Entiset suosikit, nykyiset inhokit

Tiedättekö ne asiat joita nuorempana rakasti ja piti siisteinä, mutta tänä päivänä ne aiheuttavat lähinnä kauhistusta tai ihmetystä? Muoteja, ilmiöitä tai ihan vaan oman pään sisällä kelluneita ajatuksia, tapoja, maneereita… Itselläni ainakin niitä piisaa. Tavallaan nykyään monellekin seikalle voi vaan naureskella, joten nämä listaamani asiat on kirjoitettu siis pilke silmäkulmassa. Mitkä ovat niitä seikkoja, joita nykyään kauhistelen mutta jotka olivat entisiä ”suosikkejani”?

IMG_7808

-Liian lyhyet shortsit. Gröhöm. Tämä on asia jota en vaan voi enää nykyään sietää. Näin Kroatian matkalla jotain niin järkyttävää ja toivon etten näkisi sitä enää koskaan uudestaan. Kahdella tytöllä oli nimittäin niin lyhyet shortsit, että kannikat paistoivat lahkeista puoliksi. Aikanaan itsekin rakastin lyhyitä shortseja (ylläri, ylläri) mutta nykyään jopa nuo Levikseni ovat turhan lyhyet edes rantamenoon…

-Ohuet viivamaiset kulmakarvat. Itsehän en sortunut siihen aivan pahimpaan kulmakarvameininkiin mutta kovin ohuiksi annoin ne kuitenkin nyppiä ja vieläpä ylhäältä. Aikanaan ihailtiin kapeaa kulmakarvamuotia, nykyään homma on päinvastoin. Voin kuitenkin melkeinpä vannoa, että tuohon viivameininkiin en tule enää koskaan palaamaan. Hirveintä on mielestäni kynämäisesti viivoin piirretyt kulmakarvat… Esimerkiksi vaalealle henkilölle mustalla kajalilla tehdyt.

-Minimekot, etenkin trikoiset sellaiset. Gina Tricotin keinotekoisilla paljeteilla varustellut pikkuruiset ”coctailmekot” olivat joskus kovaa huutoa. Mitä lyhyempi ja niukempi, sen parempi. Voi kumpa olisin tuon vaiheen selättänyt mutta eiiiiii… Usein on istuttu baarin rapuissa pipari vilkkuen tai tanssittu pöydillä hame korvissa. Nykyään en ole enää hame-ihmisiä mutta jos sellaista käytän, tulee sen olla nätin ja aikuisen pituinen…

-Viinan juominen, siis kossun. Kun aloitin alkoholin käyttöni 19-vuotiaana, join aina viinaa. Viini maistui niin pahalta ja se oli liian ”mietoa”. Pää sekaisin ja äkkiä! Viinahan oli oiva apu tuohon… Ostettiinkin aina ystäväni kanssa yksi viinapullo aloittelujuomaksi, josta sitten tehtiin drinkkejä. Ei siis mitään oikeita drinksuja vaan blandattiin Cokikseen tai appelsiinimehuun. Eipä ihme, että pää oli aina aivan jumissa… Classy, classy. Nykyään viina on inhokkijuomani numero yksi.

-Numeroa liian pienien kenkien käyttäminen. Jep, tämä on taas niitä hullutuksia joita en todellakaan enää nykyään ymmärrä. :D Omaan 38 koon jalan mutta silti ostin aina mahdollisimman pienet kengät, yleensä kokoa 37. Olihan se nyt kivemman näköistä, että kengät olivat mahdollisimman pienet. Ja miksikö? En tiedä. En todellakaan tiedä… :)

-Lihaspelko. Jossain vaiheessa pelkäsin kovasti lihaksia. Se taisi olla sitä aikaa, kun fitness alkoi pikkuhiljaa tulemaan trendikkääksi ja jengi muuttui kokoajan lihaksikkaamman näköiseksi. Itse kammosin tuollaista vartaloa ja edelleenkään lihaksikkuus naisilla ei siis ole makuuni. Sopivissa määrin joo, mutta liika on liikaa. Meni kuitenkin hetki tajuta, että hei ei mun kroppa tuosta noin vaan lihaskimpuksi muutu. Lihasten rakennus vaatii kovan työn ja niitä painoja uskaltaa käyttää ihan reilusti ilman, että muuttuu yhdessä yössä bodariksi.

-Sivuotsis. Tämä on itselleni henkilökohtaisesti sellainen ei enää ikinä- juttu. Minullahan oli siis pitkään kyseinen liiskana otsani päällä. Muistan kuinka pesin sitä aina lavuaarin alla, koska se likaantui nopeammin kuin muu tukka. Otsis oli aina puoliksi silmillä tai ylikasvanut. Minähän nimittäin inhosin nuorempana sitä, että pääni on pitkän mallinen ja siksi kokeilinkin nimenomaan erilaisia otsatukkamalleja jotta saisin hämättyä kasvojani lyhyemmiksi. Nykyään jopa korostan tuota pään pituutta ja lemppari jakaukseni on ihan perus keskipää. :)

-Vähäinen pukeutuminen talvisin. Ehkä naurettavin muoti-ilmiö jonka tiedän. Lyhyitä takkeja ja matalalla vyötäröllä varustettuja farkkuja. Eräs nuoruudenystäväni sai selkäänsä tummentuman/paleltuman, koska pyöräili kouluun aina selkä paljaana. Oli kuitenkin tärkeintä näyttää omasta mielestään hyvältä… Nykyään pukeudun niin lämpöisesti kuin vaan mahdollista.

-Kovaäänisyys ja tyttölaumat. En oikein tajua mikä siinä tietyssä ikää olikin, kun kaikki piti huutaa kovaan ääneen. Muistan, kuinka omassa ystäväporukassani oli aina meneillään jonkunlainen show. Tehtiin tosi paljon asioita vastoin yleisiä maneereja ja kapinoitiin. Tuo kapinahenki nykyään lähinnä huvittaa. :) Ja volat olivat tosiaan aina katossa jotta kaikki varmasti kuulevat. Vaikka olin tosiaan kiltti seurakuntatyttö, kapinoin siellä seurakunnan sisällä aika paljon. Kuunneltiin esimerkiksi radiota, jota ei periaatteessa suositeltu kuunneltavaksi. Miettikää. Absurdia, mutta tuollaisessa ympäristössä tosiaan itse teini-ikäni vartuin…

Tuleeko teille mieleen jotain vastaavia ilmiöitä tai asioita joista ennen piditte, mutta jotka ovat nykyään ehdoton ei? :D

On my way

10 vastausta artikkeliin “Entiset suosikit, nykyiset inhokit”

  1. Allekirjoitan sivuotsiksen, viinan lipityksen, liian pienet Kengät, tyttölaumat ja kittanat vaatteet 😅👌 voi niitä aikoja!

    Lisään viellä sen kamalan kiroilemisen ja syljeskelyn, kiitos nää ajat on takana päin 😂

    • Apua onko joku muukin suosinut liian pieniä kenkiä? ;D Luulin, että se oli lähinnä minun ja parin ystäväni case. Hahah. Mä en onneksi kiroillut teininä, mutta valitettavasti nykyään vit.. pääsee toisinaan suusta ulos. Se on kamala tapa ja niin ruman kuuloista. On kuitenkin sellainen voimasana joka vaan suusta ulos ryöpsähtää jos joku menee pieleen.

  2. Tää oli hyvä! :D Meikäläinen on ollut kyllä nuorempana oikea tyyli- ja käytöskatastrofi: meikkivoidetta ja puuteria niin, että naama on valkoinen kuin haamulla ja kaikki epäpuhtaudet oikein korostuu (niitä oli paljon!), kulmakarvat piirsin vielä vahvemmiksi mustalla kajalilla (:D), kiroilin ja angstasin (opettajat ja kaikki auktoriteetit oli saastaa), syljeskelin, vedin kännit pirtulla tai kotiviinillä, käytin topattuja rintaliivejä (siis oikeesti toppasin ne itse) kun olin ainoa meidän porukasta jolla ei ollut rintoja… Oh my! Hehkeetä. Onneksi oon jo vanha ja ehkä viisaampi ;)

    • Hahah, repesin tälle. :D Mä muuten myös käytin ihan hirveitä toppauksia. Eräs nuoruuden kaverini veti paremmaksi ja piti kahtia rintaliivejä päällekkäin. Hahah, voi luoja.

  3. Olipa paljon tuttuja yksityiskohtia, joita lähes häpeissään muistelee…

    Voisitko mahdollisesti joskus avata tuota teini-iän seurakuntanuoriaikaa, jossa radion kuuntelukin oli epätoivottua? Ymmärrän toki, jos aihe tuntuu liian henkilökohtaiselta.

    • No lohduttavaa kuulla, että niitä ”nolouksia” muidenkin historiasta löytyy. :)

      Olen itseasiassa kirjoittanut uskostani blogissa, postaus löytyy täältä: http://onmyway.fitfashion.fi/2016/04/06/ajatuksiani-uskosta/

      En tokikaan tuossa valaise seurakuntien saloja mutta pakko sanoa, että nyt jos mietin esimerkiksi tätä pientä seurakuntaa jossa itse teininä kävin niin olisi opetuksessa kyllä paljon kyseenalaistettavaa. Nimittäin ei säännöillä ja niiden noudattamisella sitä taivaspaikkaa varmisteta, vaan usko on ihan jotain muuta. Onneksi itselleni usko on nimenomaan valaistunut vanhemmiten ihan uudella tavalla ja olen ymmärtänyt sen ettei Jumala todellakaan ole noin pikkumainen. Seurakunnat koostuvat aina ihmisistä, joten niissä on useimmiten hyvin paljon parannettavaa… Ja ihmisten pitäisi ymmärtää ettei ihan kaikkea kuulu suoltaa mitä toinen ihminen sinulle pöntöstä saarnaa. Teininä se oli hieman hankalaa, kun haki vielä niin kovin omaa paikkaansa tässä maailmassa.

  4. Ohuet viivamaiset kulmakarvat. – No se! :D

    Itsellä oli blondattu vetyperoksiditukka, sellainen kellertävä ja toki kotioloissa värjätty. Apua, en pysty katsomaan niitä vanhoja kuvia, puhumattakaan minkälaista hallaa tein hiuksilleni!

    Täytyy tunnustaa, mulla edelleen jotkut kengät liian pienet (ja ikää 29 v :), eli just tuota 37 kokoa, kun kerran tilasin 38-kokoiset lenkkarit ja ne näytti niin isoilta jaloissa, etten pystynyt niitä käyttämään, ehkä siitä jäi sellainen kammo :D

    • Hahah, mulla oli permis ja se oli myös otsatukassa. Revi siitä. Permis tulee kyllä kohta muotiin joten sitä odotellessa. ;)

      Voi eiiii, muistan myös tuon värikauden. Yhdellä luokkalaisella oli milloin mikäkin väri lilasta siniseen. Kammottavaa hiusten kulutusta. Itselläni onneksi tuo värjäyspuoli pysyi kurissa…

  5. Samaistun erityisesti tuohon shortsikohtaan. Viime kesänä käyttämäni shortsit tuntuvat aivan liian lyhyiltä, vaikkeivat ne todellisuudessa ole edes sieltä lyhyimmästä päästä. Sanoin kavereillekin, etten voi enää käyttää omistamiani shortseja, koska tunnen itseni niissä tyyliin prostituoiduksi XD

    • Hahah, mä tein itseasiassa saman huomion Kroatiassa. :D Mun ihanat levikset on aivan liian lyhyet… Ja kävellessä tosiaan nousivat kokoajan ylöspäin. Ei vaan pysty enää… Itseäni inhottaa kulkea tuollaisissa ja Suomessa en kyllä ikinä voisi. Reissussa nyt vielä meni nipin napin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta