Elämäni tärkein ihmissuhde

Elämässämme on useita tärkeitä ihmissuhteita mutta se tärkein suhde on mielestäni minäsuhde. Jostain syystä kuitenkin todella monelle toisten kunnioittaminen ja hyväksyminen on huomattavasti helpompaa, kuin noiden tunteiden kohdistaminen itseensä. Tämä on jännä juttu. Usein voi olla jopa helpompi rakastaa läheisiään, kuin itseään.

IMG_3093-004

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen meistä tulisi pyrkiä kehittämään minäsuhdettaan. Opetella hyväksymään itsensä, rakastamaan itseään ja ylipäänsä tuntemaan kuka olen. Kuten mikä tahansa ihmissuhde, myös minäsuhde vaatii aikaa ja panostusta. Mikään ihmissuhde ei kasva tyhjästä, vaan se vaatii työtä. Jos haluamme kasvaa ja kehittyä, tulee meidän todella pyrkiä siihen.

Jokainen meistä tarvitsee omaa aikaa, aikaa olla itsekseen. Kuinka voisimmekaan kuunnella minäämme jos painamme jatkuvasti vaan menemään ja suljemme sen sisäisen äänemme? Pidemmällä tähtäimellä tuosta ei seuraa mitään hyvää. Ahdistusta, masennusta, uupumusta tai jopa sairauksia. Sen ei tarvitse olla useiden päivien ”omaa aikaa”, vaan vaikka ihan tunti pari silloin tällöin. Tuo on nimittäin aikaa jolloin kuuntelemme miten voimme. Miltä minusta tuntuu, miten voin henkisesti, entä fyysisesti? Mitä ehkä kaipaan elämässäni, mihin olen menossa ja mitä ylipäänsä tältä kaikelta haluan?

IMG_3105-001

Parikymppisenä tällaiset ajatukset tuntuvat ehkä höpönlöpöltä. Iän karttuessa ainakin itselleni on kuitenkin tullut halu kasvaa ihmisenä. Haluan tietää miksi reagoin joihinkin asioihin juuri sillä tietyllä tavalla, tai miksi käyttäydyn kuten käyttäydyn. Halu olla parempi versio itsestään on kasvanut kymmenen vuoden takaisesta minästä aika kovasti. Itseasiassa omalla kohdallani on pakko todeta, että en ole enää edes sama ihminen kuin joskus olin. Niin paljon olen kasvanut ja oppinut vuosien varrella.

Yksi suurimmista ongelmistamme on tämän päivän yhteiskunnassa se, että olemme itsellemme armottomia ja vaadimme usein jopa liikaakin. Pitää olla paras ja pyrkiä parhaaseen lopputulokseen. Haluan kuitenkin muistuttaa, että joskus on syytä olla myös armollinen itselleen. Tällä en tarkoita löysäilyä vaan sen hyväksymistä, että aina emme ole parhaita eikä meidän tarvitse olla. On tärkeämpää oikeasti voida hyvin ja olla vaikka ”ei niin paras”, kuin voida huonosti ja olla paras.

IMG_3108-003

Hoidetaan minäsuhdettamme ja ylipäänsä pidetään huoli itsestämme. Ei unohdeta kuunnella miltä minusta tuntuu. Itsensä kehittämiseen ja ”lukemiseen” suosittelen lämmöllä myös rakentavaa kirjallisuutta tai ihan vaan vaikka googlea. Sieltäkin löytyy yllättävän paljon tietoa henkisestä kasvusta ja kehityksestä. :)

Ihanaa lauantaita kaikille teille ihanille! ♥

On my way

8 vastausta artikkeliin “Elämäni tärkein ihmissuhde”

  1. Totta.
    Olen aina ollut suht armollinen itselleni, mutta sain oppia kantapään kautta että omaa aikaa todellakin tarvitsee. Unohdin sen melkein vuodeksi, kun oli aina jotain tekemistä, enkä muka kerennyt olla vain ja nauttia omasta seurastani. Tämä kostautui sillä, että minulle puhkesi jonkunlainen yleinen ahdistuneisuuhäiriö (tai jos ei puhjennut nyt niin paheni aiemmasta, ken tietää) ja jouduin miettimään omia asioitani ja toimintatapojani sekä ajatuksiani oikeen pitkän kaavan kautta. Opetella siis taas tuntemaan itseäni vähän paremmin. :) nyt luulisi että muistan tästedes ottaa aikaa vain itselleni välillä!

    • Niin, pahimmillaan siinä sitten käy nimenomaan mainitsemallasi tavalla. Mutta kantapään kautta kohdallasi, nyt varmasti jatkossa muistat. :)

  2. Haluaisin tuoda aiheeseen näkökulmaa kristinuskon kautta. Meille ihmisille on tässä ajassa todella vaikeaa oivaltaa, miten tärkeästä asiasta pelkässä olemisessa on kysymys. Olemme niin tottuneita tekemisen, suorittamisen ja aikaansaamisen maailmaan, että meidän on vaikeaa ymmärtää, mikä arvo olemisella on. Jokaisen ihmisen ihmisarvo perustuu siihen, että hän yksinkertaisesti vain on, siihen että ihminen on.

    Tällä en tarkoita sitä, että vastuuta saisi välttää ja työt jäisivät tekemättä. Olemiseen ei voi vedota ja sen perusteella väistää velvollisuuksia tai ryhtyä laiskaksi. Kukin tekee sen mitä oma kutsumus edellyttää. Silti oleminen tulee ennen tekemistä. Jumalan edessä ei tarvitse suorittaa eikä näyttää. Riittää, että on ja luottaa kuin lapsi:)

    Ihanaa viikonloppua jokaiselle ainutkertaiselle lukijalle!

    • Kyllä, on arvokasta myös ihan vaan olla eikä meidän tarvitse jatkuvasti yrittää olla jotain tai pyrkiä johonkin. :)

  3. Hyvä postaus ja samanlaisia tuntemuksia olen alkanut pohtimaan itsekin yhä enemmän parisen vuoden sisällä. Olisiko sinulla vinkata jotain hyviä kirjoja tähän liittyen? :)

    • Kiitos. Näitä on todella hyvä pohtia. :)

      Läsnäolon Voima on kirja jota voin lämmöllä suositella! Myös muut Hidasta Elämää- kirjat ovat ehdottomasti lukemisen arvoisia.

  4. Kiitos Sarahille muistutuksesta <3 ja kiitos Jutta että kirjoitit aiheesta! :-)

  5. Suosittelen lukemaan kirjailija, terapeutti, kouluttaja Tommy Hellstenin uusimman kirjan: Tähän olen tullut.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta