Vähemmän sokeria

Oma sokerin syöntini on vähentynyt viime aikoina oikein urakalla. En ole lakkoillut, tehnyt päätöksiä suuntaan tai toiseen, vaan ikäänkuin huomaamattani sokerihammasta on kolottanut yhä harvemmin ja harvemmin. Kirjoittelin teille joulun aikaan kuinka koin joulusuklaaövereiden jälkeen erilaisia mielialan vaihteluita, kiukkua ja heikotuksia. Tuolloin sainkin kyllä taas oikein urakalla maistaa miltä sokerihumala -ja ne vieroitusoireet tuntuvat, not nice.

Kuten olen joskus aikaisemmin maininnut, suvustamme löytyy kakkostyypin diabetes-rasite, jonka vuoksi minulla on aina ollut ”herkät” verensokerit. Ne pompsahtavat hetkessä pilviin ja sitten taas alas mikä saattaa aiheuttaa itselleni mm. huomattavasti pahempia heikotuksen tunteita, kuin monelle muulle. Nykyään syönkin muutaman tunnin välein mikä edesauttaa sen ettei näitä ehdi tulemaan mutta esimerkiksi nuorempana nämä täys lamaannuttavat heikotukset, vapinat sun muut olivat ihan tuttua kauraa.

IMG_7837-001

Osittain myös edellä mainitsemani vuoksi koen hyvin vahvasti, että sokeri ei sovi minulle. Siis valkoinen sokeri. On eri asia hakea makeutta hunajasta tai vaikka luontaisesti hedelmistä ja niiden fruktoosista, kuin valkoisesta sokerista. Ja tässä ei nyt nipoteta, koska minähän en millään tavalla tahdo itseltäni mitään kieltää ja karkkiakin saan lapata joka viikko jos näin tahdon mutta pakko vaan sanoa, että viime aikoina ei ole enää tehnyt mieli. Makean syöminen on jäänyt huomattavissa määrin taka-alalle, eikä se irtokarkkihylly (edes Parrotsit) kaupassa enää houkutakaan samalla tavalla kuin ennen. En tiedä onko kyse hormoneista, elämäntilanteestani vai mistä, mutta se entinen sokerihiiri-Jutta on kyllä jossain unholassa. Ja tämä ei itseasiassa haittaa, ei sitten yhtään!

Mutta miten sitten korvata valkoinen sokeri vai tarviiko ihminen edes makeaa? Itse en oikein jaksa uskoa, että mieltymys makeaan olisi meille täysin luontaista. Uskon, että se on hyvin pitkälle opittua. Sokerissa on kuitenkin joku juttu, joka toimii kehossamme huumeen ja alkoholin tavoin. Se addiktoi ja saa haluamaan lisää vaikka todellisuudessa kehomme ei sitä tarvisikaan. Monesti sokerinhimo saattaa kertoa vaikka nälästä tai janosta, kehomme kaipaa jotain mutta ei yllättäen sokeria. Himo saattaa olla myös enemmän henkistä kuin fyysistä. Paljon on ollut lehtijuttuja myös siitä kuinka sokeri lisää stressiä ja aiheuttaa riippuvuutta. Onko tässä aineessa mitään hyvää ja silti me syömme sitä jos ei muuten, niin useimmiten piilosokerin muodossa?

IMG_7850-001

Jos verrataan valkoista sokeria vaikka hunajaan. Kyllähän hunajakin on makeaa mutta ei siihen samanlaista himoa tule, ei ainakaan minulla. Ja sama pätee hedelmiin. Ne kyllä maistuvat hyvältä mutta ei niitä samalla tavalla himoitse, kuin vaikka ällösokerisia vaahtokarkkeja. Itse olenkin kokenut suomalaisen hunajan ehkä parhaaksi makeuttajaksi ja sitä suosinkin. Myös hedelmistä banaani ja omena ovat aika passeleita jos halutaan vaikka smoothieen lisämakeutta, tai taatelit. Makeutusaineita vastustan ihan henkeen ja vereen, joten niitä en tule ostamaan enää ikinä. Kuten joskus postauksessa mainitsin, juon mieluummin lasin sokerilimua kuin aspartaami shaibaa. Steviaankin suhtaudun hieman epäillen. Molemmat ovat tällaisia ”ihmisille tehtyjä” uuden ajan makeuttajia. Hunaja on ollut olemassa iät ja ajat, sataprosenttinen luonnontuote jos ostaa suomalaista ja vieläpä luomua. 😉

Uskon aika pitkälti myös siihen, että sokeri vaikuttaa paljon paitsi oloomme, myös ihoomme ja kehon yleiseen toimivuuteen. En ole ollut aikaisemminkaan mikään sokerin suurkuluttaja mutta nykyään tosiaan vielä vähemmän. En tiedä onko sillä suoranaista vaikutusta esimerkiksi ihon kuntoon omalla kohdallani, mutta ainakin oloni ja mieleni ovat olleet huomattavasti virkeämmät! Varmasti ihmisillä, joilla sokerin käyttö on jo valmiiksi runsasta erot vähentämisen jälkeen ovat selvemmin vielä nähtävissä.

Onko kenenkään muun kohdalla sokerin käyttö vähentynyt näin vuoden alun kunniaksi? Millaisia vaikutuksia olette olossanne havainneet? 

Kommentit (2)
  1. Itse aloitin reilu viikko sitten herkkulakon, juuri tämän sokeririippuvaisuuteni vuoksi. Tiedän, että monet herkuttelevat vaikka viikonloppuisin, mutta mulla se tuntui nyt joulun jäljiltä leviävän käsiin ja pienikin väsy ym oli hyvä tekosyy mättää suklaata nassuun kotisohvalla maaten. Niinpä ajattelin että totaalinen vieroitus hetkeksi voisi tehdä hyvää. Jostain muistan lukeneeni, että uuden tavan oppiminen vie 21 päivää. Niinpä teippasin 21 lappua keittiön kaapin oveen ja nyin nyt joka aamu yhden lapun pois 🙂 Kohta 2 viikkoa takana! Pari heikkoa hetkeä on tullut, mutta en ole sortunut sokeriherkkuihin! Mulla on vieläpä sellainen työ, jossa on koko ajan tarjolla jotain pullaa/kakkua/leivonnaista, niin siitäkin syystä tämä vieroitus on tärkeää. Katsotaan miten käy sitten kun laput loppuvat, ehkä yritän opetella sitä viikonloppuherkuttelua sellaisessa järkevässä mittakaavassa (eikä ostamalla kilon irttaripussin tms…) Mutta jo tässä reilun viikon aikana olen huomannut, että turvotus kropassa on kyllä vähentynyt! Ihanaa, housunnappi ei paina vatsamakkaroita ;P ja ihan kuin jenkkakahvatkin olisivat ihan pikkuiset sulaneet…. 🙂

    1. Moikka,

      Toisille tosiaan sopii totaalilakko -toisille ei. Ihan mahtava tapa tuo lappusysteemi! Ja upea suoristus, että jo pari viikkoa olet sinnitellyt. Varmasti se himo lopulta sitten katoaakin kokonaan ja siitä voi sitten alkaa opettelemaan sitä itselleen sopivaa balanssia. 🙂

      Sokeri on kyllä pahin jos haluaa yhtään painoa pudottaa… Se on niin turhaa energiaa kropallemme ja kerää nestettä. Tsemppiä projektin etenemiseen!! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *