Tunteiden vuoristoradassa

Olen viime aikoina miettinyt paljon tunnemaailmaani. Havahduin nimittäin yksi päivä siihen etten oikein enää edes tiedä mitä tunnen, enkä kykene pukemaan tunteitani sanoiksi tai ylipäänsä hahmottelemaan niitä. Myös mieli on vaihdellut kovin paljon viimeisten viikkojen aikana ja fiilikset tosiaan menneet vähän laidasta laitaan. Välillä olen todella hyvällä tuulella, iloinen ja positiivinen mutta sitten taas jopa hieman masentunut.

Ikävää kokea näin, koska niin pitkään olen ollut todella hyvässä moodissa ja elämässä asiat ovat nimenomaan tuntuneet loksahtelevan kohdalleen. Olisin niin toivonut tuon fiiliksen jatkuvan ja jatkuvan.

Tunteet

Minulla on ollut näitä kausia aikaisemminkin elämässäni, tosin ei kovin pitkään aikaan. En edes muista, koska olisin täysin vastaavia fiiliksiä läpi käynyt? Olen nimittäin ihminen jolla on yleensä aika selkeästi tunteet joko hyvään tai huonoon. Tällä hetkellä olen ajoittain jopa vähän penseä ja sellainen etten osaa sanoa tunnenko vai en. Saatika mitä sitten tunnen. Pelottavaa ja tämän ääneen sanominen vieläkin pelottavampaa.

Olen kuitenkin vähän sellainen oman mielen terapeutti ja siksipä esimerkiksi tällaisessa tilanteessa koitan hakea syitä tuntemuksilleni. Tiedän nimittäin ettei tunteiden näyttäminen ja ääneen sanominen ole vahvuuksiani. Silti haluaisin olla ihminen joka olisi 100 % auki tunteidensa kanssa. Olisi niin hienoa kyetä aina sanomaan mitä kokee ja käy läpi. Uskon nimittäin ettei silloin tulisi näitä lukkoja jos oltaisiin avoimia. Loppupeleissä jos mietitään niin mitä he*mettiä sitä menettää jos on avoin?

Feelings

Se on silti todella pelottavaa, varsinkin ihmissuhteissa joissa saattaa pelätä mitä tuosta avoimuudesta seuraa. Pelko ajaa meitä lukkoihin, joita voi olla myöhemmin enää edes vaikea avata. Mitä enemmän vedät lukkoon, sitä vaikeampaa sinun on jatkossa olla avoin. Olenkin ehdottomasti sitä mieltä, että ihmissuhteiden kirous on se ettei olla rehellisiä, avoimia ja puhuta. Ehdottomasti.

Silti ei kannata syyttää muita, vaan työstää ensisijaisesti omaa mieltään. Jostain on nimittäin lähdettävä ja mikä olisikaan parempi tapa, kuin sukeltaa sinne oman mielen syövereihin ja aloittaa muutos itsestään? Uskon nimittäin, että tunteiden hallintaa, käsittelyä ja kokemistakin voi harjoittaa. Se miten meille on lapsena opetettu tunteiden hallinta ei välttämättä tarvitse olla se lopun elämän tapa toimia. Tavallaan nimenomaan se suomalaisten tapa ”hallita ja kontrolloida” onkin ehkä se suurin ongelma. Jo lapsesta lähtien negatiiviset tunteet opteteaan piilottamaan tai niistä saatetaan jopa soimata. Ei ihme ettei kovin monen olekaan helppo käsitellä tunteitaan, etenkään niitä negatiivissävytteisiä…

IMG_1765

Täällä tosiaan uusi viikko alkaa hieman sekavissa tunnelmissa. Ehkä tämä vuoristorata tästä helpottaa, lähiaikoina toivon mukaan? Toisaalta helpottavaa myöntää täälläkin, että aina ei mene ihan parhaiten. Inhimillistä kai tämän kaiken positiivisuus hypetyksen keskellä…

Käykö kukaan muu siellä ruudun toisella puolella läpi vastaavia fiiliksiä? Niin ja ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle! 🙂

Kommentit (10)
  1. Jep, niin tuttua. Ja niin huikeaa, että oikeasti viitsit ja haluat jakaa nämä asiat lukijoille. Sun blogista on erityisesti viimeaikoina tullut aivan huippu, niin elämänmakuinen, mutta inspiroiva samaan aikaan. Tiedän, että huonoina kausina positiivisen palautteenkin vastaanottaminen on voi olla mahdotonta, mutta saat olla blogistasi todella ylpeä!

  2. Mia / Beauty Highlights
    15.8.2016, 15:05

    Tuttua tuo tunteiden vuoristorata! On se hassua, miten yhtenä päivänä voi olo tuntua niin onnelliselta ja seuraavana päivänä mieli onkin ankea 😀 Tosin itselläni vaikuttaa paljon yleisfiilikseen yöuni ja se mitä syön. Jos syön huonosti, enkä nuku, ankea olo on taattu. Varsinkin tuo uni on niin käännetekijä! Ja hassua, mutta joo, myös sää vaikuttaa välillä mielialaan. Jos on muutenkin ankea olo ja ulkona sataa kaatamalla ja on ihan harmaata, niin mieli on entistä matalampi. Mutta se minkä olen huomannut auttavan tunteiden vuoristorataan on se, että hyväksyy sen, mitä milloinkin tuntee. Ajattelee, että on ihan ok tuntea näin. Ei se kuitenkaan ikuisesti se tunne kestä, vaikka mieli maassa olisikin 🙂 Erilaiset tunnetilat kuuluu elämään. Halit, Jutta! <3

    1. Totta, sama kyllä täälläkin. Kokonaisuus merkitsee!

      Juurikin näin! On oikein tuntea myös negatiivisia tuntemuksia, se on tärkeää oivaltaa. Ihanasti siis sanottu. Sinnekin haleja ja ihanaa syksyä! Toivottavasti nähdään pian. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *