Luota tunteisiisi!
Jos pitää valita järki vai tunteet, minä valitsen aina tunteet. Olen tunneihminen ja menen aina loppupeleissä tunteet edellä. Mikä on sitten viisasta? Tunteethan saattavat heitellä, joten mitä tapahtuu jos menet tunteiden mukaan ja joudutkin pettymään? Näitä asioita on pyöritelty etenkin yhden ystäväni kanssa viimeisen kuukauden aikana ja paljon.
Lopputulos on kuitenkin aina sama, tunteilla on se suurin merkitys. Jos vaikka rakastat jotain ihmistä, on se niin. Tunteet ovat tunteita, joita ei voi noin vaan päättää muuttavansa. Jos rakkaus on olemassa niin se vaan on. Rakkaus on myös tunteena niin vahva, että sitä vastaan on turha taistella. Tai jos taistelet, häviät lopulta.
Nuorempana mietin todella paljon sitä, että jos särjen sydämeni valinnoillani. Miten kestän tai jaksan? Välttelin tiettyjä tunteita, koska pelkäsin. Loppupeleissä me kestetään aika paljon. Se, että katsot jonkun kortin senkin uhalla, että jossain kohtaa sattuu ja lujaa on enemmän kuin, että jättäisit sen kortin katsomatta. Elämässä on tärkeää elää ja tuntea, ei miettiä mitä jos minulle käykin sitä tai tätä. Jos valinta oli väärä, kärsit siitä sitten aikanaan mutta voit ainakin olla tyytyväinen, että kuitenkin katsoit sen ihmissuhteen, duunin tai minkä tahansa elämääsi kohdanneen risteyksen.
Tänä päivänä minua ei enää kiinnosta mitä ihmiset ajattelee. Törmään aika paljon siihen, että toiset kyseenalaistavat asioita joita teen tai tunnen. Nuorempana annoin sen vaikuttaa, annoin heidän ikäänkuin syöttää ajatukset päähäni. Tänä päivänä tiedän, että vain minä tiedän mitä tunnen. Ei minulle tarvitse selitellä itsestäänselvyyksiä kuten ”hei tiedätkö mitä tuosta voi seurata tai luuletko, että toimit noin vaan koska plaa plaa”. Ehkä ärsyttävintä on ladella itsestäänselvyyksiä ihmiselle, joka elää itse niiden tunteidensa keskellä ja tietää tasan tarkkaan millaisia ne ovat.
Haluaisinkin tällä tekstilläni rohkaista jokaista joka kamppailee tunteidensa kanssa olemaan rohkea. Unohtamaan mitä muut sinulle asioista sanovat tai opastavat. Kokeile ihan senkin uhalla, että se paras ystävä pettyy. Ei nimittäin ole muiden asia tuomita jos elät omien tunteidesi mukaan. Vaikka ystävän sanalla on merkitystä, jokainen tosiystävä hyväksyy loppupeleissä sinun päätöksesi. Ei välttämättä asiana mutta ihan vaan, koska se on sinun päätöksesi.
Tämä kiteyttää mielestäni kaiken:
”Tekonsa voi harkita, sanansa voi valita, tunteet kulkevat omia teitään” –Sylvi Kekkonen.
Ihanaa päivää, luotetaan tunteisiimme ja niiden aitouteen! <3 Ollaan rohkeita, eikä anneta pelolle valtaa millään elämän osa-alueella.
Hyvä postaus ja aika ajankohtainenkin! Itse oon lähimpien ystävieni kesken ainoa sinkku ja ystäväni aika useinkin koittavat ns takoa järkeä päähäni, kun mä taas vetelen aika paljon tunteella, mitä tulee mieskuvioihini. En mä edelleenkään tiedä kumpi on parempi vaihtoehto. Toki järkevä on aina järkevää, mutta en tiedä voiko sillä ikinä saavuttaa mitään. Tunteella mentäessä ottaa enemmän ihan tietoisiakin riskejä ja mun mielestä vaan silloin voi tapahtua jotain siistiä 🙂
Mikähän tämä järki mahtaa tapauksessasi olla? Sitoutuminen ilmeisesti?
Mielestäni nimenomaan sitoutuminen on asia, johon tietää vain itse olevansa valmis jos siis on valmis. Eikä sen pitäisi olla muille ongelma jos ei halua sitoutua. 🙂 Kaikki eivät välttämättä halua edes parisuhdetta. Joskus tuntuu nimittäin, että se on asia johon tässä yhteiskunnassa pyritään. Mutta joo, jokatapauksessa luota tunteisiisi! Olivat ne millaisia sitten tahansa. 🙂
Arvaisin, että uusi mies jo kuvioissa ja ystävät pävittelevät, että liian nopeaa toimintaa ja laastarisuhteen hakemista? Vai uudelleen lämmittelyä exän kanssa? Nämä ovat nämä perinteiset eron jälkeen 🙂 Itsehän sitä omien tunteidensa kanssa elää ja tietää parhaiten mikä tuntuu oikealta. Ystävät vaan usein pelkäävät, että sattuu taas. Mutta jokainen luottakoon omiin tunteisiinsa 🙂
Haha, ei ole uutta kuvioissa. 🙂 En ole ihminen joka hakee laastarisuhdetta, vaan ihminen joka käsittelee ihmissuhteet omalla ajallaan. 🙂 Viihdyn hyvin itsekseni.
Siltoja ei kuitenkaan kannata aina polttaa jos siihen ei ole tarvetta. Luotan elämässä siihen, että asiat menee kuten niiden on tarkoitettu mennä ja tunteemme sen mukana.
Ja ylipäänsä viittasin tekstissäni muuhunkin, kuin itseeni kuten alussa mainitsin. 🙂 Nämä keskustelut ovat aika yleisiä ainakin omien ystävieni kesken.