Hiilarit -hyviksiä vai pahiksia?

Ravintomme koostuu pääosin kolmesta energiaa tuovasta ravintoaineesta: proteiinista, rasvasta ja hiilihydraateista. Jokainen näistä lähteistä on mielipiteitä jakava. Nykyään on oikeastaan todella vaikeaa syödä ”oikein”, koska olemassa ei tavallaan ole enää niin selkeästi oikeaa ja väärää. On vaan se itselleen oikea tapa. Osa karttaa rasvoja, toinen hiilareita ja kolmas lappaa näitä edellä mainitsemiani kaksin käsin. Olemme erilaisia, mutta periaatteessahan kehomme tarvitsee samoja aineita toimiakseen idyllisellä tavalla. Jos emme saisi laisinkaan esimerkiksi rasvaa, kehoomme muodostuisi puutostiloja, aivomme eivät toimisi ja todennäköisesti tuon puutoksen voisi jollain tapaa huomata myös ulkomuodostamme.

IMG_8666-002

Tässä postauksessa ajattelin jutella nimenomaan hiilihydraateista, niistä energianlähteistä joista puhuttaessa aivan liian moni näkee punaista. Hiilihydraatteja saa siis pääosin hedelmistä, kasviksista, viljatuotteista ja marjoista. Urheileva ihminen tarvitsee hiilareita jotta jaksaa treenata. Tuo edellinen lause oli joskus itsellenikin utopistinen ja ”karppitrendin” vallitessa yritin minäkin vähentää hiilarit minimiin. Korvasin tuota vajetta kehossani lappaamalla runsaasti kanaa (olisi pitänyt ehkä suosia rasvaisempaa lihaa…) ja maitotuotteita, kuten nyt esimerkiksi rahkoja. Tämä yhdistelmä ei yksinkertaisesti sopinut omalle kropalleni. Olo oli jatkuvasti heikko, väsytti, sain hirveitä ”leipähimo-kohtauksia” ja kuten olen kertonut vatsani oireili. Lisäboostia hommaan toi varmasti vielä ikiihanat light-tuotteet ja valmisruoat, joita käytin päivittäin.

En missään nimessä sano etteikö karppaaminen sopisi osalle ihmistä, varmasti sopii. Minä olen vaan ihminen joka tarvitsee myös hiilareita kehoonsa. Hiilareiden ei kuitenkaan tarvitse olla oitis lautasellinen pastaa tai monta siivua leipää, vaan aina voi valita hieman paremmin. Jokainen tietää, että marjat ja kasvikset ovat terveellinen osa ravintoamme. Itse syön molempia päivittäin, etenkin marjoja. Näiden lisäksi syön riisiä, kauraa ja aina välillä jos mieli tekee niin gluteenittomia viljatuotteita. Olen kuitenkin huomannut, että paras vaihtoehto itselleni on riisi tai vastaavasti se kaura luomuna. Kun käytän edellä mainitsemiani ravintoni tukena jaksan paremmin ja minulla on energiaa arjen lisäksi myös treenaamiseen!

IMG_5344

Mutta millaiset määrät hiilareita sitten ovat ok? Tällaiselle tyypille joka ei laske mitään lukuja mitä ruokaan tulee, tämäkin homma menee aikalailla mututuntumalla, kehoa kuunnellen. Valitettavasti huomaan vähän liian usein ”unohtaneeni” hiilarit vähemmälle ja tämä näkyy esimerkiksi salilla vähäisenä hikoiluna. Näissä tilanteissa keho ikäänkuin jumittaa paikallaan, eikä selvästikään toimi ihan kuten sen luonnollisesti kuuluisi. Joudunkin jatkuvasti muistuttamaan itseäni siitä, että muistan syödä hiilareita riittämiin. Luulen, että tämäkin korjaantuu uuden työni myötä, kun aloitan taas eväiden tekemisen ja vastaavasti syön enemmän ruokaa kotona jolloin kokonaisuuteen pystyy entistä enemmän vaikuttamaan itse.

Uskon vahvasti siihen, että sopiva määrä hiilareita on sellainen juttu joka pitää meidät osittain vireessä ja auttaa jaksamaan. Myös urheilusuorituksiin hiilarit tuovat sitä toivottua kestävyyttä! Jos mietitään, että kymmenen kilometrin lenkille lähdetään maitorahka tankkauksella veikkaan, että heikotus saattaa iskeä kesken treenin. Hiilarit antavatkin meille pitkäkestoista jaksamista, josta itse pidän. Hiilariähkyäkin kannattaa kuitenkin välttää… Se on usein vaarana esimerkiksi pasta -ja riisiruokien kanssa, joiden jälkeen olo saattaa olla kuin unessa kävelisi koko loppupäivän.

IMG_8124

Näin loppuun sanoisin siis, että hiilarit ovat hyviksiä jos valitsee itselleen sopivia sellaisia. Niitä ei kannata turhaan pelätä. Leipää ei kuitenkaan välttämättä kannata syödä jos se tekee vatsasta ilmapallon. Ihan sama mitä suomalaiset ravitsemussuositukset tästä sanovat jos kehosi kertoo toista. Itse en muutenkaan suosittele noudattamaan mitään ohjeita mitä ruokailemiseen tulee, vaan ennemminkin kokeilemaan mikä tuntuu itsestään hyvältä. Tässä ajassa se on onneksi enemmän kuin okei!

Suositteko te hiilareita ruokavaliossanne? Mistä lähteistä? Olisi myös mielenkiintoista kuulla reagoiko muiden keho jos hiilareita tulee liian vähän?

On my way

6 vastausta artikkeliin “Hiilarit -hyviksiä vai pahiksia?”

  1. Oi ihana postaus, kiitos tästä :) Mun mielest sen kyl huomaa salilla jos ei oo syöny hiilareita, huippaa ja energia ei riitä mihinkään! ärsyttää jatkuva piikittely siitä jos vaikka syö täysjyväpastaa silloin tällöin nii se on hirveä synti muiden mielestä!

    • Kiva kuulla. :)

      Nojoo, usein se vaikuttaa nimenomaan tuolla tavoin. Heikottaa, kiukuttaa tai keho ei toimi kunnolla. Lähteet kannattaa mielestäni valita sen mukaan mikä sopii parhaiten itselleen. Riisistä esim. saa vaan helposti kunnolla hiilaria verrattuna vaikka siihen, että hakisin ne marjoista. Itselleni ainakin tulee ns. vahvempi olo jos syön edes kerran päivässä juuri riisiä. Marjat ja kasvikset ovat toki osa arkea myöskin. :)

  2. Heippa, maanantaina huomasin salilla, kun energiavarastot olivat hieman tyhjät :D Vatsa kurni ja ei sitten meinannut millään jaksaa tehdä mitään. No hyvä treeni oli silti;) En voisi kyllä ikinä luopua hiilareista. En ole oikeastaan edes miettinyt tai pitänyt sitä vaihtoehtona. Riisi, bataatti, pasta, leipä(harvoin tosin), eri vihannekset nam! Täysjyvää tosin olla pitää aina! Ja perunat kesällä tietenkin :D Tuoretta vastaleivottua leipää voisin syödä ties kuinka paljon, se takia en osta kotiin ollenkaan. Poikkiksella lapsesta asti ollut diabetes, joten pakkasessa ja kaapeissa aina jtn täytyy olla varalla…

    • Kyllä! Valkkaa niistä itselleen parhaiten sopivat lähteet. Ja gluteenitonkin toimii jos vatsa oikkuaa. :)

      Salilla tosiaan hikoilee ja jaksaa ihan eri tavoin jos nauttii edes jonkun verran hiilareita. En tosin kannusta puputtamaan viljoja mielin määrin kuitenkaan. Leipää pidän itse aika turhana varsinkin jos sitä nauttii helposti monta palaa kerralla. Toisinaan se on kyllä niin hyvää mutta en itse päivittäin enää koe tarvitsevani.

  3. Itse kuljen kultaista keskitietä. Eli pääsääntöisesti lounas vähähiilarisena (salaattilounas) ja päivällinen ns. normaali kotiruoka. Toki siinäkin katson määrää, eli en lappaa puolta lautasellista pastaa. Leivän syöntiä olen vähentänyt ja sen vähäisen vaihtanut gluteenittomaan koska kokeiluna se vaan tuntuu omalle kropalle paremmalta kuin viljaleivät joista tulee helposti turvotusta ja mahakipua. Mun mielestä itse kokeilemalla löytää parhaimmat valinnat.

    • Kuulostaa hyvältä ja terveeltä suhtautumiselta. Juuri näin itsekin asian ajattelen. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta