Elämäni viisivuotissuunnitelma

Luin taannoin jostain lehdestä, että todella moni ikäiseni tekee elämälleen viisivuotissuunnitelman. Kuten nyt vaikka useat taloyhtiöt ja yritykset, myös yksityishenkilöt suunnittelevat elämäänsä viiden vuoden ajanjaksolle. Tunsin jonkunlaisen piston sydämessäni, sillä eihän minulta tuollaista löydy. Ei itseasiassa ole koskaan löytynyt jos ei lasketa niitä 16-vuotiaana päätettyjä ”25-vuotiaana olen naimisissa ja kolme lasta” -aatoksia.

Asu

Olen aina ollut hetkessä eläjä ja minun on ollut jo iät ja ajat hankalaa tehdä suunnitelmia kovin pitkälle tulevaisuuteen. Blogin suhteen olen kovasti harjoitellut sellaista ”viikko eteenpäin- taktiikkaa”, jolloin postausten monipuolistaminen olisi järjestelmällisempää. Maanantaina ruokapostausta, tiistaina pohdintaa, keskiviikkona kauneutta… Ammattimaisempaa, eikö? Monta kertaa olen tosiaan tehnyt suunnitelman, mutta aina se vaan menee pieleen. Tavallaan en tiedä onko tuo huono asia, mutta ei minusta pääasiallisesti vaan ole suunnitelmalliseksi tyypiksi.

Olen enemmänkin sellainen, että tykkään kirjoittaa siitä mikä kulloinkin hyvältä tuntuu.  Ajatuksesta joka iskee päähäni keskellä metroa tai kuten tämä, jotain random lehteä lueskellessa. Toisinaan sitten istua jökötän ruudun äärellä ja kiroan etten ole tehnyt sitä suunnitelmaa. Sellaista se on, joskus tuo luovuus on se jonka avulla kirjoitan ne parhaat tekstini, toisinaan taas kaivan itselleni kuoppaa.

Välillä mietin sitä kuinka tietynlainen suunnitelmallisuus veisi ehkä pidemmälle, voisiko sen taidon oppia tai ylipäänsä sisäistää? Toisaalta en ole varma. Onko suunnitelmallisuus jonkunlainen sudenkuoppa, joka taas tappaa sen kaiken luovuuden ja yhtäkkiä me vaan noudatetaankin jotain ”visiota” ja unohdetaan moni muu asia sen rinnalla?

Asu

Jos mietitään myös perhettä, naimisiin menoa ja kaikkea aikuisuuteen liittyvää koen hurjalle, että minun pitäisi nyt tässä hetkessä suunnitella mitä kaikkea teen viiden vuoden sisään. Tai ylipäänsä miten tulen elämään. Eihän me voida edes tietää elämmekö sinne saakka? Elämä on muutenkin niin arvaamatonta, että moni suunniteltu voi muuttua täysin päinvastaiseksi. Toisaalta onko sillä väliä toteuttaako tuota suunnitelmaansa sataprosenttisesti, kunhan sellainen löytyy?

Kammoksun ylipäänsä ajatusmaailmaa, että tehdään kauheasti suunnitelmia mutta unohdetaan elää. Toisaalta ei kait se suunnitelmallisuus aina poissulje myös elämisen taitoa. On myös totta, että oma elämäni on hyvin irrallinen tällä hetkellä. Elämässäni oikeastaan ainut ns. täysin tasapainossa oleva seikka on työ, muuten koen aika suurta hukassa olemisen tunnetta. Se toki myös aikaansaa fiiliksiä, ettei edes halua miettiä elämäänsä viiden vuoden päähän. Tai, että sellainen ahdistaa enemmän kuin vaikka vuosi sitten ahdisti.

Asu

Syksy on aina itselleni tällaista aikaa. Mielessä vilistää vaikka ylipäänsä pimeneviä iltoja rakastankin.  Ehkä syksyssä on aina jotain ”uuden alun tuntua” ja siksi sitä itsekin miettii, että missä oma elämä nyt sitten meneekään. Mitä kuluneen vuoden aikana on tapahtunut ja mihin suuntaan se on minua vienyt?

Toki myös tuo ”kohta” häämöttävä 30-ikävuoden rajapyykki pistää näitä asioita funtsimaan. Voiko sitä enää vaan elää ilman suunnitelmaa vai tuoko tuo kyseinen ikä tietynlaisen ”aikuisuuden” tullessaan? En haluaisi. Oikein mitkään stereotypiseen aikuisuuteen liittyvät asiat eivät kiinnostaa, vaan saavat aikaan enemmänkin ahdistuksen tunteita. Onko pakko jos ei tahdo?

Asu

Kengät Adidas / Farkut Levi`s (Wedgie Fit) / Neule Mango / Kello MK / Aurinkolasit Ray-Ban / Laukku Rebecca Minkoff

Löytyykö teiltä oman elämän viisivuotissuunnitelma? Tuntuuko se hyvältä ja mitä ehkä pitää sisällään? Onko tällainen suunnitelma mielestänne välttämättön tai ylipäänsä hyödyllinen?

On my way

11 vastausta artikkeliin “Elämäni viisivuotissuunnitelma”

  1. Moi :)

    olen tehnyt vuosien varrellaehkä kerran tai pari jotain 5-vuotissuunnitelman tynkää, ja sitten tuossa muistaaseni noin 2 vuotta sitten tein ihan varsinaisen suunnitelman. Sen tarkoitus on ainakin minulla muodostaa raameja tai hahmottaa suuntaa mihin haluan mennä. Koska itselläni on jo murkkuikäiset lapset (vaikka itsekin olen vielä aavistuksen lähempänä 3 kuin 4kymppiä :) ) niin suunnitelmassani lukee myös minkä ikäisiä lapset ovat silloin ja miten se vaikuttaa minun omaan suunnitelmaani. Tuo 5-vuotissuunnitelma sisälsi opintoihini liittyviä asioita, toimenkuvaan liittyviä, asuinpaikkaan/asumismuotoon liittyviä jne. Ja itse asiassa viimeisien kuukausien aikana olen tullut tajuneeksi että jos nyt teen uuden 5-vuotissuunnitelman, se sisältää jo lähes aikuiset lapset…. ”Lapsellinen” elämä kun vaikuttaa tosi moneen asiaan :D ja tietty parisuhde. Ei voi suunnitella vain oman mielen mukaan. Mutta siis kyllä – mielestäni 5-vuotissuunnitelma on ihan hyvä juttu, eikä sitä tarvitse noudattaa mitenkäänsen enempää. Se lähinnä hahmottaa mitä kohti haluan mennä ja miten ja millä aikataululla sinne voisin pasta :)

    • Hyviä pointteja. Se voi siis tosiaan olla hyväkin juttu eikä ehkä tarvitse ottaa liian kirjaimellisesti. Elämä kuitenkin loppupeleissä vie miten haluaa. :)

  2. Moikka! Olen pitkään lukenut blogiasi, mutta ekan kerran aktivoidun kommentoimaan :)
    Tunnen olevani todella samassa pisteessä kuin sinä tällä hetkellä. Tosiaan ainut tällä hetkellä ”pysyvä asia” on työ ja mulla lisäksi harrastus, jonka puolesta saan reissata ja kuluttaa ison osan vapaa-aikaa. Mutta muuten, ei ole mitään pitoa. Tai jotain, mikä estäisi vaihtamasta maata vaikka tällä sekunnilla, jos niin päättäisin :D
    En todellakaan ole suunnitelmallisin tyyppi, ja olenkin aina mennyt koko elämäni fiiliksen mukaan, niin hyvinä kuin huonoina hetkinä. Se on tosi iso osa mua, enkä usko, että haluan edes yrittää muuttaa sitä :)
    Olen joskus miettinyt ajatuksentasolla jotain 5-vuotisplääniä, mutta olen kokenut turhaksi tai lähinnä oudoksi omalla kohdallani :D Hassua kyllä, uskon sen toimivan toisilla, olen hieman jopa kateellinen jotka tällaiseen pystyvät. Mutta todellakin, kukin tavallaan.
    Varsinkin tämä vuosi on ollut suurta valaistumista itselleni oman itseni suhteen, olen oppinut huimasti lisää itsestäni ja käynyt paljon asioita läpi ja tajunnut montaa asiaa. Niin mielenkiintoista! :) Pari viikoa sitten ylitinkin itseni, ja tein listan 100 x Lifegoals-tyyppisesti, joka oli ihan huippua! Avarsi omaa itseä, kun kirjoitin hulluimmatkin tulevaisuuden”toivoni/tavoitteeni” ylös. Hullua ja hauskaa, ja osa jutuista yllätti itsenikin. Suosittelen :)
    En tiedä miten ohi aiheen kommenttini menikään, mutta kivaa syksynjatkoa! Ja jatka huipun blogisi pitämistä :)

    • Ihana kommentti! Antoi itsellekin ”oikeutusta” sille, että ehkä ei ole pakko?

      Tuollainen hullu lista pitääkin väsätä jossain kohtaa! Antaa ehkä itselleen tosiaan uskoa tekemiseen. :) Kiitos tästä.

      Sinnekin ihanaa syksyä! <3

  3. Itsekläni on ollut viiden vuoden suunnitelma jossa on ollut lapsi ja amk- koulutus, omakotitalo ja koira. Nyt ne kaikki on aluillaan vuoden sisällä. Koira ja omakotitalo löytyy jo ja nyt olen raskaana ja amk-tutkinnon aloittanut. Olen 28-vuotias ja tuntui kolme vuotta sitten että olen elänyt jotenkin liian pitkään ”nuorena menijänä” ja nyt ruvettava saavuttamaan haaveita😊 Ei niitä suunnitelmia tosissaan liian kirjaimellisesti kannata ottaa 😊 Ja kaikille suunnittelu ei tosiaan toimi mutta minulle toimi tällä kertaa. Tähän asti olen elänyt kuin tuuliviiri ja nyt pistin kerralla kunnolla toimeksi😄

    • Totta. Mutta tuon fiiliksen tulee tosiaan lähteä itsestä, ei siitä että pitää tai näin kuuluisi toimia. Ehkä mullakin vielä joku päivä sellainen on, tai sitten ei. :D

      Ihania suunnitelmia, kaikkea hyvää elämääsi!

  4. Hmm.. en usko, että kaikille sopii tuollainen 5-vuotissuunnitelma. Ainakaan itselleni ei sopisi, enkä ole sellaisia tehnytkään, koska olen sen verran ailahteleva, että en saata haluta samoja asioita enää 5 vuoden päästä kuin mitä nyt luulisin haluavani. Ja esimerkiksi sekin, että en tiedä haluanko lapsia ollenkaan ja työ- ja opiskelukuviotkin ovat niin auki, että en välttämättä edes tiedä mitä teen seuraavana vuonna. Pyrin kyllä suunnittelemaan tekemisiä aina vähän eteenpäin tekemisiä. Onneksi olen sen luonteinen, etten yleensä ahdistu pienestä epävarmuudesta elämässä, olen vielä nuori ja kuten sanoin, ei ole paniikkia siinä lasten hankinnassakaan. Onneksi tällä hetkellä menee aika hyvin ja tiedän jo ainakin mitä tulen tekemään ensi evääseen saakka. Se on jo suuri saavutus minulle. :D
    Ei kannata tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka sinulla nyt ei olisikaan mitään 5-vuotissuunnitelmia. Toki vähän kannattaa suunnitella etukäteen, mutta 5 vuotta on sen verran pitkä aika, että monen voi olla vaikea tehdä mitään realistisia suunnitelmia.

  5. Ilse koen enemmänkin ahdistuvani tuommoisten ”aikarajojen” asettamisesta elämälle. En mä halua sitten viiden vuoden päästä huomata, että jahas mitään näistä asioista en ole saanut aikaiseksi, ja kokea itseäni jotenkin epäonnistuneeksi. Ottaisin vain turhia paineita asioista, kun elämää ei kuitenkaan voi suorittaa minkään suunnitelman mukaan. Mulla on päässä satoja eri ideoita missä voisin olla viiden vuoden päästä, miksi löisin lukkoon mitään?
    Kyllä mä itse tiedän takaraivossani millaista elämää haluan elää, mitkä on mun haaveita ja millainen ihminen haluan olla. En tarvitse mitään virallista suunnitelmaa, kun alitajunta ohjaa kokoajan ottamaan niitä pieniä askeleita elämässä jotka vievät kohti tavotteita. Kuitenkin viiden vuoden päästä tulen olemaan hyvin erilainen ihminen mitä olen nyt, yhtälailla kun olen erilainen viiden vuoden takaiseen minääni verrattuna. En halua toteuttaa elämässäni suunnitelmia, vaan haaveita. Monta haavetta olen jo saavuttanut, ja samalla huomannut, että haluankin jotain täysin muuta. Ainakin omalla kohdallani viiden vuoden päähän on täysin mahdoton ennakoida. Onneksi ei tarvitsekaan :)

  6. Itse en voisi kuvitella tekeväni mitään 5v suunnitelmaa ainakaan kovin tarkkaan. Ahdistavaa… Mielummin elää hetkessä. Kiva blogi sulla :)

  7. Mulla on vähän samoja fiiliksiä, ei ole 5 vuoden suunnitelmaa mutta tuntuu että oon jotenkin pysähtynyt elämässä ja kaikki muut menee eteenpäin… Toki menen itsekin joillain elämän osa-alueilla, olen ollut eri työpaikoissa ja suorittanut tutkintoani yliopistolla tavoite ajassa. Mutta parisuhteeni junnaa paikoillaan… Tulimme juuri yhteiseltä lomamatkalta ja olin aivan sata varma, että nyt se tapahtuu, tällä reissulla mua kositaan… Vaan ei kosittu ja pettymys oli aika kitkerä taas niellä… Ollaan kuitenkin seurusteltu jo pitkään… Mietin myös että milloin on sopiva aika sitten lähteä, jos tämä suhde ei mene eteenpäin? Kaikki on muuten hyvin, mutta oikeasti tuntuu tosi ahdistavalta katsoa muiden ottavan tiettyjä askelia elämässään, tunnen että minultakin odotetaan samaa, mutta silti mitään ei ole tapahtunut… Tiedän myös että stressaan ja ahdistun tästä asiasta nykyisin aivan liikaa ja toivoisin että voisin vaan antaa olla… Olin vain varma että olisin kihloissa ja naimissa ennen 30-rajapyykkiä ja nyt ahdistaa kun niin ei olekaan käynyt… Suunnitelmissa on siis hyvää ja huonoa, ne voivat auttaa hahmottamaan mitä elämältä haluaa, mutta tarkat aikarajat tuovat paineita…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta