Kun tavoitteena on hankkia rikas mies

Muutama päivä sitten törmäsin Hesarin sivuilla tähän kolumniin ja suorastaan närkästyin. Kolumnin pääpointti oli siis räikeasti sanottuna siinä, että suomalaisnaiset haluavat hyvätuloisen (lue rikkaan) miehen. Vaikka sitä ei välttämättä ääneen myönnetä, niin halutaanhan me se varakas mies kuitenkin. Vähintään alitajunnassamme.

IMG_0564-001

Itse uskallan lähteä väittämään vastaan. En tokikaan muiden kuin itseni puolesta, mutta kuitenkin. En ole koskaan ollut toisen ihmisen rahojen perässä. Minut on kasvatettu siihen, että töitä tehdään ja omat rahat ansaitaan. En itseasiassa voisi koskaan kuvitellakaan, että lööbailisin vaan kotosalla, kun mies toisi leivän pöytään. Haluan tehdä itse ja omaa juttuani. Toki on eri asia olla esimerkiksi tilapäisesti äitiyslomalla tai muuta, mutta kyllä naisella pitää omat tavoitteet ja päämäärät olla! Olenkin aina elämässäni ostanut omat ruokani, kustantanut  osuuteni matkoista, hankkinut kotiin sistustustavaraa omilla pennosillani ja ylipäänsä maksanut kaikesta oman osuuteni. Useimmiten ravintoloissakin vieläpä oman laskuni, tai edes jälkikäteen osuuteni yhteisestä laskusta. Nämä ovat mielestäni itsestäänselvyyksiä vaikka sitä kuinka ajatellaan, että miehen kuuluisi ”kohteliaisuuttaan” maksaa esimerkiksi ravintolassa koko helahoito.

Se mitä minä taas olen aina ihmetellyt on se, että miksi miehet ottavat elätettäviä? Miksi he alkavat seurustelemaan naisen kanssa josta paistaa jo kilometrien päähän, että rahaahan tässä ollaan hakemassa? Okei, saatetaan kyllä mahdollisesti rakastua toiseen mutta voiko rakkaus sitten rakentua hyötymiseen? Vaikka ihan puolin ja toisin? Pakko sanoa henkilökohtaisesta kokemuksesta, että useimmiten nämä naisia elättävät miehet ovat aivan vässyköitä. Heitä, jotka ovat tossun alla ja loppupeleissä varmaan vielä nauttivat siellä olostaan. Siinä tilanteessa hommassa ei kait ole mitään muuta väärää kuin se, että näitä miehiä kohtaan tunnen suurta sääliä. Joskus sitä toivoisi, että ihmiset arvostaisivat itseään edes piirun verran.

IMG_0610

Itse en hae rinnalleni rikasta miestä. En itseasiassa välitä kenenkään miehen rahoista, sillä minulla on omanikin. Tähän ehkä liittyen toki minultakin muutama kriteeri löytyy, haluan nimittäin ihmisen jolla on kunnianhimoa. En halua ihmistä joka haluaa menestyä -koska raha- , vaan haluaa ihmisen joka tekee omaa intohimoaan koska rakastaa sitä. Rahan tulee olla sivuseikka kaikessa ja sitä joko on vähän, keskiverrosti tai paljon. Tuon asian ei tarvitse tulla räikeästi esiin, sillä minulle asia ei ole merkityksekäs.

Oma elämäntyylini on hyvä ja en koe, että jäisin mistään elämässäni paitsi. Voisihan sitä tietysti matkustella ja lomailla enemmän, mutta loppupeleissä reissaan nytkin jo ihan mukavasti.  Olen tyytyväinen. Monelle se materia on kovin tärkeää mutta kuten tänään kirjoittelin -minä en loppupeleissä välitä. Olen huomannut myös sen, että mikäli ympäröit itsesi ihmisillä joilla on tuollainen päämäärä elämässä, saastuttaa se helposti oman mielesikin. Kun ympärilläsi keikkuu vaan Luikkareita ja Pradoja alat itsekin ajattelemaan, että tarvitset ne ollaksesi jotain. Tuo on kuin joku mätä omena, nimittäin pahimmillaan seura mädättää myös sinut. Itsekin olen joskus ollut  nuori ja ympäristöni uhri, enää en aio sitä olla.

IMG_0597

Pakko muuten vielä sanoa, että itselleni ihmiset jotka puhuvat rahasta ovat iso ”turn off”. Miehet jotka tulevat iskemään rehvastellen veneellä tai muulla materialla, ovat ehdoton ei. Tekisi melkein mieli sanoa, että hyi. Olen sitä mieltä, että rikkauksista ei kuulu huudella. Jotenkin vähän veikkaan, että ne ”oikeasti rikkaat ihmiset” eivät lesoile rahoillaan. He enemmänkin piilottelevat sitä jos mahdollista, saadakseen ihmisiltä oikeanlaista kohtelua. Vai mitä mieltä te olette?

Tiedän, että moni ajattelee nyt jälleen, että olipas taas jyrkkä teksti minulta. :) Tätä mieltä kuitenkin asiasta olen. Kolumni oli tehty aika yleistävällä moodilla ja se jos mikä nosti kyllä karvani pystyyn. Kyllä Suomesta siis edelleen löytyy naisia, jotka ihan itse elättävät itsensä ja hakevat rinnalleen muutakin kuin pankkitililtään rikasta miestä. Ja uskallan (sekä tiedän) väittää, etten itseasiassa ole edes ainut.

Haetteko te rinnallenne rikasta miestä? Ajatuksia?

On my way

41 vastausta artikkeliin “Kun tavoitteena on hankkia rikas mies”

  1. En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä. En ole ikinä ymmärtänyt edes vitsailua siitä, että otetaan joku vaikkapa vanhempi mies jolla on jo elämä aisoissaan ja hulppeat tulot, että voisi sitten itse elää helppoa elämää siinä rinnalla. Siis what? Arvostan paljon enemmän naisia, jotka tekee töitä sen eteen että pärjäävät ja ovat myöskin niitä kunnianhimoisia, kuten mieskin mahdollisesti. Kun aloin seurustelemaan entisen poikaystäväni kanssa, meni kuukausi tai kaksi ja eräs ystäväni kysyi, että millaiset tulot poikakaverillani on tai miten hän pärjää (olemme molemmat opiskelijoita). Yllätyin kysymyksestä, ja vastasin vain, että en edes tiedä. :D enkä sillä hetkellä oikeasti tiennytkään koska en kiinnittänyt sellaiseen mitään huomiota. Maksoimme kahvilalaskut vuorotellen tai molemmat oman osansa, ostimme omat ruokamme ja muut ylimääräisyydet jos sellaisia tarvitsee. Olen itse ehkä enemmänkin sellainen, että tykkään/tykkäsin toiselle ostella jotain pientä joskus kauppareissuilla mutta ei se mitään elättämistä ollut. Ja jos toisella tulikin vaikeampi tilanne, niin oli mahdollista lainata, mutta ne maksettiin aina sovitusti takaisin.

    Varmasti ajatuksia herättävä aihe, mielenkiinnolla jään odottamaan muiden kommentointia!

    • Niin. Itse olen myös sen kaltainen ihminen ettei tulot ole se aihe, josta ensimmäisenä keskustellaan. Toki työtöntä ja kotona makaavaa miestä en halua, mutta ei sillä ole väliä ovatko kuukausitulot millaiset jos on onnellinen ja päämäärätietoinen ihminen. Usein esimerkiksi taiteellisilla aloilla palkat ovat huonommat ja se taas on nimenomaan intohimon ala!

      Tällä tekstillä en siis tarkoittanut sitä ettenkö itsekin tykkäisi ostaa toiselle jotain. Ostin parisuhteessa säännöllisesti lahjoja ja toin kaupasta toiselle hänen mielijuttujaan. En kuitenkaan koskaan odottanut mitään vastapalveluksia, mielestäni tuollainen toiselle yllätysten ostaminen on kivaa ja hauskaa! Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että elättäisi toista tai haluaisi toisen elättävän sinua. :) Kuten et varmaan tarkoittanutkaan mutta halusin vaan täsmentää vielä.

      Joo, mielenkiintoinen minustakin ja kiva kuulla erilaisia mielipiteitä!

    • Joo en ymmärtänytkään näin, että kokisit elättäväsi puolisoa jos hänelle ostat jotain tai välillä tarjoatkin vaikka ravintolassa hänellekin! Ymmärsin siis pointtisi. :)

  2. Raha se herättää aina paljon tunteita. Olen paljolti kanssasi samaa mieltä, mutta tämäkään asia ei ole mielestäni niin yksinkertainen :)

    Itse olen myös aina välillä lueskellut katkeria tilityksiä siitä, miten ”sekin nainen oli rahan perässä”. Henk.kohtaisesti en ole koskaan kuullut yhdenkään naisen lähipiiristä valittavan heillä olevan liian köyhä mies (ja lähipiiriini kuuluu kaikkea työttömistä professoreihin). Ihmettelen siis että keitä nämä ahnaat akkakullat sitten ovat.

    Toisekseen jos mietin, että olisin rikas ja rakastaisin jotakuta. Ja mies olisi vähävaraisempi, mulle ei olisi mitään ongelmia maksaa moniakin hänen juttujaan. Toki oletan että miehellä on ambitioita elämässään, eikä vain istu sohvalla juomassa kaljaa ja kasvattamassa vatsaansa. Tuskin sellaiseen rakastuisinkaan. Ambitioit voivat olla koulutushaaveita, kiinnostavia harrastuksia ja mielellään tietysti joku työ tähtäimessä. Raha on ihan yhtä pyhää ja hyvää kuin mikä tahansa kaunein asia minkä voi ajatella.

    Me suomalaiset ollaan niin valtavan kovia selviytyjiä. Kaikesta pitää selvitä yksin, on mun rahat ja sun rahat. Itsekin olen aina tienannut omat rahat ja suhteissa jakanut hyvinkin kristillisesti osuudet. Jos nyt kuitenkin kävisi niin että joko minä tai kumppani tienaisi toista enemmän x 10 kertaa niin sekin voi herättää tunteita, kun rikkaampi osapuoli haluaa antaa vähävaraisemmalle. Rahalla voi osoittaa myös tukea ja rakkautta kumppanilleen, se on myös jakamista eikä sinänsä sisällä mitään väärää. On taito myös osata ottaa vastaan. Minulle se olisi ainakin melkoinen opinpaikka.

    Rahalla on kuitenkin vahva stigma, sillä sitä voidaan käyttää myös aseena, vallanvälineenä. Voin kyllä täysin yhtyä sanoihisi että mua ei yksikään mies pystyisi ostamaan omaisuudellaan pröystäilemällä, saati sitten että saada minua jäämään suhteeseen rahallisin keinoin. En ole ostettavissa. Elämä ilman rakkautta on kolkkoa, raha tuo lisäarvoa, mutta ei lämmitä kylmänä talvi-iltana etäisen kumppanin istuessa vieressäsi sohvalla.

    • Sinä olet elänyt liian hyvissä piireissä. :) Itse olen valitettavasti nähnyt aika paljonkin ja voin sanoa, että näitä rahan perässä juoksevia naisia on ja paljon. Ihan täällä Helsingissä, etenkin pintapaikoissa. Myös hyvänpäivän tuttujeni joukosta tätä sakkia löytyy… Tosin he eivät köyhää miestä ota vaan tavoitteena on jo alunalkujaan mies joka kustantaa laukut ja etelän matkat. :)

      Olen samaa mieltä kanssasi kohdasta kaksi, eli kyllä voisin ostaa toiselle asioita mikäli hän olisi juuri vaikka väliaikaisesti työtön. Se ei ole itselleni ongelma. :) Tykkään ostaa myös lahjoja ja esimerkiksi ystävilleni välillä juomia baarissa, pullon pöytään yms. En siis ole kitsas, se ei ollut tämän tekstin pointti. Itseasiassa inhoan piheyttä ja saituutta. :)

      Olen muuten joskus parisuhteessakin rahaa lainannut ja voin hätätapauksessa sitä ystävillenikin lainata. Tekstin pointti ei siis ollut se, että haluan ostaa vaan itsekkäästi itselleni asioita, vaan se etten halua miehiltä rahaa ja materiaa. En halua rikasta miestä elättäjäksi vaan haluan itse tienata rahani.

    • Tosi hyvä kommentti, kuin suoraan mun ajatuksista!

  3. Olen aina ollut sitä mieltä, että jos haluaa rikastua, hankkii rikkautensa itse. Mulle rikkaus tarkoittaa valtaa päättää asioista eli valtaa vaikuttaa asioihin, joihin haluaa muutosta. Niillä joilla on rahaa, kuunnellaan. Toki rikkaus tuo myös vapautta tehdä asioita joita haluaa, eikä jättää tekemättömäksi, koska ei ole rahaa. Olen ehkä naiivi, mutta jos olisin rikas (tai sanotaan ”kun”, koska se on tavoite ja uskon tavoitteiden olevan saavutettua, jos niihin uskoo) haluaisin poistaa maailmasta lapsityövoiman, orjuuden, alistamisen. Sitä, en vielä tiedä miten se onnistuuko, voiko edes onnistua ja kuinka rikas on oltava, että voi vaikuttaa, mutta ainakin pyrin siihen.

    Pakko kyllä sanoa vielä oma kokemus puolison rahoista. Mies teki jossain vaiheessa paljon töitä ja minä hoidin lapset. Mies oikein tyrkytti rahojaan ja sanoi, että käytä jos tarvitset. Mulle tuli siitä fiilis, että mies huolehtii, rakastaa ja on turvallinen. Raha teki ainakin mut onnelliseksi ja sai tavallaan rakastamaan enemmän. Toki raha ei yksinään tee ketään onnelliseksi, jos sitä ei jaa kenenkään kanssa ja sen ansaitseminen on vienyt suhteet ja perheet mukanaan. Olen varmaan materialisti, mutta onnelliseksi tekee uusi laukku, vaatteet, matka ja se ettei tarvitse miettiä loppuuko rahat kesken. Olen ollut myös siellä pohjalla ja elämä pyöri sen ympärillä, koska tulee lisää rahaa ja ompelin kengän pohjat kiinni ja värjäsin tussilla kulumat, koska ei ollut rahaa ostaa uusia kenkiä.

    Raha voi tehdä ihmisen sokeaksi ja kuvittelee rakastavansa miestä, vaikka oikeasti on rakastunut vain rahaan.

    • Mielenkiintoinen näkökanta tuokin. Tosin itse olen ehkä niin naivi näissä asioissa etten usko rahan ratkaisevat maailman suurimpia ongelmia. Mutta ihana ajatus jos haluaa tosiaan tehdä rahaa sen vuoksi, että voisi saada aikaan jotain hyvää. :)

      Tilanteesi on varmasti hyvin eri. Tuskin olet ensinnäkään valinnut miestäsi rahojen perusteella? Mielestäni tuollainen tilanne on ihan ymmärrettävä ja rahalla voi osoittaa myös rakkautta ja turvaa. Kyllä minäkin materiasta pidän. Kyse ei siis ollut siitä vaan enemmänkin siitä etten halua miestä sen perusteella, että saan häneltä materiaa. On eri ostaa lahjoja toiselle ja vaikka välillä niitä saadakin jos elää parisuhteessa joka perustuu rakkauteen. :)

    • Ikävä sanoa, mutta et tule yksin poistamaan maailmasta lapsityövoimaa, orjuutta ja alistamista. Niin kauan kun raha määrää niin ei tule onnistumaan. Jotkut ihmiset hyötyvät lapsityövoimasta, orjuudesta ja alistamisesta ja niin kauan kun nuo ihmiset ovat vallassa niin nuo asiat eivät katoa. Nälänhätäkin olisi mahdollista poistaa, mutta miksi sitä ei poisteta? Niin.. Tämä maailma voisi olla niin upea paikka, mutta ihmiset tyytyvät tähän eivätkä osaa edes ajatella muuta, kun kuvittelevat että maailman kuuluu olla juuri tälläinen.

    • Hyvä kommentti! Itsehän siis pohjimmiltani olen sitä mieltä, että rahalla saadaan hyvin paljon pahaa aikaan. Raha aiheuttaa kiistoja, ihmisten eriarvoisuutta, ahneutta, itsekkyyttä ja yksinkertaisesti vaan paljon pahaa.

      Monesti mietin, että miksi ihmiset jotka ovat miljardöörejä eivät auta nimenomaan köyhiä ja nälänhädästä kärsiviä? Käytetään rahaa kaikkeen muuhun turhaan, mutta ei asioihin joilla olisi aidosti merkitystä? Miettikää mitä nämä kaikki maailman miljardöörit voisivatkaan aikaansaada? Mutta ei.

      On tosiaan ihana ajatus, että kaiken pahan voisi maailmasta poistaa mutta valitettavasti ihminen itsessään on pohjimmiltaan ahne.

  4. Itse olen aina tienannut enemmän kuin mieheni. Minusta Suomessa nähtävä meininki jossa avioliitossakin olevat ihmiset laskevat tarkkaan sun ja mun rajoja on alustava ja ahdistava. Sitä paitsi laissakin puolisoilla pn elatusvelvollisuus.

    Kai se on niin että kun ihmisillä ei yleensä tasapäistävässä suomalaisessa yhteiskunnassa ole paljon rahaa sitä pitää laskea koko ajan. Ja suomalainen nainen ei osaa ottaa vastaan miehen huolenpitoa kovin helposti, ei rahallista eikä muutakaan.

    Siihen ei kuole jos joskus kustantaa jotain muillekin kuin itselleen ja jotkut ihmiset jopa nauttivat siitä.

    • Viimeinen lauseesi särähti korvaani. Miten ymmärsit tekstin niin etten halua kustantaa mitään muille kuin itselleni? Tätä haluan korjata, sillä minä tosiaan voin tarjota ja olen monesti tarjonnutkin. Ostin parisuhteessa hyvin usein lahjoja ja yllätyksiä. Kyse ei siis ollut siitä ettenkö haluaisi ostaa kuin itselleni asioita. Voin myös tarjota juomaa baarissa tai muuta vastaavaa. Kyse ei ole antamisen vaikeudesta vaan enemmänkin siitä, etten halua miestä sen perusteella, että haluaisin häneltä rahaa ja muuta materiaa. Rahaan perustuva parisuhde on aika ontuva. Lisäksi haluan aina tarjota omaa osuuttaani. Ravintolassa maksaa puolet ja sitä rataa.

      Avioliitoista minulla ei ole kokemusta mutta parisuhteessa omat rahani ovat olleet sitä rahaa joka omalle tililleni kilahtaa. Siitä voin sitten ostella kotiin sisustustavaraa, kustantaa ravintolassa, ostella vaatteita sun muuta. Minä en laske nuukasti jokaista pennosta, eikä minun itseasiassa edes tarvitse laskea.

      Itse arvostan suomalaisia naisia ja asemaamme täällä. Se ettei meidän ole helppo vastaanottaa huolenpioa ei välttämättä ole huonokaan asia. Kertoo ehkä jotain itsekunnioituksestamme ja siitä ettemme halua olla vaan ”huolehdittavia”. Toki siis monissa tilanteissa voitaisiin olla vähemmän itsenäisiä. Se myönnettäköön. :)

  5. Luin saman kirjoituksen ja mietiskelin sitä hetken. Itse taisin ymmärtää sen siten, että nykynaiset, joilla useilla on jo hyvät tulot, eivät halua seurustella miehen kanssa, jolla on naista huomattavasti pienemmät tulot. Jos miehen nettotulot ovat esim. vain puolet naisen nettotuloista, jää moni yhteinen ihana mutta kallis parisuhdeasia tekemättä, ellei nainen maksa miehenkin osuutta. Eli nainen ei välttämättä etsi elättäjää vaan ”rahallisesti” tasavertaista kumppania.

    Itselläni on mies, joka tienaa n. puolet omasta palkastani. En ole ikinä asiasta valittanut, enkä valita, koska mieheni on minulle niin rakas ja haluan hänelle vain hyvää. Valitsemme menemiset & tekemiset siten että molemmilla on siihen varaa.
    Kokemusta on myös erittäin hyväpalkkaisesta miehestä, joka äärimmäisen saita ja itsekäs raha-asioissa (ja oikeastaan kaikessa). Sen suhteen opetus oli, että rahalla ei voi ostaa onnea eikä rakkautta.

    • Itse taas ymmärsin tekstin nimenomaan niin, että tiedostamatta etsimme rinnallemme rikasta miestä tai vähintäänkin hyvin tienaavaa sellaista. Oli oma tulotasomme siis mikä tahansa. Mutta mikä sitten lasketaan hyvätuloiseksi? Ehkä 6000 euroa kuussa, vai 10 000 tienaava? Jokainen meistä varmaan määrittelee hyvän tulotason itse.

      Ja kyllä, nimenomaan niillä tuloilla ei ole minulle (eikä sinullekaan) väliä! En haluaisi valtion tuilla elävää tyyppiä jolla ei olisi kunnianhimoa, mutta muuten palkalla ei ole väliä. Kuten jo aikaisemmissa kommenteissa mainitsin, esimerkiksi taiteellisella alalla palkkaukset ovat erittäin epävakaita. Toisaalta taas taiteelliset tyypit tekevät sitä intohimosta, ei rahasta! Itse arvostan ehdottomasti luovia aloja ja sitä, että ihmiset yrittävät. Oli se palkka tosiaan mikä tahansa jos ihminen tekee mitä rakastaa tehdä! Jos palkkaus häiritsee, silloin ei auta kuin miettiä muita vaihtoehtoja.

  6. En vaan malta olla kommentoimatta viela etta minun omanarvontunnostani ei koskaan ole ollut pois se, etta mies maksaa ravintolassa tai maksaa ’parisuhdejuttuja’. Miksi olisi ? En varmasti koskaan tule ymmartamaan sita suomalaista meininkia (en siis asu suomessa) etta tosiaan vakiintuneillakin pariskunnilla on omat rahat ja kaikki puolitetaan euron tarkkuudella (olen nahnyt jopa avioparien keskustelevan kumpi maksaa kahvilassa). Ihan kuin olisi kamalaa etta nainen joutuisi maksamaan ’miehen menoja’ ja painvastoin. Enta jos kumppani sairastuisi tai joutuisi tyottomaksi ? sitakin voi sattua, koska elamassa voi sattua melkein mita tahansa. Heitetaanko kumppani makeen, kun han ei pysty maksamaan osuuttaan ? Entas jos nainen jaa aitiyslomalle ? nainen syo kotona kaurapuuroa kun mies kayttaa ’omat rahansa’ harrastuksiin ? no ehka karjistetty esimerkki mutta kuitenkin. parisuhteessa voi olla kausia etta toinen tienaa enemman ja toinen vahemman.

    Mita tulee kumppanin valintaan. varmasti jokainen koulutettu ja hyvatuloinen henkilo hakee vastaavaa kumppania. Tuskin siina on mitaan omituista, eika se liity valttamatta mitenkaan hyotymistarkoitukseen. Jokainen voi parisuhteessa jarjestaa raha-asiansa kuten haluaa. Itsellani on aina ollut parisuhteessa ’yhteinen konkurssi’ ja aina on toiminut hyvin.

    Joskus tuntuu silta, etta suomalaisten naisten pitaa olla parempia kuin miehet, ja 100 x tasa-arvoisempia kuin muut naiset, ja mennaan aarimmaisyyksiin.

    • Suomen kulttuurissa naisten asema on tosiaan aika vahva ja korkealla mikä on mielestäni mahtavaa! Siksi varmasti näin. Osittain varmaan myös kotoa opittuja/mallinnettuja asioita.

      Nuo olivat tosiaan sinulta kärjistettyjä esimerkkejä. Itsehän nimenomaan mainitsin, että on eri olla äitiyslomalla tai vaikka tilapäisesti työttömänä. Tottakai silloin kumppania autetaan. Tietenkin. Ja muutenkin toki voidaan välillä maksaa ravintoloissa toisen annos jne. Ei pidä mennä äärimmäisyyksiin. :) Mutta se periaate ei ole lähtökohtaisesti, että mies aina maksaa ja hoitaa kaiken rahaan liittyvän.

      Ja kyllä, ihan varmasti näin on. Oli kuitenkin kyse naisista yleisellä tasolla eikä vaan koulutetuista sellaisista. Et selkeästi ole itse törmännyt ”ei korkeasti koulutettuihin” ihmisiin jotka hakevan rinnalleen rikasta kumppania? Näitäkin tosiaan löytyy vaikka ei ihan heti uskoisi. :)

      Ymmärrän kyllä, että jos itse tienaat kuussa 6000 euroa et halua 2000 euroa tienaavaa miestä. Onhan se monille noin. Silti itse uskon siihen, että persoonaan rakastutaan eikä toisen kukkaroon.

  7. Komppaan muutamia muita kommentoijia siinä, että tavallisen suomalaisnaisen ongelma on enemmänkin ottaa lahjoja ja huolenpitoa vastaan kuin että ois haukkana rikkaan miehen perässä. Itse joudun ekaa kertaa elämässäni (34 v) taipumaan kohta, kun tuloni tippuvat äitiysrahalle ja samalla pitäisi saada rahat kasaan isoa julkisivuremppaa varten. Onneksi on mies, joka on monta kertaa selittänyt mulle, miksi on reilua jakaa tulonmenetys sillä aikaa kun mä oon vauvan kanssa kotona ;)

    Itse tienaan ”normaalioloissa” mukavasti, ja minusta on mukavaa että kumppani tienaa myös. Näin olemme voineet alusta asti tehdä tykkäämiämme asioita ja esimerkiksi valita vapaasti asuinalueemme. Kumppanin valintakriteeri ei ole kuitenkaan palkkapussin koko vaan enemmänkin tunne tasapainosta parisuhteessa tälläkin saralla.

    Olet ehdottoman oikeassa siinä, että ne joilla oikeasti on rikkauksia, mieluummin pitävät asiasta matalaa profiilia. Minulla on muutama ”rahasta tuleva” ystävä, joiden perheissä kaikki ajavat mahdollisimman tavallisia autoja, pukeutuvat maltillisesti eivätkä puhu rahasta kuin ihan lähimpien kanssa. Lesoilijat ovat toista maata…

    • Tottakai tilanteessasi tuo on ihan normaalia. :) Olet lapsen kanssa kotona ja mies käy töissä. Olisi eri jos vaan lusmuilisit himassa ja lakkailisit kynsiäsi. ;)

      Ja varmasti tavallisempaa on tuo mainitsemasi tapa mutta pakko silti edelleen korostaa, että kyllä noita rahan perään hännysteleviä ihmisiäkin löytyy. Ja ilmeisesti kolumnin kirjoittaja on nimenomaan törmännyt ilmiöön jonkun verran. Ei riitä ns. duunarin palkka vaan halutaan luksuslaukkuja ja matkoja. Ei tokikaan omasta pussista maksettuna vaan sen kumppanin. Kukin taklaa tyylillään.

      Niin. Uusrikkaat ovat monesti niitä lesoilijoita ja mainostajia. Ei varmasti he, joiden suvuissa suuret rikkaudet piilevät. Useimmilla heistä raha on varmasti kiinni ihan muualla kuin arkipäivän jutuissa. Itse en kykene sietämään rahalla lesoilua missään muotoa. Mielestäni se kertoo vaan ihmisen suuresta todellisesta köyhyydestä. Ja lesoilua ei tosiaan siis ole merkkilaukut tai hyvällä autolla kulkeminen. Se tulee esiin ihan muilla tavoilla…

  8. Oon täysin samalla linjalla sun kanssa! Itsekin luin tekstin ja ärsyynnyin siitä. Toisaalta olen myös lukenut, että tutkimusten mukaan naiset ihan biologisistakin syistä tiedostamattaan haluavat hyvätuloisen miehen (varmistetaan, että jälkikasvun elämä on turvattu), samoin kuin miehiäkin viehättää naisissa nuoruus ja hyvä ulkomuoto (hedelmällinen suvunjatkaja). Ihan näin mustavalkoisestihan nämä ei sitten tosielämässä mene, koska muillakin asioilla on merkitystä.

    Mulla ei ole tuttavapiirissä ollut rahan perässä hiihtäjiä, mutta oon törmännyt paljon miehiin, jotka leveilee juurikin veneillä, akateemisella koulutuksella ym. ja se on todellakin turn off. Kertoo vaan huonosta itsetunnosta ja on vähän loukkaavaakin, jos mies kuvittelee että niillä tekisi minuun vaikutuksen. Pakko silti sanoa, että kun itsellä on korkea koulutus ja oon aika määrätietoinen uran suhteen niin kyllä sellaiset asiat miehessäkin viehättää näiden perinteisten fiksu, urheilullinen, itseäni pidempi ym. lisäksi. Taiteilijan puolisoksi musta ei olisi, koska oltaisiin liian erilaisia. Muutama mies ketä olen tapaillut on ollut ihan hyvätuloisia, mutta kukaan ei ole koskaan ollut kova tarjoamaan, ostamaan lahjoja yms. vaan monesti ovat olleet aika pihejä ja tarkkoja rahan kanssa. Mulla on tapana, että jos mies haluaa välttämättä tarjota esim. safkat niin tarjoan itse sitten seuraavat treffit. Näinhän se menee kavereidenkin kanssa.

    Edustusvaimoksi halajavat ampuvat kyllä itseään nilkkaan pitkässä juoksussa; jos miehelle on tärkeää status ja vaimossa edustavuus niin todennäköisesti vaimoke lähtee vaihtoon, kun ulkokuori alkaa rapista ja ikä painaa. Tai mitä jos itse haluaisi erota, mutta pakko vaan olla yhdessä kun ei enää ole mahdollisuutta pärjätä taloudellisesti omillaan. Jos on vaikkapa 10v ollut tekemättä mitään, voi olla vähän vaikeaa saada töitä eikä lorvimisesta kerry eläkettäkään. Kyllä mielestäni jokainen fiksu nainen huolehtii siitä, että on oma ura ja talous turvattu joka tilanteessa. Olisi myös todella tylsää, jos ei olisi työelämän tuomia haasteita ja mahdollisuuksia kehittää itseään.

    • Kyllä, olen sun kanssasi kaikesta samaa mieltä! Ja etenkin tuo omaan nilkkaan ampuminen, miten sitä voisikaan paremmin kuvailla. Heheh. Noin siinä juurikin käy.

  9. Apuva. Taas nakee joistain kommenteista etta suomalainen ei saa olla ylpea mistaan. Totta kai koulutuksesta saa olla ylpea, tai hyvasta tyopaikasta, tai urasta. Miksi pitaisi vahatella itseaan ? Itsekehun ja terveen itsetunnon valilla on mielestani iso ero. Rahasta leuhkiminen on syysta vulgaarina pidetty toimintamalli, mutta pitaisiko sitten vedella hampparia nakkikioskilla vai sisafiletta jos on paksu lompakko? Suomalainen varmaan sita hampparia ja muistaisi viela mainita, kuinka kannattaa saastaa rahaa pahan paivan varalle ja ’eihan mulla nyt olisi varaa’.

    Tuo on myos niin suomalainen tapa ajatella etta on miehen ’elatettavana’. Toki yhteiskunta perustuu pitkalti palkkatyohon (ikava kylla), mutta monet pariskunnat paattavat yhteisesti etta nainen on kotona ja mies tekee uraa, tai vaikka painvastoin, eika siina ole mitaan pahaa. Joskus kun perhe lahtee ulkomaille siina pakostikin toinen puoliso joutuu olemaan kotona esim. kun ei saa toita. Mieskin voi ihan hyvin olla naisen elatettavana jos olosuhteet niin vaativat. Tosin harvan miehen kantti tuntuu tata kestavan ainakaan kovin pitkaa aikaa, koska miehen imagoon kuuluu tyonteko.

    Annetaan kaikkien kukkien kukkia ja ihmisten valita sellainen kumppani tai puoliso kuiin haluavat, tilinauhasta riippumatta. Ja joo, jos olisin itse markkinoilla, en kylla haluaisi kumppania jonka mielesta mina maksaisin kaiken, se olisi tylsaa ja tulisi hyvaksikaytetty olo. Kohtuus kaikessa.

    • Kärjistit nyt aika paljon kyllä. :)

      Minäkin tiedän rikkaita jotka ajelevat tavallisella autolla mutta vielä enemmän tiedän rikkaita, joilla on hienot pelit ja vehkeet. Kummassakaan ei ole mitään väärää. Ja niitä myös jotka syövät sisäfilettä ja/tai käyvät myös snägärillä. Pointti on ehkä siinä yleisessä suhtautumisessa rahaan ja omaisuuteen. Osataan tehdä asioita laidasta laitaan tulotasosta riippumatta. Mielestäni rikkaat jotka polttavat sikaria, eivät voi ostaa samasta jonosta ns. tavisten kanssa ja pitävät työläisia roskana ovat itse täyttä roskaa. Sori nyt vaan. :) Tottakai ylpeä saa ja pitääkin olla, mutta se ylpeys voi näkyä muullakin tavalla kuin siinä käytkö snägärillä vai et. Varallisuuttaan ei ole ihan pakko äärettömyyksiin korostaa, mielestä sen taidon osaaminen on tietynlaista rikkautta.

      Mainitsin tekstissäni selkeästi, että äitiysloma tai muut vastaavat ovat hyvä syy jäädä kotiin. On kuitenkin eri jäädä kotiin lakkailemaan kynsiä ja käymään kampaajalla (miehen rahoilla) kuin tehdä siellä jotain järkevää. Jos mietitään esimerkiksi pariskuntaa jossa toinen on rikas liikemies ja nainen vaikka taidemaalari. Tottakai nainen maalaa kotona ja mies takoaa varmasti enemmän rahaa pöytään. Todennäköisesti mies siis käytännössä elättää, mutta nainen sentään tekee jotain ja todennäköisesti juuri sitä mitä rakastaa tehdä! Joku päivä myy ehkä teoksillaan vielä sievoiset summat ja tilanne ehkä kääntyy päinvastoin -tai sitten ei.

      Pointti onkin siinä onko tavoitteena hankkia itselleen varas puoliso, jonka siivellä voi elellä vai rakastuuko vaikka vahingossa sellaiseen ja se sitten mahdollistaakin tietynlaisen elämän. Toisaalta taas kukaan itseään arvostava nainen ei ihan varmasti jää kotiin vaan lusmuamaan vaikka mahdollisuus siihen olisikin.

  10. Hmm. Tässä tekstissä oli kyllä niin monta kohtaa mihinkä tarttua että en edes tiedä mistä alottaa. No alotan siitä, että itselleni kyseinen kolumni ei aiheuttanut tuntemuksia suuntaan tai toiseen. Jos ajattelen miestä rahan kautta, mulle on tärkeää vaan se että veloissa ei olla ja toimeen tullaan. Mutta.. pakko sanoa ihan suoraan, itsekin kun suorapuheinen olet; tää teksti oli niin katkeran kuuloinen. Esim. kohta ”Oma elämäntyylini on hyvä ja en koe, että jäisin mistään elämässäni paitsi. Voisihan sitä tietysti matkustella ja lomailla enemmän, mutta loppupeleissä reissaan nytkin jo ihan mukavasti. Olen tyytyväinen.” Jos olet kerta tyytyväinen ja tuot vahvasti esiin että sä et ainakaan ole tuollainen, niin mitä se sua edes sitten liikuttaa? Tai tämä ”Toki on eri asia olla esimerkiksi tilapäisesti äitiyslomalla tai muuta, mutta kyllä naisella pitää omat tavoitteet ja päämäärät olla!” Wtf, mitä jos naisen tavoite ja päämäärä on olla onnellinen ja rakastava kotiäiti? Mitäs väärää siinä on? Meitä on moneksi. Ja yksi vastaus ainakin kohtaan ”Se mitä minä taas olen aina ihmetellyt on se, että miksi miehet ottavat elätettäviä?” En tiedä oletko tullut ajatelleeksi, mutta samantyyppiset ihmiset etsivät samantyyppisiä ihmisiä, joten onko ihme jos jotkin naiset etsivät rikkaita miehiä, ja nämä rikkaat miehet etsii rahallaan niitä näyttäviä naisia, ja lopputulos on se että kummatkin saa sen mitä halusivat, eli naiset rikkaan miehen ja miehet näyttävän naisen. Koetko että se on sulta jotenkin pois, vai täh, miksi sillä on väliä? Oletko ajatellut myös sellaista vaihtoehtoa, että ehkä jotkin miehet ovat ihmistyypiltään tai kenties oppinut kotoaan että on kunnia jos on paljon rahaa ja voi tarjota naiselle taloudellisesti vaikka ja mitä? Ja he aidosti nauttivat siitä, ja olisivat valmiita tekemään vaikka mitä sen eteen että saa esim. hemmotella naistaan? Sellaisiakin ihmisiä on. Kummastuttaa sun kärkäs mielipide asiasta kun tuot kuitenkin esille että se ei sua koske, ja no, onhan toki tääkin kärkäs kommentti ja vaikka koen sua kohtaan myötätuntoa (koska jokin syyhän sille on että tuo kolumni kolahti), niin mun oli ihan pakko tulla ”puolustaa” noita ihmistyyppejä mitä mollasit. Koska jos sulla on hyvä olla omien raha-asioiden ja itsesi kanssa niin: ? Mun mielestä oisit voinut tuoda sun mielipiteen asiallisestikkin esille ilman että ois tarvinnut kyseenalaistaa ja painaa alas ihmistyyppejä joita nyt vaan on, jättää ne mieluummin vaikka omaan arvoonsa jos sellaset niin paljon ärsyttää. Ainoat asiat mistä olen samaa mieltä on mätä omena -esimerkki ja se että rahalla rehvastelevat miehet ovat luotaantyöntäviä.

    • Oooo minä niin odotin tällaista kommenttia! Yksi joka vetäsee herneet todella nenään ja vetää vielä sen katkeruuskortinkin esiin.

      Tiedätkö mitä, minulla on ollut monta tilaisuutta valita nimenomaan se varakas mies mutta aina olen päätynyt valitsemaan sen johon olen korviani myöten rakastunut. :) Kauniina naisena eteeni on tullut paljon erilaisia tilaisuuksia ja ”houkuttelevia tarjouksia”, mutta oma arvomaailmani ei paini tuollaisessa sarjassa. Eli ei ollut katkera tilitys.

      Se mikä minua tuossa tekstissä ärsytti oli se, että tämä kolumnin kirjoittaja todella ajattelee omien kokemuksiensa perusteella, että kaikki naiset (tai suurin osa) ovat miesten rahojen tai ylipäänsä varakkaiden miesten perässä. Ihan vaan tiedostamattaankin kuten hän mainitsi. Otit selvästi tekstini hyökkäyksenä, jota taas itse ihmettelen. Oletko kenties itse nimenomaan toisen kanssa hänen rahojensa takia? Herää vaan kysymys. Jos siis noudatetaan samaa ajattelutaktiikkaa kuin sinäkin noudatat, eli jos närkästyy jostain on selvästi katkera tai kateellinen.

      Tekstilläni ylipäänsä halusin puolustautua ja puolustaa meitä oman elämänsä kustantavia naisia. Ja, että näin ei tosiaankaan aina ole! Minä en ainakaan ole rahojen perässä ja elän hyvää elämää. :D Katkerakaan en muuten ole vaikka en ole toistaiseksi miljonäärin matkaan lähtenyt. Vaikkakaan sitä sinä et varmasti usko. Ihanaa kesää sinne ja mukava kun otit kantaa.

    • Aika veemäinen vastaus Jutta.. mutta.. omapa on blogisi ja itse saat toki vastata miten tykkäät.. mutta mulle on tullut susta sellainen kuva, että et anna työttömälle kotiäidille mitään ihmisarvoa. Oma isäni on samanlainen. Jos kuulee ihmisen olevan työtön niin haukkuu kyseisen henkilön heti maanrakoon eikä arvosta yhtään.

    • Eikö alkuperäinen kommentti sitten ollut veemäinen? Minullakin on joskus oikeus puolustautua ja vaikka samalla tyylillä, kuin minulle kommentoidaankin. :) Ei bloggaajan tarvitse mikään sylkykuppi olla.

      Ja mistähän tuo ajatus kumpuaa? :D Lähipiirissäni on äitiyslomalaisia useampia enkä missään nimessä heitä väheksy. Tärkeää työtä tekevät kotosalla. Ja työttömyys on tänä päivänä kovin yleistä. Kuitenkin valitettavan usein myös kiinni siitä, että ei suostuta tekemään mitä tahansa töitä, tai ei oteta niitä vastaan koska ovat liian ”raskaita tai tylsiä”. Helpommalla tietysti pääsee, kun hankkii rikkaan miehen jonka siivellä elellä.

      Itse en ylipäänsä ajattele ihmisistä siten ettei jollain ole ihmisarvoa. Aika rajua syyttää tuollaisesta. Minä jos joku nimenomaan liputan tasa-arvoisuuden puolesta ja esimerkiksi parisuhteessa se on kaiken a ja o. Oli sitten työtön alkoholisti kadun kulmassa tai rikas liikemies puvussaan -me kaikki olemme loppupeleissä samalla viivalla.

    • ”Kauniina naisena eteeni on tullut paljon erilaisia tilaisuuksia ja ”houkuttelevia tarjouksia”

      En halua loukata, mutta kauniimpaa on olla nöyrä ja olla kehumatta itseään kauniiksi. Toki tämä on mun mielipide :) Toki voi olla itsevarma, mutta mun mielestä on jo liikaa kuvata itseään kauniiksi naiseksi. Kyllä muakin pidetään kauniina, mutta en toisi sitä itse esille, omaa kauneuttani siis.

    • Toin sen esille nimenomaan siksi, koska kommentoija vihjaili katkeruudesta. Oli pakko vähän näpäyttää. :) Enkä loukkaannu, en missään tapauksessa.

      Jokainen joka minut tuntee tietää etten todellakaan ylpeile mitenkään ulkonäölläni ja ylipäänsä kehuja saadessani vaivaannun. Toisaalta nykyään voin kuitenkin sanoa olevani kaunis, viihdyn kropassani ja itseni kanssa. Näen itseni kauniina. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa. On ihan tervettä voida nähdä itsensä kauniina ja joskus se ääneenkin sanoa. :)

    • Ehkä se ajatus on tullut itselleni siitä kun olet joskus kirjoitellut että et ymmärrä ihmisiä jotka elävät tuilla, eli ”muiden verorahoilla”. Mutta ehkä olen vetänyt liian nopeat johtopäätökset.. Moni ihminen sanoo että jokaisen pitäisi elää sillain millain itse tuntee parhaaksi ja tavoitella unemiaan, mutta sitten jos joku henkilö on sellainen, että sen unelma on vain olla kotona ja rapsuttaa mahaa niin sitä ei muut sitten hyväksy.. Kun se unelma ei ole ”normaali” Toisinsanoen suurinosa ihmisistä ajattelee: ”elä ja tavoita unelmiasi, kunhan käyt töissä ja saat rahaa”. Itse ajattelen niin, että jokainen ihminen saa elää juuri niinkuin haluaa, kunhan ei satuta henkisesti tai fyysisesti muita eläviä olentoja. Maailmassa on niin paljon pahempiakin asioita kuin se että joku elää ”muiden verorahoilla” ja ne asiat ei parane sillä että Matti menee töihin.. varsinkaan jos Matti on onnellinen työttömänä.. Mutta pahoittelen rajua syytöstäni..

    • Pitkällä tähtäimellä en ymmärräkään. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että inhoaisin työttömiä ihmisiä.

      Mielestäni yhteiskunta pyörii nimenomaan työn teolla ja sen vuoksi jokaisen työhön kykenevän tulisi mielestäni antaa siihen panoksensa. Mielestäni vatsan rapsuttelu elämäntehtävänä on ihan ookoo jos sen tekee sitten omilla rahoillaan. On tietysti eri asia jos ei kykene työhön (sairaudet) mutta sellainen huvin vuoksi lööbaaminen on mielestäni väärin taas muita kohtaan, jotka hikihatussa antavat panoksensa.

      Tiedän ihmisiä, jotka ovat työttömänä koska eivät vaan saa töitä. Se on eri asia. Toisaalta taas mielestäni ei saisi olla liian valikoiva. Jostain pitää lähteä, itseen pitää uskoa.

      Ja unelmia eivät tosiaankaan aina ole ”käy töissä ja tienaa rahaa”. Useammankaan ihmisen unelma se ei ole. Mieti jos jokainen ajattelisi noin, että jäädään sitten vaan kotiin? Kyllä valtio maksaa. Työ tuo ihmisten elämään rytmiä ja sitten taas mahdollistaa niiden unelmien toteuttamista. Ja monelle se työ tosiaan on intohimo ja tekee myös onnelliseksi.

      Mielestäni koulutus ja työ vaan ovat yhteiskuntamme perus pilarit. Voi olla, että se vanhakantainen ajattelutapa onkin, mutta se ei silti tee minusta työttömien vihaajaa tai muutenkaan millään tapaa heitä aliarvioivaa. Kannustan ihmisiä ehdottomasti ahkeruuteen ja siihen, että tehdään töitä. :)

  11. Täälläkään ei etsitä rikasta miestä, ei tietoisesti eikä tiedostamatta.
    Kun tuolla kommenteissa joku puhui puolisoiden elatusvelvollisuudesta niin kyllä, minusta on ok lainata rahaa, jos toisella menee huonommin tai ihan muuten vaan tarjota esim. ravintolassa. Ja ihan sama vaikkei sitä rahaa palautettaisi koskaan, mutta toki odotan myös sitten vastavuoroisuutta, että toinen tarjoaa välillä tai auttaa rahallisesti, jos on sellainen tilanne. Se on sitten eri asia, jos toinen koko ajan käyttää hyväksi ja vaatii ostelemaan kaikkea ja tarjoamaan aina joka paikassa, muttei sitten itse koskaan maksa mitään. Ja joo, on sellaisia pariskuntia, jotka ovat ihan sopineet, että mies on pääasiallinen elättäjä, eikä siinä mitään. Jotkut (lähinnä vanhemmat) miehet kokevat elättämisen jopa velvollisuudekseen. Mutta en usko, että nämä ”elättäjänetsijänaiset” olisi Suomessa edes enemmistössä..

    • Tottakai, itsestäänselvyyksiä. Olen siis täysin samoilla linjoilla kanssasi noista kustannushommista enkä nyt tarkoittanutkaan ettei toiselle voi ostaa mitään ilman, että pitää maksaa takaisin. Pointti ei ollut siinä. :) Mutta periaatteesta itse olen nainen joka voi ostaa sen lounaansa ihan itsekin eikä tarvitse siihen kustantajaa. Jos ymmärsit mitä meinaan ja varmaan ymmärsitkin.

  12. !! Tosi moni elättäväksi pyrkivä nainen on myös usein kasvatettu tiettyyn malliin ja osaa miellyttää sekä olla miehen käytettävissä eritavalla kuin itsenäinen nainen. Itsenäisyys ja omilla jaloilla seisova nainen on monille liian raskas, jolloin on helpompi ottaa kotiin se ”täyshoitaja” jolle voi maksaa palkan laukkuina ja koruina. Moni mies haluaa vahvan naisen rinnalleen , mutta harva pystyy siihen egoltaan kuitenkaan.

    • Se, että pyrkii elätettäväksi saattaa myös tulla vasta jossain kohtaa elämää vaikkei siihen mallia kodista olisikaan saatu. Seura ja ympäristö vaikuttavat hyvin paljon. Saatetaan lähteä ikäänkuin ajatusmaailmaltaan ”kieroon kasvamaan”. Mutta toki nimenomaan kodin opeilla on meihin ikuinen vaikutus. Jos mietitään naisia esimerkiksi Thaimaassa. Aika eri sorttia, kuin täällä Suomessa… Ja sen tekee nimenomaan se kulttuuri ja ympäristö jossa kasvetaan. Ollaan nöyriä, miesten palvelijoita. Suomessa veikkaisin itsenäisten naisten määrän olevan aika korkea ja siksi tahdonkin ehdottomasti puolustautua, ettei tässä tosiaan jokainen ole itselleen miestä tulotason perusteella hakemassa. Ei ole pakko jos on omakin ura ja rahat. :)

      Ja samaa mieltä, että helpompaa on monelle varmasti ottaa se elätettävä joka aina hymyilee ja iloitsee materiasta. Se kyllä taas kertoo surullista tarinaa nimenomaan tällaisista miehistä joille nainen on vaan ns. hyödyke. Ei tasavertainen kumppani tai se jonka kanssa elämä todella jaetaan.

  13. Muistakaa uudet lukijat että Jutta on moderni helsinkiläinen kolmikymppinen dropout lasten/perhe-elämänvihaaja joka flirttailee menestyneen naisen ideologialla (rikas anorektinen leikkelöity seksifantasia) ja kirjoittaa tällaisia klikkiotsikoita joiden sisältövastuusta koettaa irrottautua raivoamalla analyyttisille lukijoille.

    • Huhhuh. Enpä olisi postausta lukiessani uskonut, että tämä menee joillakin noin paljon tunteisiin. Ihan käsittämättömiä kommentteja joillakin. Se älähtää, johon kalikka kalahtaa – ilmeisesti. Varmasti niitä kotiäitiblogeja täälläkin riittää, joihin sitten muut kotiäidit voivat paremmin samaistua. Mielestäni postaus oli täysin asiallinen ja olen yllättynyt, että noin moni näköjään ajattelee toisin ja haluaa sen helpon elämän miehen elätettävänä.

    • On kyllä hurja kommentti mutta kertonee enemmän kommentin kirjoittajasta kuin mistään muusta. Tänä päivänä monilla on paha olla ja se sitten puretaan anonyymisti netin kautta. Valitettavaa mutta näin se vaan menee…

  14. Nostaisin tässä sellaisen kannan myös esiin että toisinaan vaan sattuu yhteen kaksi täysin erilaisista lähtökohdista ponnistavaa ihmistä. Itse kun tutustuin nykyiseen mieheeni vuosia sitten, en alussa oikeen mistään osannut arvata kuinka paljon varakkaampi hän on, kunnes ekaa kertaa tulin hänen luo ja näin millaisessa talossa hän asuu!! Eli en lähtökohtaisesti tiennyt valtavasta tuloerostamme kunnes vasta silloin. Mielestäni hän ajoi perusautolla ja pukeutui aika raksamiesmäisesti.

    Me päädyimme yhteen, minä pienestä vuokrakaksiosta pienine tuloineni muutin hänen upeaan itserakentamaansa taloon sillä hän niin tahtoi. Ja vaikka kuinka koitan osallistua pienillä tuloillani yhteisiin menoihin, en ikinä pysty osallistumaan yhtäläisesti kuin hän, sillä hän tienaa noin 3x enemmän kuin minä.

    Olenko onnenonkija joka haluaa vaan olla toisen varallisuuden varassa? Joku voisi näin epäillä…

    Mutta omasta mielestäni, jos osallistun menoihin samassa suhteessa omiin tuloihini nähden kuin hän, en voi paljoa enempään edes kyetä. Hänelle tonni on pikkuraha, minulle se on suurin osa kk-tulostani…

    • Haluan heti alkuun sanoa, että tekstin tarkoitus ei ollut sanoa sitä etteikö koskaan voisi olla erituloisia pariskuntia. Tottakai ymmärrän tilanteesi! Rakastuit ihmiseen, et hänen rahoihinsa etkä todellakaan ole mikään toisen siivellä elävä. :) Suurin osa ei varmasti ole. Ja harvoin itseasiassa pariskunnat tienaavat täysin saman verran.

      Kirjoitin postauksen kannanotoksi kolumniin jossa kirjoittaja väittää naisten hakevan korkean tulotason miestä ihan tiedostamattaankin. Että näin ei tosiaankaan aina ole! Vaikkakaan eihän tässä nyt sitäkään takaa haeta etteikö sitä voisi varakkaaseen mieheen rakastua, pointti on siinä ettei sitä aina tosiaan rakastuta lompsaan vaan ihmiseen. Eli näkökantasi on hyvin inhimillinen ja voi tosiaan käydä kenelle vaan, eikä se ole millään tavalla negatiivinen asia. Osallistut tai et kuluihin, se on sinun asiasi. :)

  15. Aika hyvään saumaan tuli tämä teksti, kun on tavallaan itelle ajankohtainen. Ite oon kahden lapsen lähes yh-äiti ja sinkku. Käyn töissä ja samaan aikaan opiskelen työn ohessa, että saisin parempaa palkkaa elättää lapseni. Ihan hyvin pärjätään kyllä näinkin (on oma koti, auto yms..). Ja miehiä oon toki tässä treffaillut sinkkuna ollessa. Nyt viimesin tapaus oli just tällanen rikas mies (ison firman tj, vuosipalkka varmaan välillä 100 000-200 000euroa, en kysynyt, mutta ilmoitti tienaavansa tosi hyvin..). Mies oli parin tapaamisen jälkeen tosi ihastunut muhun ja olis halunnut mun kans vaikka mitä. Itse taas en jotenkin syttynyt mieheen, koska mun mielestä oltiin arvomaailmoiltaan ja elämiltämme niin erilaisia. Siinä sitten vaan mietin ”jättäessäni” miehen, että oishan tuon kanssa saanut varmasti loppuelämäksi ”turvallisen” elämän itelleen ja lapsilleen, jos ois halunnut. Mutta yhelle kaverille sanoinkin, että ei sen lompakon kanssa jaksaa kauaa seurustella, jos oikeesti toinen ihminen ärsyttää. Mutta siis ei kaikki oo niin sen rahan perään :). Vaikka toki kyllä täytyy myöntää, että on mulla miehen suhteen sellanen kriteeri, että ois hyvä käydä töissä, että mitään monta vuotta työttömänä ollutta miestä en ottaisi. Mutta se johtuu siitä, että ite oon työpaikkani ja opiskelujen eteen tehnyt aika paljon, niin arvostan sitä myös toisessa. Eikä sen miehen tarvi mikään korkeasti koulutettu olla, ihan duunarikin kelpaa ;).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta