Vuotta vanhempana ja ajatuksia ikääntymisestä

Aika kuluu nopeaa, toisinaan liiankin nopeaa. Tänään 29 vuotta täyttäessäni en olisi uskonut, että olen edelleen näinkin rauhaisalla mielellä. 30 vuotta, elämäni yksi kolmannes (toivon mukaan) alkaa olla jo hyvin lähelle paketissa. Se tuntuu hassulta, kovin hassulta.

IMG_5335IMG_5328

Muistan niin elävästi kuinka 16-vuotiaana ajattelin, että tämän ikäinen tyyppi on jo ihan ikäloppu. Vanha ja elämä ohitse. Nyt en voi kuin nauraa tuollaisille ajatuksille, tästähän se elämä vasta alkaakin! Olen nimittäin kuullut sanonnan, että 30 on uusi 20. Heheh. Omassa elämässäni ainakin. Nämä yhdeksän vuottakin ovat tuoneet ihan hurjasti elämänkokemusta ja aikuisuutta. Paljon on mokailtu mutta paljon myös opittu. Koen monellakin tapaa olevani aika vahvoilla elämässäni tällä hetkellä.

Ikäkriisistä ei siis voida puhua laisinkaan. Papereitakin kysytään alituiseen, jonka otan tosin kohteliaisuutena. ;) Suurin osa ystäväpiiristäni on vanhempaa tai vähintäänkin samaa ikäluokkaa. Siinä myöskin varmasti osasyy siihen, että en käy läpi mitään kriisin poikasta. Olen myös luopunut elämässäni sellaisesta ajatusmallista, että tietyt asiat pitää tulla tietyssä iässä. En omista mitään ”sitten haluan lapsia” tai ”siinä vaiheessa minulla tulee olla punainen talo ja perunamaa”. Elän hyvin pitkälti hetkessä ja koen, että elämäni on tällä hetkellä hyvinkin mielekästä. Tokikaan en tällä tarkoita etteikö minullakin olisi päämääriä ja tavoitteita mutta en kuitenkaan elä pelkästään niihin tähdäten. Haluan elää myös tässä päivässä ja nauttia ihan vaan jokaisesta henkäyksestä täällä.

IMG_5342IMG_5351IMG_5318

Ikääntyminen itsessään ei pelota minua, eikä sen tässä iässä varmaan edes kuulukaan pelottaa. Jollain tapaa jopa pidän siitä, että vuosia tulee lisää ja samalla elämänkokemus ja viisaus lisääntyy. Olen myös pitkään ollut jo vähän sellainen ”vanha sielu”. Nautin vanhempien ihmisten seurasta ja yleensäkin kypsyydestä. Toki lapsenmielisyyskin on välillä ihanaa mutta itse olen kai aika aikuismainen. Sellainen turha vouhotus ja levottomuus ovat jääneet vähemmälle ellei jopa täysin kokonaan. Tokikaan aikuisuus ei tarkoita etteikö välillä voisi hullutella ja hassutella, sitä en tarkoita. Joku juttu siinä kuitenkin tapahtuu, kun kasvaa nuoresta aikuisesta aikuiseksi. Vastuuntunto ja yleinen asenne elämään muuttu useimmilla, ehkä? Aikuisuuden ei kuitenkaan tarvitse olla tylsää vaan me voimme itse määritellä millaista se on.

Vielä toistaiseksi en ole kokenut kehossani ikääntymisen merkkejä kovinkaan vahvasti. Olen jopa paremmassa kunnossa mitä 20-vuotiaana olin. Jaksan hyvin treenata mutta tarvitsen myös lepoa treeneistä. Lepo onkin asia jota tarvii nykyään ehdottomasti hieman enemmän kuin kymmenen vuotta sitten. Myös valvominen tuntuu kehossa ihan eri tavalla kuin joskus. Ryppyjä löytyy jo muutama, mutta suhteellisen vähäisellä määrällä onneksi vielä mennään. Uskon aika pitkälti, että ikääntyminenkin on asennekysymys. Jos keskittyy elämässä positiivisiin asioihin, pystyy vuosienkin kertymisen unohtamaan. Itseään ei myöskään kannata tarkkailla liikaa tai pitää suurennuslasin alla.

IMG_5329IMG_5340-002IMG_5322

Kengät Inuovo / Farkut Dr. Denim / Toppi Minimum / Laukku Hunkydory Stockholm / Kello MK/ Hattu Beck Söndergaard / Käsikoru Indiska / Aurinkolasit H&M

Toivon todella, että viimeinen vuosi kakkosella alkavalla kirjaimella on kohdallani antoisa ja  edelleen opettavainen. Ainakin alku on ollut lupaava. 2017 täytänkin sitten 30 vuotta, jota voi jo jollain tavalla sanoa yhdeksi virstaanpylvääksi. Ainakin yhdellä lukijallani on myös tänään syntymäpäivä, joten toivotan runsaasti onnea ja halauksia sinne! Tietenkin myös ihan jokaiselle teistä, jotka olette syntyneet kesän lapseksi tänään 2.6. :)

Mites pelottaako muita ikääntyminen vai suhtaudutteko siihen rohkeudella ja odottavaisuudella? 

On my way

14 vastausta artikkeliin “Vuotta vanhempana ja ajatuksia ikääntymisestä”

  1. 30 vuotta kirjoitetaan ilman väliviivaa. Sama juttu 29 vuotta.

    • Hyvä, että mulla on oma kielipoliisi aina korjailemassa täällä. :) Nyt on korjattu nimittäin ja eipä muuta kuin aurinkoa päivääsi!

    • Kun selaan blogiini kommentoimiasi kommentteja, ovat ne hyvin positiivisia kaikki. Ihmettelen, että jaksat täällä vielä vierailla. Heheh, jännä juttu. :)

  2. Täytin itse keväällä ’jo’ 22 vuotta. Nämä vuodet kun vierivät niin kovalla vauhdilla, että hyvä jos perässä pysytään :D Muistan kuinka esim. lukiossa kavereiden kesken mietimme kuinka vanhoja ja aikuisia ollaan kun päästään 20 vuodenikään ja sen yli:D Ikä vain parantaa, kaunistaa ja viisastuttaa meitä :) Ja sehän onkin vain numero;) Poikaystäväni täyttää syksyllä 27 ja kyllähän se hieman särähtää korvaan että 30 ikävuosi lähenee. Mutta mikäs siinä:) Monilla saattaa olla, että tiettyjä asioita tulisi ’saavuttaa’ tiettyyn ikään mennessä. Oikea aika kuitenkin löytyy sitten aikanaan asioille ja turhaan sitä kiirehtii mihinkään:)
    Pitäisi opetella nauttimaan ja ELÄMÄÄN enemmän tässä hetkessä, eikä miettiä menneitä ja tulevia. Itselle ainakin erittäin vaikeaa :)
    Mutta ihana asukokonaisuus ollut sulla päällä <3

  3. Ensimmäistä kertaa kommentoin blogiisi, vaikka pitkään olen jo blogiasi seuraillut – kiitokset siis viihdyttävistä ja pohdiskelevista teksteistäsi! Voin pitkälle allekirjoittaa ajatuksiasi vanhenemisesta ja ”aikuistumisesta”. Itsellä tuli tänä vuonna täyteen 31 vuotta, mutta ei kyllä ollut kriisiä onneksi viimekään vuonna. Kai sitä jollain lailla tulee armollisemmaksi itseä kohtaan ja stressaa noista ikänumeroista vähemmän. Kun onnistuisi jättämään ympäristön odotukset omaan arvoonsa ja pystyisi olemaan sinut itsensä kanssa, niin eiköhän se tämänhetkinen ikä ole aina se paras ikä ;) Mukavaa syntymäpäivää kauniille! :)

    • Kiitos, mahtava kuulla sinun täällä viihtyvän. :)

      Olet oikeassa, iän myötä lisääntyy nimenomaan armollisuus itseä kohtaan jonka vuoksi osittain ikääntyminenkään ei tunnu niin pahalta. Allekirjoitan oikeastaan koko kommenttisi, hyvin siis sanottu. :)

      Ja kiitos <3

  4. Paljon onnea! :) iällä ei ole merkitystä, kaikkihan riippuu siitä miten ”vanhaksi” itsensä tuntee. Ja tärkeintä elämässä on oppia olemaan onnellinen tässä ja nyt, ei sitkun!

    • Kiitos, olet oikeassa. :) Elämästä nauttiminen on tärkeintä.

  5. Raidat on rakkautta <3 Osaatko sanoa, onko Minimummin toppisi millaista mitoitusta, esim. versus Vero Moda. Löysin tämän netistä ja haluaisin heti nappiin koon kanssa :)

    • On ihan normi mitoitusta. :) Itselläni on koko XS ja normaalisti se tai S. Malliltaan toppi on ns. laatikko eli suosittelen ehkä juuri pienempää kokoa ellei halua siitä hurjan suurta versiota. Niin ja on muuten kestänyt hienosti pesua, eli hyvä ostos. ;)

    • Kiitti vinkistä! Sain kun sainkin paidan tuossa pienemmässä koossa tilattua, vaikka se väliin näyttikin loppuunmyytyä. APUA! On ihana. Varmasti tulee käyttöön!!! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta