Miten pitkälle pinta meidät määrittelee?

Ikuisuuspuheenaihe blogeissa; pinnallisuus, pinta ja määritteleekö ulkokuori meidät ihmisenä? Minäkin olen varmaan tähän kerran jos toisenkin ainakin joltain kantilta kantaa ottanut, mutta tänään tuli sellainen fiilis, että on aika jälleen päivitellä ajatuksia asiaan liittyen.

IMG_0144-001

Pinnallisuus mielletään todella usein negatiiviseksi asiaksi. Pinnallinen ihminen on itseensä keskittynyt, monin tavoin itserakas, ulkokuoreen omaisuutensa tuhlaava ja usein todella pintapuolisilla ajatuksilla varusteltu. Eikö? Mielikuvat pinnallisuudesta ovat aika usein negatiivis sävytteisiä. Silti suurin osa meistä on jollain tavalla pinnallinen, vaikka sitä harvemmin ensimmäisenä halutaan myöntääkään.

Itselleni pinnallisuus tarkoittaa asioita, jotka liittyvät nimenomaan pintaan, kuten esimerkiksi ulkokuoreen. Vaatteet, laukut, meikki, ripsienpidennykset… Ja vastaavasti taas kaikenlainen kodin sisustus ja materia jota ihmiset ympärilleen haalivat. Pidän pinnallisena myös ihmisten halua leijua asioilla tai ”näyttää” pinnallisten asioiden kautta muille. Pinnallisuus voi olla myös ajatusmaailmaan juurtunut, eli jos joku vaikka lesoilee omaisuudellaan tai haluaa rinnalleen kauniin vaimon viis veisaten siitä, mitä sieltä naisen sisältä löytyy. Ikäänkuin eletään pinnalliset asiat edellä. Pinnallisuutta on mielestäni myös se ettei osata keskustella mistään muusta kuin rahasta, omaisuudesta tai vastaavasti meikeistä tai omasta ulkonäöstä.

IMG_0133

Pinta on se jonka me ensimmäisenä vieraissa ihmisissä näemme. Kun tapaamme uuden tyypin työkuvioissa tai vapaa-ajalla, tekee ensimmäisenä vaikutuksen ulkokuori (tai sitten on tekemättä). Ensivaikutelma syntyy usein pinnallisista jutuista, mutta mahdollisesti myös ihmisen eleistä kuten vaikka hymystä tai hymyilemättömyydestä. Olemuksesta, ryhdistä ja eleistä. Siitä miten toinen itsensä kantaa. Jos olet blogissani ensimmäistä kertaa ja katsot vain kuvat lukematta tekstiä, luot varmasti jotain mielikuvia minusta. Veikkaan, että kaikki ne eivät ole edes kovin positiivisia. ;)

Itse näen aika nopeasti ihmisistä onko meillä samanlaista ajatusmaailmaa, tai haluanko heihin ylipäänsä lähemmin tutustua. Julmaa sanoa näin, mutta pinnalliset ihmiset eivät kiinnosta enää minua. Ja tällä tarkoitan ihmisiä, joiden elämä pyörii nimenomaan nopeiden arvojen ympärillä, eikä sisimmästä oikeasti löydy mitään. Tai vaikka sieltä löytyisikin, ei sieltä haluta mitään muille antaa. Pitää kuitenkin muistaa, että ulkoisesti hyvännäköinen ihminen ei ole automaattisesti yhtä kuin pinnallinen.

IMG_0152

Vaikka omistankin ripsienpidennykset, meikkaan töihin, rakastan vaatteita ja kenkiä, tykkään kauniista kodista ja niistä leikkokukista en koe olevani huolestuttavissa määrin pinnallinen. Minusta löytyy kyllä se pinnallinen puoli, eli haluan olla pääosin huoliteltu ja siisti. Nuorempana olin todella tarkka monista ulkoisista asioista (koska epävarmuus) mutta tänä päivänä olen kiitollinen, ettei pinta näyttele enää niin painavaa roolia. Lähden kaupunkiin huolettomasti ja muutenkaan en tee niin suurta numeroa siitä, onko purkkirusketus nyt kohdillaan tai meikkiä naamassa.

Aikanaan pidin myös kovin siistinä leijua vippibileissä coktailmekko päällä. Nykyään suorastaan oksennan ajatukselle, sori vaan. :) Kaikki tuo muille näyttäminen on kaikonnut elämästäni kokonaan. Tyhjät ihmiset ja sellainen pinnallinen ”bondaaminen” on jotenkin niin nähtyä. Ei vaan kiinnosta. Ehkä nimenomaan myös näiden asioiden vuoksi tänä päivänä on niin paljon helpompi hengittää, kun saa olla oma itsensä. Viettää aikaa niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa haluaa ja ei tarvitse mielistellä yhtään ketään. Vapauttavaa.

IMG_0140

Nykyään pyrin itse siihen etten tekisi ääneen analyyseja ihmisistä missään tilanteessa. Se raja pinnallisen ja ei-pinnallisen ihmisen välillä on nimittäin monesti todella häilyvä. Pinnalliseksi määritellään ihan liian helposti kauniit ja kauniiksi laittautuneet ihmiset. Se ei kuitenkaan koskaan tarkoita sitä, etteikö heillä voisi olla kultainen sydän. Kultainen sydän voi tosin olla myös pinnallisella ihmisellä. :) Heheh. Monesti asiat, kun eivät poissulje toisiaan.

Tässä asiassa ajattelenkin, että ei ole meidän tehtävä analysoida muita. Annetaan pinnallisten olla pinnallisia ja ei pinnallisten ei-pinnallisia. Me nimittäin voimme useimmiten itse valita seuramme ja viettää aikaa niiden ihmisten kanssa, joiden seurassa aika kuluu kuin siivillä.

IMG_0148-3

Mitäs te ajattelette pinnallisuudesta? Vaikea aihe tavallaan, koska siinä on niin monta näkökantaa ja puolta josta katsoa asiaa. Itse toivon, että vuosien karttuessa muutun kokoajan vähemmän pinnalliseksi. Olisi itseasiassa niin siistiä voida myydä koko omaisuutensa ja heittäytyä vaan ”hipiksi” Aasiaan. Joku kuitenkin pidättelee. Haluan pitää omaisuuteni ja sen ihanan materian jota kotoani löytyy, ostella ihania vaatteita ja tuhlata välillä selektiiviseen kosmetiikkaan. Ripsienpidennyksistä en luovu, enkä muuten monesta muustakaan jutusta. Pinnallisuutta, jep.

Uskon kuitenkin siihen, että päivä päivältä ja vuosi vuodelta meistä riisutaan tuota mahdollista olemassa olevaa pinnallisuutta. Kaikki ajallaan ja omalla painollaan. Tärkeintä on se mitä sisältä löytyy ja millaisia arvoja me mukana kannamme.

On my way

6 vastausta artikkeliin “Miten pitkälle pinta meidät määrittelee?”

  1. Tosi hyvä teksti ja ja hyviä pointteja :) Haluun oikeesti kiittää sua täst blogist, tää on ihan paras blogi! On kiva lukee sellasen ihmisen ajatuksii jolla on suht samat arvot vaikka mä oonki nuorempi ku sä. Ja sit viel mistä sun toi mekko on?

    • Kiitos kauniista sanoista! Mahtavaa, että blogista on iloa. :)

      Mekko on Bershkasta Splitistä. Kivan rento kesämekko!

  2. Tosi hyvä teksti :) Olen samaa mieltä siitä, että kaunis ihminen ei ole yhtä kuin pinnallinen. Eikä ihminen, joka tykkää laittaa itsensä edustavan näköiseksi. Olen sitä mieltä, että esim. töihin on suotavaa laittaa siistit ja puhtaat vaatteet. Rähjäisenä en itse voi olla töissä, varsinkaan kun tapaan päivittäin asiakkaita. Itse olen luonteeltani hyvin herkkä, empaattinen, kiltti ja syvällinen ihminen, mutta pidän laittautumisesta ja saankin kaupungilla katseita. Mutta joskus töihin en laittaudu ihan niin paljoa, sillä nuori ja edustavan näköinen nainen voidaan leimata helposti tyhmäksi. Olen joskus siis ikään kuin ”rumentanut” itseäni, vaikka siistin näköinen olenkin :D Itselleni on tärkeää itseni kehittäminen mm. ammatillisesti ja olenkin korkeasti kouluttautunut. Ihmiset, joita kiinnostaa vain meikit, biletys ja miehet eivät ole minua varten. Toki niistäkin puhutaan kavereideni kesken. Jos minun pitäisi valita mies, joka on maailman komein, mutta tyhmä/itserakas/inhottava tai tavallinen mies, jolla on kultainen sydän, ottaisin jälkimmäisen milloin tahansa. Pidän ihmisissä sydämen sivistyksestä, sellaisia ihmisiä vain tapaa harvoin. Olen varmasti joskus itsekin ajatellut mielessäni jonkun todella kauniin ihmisen olevan pinnallinen tuntematta häntä, mutta se on varmaan kertonut enemmän epävarmuudesta, jota olen sillä hetkellä kokenut.

    • Samoilla linjoilla suurimmasta osasta kanssasi. Sydämen sivistys on todellakin arvostettavaa vaikkakin monesti turhan harvassa.

      Itselleni myös ulkonäkö miehissä on menettänyt vuosi vuodelta merkitystään. Kuten sanoitkin, sydämen arvoilla on se suurin merkitys. Toki toisen pitää olla viehättävä mutta se mitä pitää viehättävänä on muuttunut vuosien saatossa aika paljon…

  3. ”Itse näen aika nopeasti ihmisistä onko meillä samanlaista ajatusmaailmaa, tai haluanko heihin ylipäänsä lähemmin tutustua.”

    mun mielestä on tosi erikoista, kun jotkut sanovat / uskovat ihmistuntemuksensa olevan niin hyvä, että ihmisestä voisi nopeastikin tietää vaikka ajatusmaailman samanlaisuuden. itse olen yllättynyt ihan supermonesti, vaikka olenkin pitänyt aina itseäni ”hyvänä ihmistuntijana” tai että mulla olisi jokin hyvä ”vaistoaminen” ihmisten suhteen. joskus vaikka ylimieliseltä vaikuttavat tyypit ovatkin olleet vain epävarmoja jne. toki kaikkiin ei voi tutustua ja on myös niitä tyyppejä, joiden kanssa synkkaa nopeasti. mutta ihan kauhistuttaa ajatella, miten hyviin tyyppeihin multa olisi jäänyt tutustumatta, jos olisin antanut alkuvaikutelmien rajoittaa lähempää tutustumista :)

    mitä taas pinnallisuuteen tulee.. pakko myöntää, että itsekin pidän vaikka ripsipidennykset omaavia jossain määrin pinnallisina :D mutta se on myös ihan ok, koska kuten itsekin sanoit, voi olla myös kultainen, vaikka olisi pinnallinen. kaikkihan me tehdään näitä päätelmiä ihan huomaamatta, on vaan hyvä osata ne myös kyseenalaistaa :)

    • Omassa elämässäni taas parhaat ihmissuhteet ovat syntyneet nimenomaan ihan kertaheitosta, ensivaikutelmasta ja ensikohtaamisesta. Joidenkin kanssa vaan klikkaa. Jos tuntuu ettei ensikosketukselta arvomaailma tai puheenaiheet yhtään kohtaa, useimmiten tulee nämä ihmiset jätettyä sikseen. Tavallaan on totta, että sieltä saattaisi jotain ajan kanssa löytyäkin mutta melkein useimmiten en vaan jaksa ”tuhlata aikaa” näihin ihmisiin.

      Heh niin, onhan se tiettyä pinnallisuutta. Jonkun asteista turhamaisuutta sanoisin. Mutta turhamainen sitä kai sitten jokainen tavallaan on. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta