Vapun Iltalehdessä!

Oikein ihanaa vappua jokaiselle lukijalle! Tänäänhän voidaan virallisesti korkata kesäkausi alkaneeksi ja itseasiassa tällä hetkellä ulkona näyttää ja myös tuntuu sille. Ihana aurinko! Toivottavasti se vaan jaksaisi paistaa ihan iltaan saakka. :)

Ajattelin vinkata teille eräästä asiasta, nimittäin minusta on pieni haastattelu vapun Iltalehdessä. Annan jutussa ”kasvot” vatsavaivoille ja kerroin lyhykäisesti haastattelijalle minun tarinani. Minusta on ylipäänsä hienoa, että aiheesta kirjoitetaan ja sitä esille nostetaan. Liian moni kärsii vatsan oikuista edes tietämättä, että asialle voisi ehkä jotain tehdäkin.

IMG_2880-2

Oma tieni oli aikanaan hyvin vaikea ja kärsin vatsani kanssa todella paljon, jopa kyyneleitäkin tuli vuodatettua useampaan otteeseen. Kaikkien läpikäymieni kokemuksien vuoksi seisonkin vahvasti oman elämäntapani takana. Syön kuten syön ja siihen ei ole muilla sanomista. Tänä päivänä on nimittäin hyvin valitettavaa, että ruokavalioeroavaisuuksia ihmetellään ääneen ja ollaan jopa tuomitsemassa ”trendiruokavalioon” hurahtaneeksi. Helppohan se on niiden ihmisten tuomita, jotka eivät itse ole ongelmia ruoan kanssa läpi käyneet. Ja siis ylipäänsä se, että toimii eri tavoin kuin muut aiheuttaa aivan liian usein närää. Mielestäni sitä, että syö eri tavoin kuin valtaosa tai rajoittaa ruokavaliotaan Suomen ruokaympyrästä, ei pitäisi joutua millään tapaa selittelemään. Jokainen varmasti valitsee ruokavalionsa oman hyvinvointinsa ehdoilla.

IMG_2873-2

Itse saan olla kyllä siinä mielessä onnellinen, että vatsani on parantunut tässä parin vuoden aikana hyvin paljon. Edelleen vältän maitotuotteita arjessani, sillä ilman niitä voin niin paljon paremmin. Myöskään viljoja en puputa muuta kuin oikeastaan vaan kauraa. Silti välillä teen poikkeuksia, kuten haastiksessa mainitaankin ja tämä toimii kohdallani hienosti. Toisinaan saattaa tulla kyllä virhelyöntejä, sillä koskaan et voi oikein tietää miten vatsa reagoi. Toisena päivänä se saattaa hyvinkin kestää sen vuohenjuustosalaatin ja toisena ei. Elämä on riskien ottoa ja niimpä myöskin tällä saraa.

Mutta se vatsavaivoista. Lukaskaahan juttu jos saatte lehden käsiinne. :) Itse suuntaan kohta lenkin jälkeiseen suihkuun ja sitten alankin valmistautumaan juhlia varten. Ensimmäinen etappi on Ullanlinnassa, jossa on pirskeet ja siitä sitten suunnataan porukalla Hernesaaren Rannan avajaisiin. Toivottavasti tuo aurinko jaksaa lämmittää!

Vappuja jokaiselle! <3

Opiskelusta ja työelämästä

Joku teistä jätti jokunen aika sitten kommenttiboksiini postaustoiveen siitä, että haluaisi kuulla hieman tarkemmin työhistoriastani ja mitä olen ylipäänsä elämäni aikana opiskellut. Tänään tuntuu sille ettei ole mitään erikoisempaa aihetta, joten postailen mielelläni nimenomaan tästä teille. Minkälaisen tien olen kulkenut ja miten päätynyt tähän pisteeseen, jossa nyt olen? Saa muuten jatkossakin antaa näitä postausideoita, sillä mielelläni niitä myös toteutan. :)

IMG_7625-2

Oma työhistoriani alkaa kuudennelta luokalta, jonka jälkeen olen ollut joka ikinen kesä kesätöissä siihen saakka kunnes opinnot lopetin. Mansikanpoimijana, myyjänä, kiireapulaisena, siivoojana ja mitäs vielä? Olen saanut kasvatuksen joka kannustaa työntekoon ja siihen, että rahaa ei tule ellei itse näe vaivaa sen eteen. Tuo ajatusmalli onkin iskostunut aika syvälle ajatusmaailmaani ja tosiaan töitä on tullut tehtyä jos jonkunlaisissa paikoissa. Yläkoulun jälkeen lähdin opiskelemaan lähihoitajaksi, joka tuntui silloin oikealta vaihtoehdolta. Haaveilin kätilön ammatista mutta kas kummaa, ajatukseni muuttuivat opintojen edetessä. Valmistuttuani hoitajaksi muutin Helsinkiin ja sain paikan eräästä koulusta vaikean erityislapsen henkilökohtaisena avustajana. Tuolla työskentelin lukukauden, jonka jälkeen jo mietin mitäs sitten? Koulumaailma oli surkeasti palkattu ja todella raskas. Taisin olla tuolloin 19-20-vuotias.

Minähän en ole oikein koskaan tiennyt selvästi mitä haluan. Olen miettinyt vestonomia, sitä kätilöä, eläinlääkäriä, optikkoa, suuhygienistiä ja jopa ammattiurheilijaa. Kaikenlaisia ajatuksia on ollut mutta mikään ei ole sitten vuosien edetessä enää tuntunutkaan sellaiselle, joka kiinnostaisi riittävästi. Kun lopetin työskentelyn koululla menin henkilöstövuokraus palveluiden listoille (kuten Seure), mikä tarkoittaa sitä, että voit itse valikoida minne menet minäkin päivänä töihin. Tein siis paljon keikkaa eri päiväkodeissa, sairaaloissa, kotihoidossa ja muissa lähihoitajan työtehtävissä. Töitä oli niin paljon ja valinnanvaraa riitti. Myös promohommat tulivat tuossa vaiheessa kuvioihin. Nautinkin siitä, että elämäni oli kirjavaa ja työt hyvin erilaisia.  Sopi muutenkin niin levottomaan elämäntyyliini. Tässä vaiheessa en siis oikeastaan kauheasti edes miettinyt asioita pidemmällä tähtäimellä, vaan lähinnä elin viikonlopuille ja juhlimiselle. Aloitin muuten bloginikin näihin aikoihin, eli vuonna 2010.

IMG_7617

Sitten alkoi iskemään se vaihe, että sain tarpeekseni epäsäännöllisyydestä ja etenkin niistä hoitoalan töistä. Työn raskaus ei vaan kohdannut palkan kanssa, eikä hoitoala edes ole koskaan ollut itselleni kutsumusammatti. Nyt jos minulta kysytään miksi alalle päädyin, en oikein osaa sanoa? Moni ystäväni opiskeli alaa, joten se lieni silloin omasta mielestäni mukavin ratkaisu. Tässä vaiheessa sitten päädyinkin töihin erään kaupan leivos/konditoria-tiskille, jossa taisin työskennellä puolisen vuotta kunnes lähdin opiskelemaan merkonomiksi. Tuo oli niin oikea valinta tuossa kohtaa. Koulu tuntui mielekkäältä ja alakin houkutteli, opiskeluvaihe myös rauhoitti elämääni aika paljon. Aloitin työskentelyn Lindexissä opintojen ohessa ja tein edelleen satunnaisia promojuttuja.

Valmistuttuani merkonomiksi olin hetken Lindexissä, jonka jälkeen hain Vero Modaan ja sain sieltä paikan. Alkuun viihdyin erinomaisesti, kunnes monet asiat ajoivat minut haluamaan pois. Olinkohan Vertsussa vuoden päivät? Vero Modan jälkeen pääsin heti seuraavaan paikkaan, jonka vuoksi sitten irtisanoin itseni ja sittenhän sitä tehtiinkin toimisto-asiakaspalvelutyötä 2,5 vuoden ajan. Tuo on oikeasti pisin aika jonka olen koskaan ollut yhdessä ja samassa työpaikassa. :D Nyt olenkin sitten jälleen myymälätyössä mutta vaan osa-aikaisena. Blogini alkoi kasvamaan suuresti muutettuani FitFashionin alle 2014 vuoden lopulla, mikä sitten on mahdollistanut minulle nämä nykyiset valintani. Vielä vuosi sitten en oikein osannut tästä meiningistä edes haaveilla, mutta nyt olen todella onnellinen tilanteestani.

IMG_7621

Monesti minulta kysytään ajattelinko vielä opiskella ja mitä tulevaisuudessa? Tottakai nykyään mietin tulevaa eri tavoin kuin silloin parikymppisenä, jolloin sitä olisi ollut syytä ehkä vähän enemmänkin funtsia. Silti jos en olisi käynyt elämääni läpi kuten olen sen tähän saakka käynyt, en välttämättä olisi tässä yhtä onnellisena ja iloisena siitä mitä saan tällä hetkellä tehdä. Itselleni ei siis ole koskaan ollut tärkeintä raha tai paksun lompakon kasvattaminen. On mukava olla hyvin toimeentuleva mutta onnellisuus on silti tärkeintä. Se ehkä paistaakin valinnoistani, sillä en ole pitkäjänteisesti tavoitellut jotain suurta rahakasta uraa. Olen mennyt hyvin pitkälti tunteet ja fiilikset edellä ja se on ollut oma tieni.

Tulevaisuudessa en tiedä puraiseeko opiskelukärpänen vai mihin tieni vie. Tällä hetkellä kuitenkin se luovuus elämässäni tuntuu juuri sille, jota olen kaivannut. Nautinkin suuresti blogini kanssa työskentelystä ja myös asiakaspalvelu ihanassa myymälässä on ollut todella mieluisaa. Koen oloni jollain tapaa hyvinkin vapautuneeksi. Koskaan ei kuitenkaan kannata sanoa ei koskaan, sillä en voi tietää. Päivä kerrallaan ja samaan aikaan päässään kasvatellen niitä unelmia, joita ei uskalla edes ääneen sanoa. :)

Nyt tekisi mieli kysyä teidän työ -ja opiskeluvalinnoista mutta taitaa olla liian työlästä kommentoida? :) Ymmärrän hyvin. Tämänkin kirjoittaminen vaati jokusen tunnin ja vieläpä muistin terästämistä.

Oikein ihanaa ja energistä perjantaita jokaiselle! ♥

Kuvat: Janita Autio