E-pillereiden hyvät ja huonot puolet

Nyt palaan aihe-alueeseen jota en ole reiluun vuoteen blogissani käsitellyt, nimittäin ehkäisyyn. Kuten olen tosiaan täällä aikaisemminkin kirjoittanut, olen syönyt pillereitä jo iät ja ajat kunnes viime keväänä pidin noin puolen vuoden tauon. Tuon jälkeen aloitin pillerit kuitenkin uudestaan. Miksi näin? Hormonaalinen ehkäisyhän on tänä päivänä suorastaan synti. Kaikki lopettavat mutta miksi itse sitten jatkan? Enhän ole enää parisuhteessakaan?

IMG_5519

Olen tosiaan ollut pillereiden käyttäjä kohta kymmenen vuoden ajan. Viime keväänä puolen vuoden tauko oli itselleni sellainen kokeilujakso, jonka aikana halusin nähdä mitä minulle ”tapahtuu” jos jätän hormonaalisen ehkäisyn. Tuolloin asia oli hyvin pinnalla myös lähipiirissäni, sillä useampi ystäväni halusi siirtyä hormonaalisesta ehkäisystä miedompiin vaihtoehtoihin. Tämä on siis ihan ymmärrettävää, koska kyllähän ylimääräiset hormonit saattavat kehoa tavalla tai toisella kuormittaa. Kroppa ei toimi ikäänkuin luonnollisesti, vaan keinotekoisella tavalla. Viime aikoina olen lukenut aiheesta enää vähemmän mutta silti veikkaan, että luomumeininki on edelleen aika IN näissä jutuissa. Tai luomulla tarkoitan nyt hormonitonta (tai vähähormonista) ehkäisytapaa.

Omat kokemukseni e-pillereistä ovat lähinnä neutraaleja/positiivisia. Jossain kohtaa pohdin sitä tiedänkö edes omaa persoonaani pillereiden kanssa mutta nyt on pakko sanoa, että höpönhöpö. Moni asia on kiinni ihan muista jutuista eikä pillereitä voi syyttää. Tänä päivänä hermoni ovat todella harvoin kireällä, oikeastaan vaan ja ainoastaan siinä tietyssä vaiheessa kuuta, stressaantuneena tai nälkäisenä. Olen muuttanut yleistä suhtautumistani elämään, jonka myötä myös turha hermoilu ja mielialojen vaihtelu on jäänyt vähemmälle. Eli ei, hermoni eivät ole kiristyneet vuosien varrella pillereiden vuoksi. Tokikin osalla ihmisistä ne saattavat kyseisellä tavalla vaikuttaa mutta veikkaan, että sen huomaa aika nopeasti jo aloitusvaiheessa. Itsehän en huomannut aloittaessani mitään sivuvaikutuksia. En edes sitä tyypillistä turvotusta tai painon nousua. Siksipä niiden syöntiä jatkoinkin.

IMG_5532

Kokemukseni tuosta pillerittömästä ajanjaksosta ei ollut kummoinen. Tukka rasvoittui ihan hem*etisti ja jouduin valehtelematta pesemään sitä päivittäin. Kuivashampoollakaan ei pystynyt tilannetta pelastamaan. Finnejä en saanut laisinkaan ja kuukautisetkin alkoivat heti tyyliin kuukausi pillereiden lopetuksen jälkeen. Oma hormonitoimintani palautui siis todella nopeasti (ainakin näennäisesti) ja sain menkat noin 4 viikon välein, vaikkakaan en päivälleen samaan aikaan. Ilokseni siis tiedän, että hormonitoimintani on olemassa ilman pillereitäkin. Tämä oli itselleni tavallaan lohdullinen tieto ihan tulevaisuuttakin ajatellen. Ongelma oli kuitenkin se ehkäisy. Niin hankalaa ja vaivalloista, sekä jatkuvasti oli pieni pelko raskaaksi tulemisesta. Myös menkat rasittivat, sillä olinhan tottunut niitä paljon siirtelemään. Hommassa oli lopulta enemmän miinuksia kuin plussia.

Tiedän, että monella on hyvin erilainen näkemys asiaan. Monen elämä on nimittäin muuttunut lopetuksen myötä, sillä usealle pillerit eivät sovi. Eivät varsinkaan eet vaan esimerkiksi minit ovat monelle jopa paremmat. Itselleni ne taas eivät sopineet yhtään. Niiden kohdalla huomasin selkeästi eron entiseen ja tosiaan itkeskely, paha olo ja hiuskato olivat ihan arkipäivää. Onneksi tajusin tuon nopeasti ja suorastaan vaadin lääkäriä kirjoittamaan ne tutut ja turvalliset pillerit minulle uudestaan. Kierukka ja kapseli taas ovat sellaisia, joiden ajattelemisestakin saan jo pahoinvointia. Niiden kanssa on huomattavasti hankalampaa jos eivät kehollesi sovi. Lääkäri tuskin poistaa esimerkiksi kapselia parin viikon jälkeen jos huomaat selvästi, että se ei kropallesi sovellu. Siinä sitten menee kolme kuukautta pilalle jatkuvien kuukautisten kanssa. Pahimmassa tapauksessa siis.

IMG_5521-001

Kun erosin vuodenvaihteessa mietin mitä teen? Lopetanko pillerit jälleen vai katsonko nyt vielä jonkun aikaa? Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Ja miksikö? Koska tämä on helpompaa näin. Ihan vaan yksinkertaisesti. Elämässäni on ollut sen verran paljon muutenkin muutoksia, että se kunnon rasvatukka tai ”oireiden” odottaminen tuntui ihan super raskaalta ajatukselta. Oma stressinsä siinäkin nimittäin on… Mitä jos tällä kertaa akne puhkeaisikin tai menkat olisivat vaikka alituiseen?

Ehkä tulevaisuudessa saatan asiaa miettiä tai sitten en. Nytkin on ihanaa, kun voin loman ajaksi siirtää kuukautisia eikä tarvitse kulkea tampponi haarovälissä reissun ajan. On niissä pillereissä oikeasti plussiakin. Helpottavat todella paljon elämää. Ja varsinkin minun elämääni, jolle ne ilmeisen varmasti sopivat.

Onko moni teistä lopettanut viimeisen vuoden sisällä pillerit? Miten kehonne reagoi lopetukseen? Ja mahtaako täältä löytyä ketään muita joille pillerit rehellisesti sanoen sopivat? Vai olenko ihan ainokainen? :)

Kaunis ilman meikkiä

Useampi nainen varmaan muistaa ajan jolloin häpesi olla muiden nähden ilman meikkiä. Lähikauppaan meikittä meneminen saatika poikaystävä kandidaatin edessä naturellina oleminen tuntui ihan hirveältä. Muistan itse jättäneeni usein osan meikistä naamaani esimerkiksi eksälläni yöpyessä. Miettikää mitä tekee iholle pakkelin kanssa nukkuminen, hyi olkoon! Tämä siis noin 5-6 vuotta sitten. Nykyään ihoni ei varmasti moista kestäisikään.

IMG_5573

Tänä päivänä on olemassa kaksi meikkitrendiä. Luonnollisuus, (meikitön look meikillä tai ilman) ja hyvin vahva contouring. Omassa elämässäni nämä kaksi seikkaa vaihtelevat hyvin paljon. Esimerkiksi vapaapäivät vietän aina ilman meikkiä ja päivän menoista kotiin tullessani puolestaan pesen poikkeuksetta kasvoni. Toisaalta, töihin en suuntaa juuri koskaan ilman meikkiä. Itseasiassa meikittä olemisesta tulee itselleni sellainen hieman vauvamainen ja uninen fiilis. Meikki puolestaan tuo kasvoihin särmää ja korostaa niitä parhaita puolia. Itse koen vahvasti myös niin, että ehostuksen kanssa olen huolitellumpi. Ilman tätä traditiota ehkä hieman epäsiisti tai ”puolivalmis”. Se taas toisaalta sopii hienosti niihin vapaapäiviin ja muutenkin rennompaan tyyliin.

Mielestäni on ihanaa, että tänä päivänä meikittömyys nostaa kokoajan enemmän ja enemmän päätään. Ihmiset uskaltavat liikkua enenevissä määrin ilman pakkelikerrosta ja opettelevat pitämään kasvoistaan ihan sellaisenaan. Yksi ilmiö joka itseäni kuitenkin toisinaan somessa huvittaa on se, että väitetään ettei ihminen ole ilman meikkiä jos hänellä on ripsienpidennykset. :D Eivät ne ole meikkiä. Halutaan ikäänkuin etsiä joku syy sanoa tätä tyyppiä rumaksi. Valitettavasti aika harva ihminen on ruma ilman niitä ripsiä (tai ylipäänsä). Itseasiassa useampi on mielestäni jopa kauniimpi täysin ilman ripsiä tai paksua pakkelikerrosta.

IMG_5579-001

En tiedä millainen suhde teillä on meikittömiin kasvoihinne, mutta monilla se voi olla hyvinkin haastava. Akne ja muut iho-ongelmat saattavat jättää lopun elämän arvet, jolloin omaa ihoaan on vaikea hyväksyä sellaisenaan. Itsehän en ole koskaan oikeista iho-ongelmista kärsinyt, joten minulla ei ole oikein kosketuspintaa tähän asiaan. Tiedän kuitenkin lähipiiristä, että epäpuhtaudet ihossa ovat monelle hyvinkin hankala asia hyväksyä.

Itse en koskaan katso ihmisten kasvoja niin tarkkaan, että kiinnittäisin epäpuhtauksiin huomiota. Katson enemmänkin sitä kokonaiskuvaa. Olenkin aina ihan äimänä jos minulle esitellään kuinka ”täällä on tällaista näppyä”, minä en vaan kiinnitä niihin huomiota. Ja itseasiassa veikkaan, että moni muukaan ei kiinnitä. Nämä seikat ovat meidän omassa päässämme. Me itse näemmä itsemme niin eri tavoin kuin muut näkevät. Tänä päivänä toki somellakin on osuutta asiaan. Eteemme läväytetään jatkuvasti toinen toistaan täydellisempiä kuvia, joita on kuitenkin hiottu tuntikausia ja ne ovat oikeasti kaukana siitä todellisuudesta. Some tekee olostamme epävarman.

IMG_5591-2

Vaikka aikanaan olinkin hyvin epävarma meikittömästä ulkonäöstäni ja se pakkelikerros toi tiettyä turvaa, nykyään en tarvitse meikkivoidetta piiloutuakseni sen alle. Pidän ihostani vaikka se kasvoissani kovin ohut onkin ja vielä useammilla luomilla varustettu. Silmälasit pitävät yllä lähes jatkuvaa punoitusta nenänvarressa ja otsa tuntuu kuivemmalta kuin aikaisemmin. Omistan myös muutamia iän myötä ilmestyneitä ryppyjä, joiden kanssa olen ainakin toistaiseksi sulassa sovussa. Iho on toisaalta elin joka tulee vuosi vuodelta muuttumaan. Se kuivuu, kun hyaluronin tuotanto vähenee. Onneksi on olemassa sisäisesti nautittava Hankintatukun Hyalyroni jota popsin jo tässä kohtaa ennaltaehkäisevänä. :) Suosittelen lämpimästi. Samoin riittävää vedenjuontia.

Toivon ylipäänsä, että itsevarmuuteni meikittömyyden suhteen kasvaa vielä vuosi vuodelta ja voin nauttia olostani ihoni kanssa jatkossakin. Mielestäni meikitön iho on nimittäin hyvin kaunis. Se on heleä ja luonnollinen. Freesi ja raikas. Nuorekas.

Onko teidän helppo olla ilman meikkiä? Tai viihdyttekö ylipäänsä meikittömillä kasvoilla?