Pintaa syvemmälle

Vaikka aihe on aikamoinen klisee koen, että haluan siihen tänään blogissani pureutua. Nimittäin pinta ja pinnan alle sukeltaminen. Miten nähdä ihmisen sisimpään sen ulkokuoren sijaan?

pintaa syvemmälle

Olen itse kohdannut elämässäni useasti tilanteita, että ihmiset ovat ajatelleet minut ilkeäksi, tympeäksi ja itserakkaaksi ulkomuotoni perusteella. Kuulemma ilmeeni on herkästi ylimielinen ja olemukseni jotenkin koppava? Asia jonka haluan teille nyt rehellisesti sanoa on se, että olen vähän ujo. Vaikka tavallaan olen sosiaalinen ja puhelias, jollain tapaa olen vähän sellainen kuoreensa vetäytyvä. Älkää ymmärtäkö väärin, tutussa seurassa kovinkin puhelias mutta tuntemattomien seurassa vähän vetäytyvä.

Ihailen kovasti ihmisiä, jotka ovat aina kovin iloisia ja rempseitä, juttelevat tuntemattomille ennakkoluulottomasti. Itse olen noh, varovainen. En juttele jokaiselle, enkä ole mikään ”social butterfly” joka haluaa tutustua jokaiseen paikalla olijaan. Vaikka siis blogissani olenkin kovin avoin ja esimerkiksi työssäni kohtaan paljon vieraita ihmisiä, olen joissain tilanteissa vähän lukottava. Toisten ihmisten kanssa tuo lukko murtuu kyllä melkein samantien, mutta joidenkin kanssa siihen menee aikaa.

pintaa syvemmälle

Ulkonäkö ja ulkoisesti näkyvä käytös voi todellakin hämätä ja antaa toisinaan hieman vääriä singnaaleja ihmisistä. Saatamme esimerkiksi mieltää huolitellun ulkonäön pinnallisuuteen ja bimbouteen, kirpparivaatteet köyhyyteen, huivipäisen naiset terrorismiin. Sellaisia me olemme, sellainen on ihmisluonne. Teemme oletuksia ja pahimmillaan viljelemme niitä olettamuksia myös ympäristöömme. Ulkonäköä on helppo arvostella, sillä se on se osa meistä joka on aina esillä. Ikäänkuin valmiina ”arvosteltavaksi”.

Itse en missään nimessä halua nostaa itseäni erityisasemaan tässä asiassa vaan kyllä, minäkin välillä luon mielikuvia ihan tahtomattanikin. Tämä maailman tilanne ja kaikki viime aikoina tapahtunut pahuus aiheuttaa helposti tunteita, joita ei edes tahtoisi tuntea. Emme voi kuitenkaan lokeroida ihmisiä uskonnon, ulkonäön tai poliittisen näkökannan perusteella. Tavallaan tämä on aika klisee, sillä sitä tapahtuu kokoajan mutta silti näen, että meillä jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa.

pintaa syvemmälle

Pinta on tosiaan vaan pintaa. Se ei loppupeleissä kerro meistä kovinkaan paljon, vaikka tavallaan käyntikorttinamme toimiikin. Kuitenkin se, että voimme sanoa toisen ihmisen ”olevan jotain” vaatii enemmän, kuin kohtaamisen vaikka siellä baaritiskillä.

Itse arvostan tänä päivänä enemmän ihmisten sisäistä kauneutta ja ylipäänsä sitä mitä ihmisten sielusta löytyy. Syvällisyys esimerkiksi ystävyyssuhteissa on itselleni kaiken a ja o. Parhaimmillaan nämä ihmissuhteet rakentavat, opettavat ja kasvattavat meitä. Kun annamme itsestämme enemmän, saamme myös enemmän. Pinnalla on loppupeleissä niin pieni merkitys kokonaisuuden kannalta. Haluankin sanoa, että älkää tyytykö pinnallisiin ihmissuhteisiin vaan etsikää enemmän! Hakeutukaa ihmisten seuraan joista koette saavanne asioita, joiden kautta voitte mahdollisesti oppia ja kasvaa. Puolin ja toisin siis.

pintaa syvemmälle

Tavallaan, kun olen itse kohdannut niin monta kertaa näitä ”hei mä luulin, että oot ihan hirveä tyyppi mutta et sä olekaan” -tyylisiä heittoja, olen oppinut paljon. En katso ihmisten puhumattomuutta ylimielisyydeksi tai sitä ettei tulla heti jutulle tympeydeksi. Kaikessa käyttäytymisessä on taustalla jotain. Emme yksinkertaisesti voi luoda mielikuvia pelkän ulkoisen tai pintaraapaisun perusteella.

Tässä on ihan varmasti jokaisella meistä parannettavaa. Unohtakaamme siis ennakkoluulot ja suhtautukaamme jokaiseen ihmiseen avoimin mielin! Vaikka kaikkien kanssa ei tarvitse ystävä ollakaan, suhtautukaamme jokaiseen silti tietyllä avoimuudella ja älkäämme tehkö liian nopeita johtopäätöksiä.

Kommentit (4)
  1. Nyt on pakko jäädä nimenomaan siihen pinnalle ja kysäistä, mistä tuo nahkatakkisi mahtaa olla ostettu?

    1. Oon ostanut second handina mutta merkki on Saints & Mortals. 🙂

  2. Oon hirveen paljo samanlainen ku sääkin. Tuttujen ihmisten seurassa oon tosi puhelias mutta vähänkin vieraammassa seurassa ujouteni tulee esille ja menee jonkin aikaa että uskallan osallistua keskusteluun luontevasti. Monesti tulee mieleen että vaikutanko ylimieliseltä tai töykeältä ihmiseltä kun en osaa jutella vieraammille ihmisille.

    Oon huomannut että tutuillakin ihmisillä voi olla erilainen kuva minusta kuin mitä oikeesti oon. Välillä kuulee kavereiden suusta että ”en kyllä ois susta uskonut” vaikka itse on aina tiennyt olevansa tietynlainen.

    1. Niin, onneksi erilaisuus on rikkautta. 🙂 Ei kaikkien onneksi tarvitse olla niitä suuna päänä hölöttäjiä. Mutta toisaalta, onneksi heitäkin on olemassa!

      Itse mietin nykyään kovin vähän mitä minusta ajatellaan, jotenkin ihan sama. Jos mietitään, että joku tekee johtopäätökset tuntematta sinua paremmin niin se on sitten hänen ongelmansa. ”Jos et tunne, älä tuomitse” menee vanha sanonta. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *