Kauneudesta

Sain eilen kommenttiboksiini jännän ja tavallaan aika mielenkiintoisenkin kommentin. Tässä kommentissa nimittäin ihmeteltiin sitä, kuinka saatoin tituleerata itseäni kauniiksi (tein näin siis toisessa kommentissa), sillä nöyryyshän tunnetusti kaunistaa. Hänen mielestään oli ”liikaa” kommentoida itseään kauniiksi, vaikka itsevarma olisikin. Hmm. Jäin miettimään asiaa ja en siksi, että katusin sanavalintaani vaan ylipäänsä siksi, että miksi joku (aika monikin varmasti) näin ajattelee?

Kauneudesta

Jokainen minut tunteva nimittäin tietää, että en ole ulkonäölläni millään tavalla kerskuva tai oikeastaan edes mitenkään muita itsevarmempi. Nuorempana nautin enemmän saamastani huomiosta joka kohdistui nimenomaan ulkonäkööni, nykyään tuollainen huomio ei ole enää samalla tavalla merkityksekästä. Nautin itseasiassa enemmän siitä, että joku kehuu minussa mitä tahansa muuta kuin pintaa. Tämä siis aika pitkälti sen vuoksi, että itsekin näen tänä päivänä muissa ihmisissä ne muut ominaisuudet huomattavasti tärkeämpinä.

Siihen miksi tuohon kommenttiin kauneudestani mainitsin ei ole sen kummepaa selitystä kuin, että halusin vaan kirjoittaa jopa vähän ilkeällekin kommentoijalle suoraan mitään nöyristelemättä. Okei, olisi voinut laittaa vaikka ”ihan ok tai kivan näköinen” mutta valitsin sanan kaunis. Jäin nyt kuitenkin miettimään, että miksi ihmeessä sitä ei saisi joskus tituleerata itseään kauniiksi? Miksi se heti mielletään huonoksia asiaksi?

Kauneudesta

Minä en ole todellakaan aina kokenut olevani kaunis. Edelleenkään en voi joka päivä sanoa itselleni, että ”vau mikä nainen” mutta onneksi sitä kykenen tekemään useammin kuin aikaisemmin. Tykkään tänä päivänä monesta asiasta itsessäni ja koen, että ikä on kaunistanut minua useallakin tapaa. Eikä nyt siis puhuta pelkästä ulkokuoresta… Miksi ihmeessä sitä ei siis joskus voisi ääneen sanoa? Tekeekö se heti minusta ällöttävän itserakkaan? Mielestäni ei. On tervettä voida pitää itsestään ja viihtyä itsensä kanssa.

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin mutta mielestäni Suomessa kehutaan liian vähän. Ihan siis jo lapsesta lähtien. Suomalainen kasvatus nimenomaan perustuu vähättelyyn ja siihen, että kohdistetaan enemmän huomiota niihin tehtyihin virheisiin kuin onnistumisiin. Mielestäni esimerkiksi tyttölapsia tulisi jo pienestä pitäen kehua näteiksi ja poikia komeiksi (toki muiden positiivisten ominaisuuksien lisäksi). Muistan niin elävästi aina sen lauseen, kun isoäitini kehui minua kauniiksi mutta sanoi heti perään, että ei saa ylpistyä. Niin tyypillistä suomalaista ajatusmaailmaa vaikka kuinka edesmennyttä isoäitiäni rakastinkin. Ja kyllä, minäkin olen saanut tyypillisen suomalaisen kasvatuksen ja siksipä en kyllä edelleenkään kovin usein itseäni positiivisilla adjektiiveilla kuvaile.

Kauneudesta

Onko kauneuden ääneen toteaminen sitten itserakkautta tai jonkun asteista lesoilua? Tätä tosiaan jäin funtsimaan. Mielestäni asioita ei tarvitse todistella. Eli ei, sinun ei tarvitse välttämättä päivittäin kehua ihmisille ulkonäköäsi tai muita hyviä ominaisuuksiasi. Kaunein kauneus onkin varmaan jotain sellaista vaiettua hiljaista kauneutta. Silti mielestäni ei ole väärin joskus sanoa ääneen, että näyttää omasta mielestään hyvältä tai on hyvä jossain. Sitä ei voida oitis yhdistää epäterveeseen itserakkauteen ja siihen, että tuo ihminen on täynnä itseään.

Tämäkin asia jakaa varmasti mielipiteitä. Toisten mielestä nöyryys on kaunista, toiset taas tykkäävät kehua itseään ja muita rohkeammin. Itsekin lukeudun ehkä enemmän noihin nöyristelijöihin, joten siksi pysähdyinkin. Mielestäni on nimittäin niin upeaa, että ylipäänsä tänä päivänä osa kykenee ajattelemaan olevansa kaunis, rakastamaan itseään ja pitämään itsestään!  Vieläpä sanomaan sen ääneenkin. Siinä ei vaan pitäisi olla mitään väärää.

Mitä mieltä te olette aiheesta? Saako itseään kehua vai onko se heti jo jonkunlaista ”väärää” itserakkautta? 

On my way

29 vastausta artikkeliin “Kauneudesta”

  1. Mun mielestä on kummallista, että täällä suomessa meidän pitäisi mennä tiettyjen ääriviivojen sisällä. On parempi kritisoida itseään kuin kehua, sillä muuten se otetaan helposti itserakkautena. Kyllä mut tekee ainakin onnelliseksi se että toinen osaa löytää itsestään hyviä puolia, kehua mielummin kuin haukkua. Hieno teksti. :)

    • Niin, hyvin sanottu. Ja kiitos! Mielestäni todellakin mieluummin kehuja kuin haukkuja.

      Usein muuten myös työympäristössä muistetaan kyllä muistuttaa virheistä, mutta kehuja harvoin annetaan. Se on jotenkin vierasta.

  2. Mun mielestä saa sanoa itseään kauniiksi ja on tosi hyvä että pitää itseään kauniina, niin minäkin pääasiassa ajattelen itsestäni että olen kaunis ihminen. Luulen että tässä sinun tapauksessasi se vain yksinkertaisesti oli se tapa esittää asia ja asiayhteys missä kauneus todettiin. Se oli varmaan se piikki lihassa, kun siellä hampaankolossa oli jo valmiiksi jotain nakertamassa, näin pikaisesti eilisen tekstisi kommenttiosiota selailleena vain päättelen :)

    • Varmasti tuo nimenomaan oli kommentissa taustalla. Tosin asiayhteydestä viis, totuuden vaan pamautin ilmoille eikä siinäkään pitäisi olla mitään ihmeellistä. Varsinkaan, kun kommentti johon vastasin ei ollut myöskään kovin ”hempeällä otteella” kirjoitettu. :)

  3. Toi on kieltämättä niin yleistä Suomessa. Myös olen huomannut sen jos on ostanut esim. Uuden paidan ja joku kehuu sitä nätiksi. Paidan omistaja kuitenkin tokaisee jotain tyyliin: ’tämä nyt on vain tämmönen peruspaita.’ Miksi ei voi sanoa vain, että kiitos. Kukaan tuskin ostaa paitaa, joka on ruma omasta mielestä :D okei ei liittynyt täysin tähän asiaan mutta tulipahan mieleen :D

    • Hahah, toi on niin perus! :D

      Tuli mieleen eräs seikka, nimittäin uudet silmälasini joita on viime aikoina kehuttu todella paljon. Kuulen niistä melkein päivittäin ja aina vastaan iloisesti, että kiitos niin minustakin! Miksi vähätellä ostamaansa asiaa josta pitää itsekin kovasti?

      Minussakin on aikaisemmin ollut nimenomaan tuota ”no tää on nyt vaan tämmönen” meininkiä, mutta olen koittanut sitä kovasti pois kitkeä. Mitä turhaan itseään tai ostamiaan asioita vähättelemään!

  4. Blogiasi jo useamman vuoden lukeneena en ole todellakaan saanut sinusta itserakasta, vain pintaan keskittyvän ihmisen kuvaa, vaan mielestäni sinusta huokuu terve itsetunto, tyytyväisyys ja syvällisten asioiden arvostus.

    Ihminen joka tiedostaa omat heikkoutensa sekä persoonallisuudessa että ulkonäössä, ja tarvittaessa työskentelee niiden korjaamiseksi tasapainoisella tavalla samalla kun on tyytäväinen nykytilaankin on minusta ihan parasta seuraa. Tällainen ihminen ei keskity puheessaan liikaa omiin tai muiden puutteisiin, vaan hän puhuu positiivisesti itsestään ja muista, ei tyrkytä omaa kauneuttaan tai omia vahvuuksiaan (ne kyllä huomataan ilman itsekehua ja ovat silloin paljon arvostettavampia), mutta voi kuitenkin todeta olevansa omasta mielestä suurimman osan ajasta nätti tai kaunis (ja tätä mieltä voidaan olla me muutkin kuin huippumallit!).

    • Juurikin näin! Kiteytit erinomaisesti myös omat ajatukseni. Mielestäni jokaisessa meissä on paljon kauneutta kunhan sen vaan opettelee näkemään. :)

      Ja kiitos, ihana kuulla tuollaista palautetta. Mukavaa, että aidot asiat blogistani välittyvät.

  5. Moi! Mä olin se joka kyseisen kommentin jätti. Hyvä teksti ja paljon asiaa. Mä itse myös koen, että on tärkeää rakastaa itseään ja hienoahan se on, mikäli itseään pitää kauniina. Itse vain jotenkin koen, että sellainen tietynlainen nöyryys on kaunista. Omaan korvaan särähti se, että ”kauniina naisena…” en tiedä mistä johtuu, että särähti, mutta jotenkin vaan en tykkää, että omaa kauneutta tuodaan esille. Niinkuin sanoin, itseänikin pidetään kauniina, mutta jotenkin kainostelen sanoa ääneen itsestäni, että olen kaunis nainen ja saan paljon huomiota, jotenkin koen, että se vie sitä kauneutta pois? En tiedä ymmärrätkö mitä haen takaa?

    mutta hyviä pointteja tekstissä ja hirmu moneen niistä voin kyllä yhtyä! =) ja itsevarmuushan on kaunista ! :)

    • …ja lisäyksenä vielä, että mun elämässä omalla kauneudella ei ole niin suurta merkitystä, että haluaisin tuoda sitä esille. Se, että olenko kaunis nainen ei tee minusta parempaa tai upeampaa ihmistä.

      Uskon, että mun kommentti väärinymmärrettiin, vaikka hain sillä takaa ihan muuta :) pahoittelut, jos se jotenkin loukkasi sinua, ei ollut tosiaankaan tarkoitus. Luen blogiasi säännöllisesti ja pidän siitä todella :)

    • Kyllä, en itsekään niin ajattele. :) Mutta en toisaalta myöskään halua vähätelläkään itseäni, en edes ulkoisia ominaisuuksiani.

      Kommentti ei todellakaan loukannut minua vaan se oli mielenkiintoinen. Siksi pysähdyin sitä miettimään. :) Herätti ajatuksia ja siksi kirjoitin ne myöskin tänne blogiini. Ja mukava kuulla, että blogistani ylipäänsä pidät!

    • Ymmärrän kyllä pointtisi. :) Enkä minäkään tosiaankaan tavallisesti kommentoi itseäni kauniiksi ja useammin varmaan olen vähätellyt, kun olen kehuja saanut. Nykyään kiitän, mutta en sano että ”enhän ole”. Joskus nimenomaan vähättelin enkä osannut ottaa kehuja vastaan.

      Ja kyllä, terve itsevarmuus on nimenomaan kaunista. Suomessa meidän olisi hyvä opetella enemmän arvostamaan itseämme. Aina puhutaan siitä kuinka muita tulee arvostaa mutta niin helposti unohdetaan se, että myös me olemme tärkeitä.

      Kiitos sinulle, kun vielä selvensit kommenttiasi ja sen tarkoitusperää. :)

  6. Olen blogiasi suht säännöllisesti seurannut ja jo parisen vuotta sitten ensimmäisen kerran korvaani särähti tekstissäsi lause, jossa ilmaisit, kuinka sinua on aina kehuttu kauniiksi useilta eri tahoilta. Tätä olet aina satunnaisesti toistanut teksteissäsi ja joka kerta olen miettinyt, miksi koet sen tarpeelliseksi erikseen ilmaista. Toistuva itsensä nostaminen väistämättä välittyy minulle epävarmuutena, oli se sitten ulkonäköön tai tekemiseen liittyvää. Et ehkä ole asiaa näin edes ajatellut ja uskon, ettei välttämättä joku toinen edes ole huomannut asiaa. Perisuomalaisen kasvatuksen olen myös saanut ja uskon, että se on osittain reaktioni taustalla. Minut on nimenomaan opetettu nöyräksi ja kasvatukseni pohjalta koen, ettei ulkonäkö todellakaan ole asia, jota tarvitsisi itse nostaa kertoen esille, vaan se välittyy muille muutenkin, onhan ihmisillä silmät. Ihailenkin juuri niitä kauniita ihmisiä, jotka kulkevat hehkuvina puhumatta kuitenkaan lähes koskaan omasta ulkonäöstään. Olen itse kuullut monesti olevani juuri tällainen, joten ehkä tämä on myös osa ”identiteettiäni”, jota pidän tiedostamatta yllä ja ehkä tiedän pilaavani sen, jos sanoisinkin joskus ääneen ”Minua on kyllä usein kehuttu kauniiksi. Kasvoissani ja vartalossani täytyy vain olla sitä jotakin.” Toisaalta jollekin toiselle henkilölle taas ei välttämättä särähdä korvaan, vaikka henkilö puhuisi itsestään ja kauniista ulkonäöstään – me kaikki kun olemme erilaisia. Kehuja saadessa olen kuitenkin samaa mieltä kanssasi, että ne ehdottomasti voi ottaa vastaan alentamatta itseään ja onneksi ainakin omassa lähipiirissäni ihmiset osaavat olla kiitollisia kehuista ja ottaa kehut vastaan.

    Uskon, että ihmettelevän reaktioni taustalla on myös peilaus omaan elämääni ja ystäväpiiriini. Yksi kavereistani kertoo usein porukassa, kuinka häntä on se ja se henkilö kehunut kauniiksi ja kuinka häntä on aina kaikki pitäneet kauniina. Se särähtää tosi pahasti korvaan, varsinkin kun sitä tapahtuu niin usein. Arvostan itse ihmisissä juuri sitä hiljaista itsevarmuutta, sitä kauneutta, joka huokuu ja näkyy, mutta jota henkilö ei itse toistuvasti sano itsestään. Toisaalta, onhan sekin sanonta, että kuka muukaan pitää kissan hännän ylhäällä kuin kissa itse.

    Tämä on mielenkiintoinen aihe ilman oikeaa vastausta ja koska olen saanut sinusta niin mukavan kuvan muuten blogin kautta, en ole tätä näkemystä koskaan aiemmin halunnut kommentissa kertoa. Kuten kaverinikin kohdalla, en ole siitä koskaan hänelle maininnut, sillä varmasti itsekin sanon välillä jotakin sellaista, mikä saattaa särähtää jonkun toisen korvaan. Ehkä tärkeintä on hyväksyä erilaiset näkemykset ja ymmärtää, että katsomme jokainen maailmaa eri silmin, ajatuksin ja peilauksin, mikä väistämättä vaikuttaa siihen, kuinka asiat ja sanat otamme vastaan. :)

    • Hei,

      Muistan tämän itsekin. Olisiko kyseessä ollut nimenomaan juuri joku ulkonäköön ja sen kommentointiin liittyvä postaus? Tai postauksia, jotka ovat liittyneet aihealueeseen. Syy siihen on enemmänkin se tyylini kirjoittaa rehellisesti. Olen aika suorasanainen ja siksi lyön vaan niitä faktoja pöytään. Tarkoitukseni ei ole ollut hehkuttaa kuinka kaunis olen, että sen varmasti tietäisitte vaan että niin nyt vaan tapahtuu tai on tapahtunut.

      Tässä on monesti se kirjoittamisen vaikeus… Saatat kirjoittaa jotain ja toinen ymmärtää sen täysin väärin. Toki jokaisella on oikeus tulkita tekstini kuten tahtoo, mutta se mitä itse ajan takaa saattaa monesti olla täysin toinen. Pitääkin kiinnittää asiaan enemmän huomiota ettei tule lisää väärinkäsityksiä.

      Mielestäni on taitoa olla itsevarma mutta samaan aikaan olla puhumatta liikaa itsestään. Itse ainakin myös ystäviltäni odotan sitä, että suhde on vuorovaikutuksellinen eikä puhuta vaan ja ainoastaan omista asioista. Minä olen aina ollut vähän sellainen etten hehkuta itseäni ja usein mun elämässä tapahtuu asioita joista ei tyyliin juuri kukaan tiedä. Sama kyllä pätee ulkonäköönkin, eli eipä tule usein hehkutettua kuinka joku on minua jossain kehunut. :) Kuten sanoin, arvostan nykyään hyvin pitkälti muita asioita elämässäni.

      Viimeinen lauseesi on muuten erinomainen. :)

  7. Mun mielestä on tosi ok sanoa itseään kauniiksi, sillä kuten fakta on että Brad Pitt on komea, olet sinä kaunis. Se ei ole multa pois että olet ulkoisesti viehättävä (jos nyt puhutaan vain pinnasta). Tosin mun mielestä, tai ainakin aion näin itse toimia, en aio kommentoida tulevien (toivottavasti) lapsieni ulkonäköä ollenkaan tai juuri lainkaan vaan keskitän kehuni siihen, miten he kohtelevat muita ja tilanteita ja miten he oppivat asioita, eli prosesseja.

    • Tottakai lapsia pitää kehua monellakin osa-alueella! Silti mielestäni ulkonäköä ei saa myöskään unohtaa, se on kuitenkin osa meidän identiteettiä ja olisi hyvä, että kasvaisimme jo pienestä pitäen terveeseen minäsuhteeseen myös sen kanssa. En nyt toki taas tarkoittanut sitä, että pelkkään ulkonäköön keskityttäisiin vaan ettei sitäkään unohdettaisi.

      Identiteetti toki rakentuu kovin monista asioista, joten kasvatus on aikamoinen prosessi. Kasvatus on se joka tekee meistä loppupeleissä sellaisia kuin olemme (pohjimmiltamme). Toki moni muukin asia luo meistä sellaisia kuin olemme ,mutta kasvatus on aika suuressa roolissa kuitenkin. Jokainen kasvattakoon kuitenkin tyylillään jos niitä lapsia omistaa tai joskus aikoo hankkia! Aihealue josta ei varmasti myöskään kannata kiistellä. :)

  8. Olen aina ollut sitä mieltä, että itseään saa ja pitäisikin pitää kauniina. Miksei saisi?
    Itseni on ainakin vaikea pitää itseäni kauniina, mutta kyllä minusta se on vain ja ainoastaan hieno juttu, jos pystyy pitämään itseään kauniina.
    Olet todella nätti nainen, joten mikset saisi sanoa sitä?

    • Mielestäni itseään pitäisi opetella rakastamaan, monellakin tavalla. Minun tarkoitus ei ollut viestiä, että haluan jankuttaa ihmisille olevani kaunis, mutta jos tilanne vaatii niin voin sanoa rehellisesti asiasta. Tai mitä mieltä siitä olen.
      Ja varsinkaan, kun aina ei tosiaan näin ole ollut.

      On eri olla sellainen ihminen joka kehuu kokoajan itseään, kuin jalat maassa ja jopa vaatimatonkin, mutta ei vähättele tai kiellä tosiseikkoja ja voi ne joskus jopa ääneen todeta.

  9. Moikka,
    samaa mieltä sun kanssa, välillä suomalaisten vaatimattomuus menee liiallisuuksiin! :D Kuulee usein tällaista ”Ihanat hiukset sulla!” ”Tämmöset vähän homssuiset nämä on..” Tuntuu, että ihmisten pitää aina haukkua itseään, että pystyvät vastaanottamaan kehun.

    Olet viimeaikoina kirjoittanut hyviä ajatuksia myös pinnallisuudesta. Minusta on eri asia tykätä esim. kauniista vaatteista ja pitää ulkonäöstään huolta kun taas olla oikeasti pinnallinen. Oikeasti pinnalliset ihmiset mielestäni tuomitsevat toiset ulkokuoren ja materian perusteella. Ehkä he myös valitsevat kumppanin sen perusteella miltä toinen näyttää tai mitä hän pystyy minulle ostamaan.

    Ero pinnallisen ihmisen ja esteetikon välillä on. Esim. sinun ottamat kauniit kuvat kertovat, että pidät esteettisesti kauniista asioista, mutta tekstien perusteella et ole ollenkaan pinnallinen :)

    • Kyllä, se on sitä vaatimatonta suomalaisuutta. :) Ei sillä, pidän Suomessa monestakin asiasta mutta olisi täällä kyllä kehitettävääkin. Ja samoilla linjoilla tuon pinnallisuusasian kanssa myöskin, sekään ei ole niin yksiselitteinen. :)

  10. Hyvä teksti, oon samaa mieltä! Luin itse myös kyseisiä kommentteja ja musta tuntuu että provosoidut aika herkästi. Mä en esimerkiksi nähnyt kaikissa kommenteissa välttämättä et olisi juuri sinua kommentoitu henkilönä vaan puhuttu ehkä enemmän yleisellä tasolla. En tarkoita että sun tarvitsisi olla joku sylkykuppi, mutta joihinkin pointteihin vastailet välillä vähän turhankin puolustavasti. Musta on ylipäätään vaan mielenkiintoista lukea miten eri tavalla ihmiset ajattelee ja katsoo maailmaa, eikä kaikesta tarvitse olla samaa mieltä.

    • Kyllä mä provosoidun jos mua vastaan hyökätään tai mun sanomisia vääristellään. :) Omasta mielestäni siellä oli vaan muutama tällainen ilkeä kommentti joihin vastasin sitten itsekin topakasti. Muut joihin olen ikäänkuin vastannut ”erimielisyydellä” ovat vaan ihan hyvässä hengessä kirjoitettuja, oman näkökannan puolusteluja.

      Mutta olen kyllä muutenkin aika impulsiivinen ihminen ja tosielämän tilanteessa toimisin samalla tavalla. Välillä tekee täälläkin tiukkaa, kun tekisi mieli laittaa suorat sanat mutta sitten koitan asettua näiden ilkeiden tyyppien yläpuolelle. Aina en mäkään siihen kuitenkaan pysty… Ja sekin on ihan inhimillistä. :)

      Ja ehdottomasti! Tämänkin postauksen tarkoitus ei ollut se, että olisin suuttunut kommentista vaan jäin sitä miettimään. Siis ihan asiana yleisellä tasolla. Mielenkiintoinen aihe mielestäni. :)

  11. Näissä kuvissa on aivan ihana sävy! Tosi kivoja kuvia, tyyliltään erilaista mitä aikaisemmin on näkynyt :)

    • Voi kiitos. :) Se oli tarkoituskin. Muokkauksella on saatu värimaailmaa vähän viileämmäksi ja sinertäväksi.

  12. Miksei sais sanoa itseään kauniiksi, jos siltä tuntuu.
    Osallistu Riviera Maisonin pyyhkeiden arvontaan mun blogissa.

  13. Ihana postaus ja hyvin kirjotettu!👍🏻
    Me ihmiset helposti ja useinki kehutaan esim meidän ystävii ja tuntemattomii vaikka salilla tai bussipysäkillä. Se voi olla ihan pienikin sana.
    Me voidaan vaikka huomata meidän kaverissa, että on saanu tuloksii treeneistä, uudet hienot housut tai vaikkapa miten se ihminen merkitsee sulle. Ja onko siinä mitään pahaa? Tekeekö se susta huomioo hakevan ihmisen, joka haluu vain näyttää toisen silmissä ystävälliseltä? Ei todellakaan. Niin miksi kehuminen itseä kohtaan olis huono juttu? Miksi se olis väärin jos rakastaa itseään ja haluu nähdä ihanii puolii itestään? Se ei tee susta itserakasta, se tekee susta terveen ihmisen joka osaa nähdä hyviä ja kauniita puoli itsessään.
    Sä OLET kaunis, ja ihanaa jos voit noin sanoo itelles!:)
    I’m sorry tuli aika pitkä kommentti..

    • Juurikin näin! Ihana kommentti kaikinpuolin ja kiitos. :) Kaikkea hyvää elämääsi!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta