Voiko ylipainoinen olla onnellinen?

Törmäsin eilen tähän juttuun ja suoraan sanoen hieman järkytyin lukemastani. Tiivistettynä linkin takana on teksti jossa Australian painonpudottajien yksi valmentajista toteaa twiitissään, kuinka ei ole koskaan vielä tavannut onnellista ylipainoista. Jälkeenpäin hän kuitenkin selittelee, että tarkoitti vakavasti ylipainoista ihmistä? Saanen epäillä. Valitettavasti tänä päivänä monen ajatusmaailma on niin siinä omassa fitness-kuplassa kiinni, että ei vaan yksinkertaisesti pystytä näkemään yhtään laajemmin. Jos kaikki ympärillä olevat ihmiset ovat niitä onnettomia ylipainoisia tai personal trainereita, niin eipä ihme ettei onnellisia ylipainoisia ”ole olemassakaan”.

IMG_2159-2

Tämän tekstin tarkoitus ei ole millään tapaa puolustella ylipainoa mutta ei myöskään dissata sitä valintana. Ja kaikille ylipaino ei edes ole oma valinta. Taustalla voi olla sairautta tai ihan kaikkea muuta, kuin pelkkää sipsien mussutusta. Itse en ylipäänsä rinnasta onnellisuutta painoon tai kokoon. Jokaisen ihmisen keho on hänen omansa ja hän itse päättää treenaako vai ei, syökö terveellisesti vai ei ja ylipäänsä millaisen elämän itselleen luo. Itseäni välillä suorastaan raivostuttaa tämä nykymaailman pinnallisuus ja se, että kroppa on oikeasti se onnellisuuden määre. Kaikki pyörii vartalon ympärillä. Jos ei ole kovassa kuosissa, ei voi nauttia elämästä kuten nämä tikissä olevat pt:t. Valitettavasti pakko sanoa, että luulen monen ylipainoisen jopa nauttivan elämästään enemmän kuin se timmi personal trainer…

Itse olen huono sinällään puhumaan ylipainosta sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä olen koko elämäni ollut enemmänkin siellä toisessa päässä. Aikanaan jopa kärsin laihuudesta ja sainkin aina kuulla siitä kaikkea muuta, kuin positiivista kommentointia. Lauta, luuranko, kukkakeppi… Voin sanoa, että nuo satuttavat ihan varmasti yhtä paljon kuin läski, possu tai ihrakasa. Pystyn kokemuksieni perusteella jollain tasoa samaistumaan näihin ylipainoisiin jotka ovat nousseet parrikaadeille, koska monesti paino ei ole ongelma henkilölle itselleen mutta se on ongelma muille. Tottakai jos kuulet jatkuvasti ulkopuolisilta negatiivis sävytteistä kommentointia siitä, kuinka lihava tai laiha olet se saa sinut miettimään asiaa ikävässä valossa. Vaikka tuntisit olosi kropassasi hyväksi, saattavat tuollaiset kommentit kääntää ajatuksesi itseäsi vastaan. Etenkin, jos itsetunto on vasta rakentumisvaiheessa tai koet muutenkin olosi epävarmaksi.

IMG_2148

Asia joka tässä maailmassa on vähän pielessä on se, että liian moni asia rinnastetaan ulkokuoreen. Et voi olla onnellinen jos et näytä tietynlaiselta. Jokainen ylipainoinenhan haluaa ihan varmasti olla laiha ja toisinpäin. Tuo on tavallaan huvittavaa, koska monesti tietynlainen koko on joillekin ihan oma valinta. Joku voi vaikka viihtyä parhaiten kropassa jossa on pikkasen sitä silavaa. Onko se joltain muulta pois? Tämä pätee myös siihen, että jos joku ei nyt niitä lihaksia itselleen haluakaan tai vaikka innostu mentaalisesta kuntoilusta pitäisi senkin olla ihan ok. Kaikki jutut eivät ole kaikille ja niin se vaan on.

Herättääkö tuollainen painokeskeinen ajattelutapa teissä närää? Voiko mielestänne ylipainoinen olla onnellinen jokaisen kilonsa kanssa? 

On my way

8 vastausta artikkeliin “Voiko ylipainoinen olla onnellinen?”

  1. Tosi hyvä ja puhutteleva teksti! Uskon myös, että onnellisuus ei ole koosta tai ulkomuodosta kiinni.

    • Kiitos! Asia on mielestäni tärkeä. :) Onnellisuus voi tosiaan lähteä paljon muustakin. Annetaan jokaiselle siis vapaus valita. :))

  2. Tietysti terveellinen ruoka ja säännöllinen liikunta vaikuttavat moneen asiaan positiivisesti, niin fyysisesti kuin henkisestikin.

    Mutta oon samaa mieltä: oikea, aito onnellisuus ei ole tippaakaan kiinni mistään ulkonäköön, painoon tai kokoon liittyvästä. :)

    T: Kiti
    http://www.lily.fi/blogit/katso-tarkemmin

    • Myös omassa elämässäni näin. Jotkut kuitenkin inhoavat esim. liikuntaa. Kaikki kun eivät siitä vaan pidä. Mielestäni pakottaakaan ei siis saisi tai ylipäänsä yleistää tuolla tavoin. Moni on varmasti onnellinen niin paljon muistakin syistä kuin mitä siihen kroppaan tai sen kokoon tulee.

    • Siis parrikaadeille, sinne oli eksynyt yksi turha kirjain vahingossa. Tajusit kuitenkin varmaan mitä sillä tarkoitin…

  3. Hyvää pohdintaa. :) Asian ytimessä!

    Tuntuu, että nykyään kaikki elämässä pyörii sanan ”tikissä” ympärillä. Lihavat ovat automaattisesti surullisia, rumia ja itseensä tyytymättömiä vaikkei ne sitä myöntäis. Laihoilla taas pyyhkii hyvin, on varaa esitellä kroppaansa ja muutenkin laihathan on kauniita ofc. Lihava ei voi olla kaunis tai komea. Hohhoijaaaaaa

    En ymmärrä missä vaiheessa tää elämä muuttu sellaseks laihat vs lihavat. Miksei vaan jokainen saa keskittyä omaan itseensä ja siihen, missä koossa voi itse hyvin (Tietty jos ihminen on sairas ylipainonsa takia, pitäis asialle tehdä jotain. Täähän asia pätee kans laihuuteen, sairaaloisen laiha ihminen tarvitsee apua).

    Toi lause : ”Valitettavasti pakko sanoa, että luulen monen ylipainoisen jopa nauttivan elämästään enemmän kuin se timmi personal trainer” pitää varmasti paikkansa joidenkin kohdalla. Kokisin ainakin itse tosi ahdistavaks sellasen elämän, jossa _kaikki_ pyörii vaan sen liikunnan ja ravinnon ehdoilla. Kaikki punnittaa, mitään ei saa syödä ohi, on oltava aamulla päivällä ja illalla salilla, aina on oltava tikissä! No ehkä tääkin sopii jollekkin ja jos tuollaisesta elämästä nauttii niin antaa palaa. Mä kyllä tykkään tunkee viikonloppusin suuhuni vähän karkkia jos huvittaa, ilman tunnontuskia ja 20 km lenkkiä päälle hih.

    Ehkä tää maailman pinnallisuus loppuu jossain vaiheessa ja täällä saa olla millanen haluaa. Toivotaan ainakin näin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta