Kun ei ole mitään annettavaa

Mietin eilen illalla kuumeisesti mistä ihmeestä kirjoittaisin tänään. Olen vetänyt viimeiset pari viikkoa aika kovalla työtahdilla mikä on osittain ollut pois siitä flowsta joka minulla aina blogini suhteen vallitsee. Kärsin nimittäin todella harvoin inspiraation tai ideoiden puutteesta mutta viime päivinä kiireinen meininki on kyllä verottanut. Tuntuu ettei ole oikein mitään annettavaa, haluaisin itse vaan vastaanottaa.

IMG_0879-2

Välillä on mielestäni ihan ok olla sellaisessa olotilassa jossa flow ei ole parhaimmillaan ja ideat eivät pulppua. Veikkaan, että useammassakin luovassa työssä tällaisia päiviä tulee ja niille ei vaan mahda mitään. Yleensä ne parhaat ideat tulevat nimenomaan silloin, kun elämässä on tietynlainen kokonaisvaltainen balanssi. Tai itse ainakin koen niin. Pitää olla aikaa ajatella ja fiilistellä asioita. Jos näin ei ole, homma on aika väkinäistä. Moni voi ajatella, että kirjoittaminen on helppoa mutta ei se aina vaan ole. Toisinaan mielessä pyörii niin paljon muutakin kuin raakapuurot tai syvälliset, rakentavat pohdinnat. Itseasiassa juuri nyt en pysty edes miettimään mitään syvällistä shaissea. Jos siis ihan rehellisiä ollaan…

Moni bloggaaja varmasti piilottaa nämä tunteet eikä missään nimessä jaa niitä somessa. Itse taas koen, että haluan pitää teidät mukana elämäni menossa ja juuri näissäkin hetkissä kirjoittaa. Kertoa mitä kuuluu ja miltä tuntuu. Jokainen postaus ei vaan voi olla mitään hypetystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä, kuinka olen pirteä kuin peipponen. Vaikka tahdon jakaa kivoja fiiliksiä, haluan kuitenkin olla rehellinen. Välillä minäkin olen väsynyt, oikukas, innoton tai tyyppi jolla ei vaan ole ideoita. Tiedän, että tämä fiilis ei tule kestämään kovin pitkään mutta nyt tuntuu tältä ja se on varmaan ihan ok. Vaikeintahan itselleni on nimenomaan myöntää se, että on ok tuntea näin. Välillä on ok olla tyyppi jolla ei ole mitään annettavaa.

IMG_0885-6

Kuten alkuun kirjoitin, olisi mukavaa olla vastaanottavana osapuolena. Saada jotain kivaa juttua teiltä, tyypeiltä jotka ehkä käytte blogissani päivittäin, olette ehkä käyneet jo vuosia mutta en tiedä keitä olette? Minusta on hauska, että nykyään yhä useampi tulee kertomaan livenä, että lukee blogiani. Se on hassua mutta hauskaa. Tuntuu kuin teidän kanssanne olisi jonkunlainen yhteys jo olemassa vaikka emme tunnekaan.

Joskus reilu vuosi sitten tein sellaisen postauksen jossa pyysin teitä kertomaan keitä olette ja se oli todella mielenkiintoinen. Nyt on jotenkin taas sellainen fiilis, että olisi kiva lukea jotain teistä. Uusia lukijoitakin on varmaan matkaan taas eksynyt. Ei tarvitse välttämättä kirjoittaa tyylillä olen 22 ja Tampereelta, vaan ihan vapaasti. Keitä olette, mitä teille kuuluu ja miksi luette blogiani?

Vaikka teksti ei tällä kertaa ollutkaan mikään positiivisuuden huipentuma, niin toivotan teille ihanaa lauantaita! Nauttikaahan päivästä, hymyilkää ja olkaa tuolla ulkona auringossa. 🙂

Kommentit (30)
  1. laiskis-pulskis
    18.4.2016, 13:30

    Moi:)
    Olen turkulainen biologi ja tällä hetkellä teen työkseni väitöskirjaa. Mulle tärkeintä elämässä on rehellisesti sanoen mun ja mieheni kissa (ja on se mieskin hyvin tärkeä, tietysti:) ). Olen ollut liikunnavihaaja suurimman osan elämästäni, mutta reilu vuosi sitten aloin lenkkeillä ja rauhallisesta juoksemisesta tulikin mun juttu. Olen ollut teini-iästä viime vuosiin saakka aika gootti/rock-tyylinen ja nyt lopulta viimeisen vuoden aikana alkanut etsiä uutta tyyliä. Elämääni tuli synkkiä ja raskaita käänteitä ja sellainen keinotekoinen synkkyys lakkasi viehättämästä. On hankalaa, mutta myös jännittävää, aloittaa ulkoisen itsensä etsiminen ihan puhtaalta pöydältä. Tykkään siis etsiä sun blogista tyyli- ja asuvinkkejä. Tykkään myös niistä syvällisistä ja toisaalta arkipäiväisistä kuulumispostauksista, ja tykkään ihan hurjasti kun sun kuvissa on usein somisteena kukkia:) Monista periaatteessa aika vastaavista blogeista sun blogi erottuu siten, että vaikutat viisaalta ja ”ei-hurahtaneelta”. Se kuuluisa kultainen keskitie, sellainen tasapaino ja hyvä olo paistavat läpi. Pidän siitä tietynlaisesta armollisuudesta ja kireyden puutteesta. Monissa blogeissa (ja monet ihmiset) on mun makuun liikaa verenmaku suussa treenaamista, liian tiukkaa ruokavaliota, liikaa ehdottomia totuuksia (tyyliin hiilari=myrkky). Kuitenkin olen löytänyt sun avulla chia-siemenet:D
    Ja arvostan myös sitä että uskot Jumalaan ja uskalsit kirjoittaa siitä. Tässäkin asiassa tällaisia esikuvia, jotka eivät tee aatteestaan liian suurta numeroa, on tosi harvassa.

    1. Olipas mukava kommentti, kiitos kun sen kirjoitit. Löysin sieltä aika yllättäviäkin asioita, jotka sinua miellyttävät. Kuten vaikka ne kukat. Ihanaa, että jotkut huomaavat tällaisetkin seikat ja pistävät mieleensä. 🙂

      Joskus elämä tosiaan vie suuntaan jonka seurauksena koko pakka on laitettava uusiksi. Tuo voi toisaalta olla hyvinkin vapauttavaa ja vaikka se nyt olisikin haastavaa, saattaa asiat aueta sinulle ihan eri tavoin hetken päästä. Ymmärrän myös fiiliksesi tuosta keinotekoisesta synkkyydestä. Vaikka esimerkiksi pukeutumisessa musta on useammalle meistä ihan normaali väri -saattaa se toisille olla viiten johonkin ikävään ja synkkään. Onneksi tästä maailmasta löytyy paljon valoja ja värejä!

      Toivon sinulle todella pajon kaikkea hyvää ja ihanaa kevättä! Toivottavasti voin jatkossakin antaa sinulle blogini kautta jotain sellaista jota olet täältä ennenkin löytänyt. 🙂

  2. Hei vaan!
    Ajattelin tuoda kommentoida myös, on kiva varmasti tietää enemmän ketä juttuasi käy kyttäämässä!
    Olen Annika, seikkailunhaluinen, herkästi innostuva ja usein kysymyksiä esittävä nuori proviisori Göteborgista.
    Ihan suomalainen siis, mutta tänne lääketeollisuuteen töihin tullut.
    Tykkään elämästä, elämisestä ja eläimistä! Näin hyvin tiiviisti laitettuna.
    Mitäs minulle kuuluu? HYVÄÄ! Väsynyt, mutta onnellinen. Kuten mielestäni ihmisen tulisi ollakin usein maanantai-aamuisin. Asun ihanassa kaupungissa, minulla on ihania ystäviä ja äärimmäisen mielenkiintoinen duunipaikka. Löydän helposti tekemistä, treenaan paljon, mutta myös relaan sitä tarvittaessani. Tasapainoa etsin aina, ja koitan kuunnella itseäni ja omia tuntemuksia usein!

    Tästä syystä ehkä pidän myös blogistasi. Tykkäät pohtia! Niin minäkin! Ajatusmaailma meillä on välillä kovin eri, mutta niin minulla on useimpieni ystävienikin kanssa: pidän keskusteluista, joissa ihmisillä on oikeasti sanottavaa. Kauneudenhoidossa olet ihan ässä, mutta minä en joten nämä postaukset ruukaavaat mennä nopealla skrollauksella ohi. Teet blogiasi niin kuin haluat ja sitä arvostan – sehän on blogin idea, että kirjoittaa siitä mistä haluaa!

    Täällä olen salaa lueskellut jo kauan – pitäisi vain kommentoida useammin. Kiitos ajatuksiesi jakamisesta – arvostan rehellisyyttäsi ja avoimuutta monessa asiassa.

    Meikänainen on välillä hyvin epäsäännöllisesti kirjoitellut omia ajatuksiaan julkisesti, blogini on edelleen pystyssä ja täysin inspiraation ja ajatusvirran varassa (eli huonossa jamassa). Vilkuile takaisin mikäli innostaa!
    Fantasista viikon alkua!
    Annika

    1. Kiva kommentti, kiitos. 🙂 Itsekin rakastan keskustelua jossa voi toisinaan olla mukana jopa hyvin erilaisiakin ajatusmaailmoja. Sehän se vasta melkein parasta onkin, aina voi oppia toiselta -tai vastaavasti antaa toiselle. Siksi onkin mukavaa, että jengi kommentoi niitä mielipiteitään rohkeasti. 🙂

      Pitääkin kurkata blogisi, mukavaa nähdä ketä siellä kommentoi ja lueskelee. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *