Yksinäinen tiukkapipo

Koen säännöllisen epäsäännöllisesti oloni todella yksinäiseksi. Enkä siis sen takia, että olisin yksin konkreettisesti, vaan toisinaan olen kovin yksin mielipiteideni ja arvomaailmani kanssa. Olen kai tähän maailmaan liian tiukkapipo ja niuhottaja, koska en hyväksy mm. pettämistä, valehtelua, ihmisten hyväksikäyttöä ja tietoista satuttamista (edes tuntemattomien) tai huumeita.

IMG_4114-001

Olen saanut kasvatuksen joka noudattaa nimenomaan edellä mainitsemaani kaavaa. Minulle on opetettu jo pienestä pitäen oikea ja väärä, joka ilmeisesti tämän päivän maailmassa on aika häilyvä. Tiedän myös, että ihmiset on erilaisia. Meillä on eri lähtökohdat ja kasvatus. Me valitaan eri tavalla ja käydään läpi erilainen tie. Silti välillä mietin, miksi ihmeessä kaikki tulisi hyväksyä? Tulisiko minunkin hyväksyä pettäminen, koska se nyt vaan on niin normaalia ja kaikki sitä tekee? Ihmisiä kuuluu rakastaa ei tuomita, mutta asioita ei kuulu mielestäni aina tilanteessa kuin tilanteessa hyväksyä. Jos joku valehtelee, ei sinun kuulu vihata sitä valehtelevaa ihmistä vaan sitä, että hän valehtelee. On todella iso ero inhota asiaa, kuin asiaa harjoittavaa ihmistä.

Olen myös itse vuosia sitten kokeillut kaikki edellä mainitsemani asiat kasvatuksestani huolimatta ja voin sanoa, että omaan elämääni kyseiset seikat eivät tuoneet mitään hyvää. En ollut onnellinen valehdellessani tai pelehtiessäni varatun ihmisen kanssa. Kumpaisessakin tilanteessa aina jotain ihmistä sattuu. Olet se sitten sinä itse tai asianomaiset, jotain sattuu ja lujaa. Mielestäni meidän tulee aina myös muistaa se, että emme ole yksin tässä maailmassa. Me emme voi ajatella kaikessa itsekkäästi omaa etuamme, vaan meidän aikuisina ihmisinä tulee ottaa vastuu. Vastuu teoistamme ja siitä mitä teoistamme mahdollisesti seuraa. Oli se sitten kuinka negatiivista tahansa.

IMG_4115-001

Tiedän kuinka teistäkin osa nyt ajattelee miten kapeakatseisesti voi ihminen ajatella. Niin, kapeakatseisuutta on tänä päivänä se ettei kaikkea hyväksy. Koen kuitenkin, että vaikka olisin välillä kuinka yksin näiden ajatusteni kanssa, ei minun tule niitä muuttaa. Voi olla, että vuosien varrella ”kasvan” ja sitten hyväksynkin vilpin. Jostain syystä kuitenkin toivon, että näin ei tule tapahtumaan. En halua kasvaa aikuiseksi, joka elämänkoulun myötä oppiikin hyväksymään ne asiat jotka on aina mieltänyt vääriksi. Toivon ettei minulle käy niin, sillä se kuulostaa kovin surulliselta. En nimittäin usko, että onnellisuus voi perustua valheeseen. Näen itseasiassa aidon onnellisuuden puhtautena, joka rakentuu nimenomaan asioihin jotka ovat oikealla pohjalla.

Tavallaan hassua, että edes kirjoitan tällaisesta. Ainakin osa teistä varmasti ajattelee edellä mainitsemani asiat itsestäänselvyytenä. Itse joudun näitä kuitenkin miettimään, sillä ympärilläni on erilaisia ihmisiä, monenlaisia ihmissuhteita ja elämäntilanteita. Avarakatseisuus elämässä on voimavara, mutta mielestäni ei ole silti väärin pitää kiinni jonkunlaisesta arvomaailmasta. Joskus minäkin hylkäsin kaikki arvoni ja menin massan mukana. Enää en halua toimia niin. Haluan pitää kiinni mielipiteistäni, arvoistani ja uskaltaa vieläpä sanoa ne ääneen. Ihan sama olenko yksin näiden periaatteideni kanssa, mutta ainakin minulla on periaatteita.

Olen puhunut. Ihanaa sunnuntaita vielä kertaalleen! Ja jos heräsi ajatuksia, kommentiboksi on avoinna. 

On my way

14 vastausta artikkeliin “Yksinäinen tiukkapipo”

  1. En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä! Harva ymmärtää, mikä ero on olla hyväksymättä jonkun tekoja vs. itse ihmistä. Itse vihaan, enkä hyväksy joidenkin lähimmäisteni tekoja, mutta rakastan heitä silti. Annan anteeksi, mutta en luota tai sinisilmäisesti usko ihmisiä, jotka eivät ole olleet luottamuksen arvoisia. Luottamus ei rakennu uudelleen hetkessä. Olen myös sitä mieltä, että ystävät ja kaverit kannattaa valita huolella, koska siihen on mahdollisuus. Sukulaisia kun ei voi valita :D Erilaisuus on rikkautta, mutta päätä ei kannata lyödä seinään. Itse arvostan ihmisiä, joilla on selkärankaa ja selkeitä periaatteita. Vain kuolleet kalat uivat myötävirtaa, joten pidä kiinni arvoistasi! Kiitos hyvästä blogista ja aurinkoista syksyä :)

    • Niin, samaa mieltä. Itse arvostan myös periaatteita ja sitä, että uskalletaan vielä seistä niiden takana! Itse olen kokenut aikuisiällä irvailua ja jopa kiusaamisen suuntaista sen vuoksi, etten ole hyväksynyt jotain tiettyä asiaa. Mulle on kuitenkin ihan sama niin kauan, kun tällainen käytös ei tule läheisiltä ystäviltäni. Ystäviltä vaadin toki kunnioitusta ja sitä, että vaikka olen eri mieltä en tuomitse heitä ihmisenä vaan tuomitsen sen teon. Tai tuomitseminenkin on ehkä liian vahva sana, en hyväksy parempi. :)

      Ihanaa syksyä sinnekin!

  2. Niin helpottavaa lukea tätä tekstiä, koska mä olen ihan samanlainen. Tuntuu että olen aina yksin mielipiteideni ja arvojeni kanssa. Aina se, jonka mielipide eroaa toisten omista ja joka pitää kiinni periaatteistaan. Varsinkin nykymaailmassa tuntuu että monet tekevät ihan älyttömän karuja juttuja välittämättä yhtään mistään ja sitten suuttuvat jos ei sanokaan vaan että ”ei se mitään, semmosta sattuu”. Ei pitäisi sattua. Sitten nuo asiat perustellaan aina sillä että halutaan elää. Ihan kuin se elämästä nauttiminen ei voisi tapahtua muutoin kuin pettämällä, toisia loukaten, vetämällä jatkuvasti hirveitä kännejä tai sekoilemalla. Mulla on tuo sama ajatus aina että vaikka en hyväksyisi muiden tekoja, en heitä ihmisenä arvota sen mukaan todellakaan tai vihaa heitä. Ne ovat ne teot, joita en vaan pysty kaikkia katsomaan sormien läpi. En vain käsitä miten ihmiset pystyvät olla niin vastuuttomia ja sitten ihmettelevät jos niillä asioilla on seurauksia.

    En tietenkään sano että kaikilla pitäisi olla just ne samat mielipiteet ja periaatteet kuin itselläni, mutta en vain jotenkin ymmärrä sitä että miten kepeästi ihmiset ottavat jotkut asiat. Sitten käytetään aina se sama lause että virheistä oppii, vaikka tuntuu että osa ei vaan opi millään. En vaan jaksa paapoa aikuisia ihmisiä asioissa, joista he eivät selvästikään edes tahdo oppia. Ei vaan voi oikeuttaa itsellensä niitä tyhmiä tekoja ja perustella sitä jollain yololla. :D

    Joten pidä kiinni tuosta asenteesta! :) Itsekin arvostan eniten ihmisiä, joilla on oikeasti jämpti ote itseensä ja tekoihinsa sekä moraali kohdillaan. Virheitä tulee meistä jokainen tekemään elämänsä aikana, mutta on eri asia oppiiko niistä. Silläkin on väliä että miten kantaa vastuunsa niissä tilanteissa.

    • Niin. Mielestäni tuollainen käytös kertoo aika pitkälti siitä, että ollaan hukassa oman elämän kanssa. Itsellänikin on ollut tuo vaihe joten ymmärrän sen kyllä, mutta jos tuollainen käytös on jatkuvaa on ehkä oikeasti syytä huolestua. Kuten sanoitkin, virheistä tulisi oppia ainakin jo näin vanhemmalla ikää. :)

      Ylipäänsä elämässä tulisi mielestäni pyrkiä elämään niin ettei satuta muita ihmisiä. Ei olla kuitenkaan kukaan yksin täällä, joten se on ihan suotavaa.

      Ja kiitos sinulle vielä, kun kommentoit! Mahtavaa kuulla ettei sitä ole aivan yksin näiden ajatustensa kanssa. Enkä tekstilläni tahdo sanoa, että itse olisin mikään pyhimys. Mokailen kyllä minäkin välillä, mutta pyrin ajattelemaan nykyään aina tekojeni seurauksia ja otan vastuuta asioista.

  3. Burana, tupakka, alkoholi, kannabis, sokeri, kofeiini… mielestäni nuo kaikki ovat huumeita. Miellätkö sinä huumeiksi vain ne huumausaineet jotka ovat Suomessa laittomia?

    • Miellän huumeiksi ne huumeet, jotka näkyvät huumetesteissä. Niitä eivät ole kahvi ja sokeri. Vaikka pahimmillaan nuokin voivat olla kovin addiktoivia ja terveydelle vaarallisia. Tupakka on päihde joka ei ole kenenkään keholle terveellinen, samoin alkoholi väärin nautittuna. Silti on pakko sanoa, että viinipullollisen ostaessasi tiedät mitä siinä on ja miten kehosi siihen reagoi. Jos siis normikäytät sitä etkä juo pullollista yhdellä huikalla.

      Huumeista (kokaiini, essot jne.) et voi koskaan tietää. Et voi ylipäänsä tietää mitä kaikkea ne pitävät sisällään ja miten kehosi niihin reagoi. Et voi tietää ovatko ne puhtaita, tai puhdasta nähneetkään.

  4. Huolestuttavan moni käyttää varsinkin piristäviä huumeita.En ylläty enää mistään.Huumeiden käyttäjiä ei nykypäivänä tunnista välttämättä päällepäin.Ainoastaan rapanistit tietenkin tunnistaa.Huumeiden käyttäjiä on sekä korkeasti koulutetuissa ihmisissä,että toisessa ääripäässä.Nykyajan paineet ja stressinsieto yms (epävarmuus,huono itsetunto ja paha olo) saattaa ajaa esim.perustoimistotyöläisen vetämään amfetamiinia maanantai-aamuna,että jaksaa työpäivän kun on ”niin väsynyt”.Näitähän on..Hohhoijaa….

    • Kyllä, nimenomaan. Toisaalta toki myös alkoholisteja löytyy ihan työelämästä ilman, että sekään näkyy välttämättä niin kovin päällepäin. Surullisia asioita.

      On myös surullista kuinka huumeet nähdään tänä päivänä jopa siistinä asiana myös yö-elämässä. Juhlakäyttö on todella yleistä ja huumeita puolustellaan nimenomaan sillä, että ne ovat parempia kuin alkoholi, koska eivät sekoita niin paljon päätä.

      Mä voisin melkeinpä sanoa inhoavani huumeita. Niin paljon pahaa olen niiden nähnyt aiheuttavan ja mielestäni huumeiden käyttö on aina huumeiden käyttöä. On kyse sitten kuinka ”siististä” trendihuumeesta tahansa niin huumeet eivät ole alkoholi. Ne ovat askel johonkin syvempään, kun alkoholi ei enää riitä… Pidän huumeita myös hyvin vaarallisina juurikin niiden sisällön vuoksi josta sinulla ei tosiaan koskaan voi olla varmuutta.

  5. Juu huumeille tiukka ei ihmettelen vouhotusta,että kannabis pitäisi laillistaa ei ja ei!

    • Niin, en tiedä toisiko se huumeisiin liittyvää rikollisuutta alas vai ei, ei voi varmaksi tietää.

      Mutta ylipäänsä koko ainetta kohtaan olen negatiivisella kannalla. Lääkekäytössä varmaan joo toimii, mutta en kyllä muuten hyväksy. Aiheuttaa kyllä aikamoista aivotoiminnan hidastumista mikä on todella surullista. Ja sen vielä huomaa niin hyvin näistä pössyttelijöistä, valitettavasti.

  6. Mä en hyväksy missään määrin pettämistä eikä myöskään tuleva mieheni. Tähän auttaa toki uskonnollinen vakaumuksemme. Ja toki toivon ja uskon, että myös ei-uskonnolliset olisivat tätä mieltä. Pettäminen yms. salkkarimeininki ei kuulu normielämään.. Tai aiheuttaa vaan paljon pahaa. Ja siks ihmettelen miten jotkut vanhemmat oikeasti edes antaa lasten katsoa tuollasia ohjelmia.

    • Onneksi osa myös ”ei uskonnollisista” omaa vielä nykyään moraalin ja ymmärryksen siitä, että pettäminen on väärin. Itse olen törmännyt pettämiseen kaikenlaisten ihmisten parissa, myös uskovaisten piireissä ja sen vuoksi en oikeastaan ajattele etteikö siihen voisi törmätä monenlaisten ihmisten parissa. Valitettavasti.

      Hyvä jos teillä asia on molemmilla selvillä, turvallista mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa kokee samanlaista arvomaailmaa.:) Niin, salkkarit ovat toki karrikoitu esimerkki tämän maailman meiningistä. Lastenohjelma se ei myöskään minun mielestäni ole ja ansaitsee ehdottomasti ikärajan, ellei sellaista olekin jo merkitty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta