautta. Lukeudun niihin, jotka haluavat parantua ennen, kuin pystyvät antamaan uudelle rakkaudelle mahdollisuuden. Tällä hetkellä en pysty edes asiaa miettimään, siitä ei saa edes ajatusta aikaiseksi…

Olen tänä päivänä ehkä vähän turhankin vakava ihmissuhteissa mutta mitään muutakaan en tahdo olla. Mieluummin olen yksin, kuin herään aamulla jonkun randomin vierestä. Jotenkin tällä ikää elämässä on niin paljon muutakin kuin miehet. Ja tämä ajatus varmaan johtuu siitä, että minulla on ihan hyvä olla itsekseenkin.

Niinhän sitä itseasiassa sanotaan, että yksin olemisen ihanuuden tajuaa vasta olemalla yksin.

On my way

12 vastausta artikkeliin “Yksin olemisesta”

  1. Täällä ollaan ihan samojen aatosten äärellä! Vaikka nyt tuntus yksinäiseltä niin joku päivä huomaat et ootki upea, itsenäinen ja ihana nainen, joka kykenee elämään onnellista elämää vaikkei olekaan kumppania vierellä. Hyvät ystävät auttaa tässä paljon, sellaisten kanssa kun viettää aikaa niin unohtaa että elämästä puuttuu jotakin. Eikä siitä puutukaan! Ja uskon lujasti siihen että sitten kun sydän on valmis, sen luo löytää joku joka sinne todella kuuluu ❤️ Tsempit!

    • Kyllä mä sen siis tavallaan jo nytkin tunnen ja ymmärrän. :) Enkä siis koe, että kumppani tekee minusta kokonaisen. Muuta kuin ehkä hieman ikävöin vaan, haikeus jostain mitä ei enää ole olemassa.

      Kiitos tsempeistä! <3

  2. Oon ihan samanlainen: yhtäältä nautin yksinolosta, mutten toisaalta osaa tehdä ”sosiaalisia” juttuja yksin, kuten syödä ravintolassa yksin. Kokeilin syödä lounaan yksin joku etäpäivä läheisen kauppakeskuksen Hankossa ja ahmin sushini nopeemmin kuin koskaan, jottei kukaan näkis mun olevan yksin. Haloo? Kuinka moni syö päivittäin lounasta yksin? Mä oon vaan ollu onnekas, että mulla on usein lounasseuraa ja jos ei ole niin meen työpaikan ruokalaan :) Kaipa tätäkin voi harjotella…

    Ja musta on hienoa, ettet yritä ettiä vielä uutta suhdetta :) Kyllä se tulee sitten, kun on tullakseen. Mä oon joutunu vuoden sinkkuiltuani myöntämään, etten oikeastaan tunne itteäni kovin hyvin, vaikka oon asunu yksin aiemminkin. Ja ehkä sen takia en tahdokaan (vieläkään) mitään seurustelusuhdetta, koska mullei välttämättä oo sellaiselle kovin paljon annettavaa ennen kuin oon tutustunut itseeni kunnolla :)

    • Hahah no siis juurikin sama fiilis tulee itselleni. :D Se tuntuu jotenkin nololle vaikka eihän se todellisuudessa sitä ole. Aina ei mene lounasajat kaikilla nappiin.

      Joo ymmärrän. Täällä tosiaan super vaikea kuvitella uutta suhdetta, ihan semmonen olo etten halua ketään lähelle. :D No ehkä sitä ei tarvikaan tehdä mitään mitä ei tahdo ja toivoisin etteivät ihmiset piinaisi kyselyillään. :)

  3. Hyviä ajatuksia. Täytyy sanoa myöntää, että itsekin koen ajottain oloni yksinäiseksi. Seurustelen ja asun mieheni kanssa yhdessä, mutta huomaan kaipaavan ystäviäni. Olen kesällä yleensä tosi aktiivinen näkemään ystäviäni ja illat varsinkin tulee vietettyä ystävien kanssa, mutta nämä muut vuodenajat on taas toisenlaisia. Kesällä on helppo ottaa viltti mukaan ja mennä nurmikolle istumaan ja hengailemaan, mutta näin talvella pitää aina miettiä mihin menee jne. Jotenkin tuntuu ettei jaksa olla yhtään niin spontaani. Onneks näitä kevään merkkejä alkaa jo olemaan ja huomaan taas aktivoituvani :)
    Pakko huomauttaa, että vitsi sulle sopis tollanen polkka wau!

    • Niin no talvi on aina vähän semmosta erakkoaikaa monilla… Onneksi kokoajan mennään kuitenkin kesää kohden! Ystävät ovat todella tärkeitä parisuhteessa ja niistä kannattaa kyllä pitää kiinni. Jos mietitään, että näin eron tullen ei olisi yhtään ystävää olisi aika kamalaa. Ystävät tosiaan pysyvät, joten he ovat kultaa. <3

      Ahh, kiitos. Polkka näyttää kivalta mutta todellisuudessa en pystyisi luopumaan enää mun pitkistä kutreista. ;)

  4. Täällä ollaan vastaavassa elämäntilanteessa ja samanlaisilla ajatuksilla. Hienosti kiteytit asian. Yksinäisyys sosiaalisissa tilanteissa on vaikeaa mutta myös yksin kulkeminen kun näkee vastarakastuneita yllättäen kaikkialla. Toisaalta parempi olla yksin kuin huonossa suhteessa. Ja juuri se itsensä löytäminen upeana ja vahvana sitten jossain vaiheessa odottaa tulemistaan.

    Tällä hetkellä on meneillään suru, pettymys ja unettomat yöt. Ei siis mikään hehkein olotila. Jään mielenkiinnolla seuraamaan sinkkuelämääsi. Saan siitä voimaa ja uskoa että kyllä asiat järjestyy. Muiden mielipiteet ei tällä hetkellä kiinnosta. Monestihan ihmiset hautovat parisuhdeongelmiaan sisällään ja vasta eron partaalla tiputetaan pommi ettei kaikki ollutkaan niin täydellistä.

    Niin kauan asiat ovat helppoja kun ei ole lapsia, yhteistä omaisuutta ja kokee itsensä vielä upeaksi. Näillä ajatuksilla itse menen ja odotan kevättä ja kesää ja uusia seikkailuja ;) ihan huippua että jaat kokemuksesi meidän lukijoiden kanssa.

    • Kiitos. <3 Piristävä kommentti!

      Näinhän se menee vaikkakin itse olen voinut yllättävän hyvin. Tähän on ehkä osittain syynä, että olemme exäni kanssa hyvissä väleissä ja pitäneet yhteyttä. Tavallaan saa pitää toisen kuitenkin vielä elämässä, se kokonaan luopuminen varmaan tuntuisi kamalalle. Hän on minulle kuitenkin tärkein ihminen edelleen, se jolle soittaisin hätäpaikan tullen.

      Muiden mielipiteet eivät tosiaan kiinnosta ja tuskimpa tämän postauksen jälkeen kukaan enää treffeistä kyselee… :D Ei oo hetken olotila ei. Kiva, kun kommentoit, kommentoi jatkossakin. Kiva saada vertaistukea samanlaisessa elämäntilanteessa painivilta. <3

  5. Tuo on mahtavaa, jos edelleen pystyy olla exän kanssa tekemisissä ja jäljelle jää ystävyys.
    Itse erosin jo muutamia vuosia sitten 10 vuoden suhteesta. Edelleen rakastin miestäni, mutta olimme jo vuosia sitten muuttuneet vain kämppiksiksi toisillemme. Eron hetkellä minua kuitenkin lohdutti tieto, että ystävyytemme jatkui ja saisin pitää hänet vielä elämässäni. Ero tuli omasta aloitteestani ja se sujuikin hyvässä hengessä.
    Hyvin pian exäni kuitenkin löysi uuden naisen, joka ei voinut sietää minua.
    En mitenkään yrittänyt olla heidän elämässään mukana, mutta olin ajatellut, että pystyisimme kuitenkin hyvässä hengessä sopimaan asioista ja ehkä tapaamaankin joskus keskustellaksemme kahden lapsemme kasvatuksellisista asioista/arjesta.
    Kerroin tälle uudelle naiselle, miten iloinen olin heidän onnestaan ja toivon heille kaikkea hyvää.
    Mikään ei kuitenkaan vakuuttanut häntä ja poistanut mustasukkaisuutta (en keksi muuta syytä käytökselle).
    Näin siis sitten kuitenkin menetin parhaan ystäväni, huippuhienon ihmisen elämästäni, jonka olin kuvitellut pitäväni ystävänäni aina. Varsinainen avioero ei ottanut koville, mutta tuo otti.

    • Voi kuinka ikävää kuulla. :( Naiset ovat kyllä joskus niin naurettavia ja julmia. Mustasukkaisuus on semmoinen juttu, joka tuhoaa aivan liian monta ihmissuhdetta.

  6. Hey, when you are ready just go and have some ”Starbucks” dates. It’s fun to just hang out and chat with a guy, nothing serious….You will bounce back:-)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta