Kannattaako elämässä tyytyä vai tavoitella suuria?

Katsoin eilen Netflixistä elokuvan, joka kertoo Walt Disneyn elämästä. Ymmärtääkseni hänestä on tehty muutamakin leffa mutta tämä oli se yksilö, joka kertoo hänen taipaleensa ihan sieltä lapsuudesta ja alkumetreiltä lähtien. Elokuva oli hyvin puhutteleva, sillä se tapa miten Walt nousi aina sieltä pettymysten suosta oli jotenkin ihan huikeaa. Usein menestystarinat toki alkavat sillä, että noustaan pohjalta huipulle mutta tässä näki todellakin sen mitä se vastustus voi pahimmillaan olla. Jos sinulla on joku unelma jonka eteen tahdot taistella, mikään este tai ongelma ei todellakaan tule sen tielle. Tai sinä et anna sen tulla. Se vaatii tietynlaista tahdonvoimaa ja vaikka hetkellisesti tulisikin luovuttajaolo, unelman ajatteleminen ja se intohimo ajaa sinua silti eteenpäin.

IMG_1946-001

Elokuva puhutteli tosiaan kovasti ja sai minutkin miettimään sitä, kuinka elämässä ei kannata tyytyä vaan aina havitella sitä unelmaa joka itsellään on. Asiat eivät kuitenkaan aina mene kuten niissä satuelokuvissa, vaan välillä saattaa joutua kovastikin ponnistelemaan. Itse lukeudun niihin ihmisiin, joille se oma unelma ei ole koskaan ollut mitenkään sataprosenttisen selkeä. Olen kameleontti, joka kaipaa vaihtelua ja jonka mieli on muuttunut ainakin sata kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pikkuhiljaa elämääni ja ajatuksiini on kuitenkin tullut niitä asioita, jotka tuntuvat oikeilta ja joiden eteen tahdon nähdä vaivaa ja toisinaan jopa ponnistella.

Tiedän aika monia ihmisiä, joilla ei ole selviä säveleitä vielä minunkaan iässäni ja ne todennäköisesti hahmottuvat vasta myöhemmin. Sen lisäksihän on vielä olemassa tyyppejä, jotka tajuavat vasta suurinpiirtein eläkkeellä sen mitä olisivat koko elämänsä halunneet tehdä. Ei ole väärin elää niin, ettei varmaksi tiedä mutta tällaisessa tilanteessa kannattaa kuitenkin tehdä asioita mahdollisimman monipuolisesti. Kokeilla, nähdä ja etsiä. Joskus se oma juttu selkenee niiden monien hapuilujen jälkeen. On olemassa myös monia tarinoita siitä, kuinka oma juttu on löytynyt vasta sen jälkeen, kun on muutaman kerran tehnyt jotain täysin ”väärää”. Opiskellut vaikka väärälle alalle, josta sitten lähtenyt vallan toiseen suuntaan. Näinkin voi käydä mutta tärkeintä on se, että joku päivä löytää sen oman juttunsa. Palon tekemiseen. Niitä vääräksi kokemiaan valintoja ei kuitenkaan kannata ottaa kirjaimellisesti väärinä, vaan ennemminkin elämänkokemuksena. Väylänä kohti sitä omaa unelmaa.

IMG_1950

Itse kannustankin ihmisiä tavoittelemaan unelmiaan ja olemaan aktiivisia. Tyytyminen on mielestäni aina väärin, se on rikollista itseä kohtaan. Jos esimerkiksi työ jota teet saa sinut suurinpiirtein äkäiseksi joka ikinen päivä, kannattaa miettiä onko hommassa järkeä? Teetkö vaan hallaa itsellesi? Sama pätee elämässä myös ihmissuhteisiin. Paljon kuulee puhuttavan siitä, kuinka esimerkiksi parisuhteisiin ”tyydytään”. Kun ei nyt vaan ole tullut eteen parempaakaan niin ollaan nyt tämän tyypin kanssa. Sitten eletään jatkuvasti muita katsellen, ei hyvä. Kannattaa todella siis miettiä mitä elämältään tahtoo, mitkä asiat tekevät päivittäin onnelliseksi. Ihan jokaisella elämän osa-alueella.

Tavoitteellista maanantaita jokaiselle! Miettikää mitkä asiat ovat niitä, joiden eteen tahdotte uhrautua ja ponnistella. Olemme kuitenkin jokainen tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta ja jokaisen panos on merkittävä. Minusta muuten tuntuu, että kelailen tuota elokuvan sanomaa vielä useamman päivän ajan…

On my way

11 vastausta artikkeliin “Kannattaako elämässä tyytyä vai tavoitella suuria?”

  1. Hyvä teksti! Yleensä ne ihmiset saavuttavat unelmansa, jotka eivät välitä muiden mielipiteistä. :) Oman jutun löytäminen voi tosiaan kestää tai oikeastaan välillä se itsensä kuunteleminen voi olla vaikeaa. Itse olen lapsesta saakka tavallaan tiennyt oman juttuni, mutta ympäristö ja tietyt ihmiset ovat ehkä tahtomattaankin viestineet ettei se kannattaisi. Onneksi aikuisena voi itse päättää tekemisistään. :)

    http://www.lily.fi/blogit/stuff-about

    • Kiitos. :) No sepä, uskon samaan! Itsekin olen ollut aina ehkä hieman epävarma enkä todellakaan täysin ajatellut niin, että pystyisin tai kykenisin. Onneksi nykyään sitä on huomattavasti itsevarmempi ja luottaa omaan tekemiseensä. Toki edelleen näitä hetkiä välillä tulee, kun miettii onko itsestä mihinkään. Tuollaiset ajatukset on kuitenkin fiksuinta tunkea jonnekin kauas pois, ei tee muuten muuta kuin hallaa vaan itselleen ja omalle flowlleen. :)

  2. Ihana ja positiivinen postaus! Mä elin parikymppiseksi asti vanhempieni unelmia, kun en tiennyt, mitä oikeasti halusin (no, en tiedä tarkkaan vieläkään, mutta ymmärsin, mitä en halua). Olin ekaa vuotta lääkiksessä, kun viimein tajusin, että vierelläni on väärä ihminen (ihana ihminen, muttei minun parikseni) ja että sivuaineeksi ottamani markkinointi olikin se paras juttu yliopistossa. Olin salaa haaveillut matkailusta, luovasta työstä ja kansainvälisestä urasta. Lääkis on paikka, joka vaatii aika lailla koko elämäsi, on sidottu pitkälti Eurooppaan ja no, luovuutta löytyy joiltakin erikoisaloilta.

    Pari vuotta takaperin lähdin aika rytinällä laittamaan elämääni uusiksi. Muutin Yhdysvaltoihin (kahteenkin otteeseen, kävin välissä hetken Suomessa). Tokalla kertaa olin jenkkiyliopistossa lukemassa luovia juttuja ja kaupallista alaa. Tajusin viimein päästää irti niin siitä väärästä parista, silloisesta Suomen kotikaupungistani kuin koulustakin. Toki sukulaiset sanoivat, että olen hullu, kun jätän lääketieteen ja hyvätuloiselle alalle opiskelevan silloisen poikaystäväni. Samat ihmiset eivät kuitenkaan tainneet ymmärtää, että silloin jenkeissä olin pitkästä aikaa onnellinen ja tein asioita, joita rakastin.

    No, en ehkä (ainakaan vielä) vertaisi itseäni Walt Disneyyn, mutta sen sanon, että kannattaa todellakin uskoa unelmiin ja tehdä sitä, mitä rakastaa ja mihin uskoo. Tällä hetkellä olen ihanassa ja onnellisessa suhteessa (vaikka uskoin, etten löydä ikinä ketään, heh), teen uraa ja opiskelen eri alaa samalla avoimessa yliopistossa ja suunnittelemme yhdessä muuttoa Yhdysvaltoihin jossakin kohtaa – kannatti siis unohtaa ne äidin haaveet ja uskaltaa rakentaa omannäköistä elämää! :)

    Terkuin Nora / http://dreamerachiever.com

    • Vau, todella rohkeaa. Esimerkkisi on nimenomaan hyvä muistutus siitä kuinka paljon hyvää voimme saada jos uskallamme. Kannattaakin ehdottomasti kuunnella mitä se sydän sanoo mihin suuntaan mennä. :) Mieti jos et olisi lähtenyt? Olisit edelleen elämäntilanteessa jossa et tahtoisi täysillä olla.

      Kaikkea hyvää elämääsi! :))

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta