Kun kaikki eroaa

”Kaikki eroaa” -lause on kuultu nyt useammin kuin kerran omastani ja useiden ystävienikin suusta. Tällä hetkellä on meneillään jonkun sortin ”erobuumi” ja todella moni ympäriltä tuntuu laittavan parisuhteensa jäihin. En tiedä teistä mutta itse olen useaan otteeseenkin miettinyt, että mikä ihmeen kirous tässä vuodessa 2016 oikein on? Eroja, maailman paheneva tilanne, useita musiikkimaailman tähtiä on menehtynyt… Jotain negatiivista energiaa tässä vuodessa on pakko olla!

IMG_0198-2

En tiedä johtuuko suuri eroamisten määrä siitä, että ihmiset ympärillä alkavat lipua siihen maagiseen 30-vuoden ikään? Ikään jolloin elämä menee monesti uusiksi, nuoruus vaihtuu viimeistään tässä kohtaa aikuisuudeksi ja tullaan jälleen tulevaisuuden perus kysymysten äärelle. Lapsia vai ei? Yhteinen asunto vai ei? Toinen haluaa luoda uraa, toinen haluaa sen perheidyllin. Toinen taas ehkä vielä kerran kokea sinkkuelämän vapauden tai lähteä maailmalle reissaamaan.

Liian monesti parisuhteet valitettavasti myös ns. kuolevat. Kasvetaan erilleen ja yhtäkkiä huomataankin, että eletään ihan eri maailmoissa erilaisia arvoja vaalien. Tämä on hyvin yleistä. Uskon kuitenkin vahvasti, että syy tällaiseen tilanteeseen on se ettei parisuhteessa ole kommunikoitu riittävästi. On päästetty se kahden ihmisen välille jossain kohtaa syntynyt kuilu ikäänkuin huomaamattaan kasvamaan. Toisinaan taas ihmiset vaan muuttuvat. Elämä muuttaa meitä, kasvattaa ja vie johonkin suuntaan. Aina siis se viisi vuotta sitten oikealle tuntunut ihminen ei välttämättä enää tunnukaan oikealle. Kuten olen aikaisemminkin kirjoittanut uskon, että ihmisellä on useita rakkauksia elämänsä aikana. Niitä ei ole välttämättä kovin montaa, mutta muutama ainakin.

IMG_0205-2

Itsehän olen avioeroperheestä kuten olen täällä blogissakin joskus maininnut. Nuorempana ajattelin aina, että minähän en toista vanhempieni virheitä. Minulla on mahdollisuus hyvään parisuhteeseen eikä lähtökohdillani ole väliä. Valitettavasti niillä on kuitenkin väliä… Tokikaan et voi leimata elämääsi sen perusteella mihin olet syntynyt, mutta kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vääristynyt kuva parisuhteesta jo lapsuudessa jättää meihin jonkunlaiset traumat. Traumat joita emme ehkä osaa yhdistää omassa elämässämme tapahtuviin asioihin, mutta jotka kuitenkin ovat siellä läsnä. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä vahvemmin ja selkeämmin nämä asiat vaan huomaa.

Näistä traumoista huolimatta elämässä on kuitenkin tärkeää uskoa hyvään. Vaikka omassa elämässä ja ympärillä tapahtuisikin asioita, jotka särkevät meitä, on kaikessa kuitenkin hyväkin tarkoituksensa. Myös sinkkuna ihmisen voi olla hyvä. On hassua miten usein ajatellaan, että sinkut ovat jotenkin säälittäviä ja niitä väliinputoajia. Itse taas ajattelen niin, että jokaisen meistä tulisi jossain kohtaa elämää kokeilla yksin olemista. Se avaa asioita ihan uudenlaiselta näkökantilta. Sinkkuna on enemmän aikaa opetella tuntemaan itsensä ja sen mitä oikeasti elämältään haluaa. Minulla on ainakin vahva usko siihen, että kun tuntee itsensä hyvin kykenee olemaan parempi puolisokin toiselle.

IMG_0199-2

Haalari Zara / Aurinkolasit Ray-Ban / Kello MK / Kaulakoru Zara

Ihmissuhteet ovat kyllä jännä juttu. Koskaan et tiedä mitä niissä tulee ajan kanssa tapahtumaan.  Tottakai on olemassa parisuhteita jotka kestävät kuten ne ennen vanhaan kestivät. Valitettavasti nykyään kuitenkin vähemmän. En tosiaan tiedä johtuuko se siitä, että ihmiset ovat niin hukassa itsensä ja elämänsä kanssa vai mistä? Syitä on varmasti monia.

Tänä päivänä myös sellainen pitkien parisuhteiden arvostus on osittain tipotiessään. On jotenkin helpompaa erota, kuin jatkaa edes jollain saraa huonossa suhteessa. Taistelutahtoa ei vaan enää ole, se on kadonnut. Ollaan jotenkin todella voimattomia ja ei nähdä muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa eri suuntiin.

IMG_0201-2

Nämä päätökset eivät ole koskaan helppoja ja en missään nimessä arvostele kenenkään eropäätöksiä (itsekin siis puolisen vuotta sitten eronneena ei olisi varaakaan). Joskus ero on olevinaan ainoa vaihtoehto ja joskus se on myös aikuisten oikeasti se oikea ratkaisu. Ero ei tietysti ihan aina ole mikään huono asia, joskus se saattaa jopa kirkastaa elämässä sen mitä haluaa ja kenen kanssa.

Oletteko te huomanneet saman ilmiön ympäristössänne? Tai heräsikö ylipäänsä ajatuksia? 

On my way

20 vastausta artikkeliin “Kun kaikki eroaa”

  1. Mun vanhemmat on olleet naimisissa 40v ja mun siskokin on ollut miehensä kanssa 15v yhdessä. Mun lapsuudenkavereiden vanhemmat ovat myöskin kaikki yhdessä kuolemantapauksia lukuunottamatta. Sukulaisissakaan ei pahemmin eronneita ole. Silti en ole ikinä haaveillut esim naimisiin menosta enkä jotenkin usko mihinkään loppuelämän mittaisiin suhteisiin, koska ihmiset muuttuvat jatkuvasti. Vanhempani riitelivät tosi paljon koko lapsuuteni ja uskonkin tämän vaikuttaneen niin, etten koe avioliittoa mitenkään onnellisena ja tavoiteltavana asiana. Jotenkin tuntuu vanhanaikaiselta, miten naisen tehtävänä on ”päästä” naimisiin tai on jotain vikaa. Itse näen lähinnä painajaisia noista asioista.

    • Niin. Omalla kohdallani nimenomaan tuo millaisena avioliiton lapsena näin ei houkuta itse koskaan alttarille suuntaamaan. Tai ehkä joskus, sen oikean ihmisen kanssa mutta periaatteessa avioliitto ei ole itselleni mikään sellainen ”pakko kokea” juttu. Onhan avioliitto kaunis asia mutta se tosiaan pitää kokea ihmisen kanssa josta on sataprosenttisen varma. Ja voiko loppupeleissä koskaan edes olla sataprosenttisen varma? :D Elämä muuttuu, me muutumme.

  2. Hui, tuli melkein kylmät väreet! Just keskustelin yhden tutun kanssa tämän vuoden eroaallosta ja siitä miten ”oudolta” tämä vuosi on siinä mielessä tuntunut. Tuttuni oli alkuvuodesta eronnut 10v. kestäneestä avoliitosta ja hänen useat kaverit ovat niin ikään eronneet (vaikka jo siis lähempänä neljääkymppiä kaikki). Myös mun kaveripiirissä on tänä vuonna tullut useampikin erotapaus, sellaistenkin parien taholta joista en olisi ikinä uskonut.

    • No sepä, tosi hurjaa. Ja yllättävää tosiaan kuulla, että myös tuon ikäiset pitkään yhdessä olleet parit tekevät näitä päätöksiä. En tiedä mutta jotain kummaa tässä vuodessa vaan on…

  3. Olen huomannut osittain erobuumin tai ainakin lehdistä saa lukea niistä. Itselläni uskonnollinen tausta, joten sitä kautta monet tutut ovat samaa uskontoa ja nyt jos koskaan osaan olla kiitollinen tästä taustasta ja uskosta! Se on ainut asia joka pysyy. Ja joka pitää perheitä yhdessä (ei pakosta!! Vaan oikeasti näen ympärillä onnellisia perheitä, joka antaa itellekin toivoa ja uskoa tulevaan) ja ennen kaikkea anteeksiantamus ja pyytäminen on yhdessä pitävä voima! Se on mielestäni avainasia kaikissa parisuhteissa oli uskontoa tai ei! :) Ja se, että on tahtoa olla yhdessä ja luottamusta, että meidät on tarkoitettu yhteen vaikka olisikin vaikeita aikoja. Vaikeina aikoina voi ottaa vaikka hieman omaa aikaa ja tottakai pitää keskustella myös puolison kanssa. :) Oon siitä samaa mieltä, että sinkkuaika on hyvä jokaisen kyllä kokea!! Ja ei tarvi liian nuorena hypätä parisuhteeseen. Siinä vielä kasvaa nuorena ihmisenä ja muuttuu. Toki vanhempanakin , mutta tuskin niin paljon kuin alle 25-30 vuotiaana.

    Ja nyt jos tullaan siihen aiheeseen milloin pitää erota, niin mielestäni hyvät syyt erillään asumiseen tms. on henkinen tai fyysinen väkivalta! Sitä ei kenenkään tarvitse sietää edes uskonnon nimissä ja uskon että sitä mieltä ovat kyllä kaikki. Siis onko sekään syy erota avioliitosta, että on kasvanut erilleen? EI! Silloin pitää tehdä asian eteen jotain… Se voi olla pitkä ja kivinen tie.. Mutta lopussa palkitaan. Ja noh, toisaalta :D Jos ei ole sitä tahtoa tai uskoa siihen, että avioliitto on säädetty elämän mittaiseksi, niin ei tietenkään silloin ole sitä ajatusmaailmaa mitä minulla ja ystävilläni, että halutaan tehdä kaikkensa sen eteen, että on hyvä parisuhde ja hyvä elämä <3 Näen sen suurena siunautena nyt tänä maailman aikana, kun monilla tuntuu olevan ongelmia parisuhteessa.

    • Anteeksiantamus ja anteeksi pyytäminen ovat ehdottomasti suuri voimavara! Ja se on hienoa jos se lähipiirissäsi toteutuu. :)

      Puhut nyt avioliitosta mutta mielestäni parisuhteesta on monia muitakin oikeutettuja syitä lähteä kuin mainitsemasi pahimmat mahdolliset skenaariot. Usko on voimavara elämässämme, ei asia jonka varjolla asioita kannattaa miettiä tai edes puhua ”uskonnon nimissä”. Uskonnon vuoksi mennään monesti myös liian aikaisin naimisiin. Avioliitot, jotka solmitaan siinä vaiheessa kun ei olla edes vielä kasvaneita saattavat helposti päätyä eroon. Toisaalta mieluummin ero kuin väärän ihmisen kanssa loppuelämän viettäminen. Pahimmillaan siitä kärsii jälkikasvu.

      Mutta joo, hyviä pointteja tekstissäsi paljon vaikka osa särähtääkin hieman korvaani. :)

  4. Mielenkiintoinen aihe. Olen itse samaa mieltä tuosta että tottakai se minkälainen suhde omilla vanhemmilla on ollut toisiinsa, vaikuttaa jollain tavalla myös omaan ajattelutapaan. Omat vanhempani ovat olleet pian 30 vuotta naimisissa, ja heidän suhteensa on aina ollut sellainen millaisen itsekin haluan. Ja sama juttu mieheni vanhemmilla. Ja onnekseni olen löytänytkin jo oman vaikka olen ”vasta” 25vuotias ja olin 20-vuotias kun tapasimme. Vaikka tulevaisuuteen ei kukaan nää.
    Mielestäni suhteen onnistumisen kannalta on tärkeää että molemmat henkilöt ovat kerenneet elää ”omaa elämäänsä” ennen suhdetta ja tällä tarkoitan juuri yksin asumista yms. Jos et ole onnellinen itsesi kanssa et voi olla sitä kenenkään muunkaan kanssa. Ja samat arvot on tärkeää, pienet kinastelut kuuluvat asiaan mutta arvot ja aatteet on oltava samat. Ja kyllä minusta töitä täytyy tehdä suhteen eteen, samalla tavalla kuin ystävyyssuhteista. Mutta olen myös sitä mieltä, että suhteen ei kuulu olla hankalaa! Jos se on jo alusta asti vaikeaa niin ehkä siitä voi päätellä että miten sitten pärjää yhdessä isojen oikeiden ongelmien kanssa. Olen myös sitä mieltä että puolison täytyy olla samalla paras ystävä.
    Vaikeita asioita ja näissä on niin paljon eri puolia. Kuitenkin olen osittain sitä mieltä että yhdessä oleminen on tiettyyn pisteeseen asti myös tahdon asia. Naimisiin mennessäkin kysytään ”tahdotko sinä” eli vaikka ei aina tunnu ruusuilla tanssimiselta ja siltä että onnistuuko tämä, pitää miettiä että tahdonko tämän onnistuvan.
    Ja ehkä juuri tuossa erobuumeissa on osalta myös sitä että kun yksi lähipiireistä yms uskaltautuu ”tasoittamaan tietä” niin on itse helppo tulla perästä jos painiskelee samojen ongelmien kanssa?

    Tulipa tarina mut kiva aihe! Mukavaa kesää :)

    • En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä! Todella hyviä pointteja, kuin omasta suustani. :)

  5. Hei, itse mietin samaa viime vuonna, kun lähipiirissäni ihan älyttömän moni tosi pitkään yhdessä ollut ja ns. luonnonvakioksi muuttunut pariskunta laittoi yhtäkkiä lusikat jakoon. Tälle vuodelle ei jäänyt oikein ketään enää jäljelle, kun kaikki ”potentiaaliset” erosivat jo viime vuonna. :D

    • Hahah, kauheeta. :D Mutta on kyllä jännä aika… Maailman kirjat sekaisin, kirjaimellisesti.

  6. Oon 31v. Ollut mieheni kanssa naimisissa 7,5v. Välillä on snadisti vaikeampaa ja välillä liidellään taivaissa. Mutta niinhän se pitää mennäkin. Ei voi aina olla tasaista.
    Mutta tohon eroasiaan, meidän lähipiirissä taas on tällä hetkellä se tilanne että kaikki on raskaana. Jokaiselle melkein tulee lapsia. Joko ensimmäinen tai sitten tulee lisää.
    Meillä on 14v tyttö ja välillä on puhuttu siitä toisesta lapsesta mutta ei se kumminkaan tunnu ajankohtaiselta. Ei vielä. Ei ehkä ikinä.
    Yhdessä pysytään toivon mukaan kumminkin loppuelämä vaikka aina ei helppoa olekaan. :)
    Välillä kyllä tuntuu että ihmiset eroaa liian helposti mutta sitten taas toisaalta, miksi tuhlata elämä ”väärän” kanssa jos vaan ei ole hyvä olla. Meillä on vain yksi elämä ja kukaan muu kuin ihminen itse, ei voi tietää miltä sisimmässään joku tuntee.

    • Ihmiset eroavat monesti liian helposti kyllä, mutta toisaalta -ulospäin harvoin näemme kaikkea. :) Vain kaksi parisuhteessa olevaa ihmistä tietävät mitä, miten ja miksi. Ulkopuolisena en siinä mielessä lähtisi arvostelemaan, vaikka kovin ikäväähän tämä eroaminen on. Siispä hyvin samoilla linjoilla kanssasi.

      Ihanaa kuulla, että siellä kaikki hyvin ja lopun elämän suunnitelmia. :)

  7. Itse helmikuussa eronnut 6 vuotta kestäneestä laastarisuhteesta, viime joululta alkoi riidat olemaan niin pahija ettemme entisen avomieheni kanssa oikein enää osannut puhua muuta kuin huutamalla. Jouluna minulla oli koko ajan sellanen tunne etten enää jaksanut koko parisuhdetta ja sainkin kuulla avomiehen vanhemmilta vain valituksia ja uhkauksia asuntomme menetyksellä, joten minä päätin lähtee koko suvusta ja myös parisuhteesta.

    • Oli varmasti oikea ratkaisu laittaa pillit pussiin. Pahinta on tuollainen, että suku puuttuu pariskunnan asioihin. Naurettavaa suorastaan. En tiedä enempää taustoja joten en voi sanoa kuin tsemppiä ja voimia sinulle! Uskon, että päätös oli oikea jos se siltä sinusta edelleen tuntuu.

  8. Pitää toisaalta myös ajatella niin että nykyään saa erota jos haluaa ja se on hyvä asia. Isovanhempamme olivat ehkä 60 vuotta aviossa ja sitä pidetään ihaltavana mutta heidän mennessään naimisiin, varsinkin syrjäisemmillä seuduilla ero on ollut vielä sosiaalinen tabu. Ei olla voitu erota samalla lailla kuin nyt. Niinkuin täällä kerrotuista esimerkeistäkin kuulee, moni vanhempi pari on pysynyt yhdessä mutta riitelyllään traumatisoinut lapset. Olisi kannattanut erota. Ylipäätään elämä on niin lyhyt, että mitä järkeä on ”taistella” eteenpäin suhteessa jossa ei ole onnellinen jos sitä ei voi korjatakaan. Miksi sitä pidetään edelleen niin helvetin hyvänä että pysytään yhdessä vaikka hampaat irvessä? Lapset eivät siitä ainakaan hyödy. Ja lapsettomien parien pääasiallinen motivaatiovaatio yhdessä olemiseen lienee se, että ollaan onnellisia yhdessä. Jos ei olla niin miksi pysyä?

    • Samaa mieltä ehdottomasti siitä, että erota kannattaa eikä missään nimessä jäädä yhteen lapsien vuoksi. Jos elämä ja yhdessäolo on ylitsepääsemättömän hankalaa siis. Jatkuva riitainen elämä on uuvuttavaa jokaiselle osapuolelle. Kuka sellaista elämää haluaa elää?

  9. Aijaa! Musta taas tuntuu että ihan KAIKKI on menossa kihloihin… Paitsi minä:D

    • Haha, no ehkä olet eri ikäluokkaa? :D Lapsiakin toki tupsahtelee ympärille mikä sekin luonnollista. Erot ja lapset, tämän hetken trendi mun ympärillä.

  10. Mä nyt en kritisoi tätä tekstiä mutta tulkitsin sen aavistuksen negatiivissävytteiseksi, et varmaan sitä tosin tarkoittanut. Itse erosin vuoden vaihteessa kun tapasin sen, jonka tuntuu nyt elämäni rakkaudelta. Olin eronnut edellisestä jo kerran ja päättänyt hyväksyä kohtaloni ja olla onnellinen hänen kanssaan, kunnes tapasin ja tutustuin siihen, jonka halusin edellisen olevan. Ero oli vaikea ja säätöinen, mutta kun mies viimeisen kerran tuli kotiin ja lähti, olo oli itkusta huolimatta uskomattoman helpottunut. Nyt olen superonnellinen tämän ”uuden” miehen kanssa jonka kanssa voin olla täysin oma itseni ja nauraa ihan vatsanpohjasta saakka. Eli siis itselle tämä vuosi on eroineen päivineen osoittautunut aivan mahtavaksi :D Uskon siis siihen että se joku ääni sisällä pitää saada taas hiljaiseksi ja se on usein oikeassa eikä ole huijattavissa, tietty siihen kannattaa luottaa vasta kaikkensa suhteen eteen tehtyään.

    • Tiedätkö mitä, ei sen ollut tarkoitus olla negatiivissävytteinen. :) Itse olen myös hyvin onnellinen tällä hetkellä vaikka erosin puolisen vuotta sitten. Ja tämä vuosi on ollut monellakin tapaa henkilökohtaisessa elämässäni positiivinen, erosta huolimatta. Teksti oli ajatusten pallottelua ja funtsimista. Ei niinkään pelkästään omalta kannalta ajateltua.

      Ja mielestäni eroaminen on usein hyvä asia! Ei missään nimessä voida aina ajatella, että se olisi jollain tapaa negatiivinen juttu.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta