Yksinäinen tiukkapipo

Koen säännöllisen epäsäännöllisesti oloni todella yksinäiseksi. Enkä siis sen takia, että olisin yksin konkreettisesti, vaan toisinaan olen kovin yksin mielipiteideni ja arvomaailmani kanssa. Olen kai tähän maailmaan liian tiukkapipo ja niuhottaja, koska en hyväksy mm. pettämistä, valehtelua, ihmisten hyväksikäyttöä ja tietoista satuttamista (edes tuntemattomien) tai huumeita.

IMG_4114-001

Olen saanut kasvatuksen joka noudattaa nimenomaan edellä mainitsemaani kaavaa. Minulle on opetettu jo pienestä pitäen oikea ja väärä, joka ilmeisesti tämän päivän maailmassa on aika häilyvä. Tiedän myös, että ihmiset on erilaisia. Meillä on eri lähtökohdat ja kasvatus. Me valitaan eri tavalla ja käydään läpi erilainen tie. Silti välillä mietin, miksi ihmeessä kaikki tulisi hyväksyä? Tulisiko minunkin hyväksyä pettäminen, koska se nyt vaan on niin normaalia ja kaikki sitä tekee? Ihmisiä kuuluu rakastaa ei tuomita, mutta asioita ei kuulu mielestäni aina tilanteessa kuin tilanteessa hyväksyä. Jos joku valehtelee, ei sinun kuulu vihata sitä valehtelevaa ihmistä vaan sitä, että hän valehtelee. On todella iso ero inhota asiaa, kuin asiaa harjoittavaa ihmistä.

Olen myös itse vuosia sitten kokeillut kaikki edellä mainitsemani asiat kasvatuksestani huolimatta ja voin sanoa, että omaan elämääni kyseiset seikat eivät tuoneet mitään hyvää. En ollut onnellinen valehdellessani tai pelehtiessäni varatun ihmisen kanssa. Kumpaisessakin tilanteessa aina jotain ihmistä sattuu. Olet se sitten sinä itse tai asianomaiset, jotain sattuu ja lujaa. Mielestäni meidän tulee aina myös muistaa se, että emme ole yksin tässä maailmassa. Me emme voi ajatella kaikessa itsekkäästi omaa etuamme, vaan meidän aikuisina ihmisinä tulee ottaa vastuu. Vastuu teoistamme ja siitä mitä teoistamme mahdollisesti seuraa. Oli se sitten kuinka negatiivista tahansa.

IMG_4115-001

Tiedän kuinka teistäkin osa nyt ajattelee miten kapeakatseisesti voi ihminen ajatella. Niin, kapeakatseisuutta on tänä päivänä se ettei kaikkea hyväksy. Koen kuitenkin, että vaikka olisin välillä kuinka yksin näiden ajatusteni kanssa, ei minun tule niitä muuttaa. Voi olla, että vuosien varrella ”kasvan” ja sitten hyväksynkin vilpin. Jostain syystä kuitenkin toivon, että näin ei tule tapahtumaan. En halua kasvaa aikuiseksi, joka elämänkoulun myötä oppiikin hyväksymään ne asiat jotka on aina mieltänyt vääriksi. Toivon ettei minulle käy niin, sillä se kuulostaa kovin surulliselta. En nimittäin usko, että onnellisuus voi perustua valheeseen. Näen itseasiassa aidon onnellisuuden puhtautena, joka rakentuu nimenomaan asioihin jotka ovat oikealla pohjalla.

Tavallaan hassua, että edes kirjoitan tällaisesta. Ainakin osa teistä varmasti ajattelee edellä mainitsemani asiat itsestäänselvyytenä. Itse joudun näitä kuitenkin miettimään, sillä ympärilläni on erilaisia ihmisiä, monenlaisia ihmissuhteita ja elämäntilanteita. Avarakatseisuus elämässä on voimavara, mutta mielestäni ei ole silti väärin pitää kiinni jonkunlaisesta arvomaailmasta. Joskus minäkin hylkäsin kaikki arvoni ja menin massan mukana. Enää en halua toimia niin. Haluan pitää kiinni mielipiteistäni, arvoistani ja uskaltaa vieläpä sanoa ne ääneen. Ihan sama olenko yksin näiden periaatteideni kanssa, mutta ainakin minulla on periaatteita.

Olen puhunut. Ihanaa sunnuntaita vielä kertaalleen! Ja jos heräsi ajatuksia, kommentiboksi on avoinna. 

Kommentit (14)
  1. Mä en hyväksy missään määrin pettämistä eikä myöskään tuleva mieheni. Tähän auttaa toki uskonnollinen vakaumuksemme. Ja toki toivon ja uskon, että myös ei-uskonnolliset olisivat tätä mieltä. Pettäminen yms. salkkarimeininki ei kuulu normielämään.. Tai aiheuttaa vaan paljon pahaa. Ja siks ihmettelen miten jotkut vanhemmat oikeasti edes antaa lasten katsoa tuollasia ohjelmia.

    1. Onneksi osa myös ”ei uskonnollisista” omaa vielä nykyään moraalin ja ymmärryksen siitä, että pettäminen on väärin. Itse olen törmännyt pettämiseen kaikenlaisten ihmisten parissa, myös uskovaisten piireissä ja sen vuoksi en oikeastaan ajattele etteikö siihen voisi törmätä monenlaisten ihmisten parissa. Valitettavasti.

      Hyvä jos teillä asia on molemmilla selvillä, turvallista mennä naimisiin ihmisen kanssa jonka kanssa kokee samanlaista arvomaailmaa.:) Niin, salkkarit ovat toki karrikoitu esimerkki tämän maailman meiningistä. Lastenohjelma se ei myöskään minun mielestäni ole ja ansaitsee ehdottomasti ikärajan, ellei sellaista olekin jo merkitty.

  2. Sun blogi on ihan paras! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *