Kohtaamisista

Elämämme on täynnä kohtaamisia -jokainen päivä, 365 vuorokautta vuodessa. Kohtaamme ihmisiä kadulla ohimennen, ehkä kaupan kassajonossa, kodin rappukäytävässä, salilla tai lenkillä. Tiedätte varmasti sen tunteen, kun törmää usein samaan ihmiseen jolle tekisi mieli jo sanoa ”moi” mutta ei kehtaa, koska ei tunne. Hymyn voi ehkä lahjoittaa mutta moi saattaa olla liikaa meille suomalaisille. Ettei nyt vaan luule mitään… 😀 Ja joo, minä olen juuri tuollainen perus suomalainen. 🙂

Itse uskon vahvasti siihen, että jokainen kohtaamamme ihminen on ohjattu tiellemme. Etenkin ne ihmiset, jotka tulevat polullemme vahvemmin ja joiden kanssa kommunikoimme enemmän kuin kerran. Meille annetaan tilaisuus ehkä antaa heille jotain, tai päinvastoin. Itse olen ainakin niin usein miettinyt sitä, kuinka mieletöntä on, että ne tietyt ihmiset on annettu elämääni tuomaan iloa, lohdutusta ja sanomaan oikeita sanoja oikealla hetkellä. Toisinaan nimittäin oma viisaus ei riitä. Usein se on se toinen ihminen, joka meille kertoo niitä elämän totuuksia sillä hetkellä, jolla emme itse kykene ehkä käsittelemään ajatuksiamme tarpeeksi loogisesti. Itselleni tulee ainakin niin hyvä fiilis siitä jos ystäväni toteaa minulle, että vitsit tuon minä halusinkin kuulla. Miten löysit nuo oikeat sanat tähän hetkeen? Se on sitä vuorovaikutusta, toisen ihmisen rikastuttamista ja tämä tietenkin pätee molemmin puolin.

IMG_8899-3

Moni sanoo, että ihminen tarvitsee sen, että voi luottaa johonkin. Se on ihmismielelle ”terveellistä” jotta voit ajatella kaikella olevan tarkoitus ja voivansa luottaa sellaiseen, mikä ei ole konkreettista. Tottakai itsekin olen monesti näitä asioita funtsinut mutta kaikesta huolimatta tullut vahvasti siihen tulokseen, että pakko olla jotain. Olisi aika tylsää jos ei olisi olemassa mitään näkymättömiä asioita/voimia, vaan pelkästään me ihmiset. Jotkut asiat ovat nimittäin sellaisia, joihin ihmisjärki ei riitä. Ja näitä ovat nimenomaan nämä kohtaamiset, asioiden ihmeelliset paikalleen loksahdukset, karma, johdatus millä nimellä kukin näitä tahtoo ikinä kutsuakaan.

Uskon myös siihen, että elämäämme tulee toisinaan ns. ”vääriä oikeita” ihmisiä, joista emme saa aina hyvää mutta jälkikäteen ajateltuna ne ikävimmätkin asiat ovat saattaneet kouluttaa meitä kohti nykyistä. Itse voin ainakin sanoa, että aikanaan hengailin niin väärien tyyppien seurassa ettei tosikaan mutta hittolainen miten paljon opin noista ajoista! Tänä päivänä saatan kyllä viettää aikaa ihmisten kanssa jotka ovat esimerkiksi arvomaailmaltaan erilaisia kuin minä mutta koen, että heillä ei ole enää vaikutusta omaan ajatusmaailmaani. Nykyään sitä on niin vahva luotto siihen mitä on ja mitkä ovat omat arvot, tavoitteet ja asiat joita tahtoo vaalia. Tärkeintä on kohdata myös näitä ihmisiä, ehkä pyrkiä antamaan heille jotain jolla on merkitystä jos ei nyt, niin vielä joku päivä.

IMG_8896

Tulipas syvällistä pohdiskelua näin sunnuntain ratoksi. Minulla on ollut jälleen viime aikoina tällainen ajatusten kausi, joka pitää sisällään monenlaisia syvällisiä fiilistelyjä ja tätä edellä mainitsemaani seikkaa olen paljon kelaillut viime päivinä. Ehkä tämä johtuu uudesta työstäni joka sekin tuli tavallaan niin oikeaan saumaan ja oikealla hetkellä. Jostain syystä vaan luotan, uskon ja tunnen sen, että tässä on kaikessa nyt jotain. Nojoo, ensi viikolla taas kevyempiä aiheita, lupaan. 😉

Uskotteko te kohtaamisiin? Heräsikö ajatuksia, fiiliksiä? 

Kommentit (7)
  1. nimenomaan! 🙂 ja hei, kuulostaa kivalta sinun uusi työ, sieltä niitä uusia tuulia puskee!

  2. heippa, olen jo pitkään lukenut blogiasi, mutta en ole koskaan vielä kommentoinut mitään postaustasi. olet aika erilainen ihminen kuin minä itse (joka tietenkin on rikkaus), mutta silti sinulla on joitakin samankaltaisia mielipiteitä ja ajatuksia asioista kuin minulla ja ehkäpä juuri tämän takia pidän blogiasi loistavana ja mielenkiintoisena. itse ainakin uskon myös kohtaamisiin ”oikeiden” ja ”väärien” ihmisten kanssa. oli todella mielenkiintoista lukea myös aiempaa postaustasi ensimmäisestä-, hullusta- sekä tosirakkaudesta ja se pisti itsenikin miettimään omia suhteitani. vaikka kirjoitatkin paljon ulkonäköön ja ravintoon liittyvistä asioista, on tosi mukavaa että kirjotat välillä myös syvällisiä ja pohdiskelevia juttuja. en voi edes kuvitella miten hankala paikka ero ja erosta selviäminen on, ja toivotan kaikki tsempit sulle auringon kera 🙂 haluaisin kysyä sinulta, että oletko kokopäivätyössä jossakin ja mitä teet työksesi? muistan että olen joskus lukenut aiheesta jotain, mutta olisi kiva tietää nykypäivän tilanteesi. tietenkään ei ole pakko kertoa! 🙂

    1. Ihana palaute, kiitos tästä!! 🙂 Ainahan bloggaajan ei tarvitsekaan kokonaisuutena niin miellyttää jos siellä on edes ne pari juttua joihin tarttua… 😉

      Itseasiassa olen vaihtamassa työtä huhtikuun alussa. Siirryn bloggaajaksi ja sen rinnalla osa-aikaiseksi myyjäksi By the way -sisustus-muoti liikkeeseen Kamppiin. Jätän siis kokopäivätyöni toimistossa jossa olen ollut pari vuotta. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *