Koska sinä olet viimeksi itkenyt?

Olin viime viikolla elokuvissa katsomassa leffan nimeltä ”Me Before You”, suomennettuna ”Kerro minulle jotain hyvää”. Voin sanoa, että ei ole hetkeen ollut noin rankkaa elokuvaelämystä. Elokuvan tarina itketti niin paljon ja alituiseen saikin olla hammasta puremassa.

Siitä huolimatta rakastan tuon kaltaisia elokuvia. Elokuvia joissa on koskettava sanoma ja tarina. Niitä ei ole tehty turhaan vaan siksi, että ihmiset oivaltaisivat jotain. Osittain myös ehkä sen vuoksi, että toiset kykenisivät purkamaan tunteitaan. Elokuvat nimittäin saattavat joskus jopa antaa sellaisen fiiliksen meille, että nyt on vapaus itkeä. Saatat elokuvan kautta käydä läpi tunneskaalaasi joka elämässäsi on ehkä valloillaan tai jopa niitä patoutumia, jotka siellä sisällä ovat majailleet. Parastahan on se, että leffateatterit ovat pimeitä ja kukaan ei huomaa jos kaivat salaa sen nessun taskustasi.

IMG_9204

Useampi meistä varmaan muistaa kuinka lapsena toitotettiin, että ”älä itke” ja ”isot tytöt tai pojat eivät itke”. Joskus itkusta saatettiin jopa rangaista tai laittaa eri huoneeseen häpeämään. Suomalainen kasvatus opettaa siihen, että itku on ikävä asia. Negatiivinen tunnetila joka tulee saada äkkiä loppumaan. Jollain tasolla olen kyllä samaa mieltä. Itkeminen on rankkaa keholle ja ainakin omien kokemuksieni mukaan kunnon itkun jälkeen olo saattaa olla flunssainen ja ns. puolikuntoinen. Ihan kuin vastustuskyky olisi laskenut kertaheitolla! Mutta toisaalta taas, itku parantaa. Itkeminen vapauttaa ja voi tehdä meistä jopa onnellisempia.

Jos emme itke juuri koskaan, keräämme herkästi sisällemme tunnepatoutumia jotka saattavat tulla ulos tavalla tai toisella. Yhtenä hyvänä esimerkkinä agressiivisuus. Jos kannat sisälläsi taakkaa jota et ole koskaan käsitellyt tai ehkä tuntenut läpi, saatat katkeroitua ja muuttua vihamieliseksi. Kun sinulla on paha olla, purat sitä pahaa oloa myös muihin. Mikään ei tunnu missään, ei ehkä edes lähimmäisten henkinen vahingoittaminen.

tunteet

Itse välttelen tuon kaltaisia tunnetiloja kaikin mahdollisin tavoin. Pyrin olemaan avoin tunteideni kanssa, vaikka se ei todellakaan aina helppoa ole. Välillä nimittäin tuntuu, että sitä vaan elää elämäänsä ilman, että käy läpi asioita joita tulisi läpi käydä. On ikäänkuin helpompi painaa menemään, kuin pysähtyä itkemään ja purkamaan. Silti joka ikinen kerta, kun itken oikein kunnolla tunnen oloni hyvin vapautuneeksi. Voin jossain kohtaa itkukohtausta jopa purskahtaa nauruun, kun on niin helpottunut fiilis!

Useimmiten ihmisten kanssa olen muuten huomannut, että joka kerta jos avoimesti puhutaan tunteista tai tapahtuneesta se vapauttaa. Niin parisuhteessa kuin ystävyyssuhteissakin. Välillä mietin miksi me ihmiset olemme sellaisia, että mietimme aina mitä sanomme? Miksi emme olisi aina rehellisiä ja avoimia? Luulen, että esimerkiksi moni parisuhde pelastuisi jos tätä olisimme. Aina, kun kohtaamme ongelmia puhuisimme niistä. Näyttäsimme tunteemme ja tarvittaessa vaikka pillittäisimme tai nauraisimme avoimesti.

Kysymys kuuluukin otsikon mukaisesti, koska sinä olet viimeksi itkenyt? Jos siitä on viikkoja, kuukausia, ehkä jopa vuosia niin mitä jos tänään itkisit. Se saattaa muuttaa elämääsi.

On my way

4 vastausta artikkeliin “Koska sinä olet viimeksi itkenyt?”

  1. Mä olen ihan yliherkkä ihminen. Toisinaan itken jo pelkästään siksi, että olen sillä hetkellä niin onnellinen :-D Vähempikin siis riittäisi heh.. Luin pari kuukautta sitten tuon Me Before You -kirjan ja arvaa vaan, kuinka paljon itkua tihrustin sen aikana. Pakko mennä katsomaan leffakin, sillä se oli paras lukemani kirja ikinä!

    • Voi apua, voin kuvitella. Minäkin itken todella helposti ja se on monesti jopa ärsyttävää. Toisaalta joskus on ajanjaksoja etten itke pitkiin aikoihin. Nämä tulevat usein raskaiden elämänjaksojen jälkeen jolloin on vaan fiilis, että nyt en halua enää itkeä hetkeen. Turhaa ajattelua tuollainenkin.

  2. Hassuun väliin tuli tämä postaus. Nimittäin rakkaimmista rakkain koirani menehtyi kaksi päivää sitten ja itkemisestä ei tule loppua. Nyt ajattelin saada edes hetkeksi ajatukset muualle, mutta jatkoinpa itkemistä täälläkin… Snif =,)

    • Voi ei, otan osaa. ;( Nyt kannattaa kuitenkin surra jotta pystyt jatkamaan elämääsi. Kyllä se vielä helpottaa, ajan kanssa. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta