Mikä on tarpeeksi?

Olen viime aikoina paljon miettinyt, voisinko tehdä asioita paremmin, enemmän tai ehkä jopa eri tavalla? Unelmissani siintää kyllä haaveita mutta loppupeleissä kuitenkin välillä mietin, kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa niiden eteen? Teenkö ihan oikeasti tarpeeksi?

Tavoitteet

Olen aina ollut vähän sellainen hetkessä eläjä joka ei tee pitkän tähtäimen suunnitelmia. Tämä on omalla tavallaan vahvuus, mutta pahimmillaan myös heikkous. Kun et suunnittele, et myöskään useinkaan tavoittele asioita samalla tavalla, kun ihmiset jotka kirjoittavat  paperille unelmansa tavoite päivämäärineen. Sitä ikäänkuin ajattelee, että elämä vie. Elämä tuo eteen mielenkiintoisia asioita jos on tuodakseen.

Tavallaan tuossa ajattelutavassa ei siis ole mitään väärää. Uskon johdatukseen ja siihen, että asiat menee kuten niiden kuuluukin mennä. Silti uskon myös siihen, että meidänkin tulee tehdä asioita saavuttaaksemme jotain. Eteemme avautuu mahdollisuuksia ja joskus niitä tulee jopa itsenäisesti hakea. Kuten nyt vaikka uusi työ. Jos et itse sitä hae, olet seuraavat kaksikymmentä vuotta paikassa jossa inhoat olla. Moni asiat on kiinni meistä itsestämme, vaikka loppupeleissä joku meitä johdattaakin.

Tavoitteet

Vaikka teenkin tällä hetkellä paljon asioita ja kalenteri on melkein täynnä, mietin silti voisinko tehdä jotain vielä enemmän? Tai ehken enemmän mutta paremmalla panoksella? Nähdä vieläkin suuremmin vaivaa saavuttaakseni unelmat?

Me nimittäin annetaan itsellemme helposti vähän liikaakin anteeksi. Tai siis ainakin minun tyyliset ihmiset antavat. En tosiaan ole suorittaja, joka vetää itseään piippuun vaan ennemminkin tyyppi joka tykkää tehdä asioita rennommin. Monesti selittelenkin itselleni, että olen kyllä tehnyt kaikkeni, vaikken ole oikeasti tehnyt lähellekään. Tavallaan hassua myöntää se mutta kyllä, voisin tehdä monetkin asiat vielä paremmin.

Tavoitteet

Mikä sitten elämässä riittää tai on tarpeeksi? Jokainen meistä määritelköön sen oman linjansa itselleen. Toisilla rima on korkeammalla, kuin toisilla. Toiset joutuvat puurtamaan hikihatussa saavuttaakseen se saman, jonka toinen saa jo syntyessään. Elämä on joskus epäreilua mutta toisaalta, jokainen ponnistakoon niistä lähtökohdista jotka on annettu.

Tärkeintä on mielestäni elämässä kuitenkin se, että tekee riittävästi. Jos haluaa saavuttaa asioita, kurottelee niitä kohden. Ei pelkästään puheillaan hifistellen, vaan ihan konkreettisestikin.

Koetteko te joskus samankaltaisia tuntemuksia, että ette ehkä tee tarpeeksi? Tai, että voisitte tehdä jotain vieläkin paremmin?

On my way

10 vastausta artikkeliin “Mikä on tarpeeksi?”

  1. Kirjoitit taannoin, että mielellään olisit menossa siihen suuntaan että postaisit jopa kaksi kertaa päivässä. Ei varmaan kannata ottaa paineita asiasta, mutta näin näyttää usein jo tapahtuneenkin. Ainakin itseäni lukijanasi ilahduttaa suuresti päivittäiset ja jopa kaksi kertaa päivässä tulevat postauksesi – kiitos niistä! :)

    • Totta, blogi on yksi osa-alue johon haluaisin panostaa vieläkin enemmän. Toisaalta pidän tämän tekemisestä, joten en halua tehdä siitä itselleni hankalaa tai vaivalloista. Kahden postauksen päivät onnistuvat usein silloin jos päivä on pyhitetty bloggaamiselle eli en ole esimerkiksi liikkeellä töissä. Aina ei tosin silloinkaan jos on muita menoja.

      Jos asioissa haluaa päästä eteenpäin niiden eteen on ponnisteltava. Ja ei, monestikaan en voi sanoa tehneeni tarpeeksi joten aina toisinaan on itseään hyvä muistutella. Ihana kuulla, että pidät täällä vierailemisesta ja postaustahdista!:)

  2. Mielenkiintoinen aihe jota olen paljon itsekin miettinyt! Mäkin olen joskus huomannut että mullahan on vaikka mitä haaveita, mutta toimiminen on jäänyt vähäiseksi! Onneksi jokin aika sitten päätin että nyt per***e asiaan tulee muutos ja aloin toimiakin asioiden eteen. Se on tietty jokaisen itse päätettävissä kuinka paljon tekee ja mikä on tarpeeksi.

    Jos itse huomaan tavoittelevani asiaa, jonka saavuttaminen vaatisi paljon toimia joita en haluaisi tehdä niin asia ei ehkä kuitenkaan ole minua varten. :)

    • No sanoppa muuta! Ja samaa mieltä tuosta toisestakin kohdasta. Jos asia ei miellytä, ei sen eteen välitäkään ponnistella. Siksi mielestäni onkin hurjan tärkeää, että työllään, opiskelullaan ja elämällään ylipäänsä voi toteuttaa itseään. :)

  3. I feel u!!

    Opiskeluasioissa mietityttää itseä, pyrkiikö yliopistoon vai ”riittääkö” AMK tutkinto (arkkitehtuuri alana). Suku olettaa hirveästi kun pienestä pitäen ollut lahjoja kaikkeen mahdolliseen… Suurin osa opiskelumenestyksestä on kyllä vaan jaksamisesta kiinni, ainakin lukion loppuun saakka (mielipiteeni asiasta + soveltuvuuskokeet poislukien).
    Ura-asioissa moni varmaan pohtii riittääkö tämä ja vanhemmat vanhemmuudesta, puolison roolista, ystävyydestä yms.

    Mutta meille lukijoille riittää tuo 2 postausta päivään, olet bloggarina enemmän kuin riittävä ;D

    • Niin, minäkin ymmärrän ajatuksesi. Etenkin suvun tapa olettaa asioita on mielestäni väärin. Ei siis millään pahalla. Jokaisen tulisi saada valita oma tiensä, eikä hakea tyyliin lääkikseen koska vanhemmatkin ovat sen käyneet. Tämä siis oma mielipiteeni.

      Ja ihana, kiitos. :D Pyrin tekemään parhaani mutta kuitenkin sen armollisuuden rajoissa. :)

  4. Tykkäätkö kastehelmi astioista? Jos, niin, osallistu kastehelmi kulhojen (6) arvontaan mun blogissa.

    • Mielestäni tämä tapasi kommentoida mainostaaksesi omaa arvontaa on hieman epäkohtelias. Ja vastaukseni, ei en tykkää.

    • Nyt vastasin sulle toiseenkin postaukseen! Eli Pull & Bearin takki. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta