Rehellisesti tupakoinnista

Kuten suurin osa teistä varmaan tänä aamuna somesta huomasi, Riki Sorsa on nukkunut iäiseen uneen. Rauha hänen muistolleen. Rikihän antoi ikäänkuin kasvot kurkku – ja keuhkosyövälle, jonka aikaan sai kymmenien vuosien tupakointi. En ole varmaan koskaan tupakoinnista blogissani kirjoittanut mutta kerta se on ensimmäinen. Ajatus tähän tekstiin lähti nimenomaan tästä videosta jonka näin jo viikkoja sitten, sekä Rikin surullisesta vaikkakin kauniista poismenosta.

IMG_2563

Maistoin tupakkaa ensimmäisen kerran 19-vuotiaana. Tuo oli aikaa jolloin tupakointi oli sallittua ihan joka paikassa ja esimerkiksi yökerhoissa baaritiskeilläkin tupruteltiin. Moni silloisista kavereistani poltti, joten itsekin aloitin bilepolttamisen. Tuolloin tupakointi oli ”siistiä” ja itsekin poltin, koska halusin kuulua joukkoon. Olin tosiaan pitkään juhlapolttaja, eli poltin vaan viikonloppuisin kunnes jossain kohtaa homma luisui normaalimman tupakoinnin puolelle ja yhtäkkiä poltin myös arjessa. Stressi, kiire ja vaikeat ihmissuhteet olivat seikkoja joihin tupakka antoi helpotusta. Se rentoutti ja sai huolet tuntumaan pienemmiltä. Maksimissaan olen kuitenkin polttanut yhtäjaksoisesti noin kuukauden ajan, sillä tupakka ei sovi keholleni. Mielestäni se ei siis sovi kenenkään keholle, mutta ihan jokainen ei ehkä kiinnitä näihin haittavaikutuksiin niin paljon huomiota. Koska itse olen aina ollut liikunnallinen ja ns. terve, koen kaikki ikävämmät olotilat kehossani hyvin vahvasti.

Tuohon aikaan, kun tupakoin säännöllisesti kehossani oli hurjasti limaa, kurkku oli jatkuvasti vähän kipeä, iho samea ja silmät verestävät ja väsyneet. Voin aina polttamisen jälkeen vähän pahoin. Minun kehooni tupakka tuo ikäänkuin sellaisen ”ei terveen” olotilan, joka on todellakin haaste arjessa. Tuolloin päätinkin, että hommassa ei ole mitään järkeä. Koin olevani huonompi vointinen vaikka poltin nimenomaan siksi, että saisin ”helpotusta”. Tässä kohtaa olisikin tyylikästä sanoa, että sitten lopetin tupakoinnin ikiajoiksi -näin ei kuitenkaan ole. Vaikka lopetin tuon arjessa sauhuttelun, olen jäänyt satunnaiseksi juhlapolttajaksi. Enpä olisi uskonut, että tätä koskaan blogissani myönnän, mutta näin asia nyt vaan on.

IMG_2569

Moni ei tosiaan tätä minusta varmasti ihan heti uskoisi, mutta poltan useimmiten jos lähden ystävien kanssa ulos ja nautin viiniä. Nykyään suunnilleen kerran tai pari kuussa. Olen tehnyt näin jo kymmenisen vuotta. Tämä on sellainen oma paheeni, joka on vaan jäänyt elämään. Opittu tapa, jota on vaikea täysin nitistää. Tavallaan en ole halunnut kokea asiaa ongelmana, koska en himoitse tupakkaa enää koskaan seuraavana päivänä, enkä ylipäänsä muulloinkaan. Se ei vaikuta millään tapaa treeneihini ja voin mennä vaikka juoksulenkille seuraavana päivänä, vaikka olisin edellisenä iltana muutaman polttanutkin. Toisaalta, kuten tiedämme jokainen, tupakointi on aina typerää ja siitä tulee pois pyrkiä. Enkä siis missään nimessä kannusta ketään vastaavaan! Parasta olisi jos voisi jättää tuollaisen satunnaisenkin sauhuttelun kokonaan ja ehkä tulevaisuudessa jätänkin. Se vaan vaatii hurjasti tahdonvoimaa, sillä tuo tapa on todella syvälle juurtunut.

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että kaikenlainen tupakointi on monellakin tapaa kehollemme haitallista. Usealle tupakointi aiheuttaa nimenomaan riippuvuutta ja satunnainenkin polttaminen saattaa olla tuhoisaa. Olemme erilaisia sillä toinen koukuttuu heti, toinen ei koskaan. Silti tupakan myrkyt ovat aina samat. Vaikka hengittäisit kerran kuukaudessa kehoosi myrkkyjä, hengität niitä kuitenkin. Vuositasolla se on jo suhteellisen suuri määrä vaikka keuhkot puhdistuvatkin. Tupakka on aina myrkky ja kuten Rikin tarinasta näemme, sen polttaminen ei koskaan eikä missään elämänvaiheessa kannata.

IMG_2567

Mietin todella pitkään tänä aamuna kirjoitanko aiheesta, rohkenenko? Onhan se nyt tavallaan noloa myöntää omia heikkouksiaan varsinkin tällaisessa asiassa. Toisaalta, mitä sitten? Aika moni ihminen on kuitenkin samassa veneessä. On olemassa asioita joiden tiedät olevan sinulle pahasta, mutta joiden pois jättäminen kokonaan elämästä saattaa olla silti hankalaa. Itse tiedän ihmisiä, jotka kamppailevat röökaamisen kanssa ihan päivittäin. Vaikka itse en tällaisia taisteluja joudukaan käymään, on minulla ne omat taisteluni. Jokaisella meistä on paheet, heikkoudet ja asiat joiden kanssa joudumme töitä tekemään. Mielestäni nämä taistelut eivät tee kenestäkään heikompaa ihmistä, vaan päinvastoin.

”Lopetinko liian myöhään?”  -On muuten aika kolauttava loppusitaatti.

Kuinka moni lukijoistani tupakoi, tai on joskus tupakoinut? 

On my way

35 vastausta artikkeliin “Rehellisesti tupakoinnista”

  1. Olen itse polttanut aiemmin monia vuosia ”vakituisesti”, muutama vuosi sitten lopetin ja nykyisin sauhuttelen vain silloin kun tulee lähdettyä viihteelle. Eli noin kerran kuussa. En pystyisi enää kuvittelemaan, että esimerkiksi aamulla heti herättyäni menisin kahvikupin kanssa tupakalle. Hyi :D Mutta jotenkin alkoholin kanssa tupakka sopii ja siitä tavasta en ainakaan vielä ole päässyt eroon.

    • Kyllä, tuo aamurööki on aivan kamala ajatus. Hyi! Niin, no sama pahe tosiaan täälläkin. Etenkin valkoviinin seurana se maistuu valitettavasti aina ulkona käydessä.

  2. Olin itsekin aluksi vain ”bilepolttaja”, mutta sitten se lipesi siihen, että aloin polttamaan arkisinkin muutaman tupakan. Se oli itselleni enemmänkin sosiaalinen tapa, kuin riippuvuus. Tavattuani kuutisen vuotta sitten nykyisen mieheni, hän sanoi, että polttaminen saa luvan loppua ja niin lopetinkin kuin seinään. Muistan aina viimeisen tupakkani, joka maistui todella pahalta. Lopettaminen oli itselleni helppoa, enkä ole sen jälkeen himoinnut tupakkaan kertaakaan, eikä tänä päivänä tulisi enää mieleenkään polttaa edes sitä yhtä.

    • Hienoa, että olet lopettanut. Noin se varmasti menee, että jos lopettaa kirjaimellisesti kokonaan ei halua missään tilanteessa edes sitä yhtä. Itsekään en siis ilman alkoholia tupakkaa himoitse, joten se ns. normaali tupakointi on itselleni täysin vierasta nykyään.

  3. En ole koskaan edes maistanut tupakkaa ja tuskinpa tulen koskaan edes maistamaan. Ällöttää koko tupakka ja tällaisena kun ei ole koskaan polttanut on tosi vaikea ymmärtää, miten siitä voi mitään nautintoa saada. Toisaalta itse taidan olla melkoisen riippuvainen zero kokiksesta, joka ei sekään todellakaan mitään terveellistä ole. Kaikilla meillä siis on ne heikkoutemme :)

    • Ei kannata maistaakaan. :) Niin, jokaisella tosiaan paheensa. Kuka sitten määrittelee mikä on se pahin pahe? Ehkä jokaisen tulee punnita näitä asioita itseksensä kanssa. :)

  4. Muistan kun yläaste aikoina tupakointi oli niin hienoa, jos et polttanut et myöskään ollut cool tyyppi :D ja jos satuit kieltäytymään haukuttiin nössöksi.. Polttelin itse kans samaan aikaan kun käytiin juomassa, mutta tämä tapa jäi onneksi nopeasti pois. En onneksi jäänyt riippuvaiseksi!

    Nyt ajatus tupakanpoltosta ällöttää. Olen alkanut myös suhtautumaan erittäin kriittisesti tupakka+lapset yhdistelmään! Kaupungilla ei tarvitse kuin vähän katsoa ympärilleen näkee vanhemmat kävelemässä lasten kanssa tupakka huulessa, autossa poltellaan ja lapset istuu takapenkillä ja raskaana oleva nainen tupakoi kauppakeskuksen edustalla. Tuollaisten ihmisten kohdalla nousee suuri viha, miten jotkut voi olla noin itsekkäitä?? Kuinka kehtaa tärkeimmille ja rakkaimmille pienille tehdä jotain tuollaista :(

    • Hyviä ajatuksia sinulla. Itse olen samaa mieltä lasten edessä tai seurassa polttamisesta, ehdottomasti. Ja hienoa, että olet päässyt tavasta kokonaan eroon.

  5. Ei ole lopettaminen vaikeaa tai vaadi tahdonvoimaa vain halun lopettaa. Nimim. kokemusta on! Mulla meni vähä vajaa aski päivässä ja lopetin kokonaan ja ilman purkkaa ym korviketta. Lukekaa allen carrin kirja stumppaa tähän! Siinä kerrotaan mistä tossa riippuvuudessa on oikein kyse ja miks lopettaminen on vaikeaa.

    • Itse en ole siis kokenut tuota satunnaista polttamista varsinaisena ongelmana, koska en kuitenkaan käy ulkona joka viikonloppu ja minun ei koskaan illan jälkeen enää tee mieli tupakkaa. Se on vaan jäänyt jonkunlaiseksi tavaksi, josta en ole ehkä riittävästi edes yrittänyt päästä eroon. Suurinosa ystävistänikin harrastaa tätä pahetta silloin, kun käymme ulkona ja tästä johtuen se houkutus on useimmiten vielä suurempi.

  6. Tuo libressen kilpailu mainos lävähtää koko ajan. Hermo menee. Koita vaikuttaa se helvettiin

    • Minä en valitettavasti voi vaikuttaa näihin mainoksiin, jotka sivustollani pyörivät.

  7. Joo, olin(/olen) myös pitkään ns. juhla-, fiilis- tai kesäpolttaja. Jos lähipiiri on samanlaista niin helposti siihen jämähtää eikä lopettaminen käy mielessä tai se on vaikeampaa.

    Erosin kuitenkin pitkästä suhteesta pari vuotta sitten ja uusi poikkis ei niin välitä röökaamisesta, vaikka toisinaan hänkin on juhlapolttaja. Nyt on kuitenkin kulunut noin puoli vuotta viimeisimmästä (pahanmakuisesta!!!) röökistä, kummallakin meistä. Ja ennen sitäkin oli pitkä, mutta luonnollinen röökitauko.

    Kyllä se eka rööki vaan alkaa maistua pahalta pitkän tauon jälkeen. Tosin mulla yleensä kesä on vaikuttanut niin, että tekee mieli polttaa. Joko kelien tai duunin puolesta :D Tai sitten mökillä omassa rauhassa on kiva sauhutella. Saa nähdä kuinka tänä kesänä käy taas! Eri duuni, jossa ei edes tavallaan kehtaa käydä röökillä ja haista siltä sen jälkeen. Koska oikeasti se haju, mikä jää ihmiseen röökin jälkeen on aika karmea, sen tiedostaa paljon paremmin nyt kun ei polta :)

    Mutta riippuvaiseksi en ole koskaan ajatellut itseäni, muuta kuin ”henkisesti”. Rööki on ollut tietynlainen nautinto, pahe, kuten roskaruoka tai alkoholi. Suuri määrä mitään noista ei ole enää nautinnollista, joten oon pysynyt kaikissa noissa aina rajoissa. No, en ehkä roskaruoan kanssa aina. :D

    Oon todella tyytyväinen, etten polta säännöllisesti. Jos ikinä tulen raskaaksi, niin olisi se melkoinen kamppailu sitten yrittää lopettaa!

    • Totta, voin täysin samaistua. Harva varmaankaan sinne tupakalle yksin juhlista lähtee vaan yleensä seuralla on vaikutusta. Tokikin aina voi kieltäytyä, eli polttaminen on lopulta oma valinta.

      Ja olet oikeassa, haju ei ole mikään parhain… Sen huomaa aina seuraavana päivänä tukasta ja usein menenkin yöllä jo suihkuun baarista tullessani. Helpommalla pääsisi kun ei polttaisi laisinkaan. :)

      Muutenkin kommenttisi oli hyvin pitkälti kuin minun kirjoittama, samoja ajatuksia. En halua polttaa ikinä säännöllisesti ja juhlapolttaminenkin tulee toivon mukaan joskus loppumaan. Tähän mennessä se ei ole itselleni ongelma ollut mutta ainahan polttaminen on silti turhaa kuten tekstissänikin sanon.

  8. Olen seurannut jo pitkään blogiasi, ja täytyy sanoa, että pidän tavastasi käsitellä asioita rehellisesti ja aidosti. Minulla on juurikin sama pahe, tuo juhlapolttaminen. 18-vuotta täytettyäni poltin itse myös jonkin aikaa päivittäin, ja siitä jäikin tavaksi polttaa bileissä. Tänä keväänä olen vähentänyt reilusti, koska se on ristiriidassa kaiken muun elämäntyylini kanssa. Polttaminen on itselleni vain mukava sosiaalinen tapa ja keino rentotua, ei niinkään riippuvuus. :)

    • Kiitos, ihana kuulla. :)

      Hienoa, että olet vähentänyt. Minulle alkoholin kanssa polttaminen on nimenomaan noita samoja asioita. Eniten ehkä se sellainen sosiaalinen juttu sillä lähimmät ystäväni harrastavat samaa pahetta ulkona käydessään. Olisi silti kyllä hyvä päästä tuosta turhasta tavasta kokonaan eroon.

  9. Pisteet rehellisyydestä. Pakko myöntää, että pidin sitä jotenkin epärehellisenä kun mulle selvisi (muualta kuin blogista) että eräs hyvinvointibloggaaja tupakoi ja samaan aikaan jakaa muille terveysohjeita. On parempi olla aito (kaikkihan me ollaan ihmisiä) eikä yrittää rakentaa itsestään mitään kiiltokuvaa, mikä ei edes pidä paikkaansa. :)

    • Tää on totta mutta samalla tää tunnustus romutti kyllä niiin sen että elät terveellistä elämää ja karkit on pahasta yms yms terveys jankutusta jos kumminkin melkeinpä joka viikonloppu vedät röökiä mikä on pahuudessaan x100 verrattuna johonkin karkkiin. Hyi hyi hyi
      Mäkin poltin 12v mutta sit päätin tossa 6v sit et nyt loppu ja siihen loppu. Koita säkin Jutta oikeesti lopettaa kokonaan, toi on todellakin paha tapa vaikka sitä tapahtuisi vain joskus. Yhdenkin tupakan vaikutus näkyy kropassa todella pitkään ja sä käyt viihteellä aika usein joten ….

    • Korjaan nyt kuitenkin, että omassa elämässäni ei ole kyse päivittäisestä polttamisesta vaan satunnaisesta sellaisesta. Puhutaan maksimissaan parista illasta kuukaudesta, sillä useammin en ”kunnon” ulkona käyntiä enää nykyään harrasta. On eri mennä dinnerille tai syömään kuin lähteä ulos, ulos. Eli minua ei voida verrata tyyppiin joka polttaa aktiivisesti. :)

      Myös hyvinvointibloggaajilla on paheita, tahdon korostaa myöskin tätä kohtaa. Harva meistä on täydellinen. Ja vaikka näet jonkun rööki kädessä jossain, ei se välttämättä tarkoita sitä, että henkilö polttaa kuin korsteeni. Kyseessä saattaa olla vaikka ensimmäinen savuke koko vuoden aikana, satunnainen hönkäys tai vaikka se juhlatupakka. En siis suosittele muuttamaan mielikuvaa millään tapaa tuollaisen perusteella.

      Elän pääosin terveellistä elämää, eli suurimman osan kuukaudesta. Toisinaan käyn kuitenkin ulkona, nautin viiniä ja poltan savukkeita. Tuolloin irtaudun täysin siitä terveellisestä minästä, vai väittääkö joku, että alkoholi olisi keholle terveellistä? Onko alkoholi sitten ”parempi” pahe kuin savukkeet, koska se hyväksytään yleisemmin normaaliksi osaksi ihmisten elämää? Kumpaakaan puolustamatta mutta mielestäni on hassua ettei alkoholin käyttöä tuomita samalla tavalla. :)

      Kuten olen blogissani kirjoittanut syön myös karkkia, pizzaa, hampurilaisia ja herkuttelen. Mun ei ole ollut koskaan tarkoitus sanoa, että eläisin täydellistä terveyselämää, harmi jos olette sen niin ymmärtänyt. Olen yhtälailla ihminen kuin tekin, mutta pyrin elämässäni elämään hyvin pitkälti hyvinvointi edellä. Toisinaan se hyvinvointi vaatii myös hedonistisia asioita kuten vaikka ulkona käyntiä…

  10. Kuuluuko polttaminen tähän ”kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin” jonka nimeen vannot joka käänteessä? 😂

    • Kirjoitin jo edelliseen kommenttiin asiasta. Tupakoin maksimissaan parina iltana kuukaudesta, jolloin nautin myös alkoholia. Syön välillä myös roskaa kuten vaikka karkkia. Nämä seikat kuuluvat omaan ”kokonaisvaltaiseen hyvinvointiini”. Olen sitä mieltä, että liian tiukka ja kurinalainen elämä ovat kaikkea muuta kuin onnellisuuden tae. Toisinaan on hyvä relata ja harrastaa jopa asioita, jotka eivät ole sille terveydelle sitä parasta antia. :) Mielestäni tuo on tasapainoa.

  11. Täytyy sanoa että en olisi ehkä uskonut tätä ihan heti mutta en siis tuomitse missään nimessä. Nimenomaan arvostan rehellisyyttäsi! Itse olen maistanut tupakkaa jo ala-asteella ja pikkuhiljaa se jäi jokapäiväiseksi tavaksi kun aloitettiin ylä-asteella. Meidän ikäluokassa se oli tosi ”normaalia”…kaikki poltti silloin joten niin minäkin. Edelleen toivon etten olisi koskaan aloittanut. Nyt olen siis kohta 32 vuotias ja tällä hetkellä oon ollut nyt reilun kuukauden polttamatta. Tulin siihen tulokseen etten vaan enää ihan oikeasti halua polttaa. Eikä se myöskään ole enää ”in” ;D Ja hyvä niin. Ja oikeasti jos elän mukamas niin terveellisesti koko ajan ja hifistelen ruokahommissa välillä enemmän ja vähemmän niin se kaikki on ihan turhaa jos vetelen sätkää pitkin päivää. Tää oli siis loppujenlopuks aika helppo päätös ja oon niin tyytyväinen!

    • Voi olla, uskotko sitäkään, että käytän myös alkoholia ja käyn välillä baareissa? :D Mielestäni nämä seikat kuuluvat aika normaaliin nuoren ihmisen elämään, en kuitenkaan ihan ikäloppu vielä ole. ;)

      Ja olen täysin samaa mieltä, että terveellinen elämä ja tupakointi eivät kulje käsi kädessä. En itsekään nykyään mistään hinnasta alkaisi arjessa tai edes joka viikonloppu polttamaan, ei ole käynyt mielessäkään. Kuten en myöskään alkoholia viikottain käytä.

      Mahtavaa, että olet saanut lopetettua. Tupakka ei tosiaan ole ”in” aikuisten maailmassa, onneksi. Hurjasti tsemppiä jatkoonkin, toivottavasti päätös pysyy ja pysyt valitsemallasi tiellä. :)

  12. Täällä toinen kokonaisvaltaista hyvinvointia toitottava juhlapolttaja! Ikinä ei tee mieli muutoin, itseasiassa oikein kuvottaa se haju muutoin, mut parin viinilasin jälkeen kummasti maistuu.
    Hirveen ristiriitaista, miten syön tosi terveellisesti (välttäen kaikkea prosessoitua, gluteenia yms), mutta silti poltan silloin tällöin.
    Nyt tosin jäänyt vähemmälle, koska olen muuttanut koko käsitystäni juhlimisesta.

    Kesä vähän jo jännittää, sillä auringon laskiessa puistossa istuminen, kylmä juoma ja savuke… huh.

    Mä uskon kuitenkin, että tää on sellainen tapa, joka lähtee ajan myötä.

    • Totta, samoilla linjoilla. Itse en ole kokenut asiaa ristiriitaisena (enemmän se sitä ilmeisesti muille on), koska elän kuitenkin niin suuren osan arjestani terveellisesti eikä pienessä mielessäkään käy sytyttää savuketta. Kun lähden ulos, niin en ole jaksanut miettiä asiaa sen enempää. Olen polttanut jos mieli on tehnyt, yleensä siis parin viinilasin jälkeen. Ja korostan kuitenkin sitä, että ihmisiä tässä ollaan. Ei homma ole niin vakavaa. :)

      Itse en ota asiasta stressiä mutta voisin kyllä mieluusti koittaa jättää tupakoinnin kokonaan juhlailloista pois. Se on tavallaan todella turhaa… Jonkunlainen mieliteko josta on tullut noihin iltoihin sellainen sosiaalinen tapa.

  13. Jep, tutulta kuulostaa. Poltin savukkeiden lisäksi myös sikareita, joten tuttavat rahtasivat ulkomailta paksuja havannalaisia, joita sitten sauhuttelin niin, että istuin paksun sikarisavun sisässä… Kun tapasin sitten mieheni (ei ollut koskaan polttanut), sanoi, että josko lopettaisit. Ja lopetin. Pari kertaa yllätin itseni tupakoimasta, mutta siihen se jäi. Nyt savut ja hajut yököttävät, enkä voisi kuvitellakaan itse enää polttavani. Yllättävää, että kun lopetin polttamisen, tupakansavun haju sai aikaan valtavan päänsäryn ja migreenin, mitä ei tupakoidessa ollut… huh!
    En tuomitse tupakoivia, mutta luulisi heidän tajuavan, mitä se saa aikaan. Isäni kuoli keuhkosyöpään, tupakoituaan teini-ikäisestä saakka.

    • Hienoa, että olet lopettanut! Sikarit ovat aika stydiä tavaraa, hyi.

      Itse olen siis samaa mieltä. Vaikkakin uskon, että jokainen aikuinen ihminen joka polttaa, tietää mitä siitä voi pahimmillaan seurata. Nuorena on hankala miettiä vanhuutta ja vaikka sitä keuhkosyöpää joka voi mahdollisesti pidempiaikaisesta tupakoinnista tulla. Samanlainen ongelma monelle voi olla vaikka aurinko ja solarium. Ei osata ajatella, että syöpä voisi osua omalle kohdalle.

      Toisaalta, kuten lopussa mainitsin se syöpä voi tulla kenelle meistä tahansa. Ihan niille absolutisteille ja tyypeille, jotka eivät ole koskaan tupakkaa maistaneet.

  14. Minä tupakoin, ja olen tupakoinut ”vakituisesti” jo…26 vuotta (!!) tahtiin aski päivässä. Enkä ole edes ajatellut lopettaa. Olen nähnyt Riki Sorsan videon (tietysti), ja tietysti enemmän tai vähemmän fiksuna ja korkeasti koulutettuna ihmisenä tiedostan, että tupakka on myrkkyä. Siltikään en halua lopettaa – se on riippuvuus sitä luokkaa, etteivät siihen järkisyyt vetoa. Olenko siis heikko ja itsekuriton ihminen – ehkä. Mutta väliäkö hällä.

    Paradoksaalisesti – varmaan jopa harkitsisin lopettamista, jos tupakointi olisi ”in”! :D

    • Olet tehnyt valintasi ja se on sinun päätöksesi. 26-vuotta kuulostaa hyvin pitkältä ajalta mutta tärkeintähän on se, että itse tiedät mihin tupakointi voi pahimmillaan johtaa. Aikuinen ihminen osaa, voi ja saakin tehdä omat valintansa.

  15. Täällä yksi kilpaurheilija ja terveysintoilija joka ei edes muista koska on alkoholia nauttinut, mutta tämä sama tupakkapahe löytyy. Lähinnä juuri silloin kun vaikka muut ovat juhlimassa ja itse tulen selvinpäin mukaan niin silloin saattaa mennä muutama savuke illassa. Aina saa kuulla että ethän sä nyt voi polttaa ei ois ikinä uskonut tms…. Elän muuten niin kurinalaista elämää että tämä pahe on ollut se henkireikä pitkään. Uskon että juuri tämä yhteisöllisyys varsinkaan kun ei juo niin usein mennään sitten yhdessä tupakalle jossain vaiheessa iltaa. Tämä sama toistuu myös kun kaverit ottavat terassilla muutaman. Olen tämän paheen itselleni suonut ja jos tupakkaa menee se 2-6/kuukaudessa niin ei elämääni suuremmin vaikuttanut. varmasti pärjäisin ilmankin, se on vaan nimenomaan tapa mistä säkin puhuit!!! Hieno kirjoitus tärkeästä aiheesta :) voisi jatkossa miettiä ettei edes ota mukaan kun vaan sen yhden per ilta tms

    • Nimenomaan, sosiaalinen pahe. Tuskin kukaan juhlapolttaja lähtee röökille yksinään tai vaikka 20 asteen pakkaseen? Olen itse hyvin mukavuudenhaluinen näissä jutuissa ja röökinhimo ei ole sitä luokkaa, että suostuisin käymään esimerkiksi röökikopeissa ellei seura sitä vaadi. Sosiaalisuus ja se, että ystäväpiirissäkin poltetaan nimenomaan ulkona käydessä.

      Minä myös pärjään ilman, sitä voisin nyt alkaa kyllä harjoittelemaan. Seuraavalla kerralla ulos lähtiessä jos jättäisi askin kokonaan ostamatta ja kokeilisi. :)

  16. Itselläni oli kanssa samanlainen tapa aikaisemmin! Hävettää myöntää, mutta sitten kerran vasta 18 täytettyäni eräs kohtalokas risteily lähti aivan karmaisevalla tavalla lapasesta ja oksentelin koko yön juotuani ihan liikaa… Sen jälkeen ei ole tehnyt mieli niitä biletupakoita, haju oksettaa myös sen parin drinkin jälkeen! Oon tästä nykyään tosi onnellinen, koska en usko että olisin lopettanut biletupakointia koskaan ”oma-aloitteisesti”.

    • No tavallaan oli ihan ”hyvä” opetus sinulle ja pääsit paheesta eroon kertaheitolla. Vaikka muuten tokikaan tuollaisesta tapahtumasta ei voi iloita. Ylilyöntejä kuitenkin sattuu meistä jokaiselle eli ei kannata häpeillä. :)

  17. Olen ollut polttamatta nyt noin yhdeksän vuotta. Sitä ennen poltin päivittäin ja alkoholin kanssa tyyliin ketjussa. Sitten tuli tupakkalaki ja urheileva mies :) Halusin lopettaa ja onnistuin siinä. Mutta vieläkin tekisi mieli polttaa! Kyllä vaan, varsinkin alkoholin kanssa. Näen myös unia tupakasta edelleen.
    Yksi hyvä keino lopettamiseen on tehdä tupakasta itselle mahdollisimman inhottavaa. Esim. voi miettiä sitä faktaa että tupakoivan hengitys haisee pahalta. Siihen ei mikään pastilli auta koska tuhkiksen haju tulee syvemmältä, niistä mustista nokisista keuhkoista. Jos tykkää haisevasta hengityksestä niin antakaa palaa vaan! Tupakkaa polttavat ovat myös köyhempiä ja huonommin koulutettuja. Kuka haluaa luoda itsestään tällaisen mielikuvan?
    Alkoholiin tupakkaa ei oikein voi verrata sillä tupakalla ei ole ainuttakaan terveysvaikutusta, toisin kuin alkoholilla on esim. punaviinin flavonoidit.

  18. Hahah täälläkin nuorempana, 16-18 vuotiaana säännöllisen epäsäännöllisesti tupakoinut , ehkä max 3kk yhtäjaksoisesti. Hankalinta oli bussin odottaminen ilman tupakkaa !! Ei siinä tiennyt mitä tekisi kun on muutama minuutti luppoaikaa eikä edea röökiä vedettäväna :D Nykyisin ainoastaan juhlimaan mentäessä tulee poltettua, mutta silloinkaan en millään tavalla ”himoa” tupakkaa. Enemmänkin pidän fiiliksestä kun pääsee hetkeksi jonkun ystävän kanssa rauhassa biletyksen ulkopuolelle :) Mikä ei tietenkään ole järkevä syy polttaa, mutta niin sitä tulee kuitenkin tehtyä :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta