Sä näytät liian laihalta

Monikaan ei varmaan voinut olla huomaamatta kuinka Sannia ja tarkennettuna hänen vartaloaan myllytettiin eilen somessa. Ja tänään homma varmaan jatkuu. Laulajasta oli napattu kuva lomamatkalla ja tämä kuvahan aiheutti sitten järkytystä eri somekanavissa (jos kuva ja asia mennyt ohitse, Iltasanomien juttu täällä). En ota nyt kantaa siihen onko nainen laihtunut vai ei, mutta haluan ylipäänsä pohtia sitä, onko laihuutta oikeus kommentoida, arvostella tai kauhistella. Miksi hoikkuus mielletään aina samantien anoreksiaan tai muuhun syömishäiriöön? Miksi hoikkia on lupa arvostella mennen tullen, toisin kuin ylipainoisia?

IMG_5268

Kuten olen blogissani aikaisemminkin maininnut, itse olen varustettu hoikalla geeniperimällä. Vanhempani ovat hyvin hoikkia, samoin siskoni. Toinen vanhemmistani syö päivittäin sokeriherkkuja ja on silti laiha. Tämä ei siis ole mitenkään tavatonta, koska jokaisella on ne geeninsä, jotka määräävät esimerkiksi aineenvaihdunnan vauhdin. Toisilla se nyt vaan on yksinkertaisesti nopeampi, kuin toisilla. Aina ei ole kyse syömishäiriöstä jos saman pullan kanssasi puputtava ei saakaan sitä lisäkiloa kroppaansa.

Itse kärsin aikanaan laihuudestani todella paljon, sillä se oli nimenomaan muille ongelma. Mielestäni onkin jännä juttu kuinka helposti muut ihmiset saavat sinut tuntemaan, että oletkin vääränlainen. Jos mietitään, että laihoja ei kommentoitaisi laihoiksi, tuskin he siihen edes huomiota kiinnittäisivät? Kaikki on kiinni siitä kuinka jengi arvostelee ja osoittaa sormella. Millainen sinun sitten tulisi olla, että olisit TÄYDELLINEN? Ja miksi tulisi olla täydellinen? Kuka sen täydellisyyden määrittelee?

IMG_5255-001

Olen törmännyt paljon myös siihen, että ylipainoisista ei ole lupa sanoa poikkipuoleista sanaakaan, mutta laihuutta kyllä saa päivitellä. Laihuus nimittäin on ”tavoiteltava olotila”, joten siihen liittyvä kommentointi tulee ottaa kehuna. Mitä?! Tämä on asia joka minua on aina ihmetyttänyt. Kuinka joku voi ajatella, että sana ”laiha” on jollain tavalla positiivinen kehu? Ehkä ylipainoiselle ”olet laihtunut muutaman kilon” on tätä, mutta jo muutenkin hoikalle ihmiselle tuollainen kommentointi on nimenomaan haukku ja siitä tulee vaivaantunut olo. Tai näin ainakin minun kohdallani, koska laihaksi minua nuorempana nimenomaan haukuttiin. Jos haluat sanoa jotain positiivista niin muotoile se vaikka ”näytätpä hyvältä” tai muulla vastaavalla tavalla. Ja tämä pätee nyt siis  ihan jokaiseen, koosta riippumatta.

Mielestäni elämässä on ylipäänsä ikävää, että ihmiset keskittyvät sen positiivisen sijaan löytämään toisistaan aina jotain negatiivista. Ulkonäkö on helppo targetti, kun ei tunneta henkilökohtaisesti. Jos Sanni olisi vaikka lihonut muutaman kilon, olisi siitäkin varmasti tullut kommentointia kuinka on nyt turvonnut plaa plaa. Aina on huono eikä mikään tunnu riittävän. Ja jos itselleen riittää, ei kelpaa muille. Aina vedotaan siihen kuinka sitä on huono esimerkki nuoremmille. Millainen sitten olisi se täydellinen esimerkki? Jokainen meistä on vajavainen joten mielestäni sellaista ei ole olemassakaan.

IMG_5261-002

Jokaisella meistä on ne omat kauneusihanteemme. Sen lisäksi, useampi meistä tuntee myös oman vartalonsa ja tietää millainen se on. Toinen joutuu halutessaan näkemään hieman enemmän vaivaa pitääkseen sen tietynlaisena, kuin vaikka toinen. Ei jokaista meistä ole tarkoitettu huippumalliksi tai kehonrakentajaksi. Osalle vartalon ulkomuodolla ei ole minkäänlaista merkitystä. Mielestäni tärkeintä on se, että elämme terveessä kehossa. Kehossa jossa voimme hyvin päivittäin ja olemme onnellisia. Ihan sama onko se nyt jonkun toisen mielestä liian muodokas, löysä, luuranko, lihaksikas tai mitä vielä. Tärkeintä on se, että itse viihdymme sillä mehän elämme sen kanssa päivittäin. Toisinaan ihmettelenkin miksi ihmeessä vaikka minun kokoni tai ulkomuotoni on ongelma juuri sinulle? Eikö se ole tärkeintä, että itse tykkään elää vartalossani?

IMG_5267

Kengät Inuovo / Farkut Levi`s / Paita Zara / Aurinkolasit H&M / Laukku Furla / Käsikoru Indiska

Tämä on aihe josta voisin jauhaa vaikka kuinka pitkästi. Toisinaan se saa karvani pystyyn ja niin kävi nimenomaan tässä Sannin tapauksessa. Antakaa ihmisten olla ja nauttia elämästä, tässä tapauksessa siitä varmasti ansaitusta lomasta. Ihailkaa vaikka niitä kauniita maisemia lomakuvissa henkilön arvostelemisen sijaan.

Heräsikö teillä ajatuksia aiheesta? Onko laihuutta mielestänne ”oikeus” kommentoida? Oletteko ehkä itse kokeneet arvostelua ulkomuodostanne?

On my way

42 vastausta artikkeliin “Sä näytät liian laihalta”

  1. Mä vaan niin tiiän mistä puhut! Itsekin olen aina ollut suhteellisen hoikka ja saanut kuulla siitä todella usein. Välillä on tuntunut Tosi pahalta kun asiasta on huomautettu, sillä EN haluaisi olla laiha! Laiha vaan kuulostaa mun mielestä rumalta!! Ja kun en vain liho vaikka söisin miten paljon! Se, että laihuudesta huomautetaan ei ainakaan mun kohdalla liiemmin hivele itsetuntoa vaan päinvastoin! kyllä semmonen tekee vähän epävarmaksi vaikka itse viihdynkin kropassani näin. Onneksi mies on ihana ja ja sanoo mulle usein että tykkää siitä että mun vartalo on siro :)

    • Niin, sepä. Onneksi omistat miehen joka jaksaa kehua. Ihana. :)

      Mielestäni hoikkuuden kommentointi on tosiaan ihan yhtä inhottavaa, kuin lihavuudesta huomauttelu. Kuten sinäkin sanoit, moni ei sille mitään mahda. Tärkeintä on se, että me jokainen itse vartalossamme viihdytään!

      Oikein ihanaa torstaita sinne. :)

  2. Harvemmin kommentoin mihinkään, mutta pakkoa sanoa, että tää on varmaan sun paras postaus! En kykene sanoin kuvailemaan kuinka samaistunkaan sun ajatuksiin :D Oot huippu! :)

    • Iso kiitos! Mielestäni tämä on asia joka on myös tärkeää esille nostaa, sillä aina puhutaan vaan ylipainosta ja lihavuudesta. Itselleni ainakin tuli todella paha mieli toisen puolesta.

      Ihanaa päivää sinne ja halaus!

  3. Tämä niin osui ja upposi! Muakin nuorempana oikein kauhisteltiin kuinka olen niiiiin laiha ja ”syönkö oikein mitään kun on tuommoiset tikkujalat!” :D Ehkä muut ei miellä niitä haukuiksi mutta kun siihen aikaan itse halusin olla muodokkaampi… Ja parasta on että itse en ole koko elämäni aikana ollut millään dieetillä tai laihdutuskuurilla. Olen kyllä liikkunut ja pyrkinyt syömään hyvin, mutta ei mulla ole ikinä ollut mitään kiellettyjä ruokia tai pakkoa urheilla jatkuvasti. Tosiaan en voi kuvitellakaan tilanntta jos sen kääntäisi päinvastoin ja että lievästi ylipainoiselta kyseltäisiin että kuinka paljon sä oikein syöt jnejne.:/ Nykyään oon hyväksynyt että tuskin musta mitään kim kardashiania tulee, mutta pidän vartalostani näin.

    • Täällä ihan samanlaisia kokemuksia. Olin lauta ja laiha, jolla ei ollut mitään muotoja. Minulla toki niitä muotoja nykyään on ja reisiinkin olen saanut vuosien saatossa vähän lihasta ja rasvaakin. En siis koe olevani mitenkään laiha mutta hoikka kropaltani kyllä. Viihdyn näin! Ja ihana kuulla, että sielläkin viihdytään. Ja se, että hyväksyy ettei minun tarvitse olla samanlainen kuin se Kardashian on parasta. Saadaan olla sellaisia kuin ollaan. :)

  4. Mielestäni tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. On kyllä väärin kommentoida toisen olevan liian laiha pelkästä ilkeydestä tai kateudesta. Mutta entä jos on aidosti huolissaan toisen puolesta. Jos kyseinen henkilö on oikeasti vaikkapa sairastunut anoreksiaan? Eikö silloin ole vain hyvä asia että joku sanoo totuuden? Sillä pahimmassa tapauksessa henkilö vaan jatkaa itsensä kuihduttamista saadakseen huomiota ja voi lopulta tehdä vakavaa vahinkoa itselleen. Hyvä kirjoitus kuitenkin!

    • Ovatko nämä nettikommentoijat aidosti huolissaan? Epäilen. :) Hänellä on varmasti läheisiä ihmisiä, jotka ilmaisevat huolensa jos on tarvetta. Ja pitää kuitenkin aina muistaa, että laihuus ei kerro aina syömishäiriöstä. Voi olla vaikka mitä asioita taustalla esimerkiksi terveyden saralla, että ruoka ei esimerkiksi mene alas. Stressi, kiire ja mitä vielä.

      Itsehän muutama vuosi sitten kärsin vatsani kanssa todella paljon ja silloin tuntui hurjan pahalta, kun jengi kauhisteli laihuuttani. Vatsassani ei vaan pysynyt juuri mikään ja se ei ollut minun päätettävissäni. On eri puhua ystävänä ystävälle asiasta kuin päivitellä vaikka netissä, että oot nyt kyllä laihtunut ”hui kauhee”. Ei se kivalta tunnu.

    • Hyvä pointti! Tarkoitinkin lähinnä ystäviä ja läheisiä enkä netissä esintynyttä kommentointia. 😊

  5. Mielestäni tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisen ulkonäön kommentointi silkasta ilkeydestä tai kateudesta on minunkin mielestäni väärin. Mutta entä jos henkilö on oikeasti sairas ja tarvitseekin jonkun herättävän hänet todellisuuteen ja huomaamaan tilansa. Syömishäiriöstä kärsivä kun ei usein itse tajua olevansa laiha. Joten jos kommentti esitetään silkasta huolenpidosta johtuen mielestäni siinä ei ole mitään loukkaavaa. Päinvastoin henkilö voi saada siitä tarvitsemansa potkun hakeakseen apua. Tiedän tämän omasta kokemuksesta kun kaverit ovat kommentoineet liikaa laihtumistani. Eihän se silloin kivalta tuntunut mutta tiesin että he olivat vain huolissaan, joten en ollut vihainen heille. Hyvä postaus kuitenkin! 😊

  6. Aina tuntuu, että tämän aiheen yhteydessä puhutaan siitä, kuinka hirveä äläkkä nousisi, jos kommentoisi jonkun ylipainoa. Sanotaan, että eihän kukaan saisi sanoa toiselle, että on lihava, mutta laihat olisivat vapaata riistaa. Minua hämmästyttää se, että pulleammille huomautelun tuomitseminen olisi jotenkin pois niiltä, joille huomautellaan alipainosta? Täsmälleen saman asian kääntöpuolet, joissa molemmissa tapauksissa kohde todennäköisesti kokeen asian ahdistavaksi, ikäväksi ja se aiheuttaa pahaa mieltä. Ne ihmiset, jotka ilkeämielisesti huomauttelevat muille painosta, ovat samanlaisia olivat sitten heidän kohteensa laihoja tai lihavia. Kuitenkin eri asia on molemmissa tapauksissa ne, jotka ovat aidosti huolissaa toisen terveydestä. Paino on ehkä vaikeimpia aiheita ottaa kenenkään kanssa puheeksi, mutta jos oikeasti on huolissaan toisen terveydestä, pitäisi se voida jotenkin ottaa esille muuten kuin nälvien. Hienoa olisi, jos kaikki ihmiset voisivat olla laukomatta ilkeämielisiä kommenttejaan, oli sitten kohteena laihat tai lihavat, mutta valitettavasti näitä ihmisiä on maailma pullollaan. Jos lopetettaisi vallan se toisten arvosteleminen, niin maailma olisi kyllä hieno paikka…

    • Mielestäni onkin tärkeää, että kummastakaan asiasta ei huomautella. Ystävä voi ystävälle sanoa jos alkaa huolestumaan mutta ventovieraana ei ole mielestäni korrektia alkaa toisen ulkomuotoa ruotimaan. Kuten tässä tapauksessa nyt kävi… Ne sadat kommentoijat tuskin ovat asianomaisen lähimpiä ihmisiä.

      Todella hyvä pointti sinulla ja viimeinen lause kyllä kiteyttää.

  7. Kiitos tästä tekstistä! Tiivistit hyvin sen mitä olen ajatellut öö aina. Painan vähän. Siis todella vähän. Mulla ei ole koskaan ollut syömishäiriötä. En vaan liho, ja sen lisäksi en vaan jaksa syödä paljon kerralla. Tuntuu että ihmiset kokevat ”oikeudekseen” kommentoida asiaa, joka on itsellenikin aika selvä: olen tosi laiha. Mielestäni on kuitenkin törkeää sanoa ketään _liian_ laihaksi. Ihminenhän ei ruumiinrakenteelleen mitään voi. Olen liian laiha, siis väräänlainen, enkä voi asialle mitään. Onko tämä todella se viesti jonka ihminen haluaa toiselle antaa? Että joku on vääränlainen sellaisena kuin on. Huolestumisen nimissä ei voi sanoa mitä tahansa, ei varsinkaan ihmiselle jota ei tunne. Toista ei saa diagnosoida ellei ole lääkäri. Varsinkaan kun se toinen on täysin terve oikeiden lääkäreiden mukaan. Sanonpa vielä sen, että jos joku oikeasti syömishäiriötä sairastava parantuisi sillä että tuntemattomat ihmiset kommentoivat asiaa, tuskinpa olisi yhtäkään anorektikkoa. Mutta kiitos tästä blogipostauksesta – annetaan ihmisten olla sen näköisiä ja kokoisia kuin ovat!

    • Sinulla on aineenvaihdunta, jollaisen monet tahtoisivat. :) On varmasti ikävää joutua alituiseen tuollaisen kommentoinnin kohteeksi, mutta onneksi olet sinut itsesi ja kehosi kanssa ja tottunut varmasti vastaamaan näille ”epäilijöille” kuinka asiat ovat.

      Omalla kohdallani tuo kommentointi on onneksi nykyään vähäisempää mutta auta armias jos laihdun vähänkään, niin olen heti jotenkin sairas. Minulla saattaa siis parin päivän huono kiireessä syöminen näkyä heti ulkomuodossani, vaikka en puntarilla käy niin näen sen ihan vaan farkuista tai peilistä. Kehoni vaan on tällainen. Kyllä se aina sitten myös palautuu siihen olomuotoonsa jossa se parhaiten viihtyy. :)

  8. Moni itsestään huolta pitävä mies haluaisi hoikemman naisen ja miettivät onko parempi jättää hieman kerryttänyt naisystävä/vaimo vai kannustaa häntä suorasanaisesti jäntevöittämään itseään.

    • Tällaisessa tapauksessa voidaan aloittaa vaikka yhdessä se kuntoilu! Harvoin on niin, että mies on kovassa tikissä ja nainen plösö ja pyylevä… Veikkaan, että sen miehenkin kropassa on paljon parannettavaa.

  9. Mä haluaisin tietää, mikä on se koko ja ulkonäkö, mikä olisi KAIKKIEN mieleen. Eihän sellaista olekaan! Kaikilla on vähän erilainen näkemys toisen ulkomuodosta, toisen mielestä sopivan hoikka on toisen mieleen liian laiha ja jonkun toisen mielestä taas pyöreys on ihan OK ja toista se taas ei miellytä. Mutta mitä sitten? Mielipiteitä on – ja mun puolesta saa ollakin – suuntaan jos toiseen. En mä ainakaan jaksa ottaa siitä itseeni, jos en jonkun ulkonäköihanteisiin vastaa. Se riittää, että itse olen sujut itseni kanssa – en todellakaan ole omasta mielestäni täydellinen vaan aina löytäisi jotain ”korjattavaa”, mutta eihän täydellinen ole kukaan muukaan. Ainakaan kaikkien silmissä. Pointtini on siis se, että kun tiedostaa, ettei sellaista normia olekaan, joka kaikkia miellyttäisi, niin on aivan turhaa ottaa itseensä toisen mielipiteestä.

    Se on sitten asia erikseen, tarvitseeko kommentoida toisen painoa tai ulkomuotoa ja millä sävyllä sen tekee. Kyllä mun mielestä on ihan OK esittää huolestumisensa, jos ihminen alkaa näyttämään sairaalloisen laihalta (taas tetysti mielipidekysymys, missä se raja kenenkin mielstä menee). Sehän on sama asia kuin esittää huolestumisensa siitä että toinen näyttää kalpealta ja väsyneeltä -> onkohan hän ihan kunnossa. Voihan toki siitäkin vetää herneet nenään…. mutta jos itse tietää voivansa hyvin, niin tarviiko?

    • Kyllä, kauneusihanteita on moneen lähtöön. Meillä jokaisella. Itse en ota itseeni enää nykyään siitä jos minua arvostellaan. Nuorempana se satutti ja monesti yksi asia johtaa toiseen. Toki jos ulkomuotoani alituiseen arvosteltaisiin se alkaisi enemmänkin ärsyttämään ja ihmetyttämään, koska itselläni ei ole ongelmaa kehoni kanssa niin alkaisin miettimään, että miksi jollain muulla on? Mielestäni kun kenenkään ulkomuoto tai paino ei ole muiden asia. Saitkohan pointistani kiinni…

      Ja mitä tulee tuohon, että onko laihtunut niin asioita voi ilmaista monellakin tapaa. Onko monen sadan tuiki tuntemattoman asia miltä laulaja nyt näyttää? Heistä vaan murto-osa oli varmasti aidosti huolissaan. Tärkeintä on, että läheiset pitävät huolen sillä he myös tuntevat sinut. Ja pieni huomio, että en itse ainakaan ole hernettä nenään vetänyt siitä jos joku kysyy laihuudestani. Harvoin se on kuitenkaan ollut kyselyä vaan enemmänkin sellaista ”hui kun sä oot niin laiha” ”syötkö mitään” rataa. Siitä tulee kiusaantunut olo, koska tulee juuri sellainen fiilis, että sitä hoikkaa kehoa pitää nyt alkaa selittelemään.

  10. itse en istuisi vapaaehtoisesti kaupungin kadulla ns. edustusvaatteet päällä. menevät ihan pölyisiksi.

    • Mua ei kiinnosta, eikä ole mitkään edustusvaatteet päällä. :)

  11. Mua suorastaan vituttaa, että nykyään ”on ihan ok olla FAT!”, kuten eräs reilusti lihonnut ex-fitnessprinsessa asian ilmaisi Instagramissaan. Suomessa on puoli miljoonaa diabeetikkoa ja lihavuus on riskitekijänä suurin piirtein jokaisessa kansansairaudessa. Sitten on lihavat ihmiset keksineet, että on ihan ok olla fat! Huh huh. Maksakaahan lihavat sitten omat sairaskulunne, kiitos. Siinä, että on reilusti lihava ei ole mitään hienoa, eikä kenenkään pitäisi kannustaa olemaan ylpeä lihavuudesta. Sairasta touhua. Ihan sama kuin sairaalloisesti alipainoisia kehuttaisiin ja taputettaisiin päähän, että hienoa, olet hyvä juuri tuollaisena, oo vain ylpeä itestäs! Terve itsetunto ja itsensä rakastaminen on asia erikseen, mutta että terveysriskeihin oikein kannustetaan niin voi morjens. Ei vissiin huomaa, että ottaa aivoon :D

    • Omasta mielestäni kaikki sairaalloinen (lihavuus ja laihuus) ovat molemmat hyvin huolestuttavia asioita. Siinä leikitään omalla terveydellä ja ollaan vakavien asioiden äärellä. Kumpikaan ei siis omasta mielestäni ole tavoiteltava olotila. Eli en missään nimessä puolusta kumpaakaan ääripäätä.

      Mielestäni jos lähipiirissä on jompaa kumpaa sorttia on ihan oikeinkin kannustaa elämäntapamuutokseen mutta ei arvostelevalla mielellä eikä missään nimessä ilman, että tietää mitä asioissa on taustalla. Toisen ali -tai ylipaino ei mielestäni kuulu vieraille ihmisille vaikka me verorahoistamme niitä kuluja maksettaisiinkin. Maksetaanhan me monien päihderiippuvaistenkin huumepiikit…

      Huomautan kuitenkin, että aina esimerkiksi alipainoinen ihminen ei voi alipainolleen mitään. Kuten tässä on useitakin kommentoijia ollut, he eivät liho millään. Näitäkin tapauksia siis löytyy ja tyypit ovat perusterveitä. :) Lihavuudesta en sitten tiedä voiko siinä olla vastaavaa… Ehkä nimenomaan lääkitys saattaa pitää ylipainoa yllä. Ja masennus.

    • Aina kun luen näitä kommentteja, joissa mainitaan terveysriskit ja vedotaan niihin huolenaiheena, mietin vaan että just joo… Hyvin harvoin niiden kommenttien ydin on aito huoli ja musta tuntuu vaan siltä, että meidän yhteiskunnassa vaalitaan hoikkuutta ja nämä jotka ovat tosi ylipainoisia ja ikäänkuin ylpeitä siitä ja kaikinpuolin terveitä (olen ollut itse tosi ylipainoinen enkä usko että moni vakavasti ylipainoinen ihminen on täysin tasapainossa itsensä kanssa henkisesti) tavallaan ”rikkovat sääntöjä” olemalla ylpeitä kehoistaan, joihin nämä kommentoijat tarttuva ikäänkuin ”korjatakseen” näitä jotka ovat ylipainostaan ylpeitä.

    • Ainakaan omalla kohdallani ei olekaan kyse siitä, että olisin jotenkin huolissani ylipainoisten terveydestä henkilökohtaisella tasolla. En siis esitä olevani millään lailla huolestunut henk.koht. jostakin ihmisestä. Sen sijaan olen hermostunut siitä, että nykyään monet julkkikset ja semi-julkkikset (kuten monet bloggaajat ja esim. mainitsemani ex-fitnesstähtönen) ovat ottaneet asiakseen kehuskella julkisesti, kuinka ovat ylpeitä lihavasta kropastaan. TÄLLAISESTA ilmiöstä olen huolissani ja ärsyyntynyt. Siitä, että lihavuudesta ollaan tekemässä jotenkin ”in” ja täysin hyväksyttävää asiaa tässä muutenkin lihavien kansoittamassa maassa. Siitä, että yhdestä suurimmasta uhastamme kansanterveydellisesti halutaan tehdä asiaa, johon ei tarvitse tai saa puuttua.

      On eri asia olla lihava ja todeta, että ”no, minä nyt olen tällainen” kuin mainostaa julkisuudessa, kuinka ON TOSI OK OLLA LIHAVA. En tiedä ymmärrättekö eron? Etenkin sellaisten ihmisten kohdalla, joilla on pienintäkään vaikutusvaltaa ihmisten mielipiteisiin, toivoisin, että lihavuuden ihannointia vältettäisiin. Koska lihavuudessa ei ole mitään tavoiteltavaa, hienoa tai terveellistä. Tuntuu, että nyt, kun ihmiset alkavat olla kyllästyneitä fitnessiin, on päätetty kääntää kelkkaa niin, ettei enää tarvitsekaan tavoitella terveyttä ja fitnestä, vaan alkaa aikakausi, jolloin on muotia olla lihava ja ylpeä siitä. Ei hyvää päivää…

      Ihan samaa mieltä olen muista terveysuhista, esim. niistä olennaisimmista eli tupakoinnista ja alkoholin suurkulutuksesta. Sekä lihavuus että tupakointi ja alkoholin juominen ovat jokaisen henkilökohtaisia valintoja, mutta päättämällä olla lihava, tupakoida tai juoda, ihminen tekee myös yhteiskunnallisen valinnan. Nämä valinnat koskettavat valitettavasti pahimmillaan kaikkia muitakin veronmaksajia ja Suomea kansana. Tällöinkin on eri asia esim. tupakoida ja todeta tupakoivansa kuin se, että kehuskelisi julkisesti, kuinka hiton hienoa ja hyväksyttävää on olla tupakoitsija. (Ja tästä aiheesta nyt sen verran, että Jutta sinä itse juurikin vain totesit tupakoivasi satunnaisesti, etkä mielestäni kehuskellut asialla.) Myös se, että julkisesti ilmaisee olevansa halukas muuttamaan tapojaan, antaa tyystin eri sanoman kuin se, että kertoo olevansa ylpeä tupakoitsija.

      Olen Jutta samaa mieltä, etteivät ääripäät ole hyväksi ihmiselle missään asiassa. Siksi ärsyynnyn siitä, että nykyään pitäisi taputella päätä ja varoa vain mitenkään loukkaamasta ihmisiä millään tavoin. En minäkään menisi lihavaa nimittelemään tai julistamaan, etten hyväksy häntä ihmisenä tai että hän on vääränlainen, mutta vaikeneminen silloin, kun aiheesta ehkä olisi syytä mainita, on mielestäni pelkuruutta.

    • Hyviä pointteja molemmilla! Itse en todellakaan ajattele niin, että tässä yhteiskunnassa tulisi olla vain hoikkia ihmisiä. Toki sairaalloiset tilat ovat aina niitä ääripäitä ja harvoin sairaalloisen laiha tai lihava ihminen voi kovin hyvin. Tai ainakaan voi sanoa sataprosenttisesti voivansa. Toisaalta jos nauttii elämästä sellaisenaan niin go for it! En itse siis kommentoi muiden painoa ja tekstini koko pointti oli se, että toivoisin ettei muutkaan kommentoisi. Olisi aika idyllistä jos kukaan ei kommentoisi toisten painoa enää koskaan tai missään. :)

      Ja ymmärrän A myös sinun pointtisi ja mitä ajat takaa. Itseltäni on varmaan mennyt tämä kommentti somessa täysin ohitse mutta veikkaisin, että kyseinen tyyppi hakee tuolla vaan hyväksyntää omalle vartalolleen. Mielestäni nimenomaan fitneksessä on huolestuttavaa se kuinka keho sahaa ääripäästä toiseen. Offilla ollaan jopa ylipainoisia ja sitten taas kisakaudella dieetataan anorektikoksi. Vaaditaan aika kovaa itsetuntoa fyysisten ominaisuuksien lisäksi, että kestää kehonsa muutokset ääripäästä toiseen.

  12. Mutta sanni näyttää kyllä järjettömän riutuneelta,katsoin jo samaa kun esiinty telkassa keväällä..muutos on huolestuttava lyhyessä ajassa.toki oli hoikka ennenkin mutta nyt ei näytä enää lähimainkaan terveeltä.

    • Tiedätkö mitä, minä en olisi asiaa edes huomannut ellei monta sataa ihmistä olisi saanut siitä uutisaiheen. :) Ehkä jengi kiinnittää sitten eri asioihin huomiota.

      Hänellä on varmasti läheisiä ympärillä, jotka osaavat kertoa huolensa jos siihen aihetta on. Toki toivon, että kaikki on hyvin mutta veikkaan, että ei ole kiva lueskella lomalla kommentteja siitä kuinka hyi on laiha. Suomalaisilla, kun ei aina ole käytöstapoja… Pitäisi aina muistaa, että taustalla voi olla vaikka ja mitä. Stressiä, väsymystä, uupumusta. Ruokahalu saattaa kadota tai keho jopa hylkiä ruokaa ilman, että on kyse syömishäiriöstä ja tahallisesta laihtumisesta. Kirjoitin siis jo aikaisemmin kommentteihin kuinka itse aikanaan laihduin vatsaongelmien seurauksena. Se oli omasta tahdostani riippumatonta laihtumista ja oli ikävää, kun muut sitä arvostelivat. Kannattaa siis aina muistaa, että kolikolla voi olla kääntöpuolensakin eikä kyse ole aina syömishäiriöstä.

  13. Olipa hyvä kirjoitus, kiitos! Olen viimeiset kuukaudet miettinyt ja pohtinut vähän samantyylisiä asioita paljonkin.
    Se on jännä kun normaalipainoinen tai muuten ”tähän normaliin/nyky normeihin” mahtuva aloittaa ruokavalion noudattamisen tai tarkkailee syömisiään ettei ihan kaikkea höttöhiilareista sokereihin syö niin se antaa muille ihmisille välittömästi oikeuden arvostella sun elämäntapoja, kroppaa ja valintoja. Auta armias jos menisit ylipainoiselle ihmiselle sanomaan että kannattaako sitä pullaa syödä tai lähdeppäs lenkille niin sua katsotaa pahalla yms. Toiv ymmärrät mitä tarkoitin.
    Mutta siis kiitos vielä kerran hyvästä kirjoituksesta :)

    • Mukava kuulla, että teksti kolahti. :)

      Tuokin on muuten hyvä näkökanta! Olen täysin samaa mieltä. Monesti hoikkana olen kohdannut sitä, että ”ota nyt tuota pullaa tuosta, kun oot niin laiha” -meininkiä. Tämä siis aikanaan hoitoalalla, jossa oli muutenkin paljon elämäänsä kyllästyneitä ylipainoisia naisia. :D Oivoi. Ehkä näillä kommentoijilla on pieni kateus, kun jaksat huolehtia kehostasi etkä mätä sitä sokeria jatkuvasti poskeen. :)

  14. aikoina jollon mun syömishäiriö oli pahimmillaan mulle aina sanottiin ku mä oon taas laihtunu ja se sanottiin niin kannustavasti aina että oli pakko laihduttaa vaa lisää koska tuntu et olin aina parempi mitä laihempi olin. Eihän sitä tulla sanoo koskaan ihmisille et ”ootpas lihonnu” sehän ois heti kauhee loukkaus, mut entäpäs jos tällä laihalla ihmisellä ois tavote saada vähä lisää painoa ja ku se kertois kuinka se on saanu lisää painoa ni tulis vaa et ”no etkä oo lihonnu” sillee ihanku se ois sit paha asia.

    • Tuo on muuten hyvä pointti myös. Osasit antaa omanlaisesi näkökannan kokemuksiesi perusteella. Joskus laihuuden kauhistelu saattaa siis olla syömishäiriöisen korvaan kehu vaikka se kuinka absurdilta kuulostaakin. :O

  15. Ihmiset on kateellisia. Siitä se johtuu. Kaikki haluaa olla hoikkia ja timmejä. Esimerkiksi mä voisin maksaa mitä vaan että olisin ihminen joka voi syödä mitä vaan ja millon vaan eikä liho ikinä. Mun elämä on jatkuvaa taistelua ett saan pidettyä painon edes normaalilukemissa. ENKÄ todellakaan syö mitään paskaa päivät pitkät vaan todella terveellisesti ja urheilen paljon. jokaikinen väärä valinta näkyy HETI mun kropassa. Se kerää kaiken.
    Lomalla jos syön ja nautin viiniä vapaammin on takuuvarma +5kg vähintään puntarissa ja se ei lähde pois kaikki heti kun kotiin ja normaaliin elämään palaa vaan joudun todella tekemään työtä sen eteen.
    Että niin… Jatkuvaa paskaa henkistä oloa siitä että en saa itseäni hyvään kuntoon ja vatsassa makkara hyllyy vaikka kuinka urheilen, ei oo reilua elämä ei. Siksi jotenkin ymmärrän että jotkut katkeroituu ja rupeaa haukkumaan teitä laihoja ihmisiä. … Kyllä kelpaisi olla sinä tai kuka vaan laiha. Mutta en koe tarvetta silti haukkua teitä vaikka vituttaakin olla läski.

    • Pakko lisätä tähän oma kommenttini, kun osittain koen samaistuvani kommentin ”Lihapullaan”. Itse olen ollut aina normaalipainoinen/hoikka, mutta se vaatii ihan älyttömästi työtä. On aina vaatinut, myös sillon teininä kun muut tytöt söi mitä halusi, minä jätin aterioita väliin jotta pysyin saman kokoisena kun muut. Olen aina ollut mahdottoman kateellinen luonnostaan hoikille ihmisille.. Kuinka ihanaa olisikin joskus syödä se pizza tuntematta huonoa omatuntoa. Minullakin viikon lomalta saattaa tulla helposti 5kg lisää ja taas kauhea työ saada paino takaisin vanhaan. Syön terveellisesti ja liikun säännöllisesti, mutta silti en voi syödä puoliksikaan niin paljon kun haluaisin. Lähes joka ilta menen nukkumaan vatsa kurnien. Mutta mielummin näin, kun että päästäisin itseni lihoamaan. Mielestäni luonnostaan hoikat ovat siinä mielessä etuoikeutetussa asemassa, että heidän ei juurikaan tarvitse miettiä syömisiään tai ruoskia itseään, he ovat luonnostaan juuri sitä mitä jo pidemmän aikaa nykyajan kauneusihanteet ovat olleet. Kaikki laihoja/hoikkia ihmisiä haukkuvat ovat ihan rehellisesti vain kateellisia ja purkavat sitä erittäin vastemielisellä tavalla. Syytä lihavien haukkumiselle en kyllä tiedä, se tuskin kateudesta kumpuaa..

    • Aika harvalla on kroppa joka kestää vanhemmiten sen, että voi syödä mitä vaan ja milloin vaan. :) Olokaan ei ole kovin freesi jos tuolla tavalla eläisi alituiseen. Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Kyllä itsekin voisin ottaa mulatin sävyisen ihon, pitkät gasellin sääret ja vieläpä todellisen ampiaisvyötärön. Kaikkea, kun ei vaan voi saada. Eli vaikka omaisikin geenit joilla voi syödä vapaammin, niin jokaiselta silti ”puuttuu” jotain. Aika harva on täydellinen. Sinulla saattaa olla vaikka luonnostaan ne pyöreät rinnat, ruskeat silmät tai paksu tukka jota moni kadehtii. :)

  16. Hyvä juttu, mutta sitä en ymmärrä miksi ihminen, joka pitää omasta vartalostaan loukkaantuisi MISTÄÄN nimittelystä? ! En minä ainakaan ja ei välttämättä Sannikaan, kuka tietää 😊

    • Riippuu ihmisestä ja ihmisen itsetunnosta. Aika harva ihminen pitää sataprosenttisesti vartalostaan varsinkaan nuorempana ja mitä enemmän muut sinulle siitä negaa toitottavat, alat itsekin näkemään sen negatiivisessa valossa. Psyykkinen juttu.

  17. Itsekin olen aina ollut laiha, ja kärsinyt siitä aikuisikään asti, olen saanut myös koko nuoruuteni kuulla ikäviä kommentteja, vaikken sairaalloisen laiha ole koskaan ollut.. Ja pidin itseäni just vääränlaisella.. Nyt 30 vuotiaana ja salilla muutaman vuoden käyneenä olen tyytyväinen kroppaani, edelleen olen painoindeksin mukaan alipainoinen jos sali jää vähemmälle, mutta ei haittaa enää yhtään ja viihdyn kropassani erittäin hyvin, näytän myös monen mielestä ainakin 5v nuoremmalta mikä on tietysti plussaa :) Mulla kans näkyy parin päivän huono syöminen heti kropassani mutta palautuu nopeasti normi mittoihin :) Työelämässä olen myös saanut kuulla ikäviä kommentteja ylipainoisilta elämäänsä kyllästyneiltä naisilta, varsinkin kun noudatan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jota olen jo 7v noudattanut eikä paino ole sillä laskenut, vaan päinvastoin noussut saliharjoittelun myötä muutaman kilon, tämä ruokavalio ei siis liity painoon mitenkään mutta normalisoi hormonitoimintaani ja helpottaa sitä kautta monia vaivoja. Siitäkin on tullut ihmettelyä kun eihän mun tarvii kattoa mitä suuhuni laitan, en jaksa alkaa kaikille enää sitä selittelemään kun ei mun tarvii, kylläpäs ne muiden syömiset aina jaksaa kiinnostaa hohhoijaa :D

    • Sama täällä. Salin avulla kroppaan on saanut kivasti muotoa vaikka monen mielestä olen silti varmaan edelleen ”sopimaton”. Onneksi oma itsetunto on kuitenkin kehittynyt ja vaikka en olekaan jokaisen silmään täydellinen, pidän vartalostani nykyään enemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten.

      Tuollainen ylipainoisten kommentointi on kyllä epäkohteliasta, oli kommentoija siis normipainoinen tai nimenomaan se ylipainoinen. Ala-arvoista ja naurettavaa. Itsekin vuosia sitten tuota paljon kuulin (hoito-alalla) mutta onneksi nykyään olen työpaikassa jossa ei olisi puhettakaan, että tuollaista tarvisi kuunnella.

      Paljon tsemppiä ja ei tosiaankaan välitetä muiden puheista. :)

  18. Mäkin sain kuulla muutamia vuosia sitten kommentteja ulkonäöstäni, kun olin aloittanut säännöllisen liikunnan. Pahin kommentoija oli yksi pitkäaikaisimmista ja silloinen paras ystävä, joka kommentoi mm. ”hyi ku oot laiha”, ”eihän sua kohta enää ees näe ku oot niin laiha” ja ”hyi mitkä tikkujalat sulla nykyään on”. Nimenomaan tuo hyi-sanan käyttö ärsytti aivan valtavasti, ihan kuin olisin ollut jotenkin vastenmielinen, vaikka olin normaalipainoinen – joskin entisestä noin 5 kg kiinteytynyt. Silloin hänellä oli myös tapana lisätä Facebookiin musta tosi epäedustavia kuvia, jossa mulla saattoi olla silmät kiinni tai vaan rehellisesti huono ilme – ja tämä oli ihan systemaattista. Kaverini itse on on aina ollut hieman pyöreämpi – ei mikään ylipainoinen, mutta pehmeämpää tekoa kuitenkin. Tämä kaikki lähipiirin kommentointi tuntui tosi pahalta ja muistan pahoittaneeni mieleni pitkäksi aikaa. Lopulta tulin itsekin vainoharhaiseksi painoni suhteen ja lihoin takaisin edellisiin lukemiini eli annoin pömppövatsan tulla takaisin. Ulkonäön kommentointi loppui kuin seinään, mutta mietin edelleenkin siltä, olenko rehellinen itselleni. Kelpasin tuolloin itselleni paremmin, mutta en muille. Kunpa vain tulisi hyväksyttynä sellaisena kuin on. Hankala asia.

    • Todella ikävää kuulla. :( Olisiko tuollainen kaveri oikeasti aika heittää yli laidan? Näin karrikoidusti sanottuna. Ihminen joka ei pysty iloitsemaan kanssasi ja tekee tuollaista sinua kohtaan ei mielestäni ole todellinen ystävä. Itse en ainakaan haluaisi tuollaisen ihmisen kanssa aikaani viettää. Todella ikävää.

      Sinuna ottaisin fokukseen oman hyvinvoinnin ja elämän. Tekisin elämästä sellaista, kuin sen itse tahdon olevan. Unohtaisin muut ihmiset ja keskittyisin miettimään mitä minä haluan. Jos koet, että voit paremmin hieman hoikemmassa kehossa niin sitten se on niin. Ihan turhaan lihotat muiden vuoksi jotta saisit hyväksyntää. Sama pätee taas päinvastoinkin.

      Paljon tsemppiä ja älä tosiaan unohda itseäsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *